Ero sivun ”Fluoridi altistuminen” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 117: Rivi 117:
Tätä tietoa käytetään hammasfluoroosin esiintyvyyden laskentaan ja fluoridin riskiarvioon.
Tätä tietoa käytetään hammasfluoroosin esiintyvyyden laskentaan ja fluoridin riskiarvioon.


== Laskenta ==
== Laskennan tulos ==
 
Juomaveden fluoridi aiheuttaa hampaiden fluoroosia 400 lapselle vuodessa (best guess), minimiarvio 220 lasta, maksimiarvio 670 lasta.
 
Altistuneiden elinaikainen (käytännössä lapsuudenaikainen) lisäriski on 2 %.


== Kausaliteetti  ==
== Kausaliteetti  ==

Versio 24. maaliskuuta 2010 kello 13.51




Altistuminen

Altisteen mittasuure ja yksikkö

Juomaveden fluoridipitoisuus, mg/l.

Altistumisreitit ja rajaukset

Juomavesi


Fluoridin terveysriskiin vaikuttaa fluoridin kokonaissaanti (myös ravinnon sisältämä fluori, hammastahnat ja muut hammashoitoon liittyvät fluoridivalmisteet). Ne oletetaan tässä vakiotaustaksi. Terveysriskiin vaikuttaa eniten juomaveden epänormaali fluoridipitoisuus ja siitä saatava ylimääräinen fluoridiannos.


Pohjaveden fluoridi on alueellinen ongelma Suomessa. Fluoridia on erityisesti Kaakkois-Suomesta Uudellemaalle ulottuvalla alueella (Kymenlaakso, Loviisa, Porvoon ympäristö, Länsi-Uudellemaalle ylettyvä rapakivialue) sekä Lounais-Suomessa pienempiä alueita (Laitila, Vehmas, Ahvenanmaalla) [1]


Fluoridia on erityisesti kaivovedessä ja myös vesilaitosten vedessä siltä osin kuin pohjavettä käytetään vesilaitoksen raakavesilähteenä. Suomen rapakivialueilla n. 22 % kaivovesissä ja 55 % porakaivovesissä veden fluoridipitoisuus on yli 1.5 mg/l [2] , joka on juomaveden terveysperusteinen enimmäispitoisuusohjearvo Suomessa [3], [4].


Alueellisesti riskinarvioon sisällytetään Kaakkois-Suomen rapakivialue (sijaitsee Etelä-Suomen läänin alueella), koska se on suurin ja selvärajaisin. Se kattaa suurimman osan fluoridiongelmasta Suomessa.

Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä

Fluoridille juomavedestä ylimäärin alstistuvat 0-14-vuotiaat lapset.


Ikäjakso 2-8 vuotta on altteinta hampaiden fluoroosille, mutta riskinarvioon otetaan kohderyhmäksi kaikki riskialueella asuvat 0-14-vuotiaat lapset.


Etelä-Suomen läänin alueella 300 000 ihmisen arvellaan käyttävän fluoridipitoista juomavettä [5] Tilastokeskuksen väestötiedoista (31.12.2008 tilanne[6])on laskettavissa, että suomalaisista n. 16.5 % on 0-14-vuotiaita lapsia. Olettaen, että fluoridille altistuva väestö edustaa keskimääräistä suomalaista väestöä, fluoridille ylimäärin altistuu n. 50 000 0-14-vuotiasta lasta (0.165 x 300 000).


Altistuvien lukumäärä on 50 000 0-14 v.lasta.


Kohderyhmän koko on todennäköisesti yliarvio, koska kaikki lapset eivät juo fluoridipitoista vettä ja käytetyn veden määrä vaihtelee. Toisaalta altistuviin kuuluu lisätä myös Luonais-Suomessa fluoridille altistuvat lapset, joiden lukumäärää ei pystytä arvioimaan. Etelä-Suomen läänin ulkopuolella altistuvat lapset korjaavat lukumääräarviota oikeaan suuntaan.


Best guess = 50 000 lasta (ikä 0-14 v)
Min = -
Max = -

Altistuvien keskimääräinen altistus

Riskilaskentaan ei ole valittua riskiryhmää koskevaa yksityiskohtaista keskiarvo-, min- ja max-tietoa juomaveden fluoridipitoisuuksista eikä sitä edes lähtökohtaisesti käytetä. Riskilaskenta perustuu lähtökohtaan, että juomaveden fluoridipitoisuuden ollessa todennäköisesti 1 mg/l tai suurempi, lapsi kuuluu riskiryhmään.


Best guess-arvoksi otetaan siten juomaveden fluoridipitoisuus 1 mg/l, jolle riskifunktio on määritetty. [7] Todellinen altistus ja keskiarvo voi olla tätä suurempi.


Min- ja Max-pitoisuuksia ei riskilaskentaan tarvita, eikä tarkkaa tietoa Etelä-Suomen läänin alueelta ole käytettävissä. Minimialtistumistasoksi voidaan olettaa yleinen fluoridin taustataso < 0.1 mg/l. Maksimialtistustasot ovat yli 3 mg/l. [8]


Best guess = 1 mg/l
Min = < 0.1 mg/l
Max = > 3 mg/l

Tausta- tai kynnysaltistus

Best guess = 0.19 mg/l (suurten vesilaitosten valvontatutkimusten pohjavesilaitosten toimittaman talousveden keskiarvo koko Suomessa v. 2002) [9]


Min = < 0.1 mg/l (mediaanipitoisuus rengaskaivoissa Suomessa) [10]

Max = 2.7 mg/l (suurten vesilaitosten valvontatutkimusten pohjavesilaitosten toimittaman talousveden todettu maksimipitoisuus koko Suomessa v. 2002) [11]

Tämä on vaan tiedoksi fluoridipitoisuuden yleisestä tasosta juomavedessä. Lukuarvoja ei käytetä mitenkään riskilaskelmissa.

Altistusvastefunktiot

Tärkeimpien vaikutusten valinta

Hampaiden fluoroosi (kiillelaikkuisuus).


Fluoridi vaikuttaa hampaiden kiilteen muodostukseen. Pienillä pitoisuuksilla (juomavedessä fluoridia < 1 mg/l) fluoridilla on hampaisiin kariesta (reikiintymistä) ehkäisevä edullinen vaikutus. Liian suurilla pitoisuuksilla fluoridi aiheuttaa hampaan hypomineralisaatiota, mikä näkyy vaaleina laikkuina hampaissa (fluoroosi). [12] Fluoroosi tulee ilmi kehittyvissä hampaissa, lapsilla. Fluoroosista kärsivä hammas on ilmeisesti herkempi myös reikiintymään. Lievää fluoroosia pidetetään esteettisenä haittana, vakavampaa fluoroosia terveyshaittana.


Toinen mahdollinen haittavaikutus fluoridin riskinarvioon olisi luunmurtumat (lonkkamurtumat, selän nikamamurtumat jne.).


Fluoridi hakeutuu luuhun. Hammasvaikutus johtuu osittain tästä. Pienet fluoridiannokset vahvistavat luun tiheyttä ja se vähentää luun murtumariskiä [13] . Vaikutus on edullinen.


Isot fluoridiannokset muuttavat luun koostumusta (tätä kutsutaan myös fluoroosiksi) siten, että luu on kovempaa ja herkempää murtumaan (epäedullinen vaikutus). Siten fluoridilla on annos-vasteisesti edullisesta (luuntiheyttä lisäävä, murtumiselta suojaava) haitalliseen (luunmurtumat) liukuva vaste.


Annosvaste on jyrkkä. Sekä hampaita että muuta luuta koskeva fluoroosi alkaa juomaveden fluoridipitoisuuden ylittäessä 1 mg/l. Siten väestötasolla ”terveellinen” ja haitallinen juomaveden fluoridipitoisuus menevät päällekkäin.


Tieto fluoridin vaikutuksesta luumurtumariskiin perustuu pääasiassa fluoratun juomaveden (veteen lisätty fluoridia) ja fluoridilisien käyttöön [14] , mutta tulokset on ekstrapoloitavissa luonnon fluoridiin juomavedessä.


Yksittäisten väestötutkimusten tulokset fluoridin vaikutuksesta luumurtumariskiin ovat olleet (ilmeisesti jyrkästä hyöty-haitta-annosvasteesta johtuen) hyvin vaihtelevia. Meta-analyysin tulos koko fluoridiannosalueelta on, että fluoridi ei vaikuta luun murtumariskiin [15]. Koska luunmurtumariskinarvioon ei ole yksiselitteistä riskifunktiota, sitä ei valita kvantitatiivisen riskinarvion kohteeksi. Luunmurtumariski on kuitenkin syytä tiedostaa lisähaittana arvioitaessa fluoridin haitallisuutta kokonaisuutena.


Fluoridiin ei ole ollut kytkettävissä muita terveyshaittoja [16].

Riskinarviointimenetelmän kuvaus

Epidemiologinen, syyosuus

Altistumisen vallitsevuus kohdeväestössä

12.5 %:lla lapsista (95 % CI 7 %, 21.5 %), joiden juomaveden fluoridipitoisuus ylittää 1 mg/l, esiintyy hampaiden fluoroosia, joka on vähintään esteettinen huoli (havaittava kiillelaikkuisuus).[17]


Lukuarvo perustuu laajaan meta-analyysiin juomaveden fluorauksen hyödyistä ja haitoista 5-14 vuotialle lapsille. ) [18]


Tätä tietoa käytetään hammasfluoroosin esiintyvyyden laskentaan ja fluoridin riskiarvioon.

Laskennan tulos

Juomaveden fluoridi aiheuttaa hampaiden fluoroosia 400 lapselle vuodessa (best guess), minimiarvio 220 lasta, maksimiarvio 670 lasta.

Altistuneiden elinaikainen (käytännössä lapsuudenaikainen) lisäriski on 2 %.

Kausaliteetti

Fluoridin vaikutus hammaskiilteeseen ja yhteys hammasfluoroosiin on hyvin tunnettu sekä kokeellisesti että kliinisesti. [19]. Kausaliteetti on varma.

Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista

Juomaveden fluoridin annosvaste tunnetaan hyvin.


Suurin epävarmuus on, kuinka moni lapsi altistuu juomaveden fluoridille tasolla > 1 mg/l Suomessa. Valitulle Etelä-Suomen läänin alueelle keskittyy altistuvista suurin osa. Juomaveden fluoridi läänin alueella vaihtelee kuitenkin paljon (myös vesilaitoksitain) [20]


Altistuvien joukkoon on sisällytetty kaikki alle 15-vuotiaat lapset, koska tarkempi ikäryhmäerittely ei ole kokonaisepävarmuuden huomioiden perusteltua. Hammasfluoroosin riski on suurin ikäryhmässä 2-8 v., eli tältä osin arvio tuottanee hieman yliarviota.


Riskinarvio perustuu deterministiseen prevalenssilukuun (12.5 %) [21], jonka osuvuudesta suomalaiseen väestöön ei ole tietoa. Luku antaa kuitenkin ongelmasta suuruusluokan. Variaatio väestötasolla on joka tapauksessa suurta fluoridin kaksisuuntaisesta vaikutuksesta ja jyrkästä annosvasteesta johtuen.

Viitteet

  1. ↑ Lahermo P. ym. (2002). Tuhat kaivoa - Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Tutkimusraportti 155. Geologian tutkimuskeskus, ss. 17-22.
  2. ↑ GTK:n tilastotietoa viitteessä Talousvettä toimittavien laitosten valvonta, tutkimusohjelmat ja talousveden fluoriditilanne. Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston julkaisuja 3/2005.
  3. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000)
  4. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001)
  5. ↑ Talousvettä toimittavien laitosten valvonta, tutkimusohjelmat ja talousveden fluoriditilanne. Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston julkaisuja 3/2005.
  6. ↑ www.stat.fi/til/vaerak/tau.html
  7. ↑ McDonagh MS, Whiting PF, Wilson PM et al. Systematic review of water fluoridation. British Medical Journal 2000:321:855-859.
  8. ↑ Talousvettä toimittavien laitosten valvonta, tutkimusohjelmat ja talousveden fluoriditilanne. Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston julkaisuja 3/2005.
  9. ↑ Outi Zacheus. fckLRSuurten vesilaitosten toimittaman talousveden valvontafckLRja laatu vuonna 2002. http://www.sttv.fi/Talousvesiraportti2002.pdf
  10. ↑ Lahermo P. ym. Tuhat kaivoa – Suomen fckLRkaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna 1999. Tutkimusraportti 155, Geologian tutkimuskeskus, fckLR2002.
  11. ↑ Outi Zacheus. Suurten vesilaitosten fckLRtoimittaman talousveden valvontafckLRja laatu vuonna 2002. http://www.sttv.fi/Talousvesiraportti2002.pdf
  12. ↑ McDonagh MS, Whiting PF, Wilson PM et al. Systematic review of water fluoridation. British Medical Journal 2000:321:855-859.
  13. ↑ Vestergaard P, Jorgensen NR, Schwarz P, Mosekilde L. Effects of treatment with fluoride on bone mineral density and fracture – a meta-analysis. Osteoporosis Int. 2008:19:257-268
  14. ↑ Australian National Health and Medical Research Council. Evidence-Based Dentistry 2008:9:39-43.
  15. ↑ Vestergaard P, Jorgensen NR, Schwarz P, Mosekilde L. Effects of treatment with fluoride on bone mineral density and fracture – a meta-analysis. Osteoporosis Int. 2008:19:257-268
  16. ↑ Australian National Health and Medical Research Council. Evidence-Based Dentistry 2008:9:39-43.
  17. ↑ McDonagh MS, Whiting PF, Wilson PM et al. Systematic review of water fluoridation. British Medical Journal 2000:321:855-859.
  18. ↑ McDonagh MS, Whiting PF, Wilson PM et al. Systematic review of water fluoridation. British Medical Journal 2000:321:855-859.
  19. ↑ WHO 2004. Fluoride in drinking-water. Background document for development of WHO guidelines for drinking-water quality.
  20. ↑ Talousvettä toimittavien laitosten valvonta, tutkimusohjelmat ja talousveden fluoriditilanne. Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston julkaisuja 3/2005.
  21. ↑ McDonagh MS, Whiting PF, Wilson PM et al. Systematic review of water fluoridation. British Medical Journal 2000:321:855-859.


Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Fluoridi_altistuminen&oldid=3368”