Helsingin kaupungin energiapoliittisia linjauksia

Tämä teksti on otettu asiakirjasta Helsingin kaupungin energiapoliittisia linjauksia, 23.1.2008.

Johdanto

Tausta

Kaupunginhallitus totesi 3.9.2007 valtuutettu Jouko Malisen ym. energiapoliittisen selvityksen laatimista koskevaan aloitteeseen antamassaan vastauksessa mm. seuraavaa:

”Khs katsoo, että ympäristövaatimusten muuttuessa yhä haastavammiksi on tässä tilanteessa perusteltua, että kaupunki laatii vuoden 2007 loppuun mennessä kokonaisselvityksen kaupungin energiapolitiikan tulevaisuuden linjauksista. Virkamiestyönä tehtävässä selvitystyössä otetaan huomioon sekä kaikkia kaupungin toimintoja koskevat EU:n ja kansallisen tason energiapoliittiset, erityisesti energiankäytön tehokkuuteen liittyvät linjaukset että Helsingin Energian toimintaedellytysten turvaaminen. Energiantuotannon osalta selvityksessä myös huomioidaan, ettei toimenpide-ehdotuksilla synnytetä Helsingin Energialle kaupungin omistamana energiantuottajana sen tuotantoon liittyviä EU:n mekanismien kannalta päällekkäisiä tai ristikkäisiä ohjausmekanismeja.

Khs toteaa, että selvitystyö olisi luonteva jatko jo tehdyille toimenpiteille ja konkretisoisi sekä EU-tason että Suomen ja myös pääkaupunkiseudun uusimpien ilmastostrategioiden edellyttämiä linjauksia. Tässä selvityksessä tulee keskittyä myös toimenpiteisiin kaupungin oman energiankäytön tehostamiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi.”

Selvitystyö on nyt valmistunut. Selonteko energiapoliittisine linjauksineen on jaettu seuraaviin osa-alueisiin:

• Helsingin ympäristöimago
• Maankäyttö ja kaupunkisuunnittelu
• Energiantuotanto ja -hankinta
• Rakennusten energiankäyttö
• Liikenne

Kutakin osa-aluetta on tarkasteltu tiiviillä lähtökohtakuvauksella ja määritelty niille energiapoliittiset linjaukset. Linjausten aikajänne on noin kymmenen vuotta.

Pääkaupunkiseudulla on valmistumassa myös energiapolitiikkaan vaikuttava pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen ilmastostrategia. Energian käytön osalta näkökulma on hyvin yhtenevä tässä esitettyyn nähden. Kaupungin energiapoliittisten linjausten laatimista tukevat myös valtuuston ja kaupunginhallituksen aiemmat päätökset. Valtuuston 12.6.2002 hyväksymän Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman energiantuotantoa koskevan tavoitteen mukaan Helsingin seudun energiantuotannon riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista pyritään vähentämään lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kuitenkin niin, että kivihiilen käyttömahdollisuus säilyy Helsingin Energian yhteistuotantolaitoksissa niiden teknistaloudellisesti tarkoituksenmukaisen käyttöiän loppuun.

Niinikään kaupunginvaltuusto hyväksyi 30.3.2005 Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaan sisältyvän ympäristöpolitiikan. Sen mukaan kaupunki sitoutuu toiminnassaan ja päätöksenteossaan torjumaan ilmastonmuutosta erityisesti vähentämällä energian kulutusta sekä energiantuotannon, jätehuollon ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä.

Selonteon lähtökohtia

Tutkitusti kustannustehokkain keino hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen on rakennusten energiatehokkuuden parantaminen. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. rakennusten lisäeristys, lämmitysratkaisut ja kodinlaitteiden energiansäästävyys. Teollisuudessa tehokkaita ja edullisia keinoja ovat tuotannon tehokkaat moottorit ja ilmastoinnin tehostus. Energiasektorilla hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää lisäämällä vähäpäästöisten tuotantomuotojen osuutta sekä parantamalla laitosten tehokkuutta. Liikenteessä suurin mahdollisuus on polttoainetta säästävien moottorien käyttö ja biopolttoaineet.

Teknillisen korkeakoulun professori Pekka Pirilä totesi kaupunginvaltuuston 29.8.2007 energiaseminaarissa mm. seuraavaa:

"Tehokas ja tarkoituksenmukainen energian käyttö on olennaista ja on löydettävä ratkaisuja, jotka ovat ympäristön kannalta kestäviä, ihmisille haluttavia ja menestyvät järjestelmässä, jonka perustana on vapaa kilpailu.

Helsinki poikkeaa muusta Suomesta. Helsingin ratkaisujen on tuettava hyvää kansallista kokonaisuutta. Helsingin parhaat ratkaisut eivät ole samat kuin muualla Suomessa - tai Tukholmassa. Yhdenmukaiset detaljoidut kriteerit tuotuina paikallistasolle johtavat huonoon kokonaisuuteen.

Helsingin on otettava osansa vastuusta energia- ja ympäristökysymyksissä. Helsingin päätösten on tuettava koko Suomen kannalta hyviä ratkaisuja. Helsinki on erilainen eikä paikallinen näennäinen ympäristömyönteisyys ole aina aidosti paras kokonaisuudelle".

TALOUS- JA SUUNNITTELUKESKUS

Helsingin ympäristöimago

Lähtökohtia

Ilmastoasioista tulee entistä merkittävämpi imagokysymys lähitulevaisuudessa, joka Helsingin kaupunginkin tulee ottaa huomioon. Helsingin olisi jatkossa mahdollista edistää ilmastonmuutoksen hillintää mm. toimimalla aktiivisesti energiansäästöasioissa lisäämällä esimerkiksi kannustusta energiansäästämiseen sekä palkitsemalla ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä innovaatioita.

Helsingin ympäristön tila on pääosiltaan vähintään tyydyttävä. Voimalaitosten tehokkaiden pienhiukkasten- ja rikinpoistojärjestelmien johdosta suurin pienhiukkaskohde on katupöly ja liikenne. Globaalin ilmastonmuutoksen kannalta Suomi ja Helsinki ovat luonnollisesti hyvin vähäisiä vaikuttajia. Helsingin suurimmat hiilidioksidipäästäjät ovat voimantuotanto ja liikenne-teollisuuden vähitellen siirryttyä kaupungin alueelta pois. Voimantuotannossa Helsinki käyttää kansainvälisessä vertailussa tehokkainta mahdollista tekniikkaa yhdistettyyn sähkön, lämmön ja kaukojäähdytyksen tuotantoon. Helsinki on energiantuotannon edelläkävijä sähkön ja lämmön yhteistuotannon ansiosta. 2000-luvulla tiennäyttäjän roolia Helsingillä on kaukojäähdytyksen käytössä. Liikenteen osalta on ollut pyrkimyksenä joukkoliikenteen edistäminen. Kehitystä tulevat vauhdittamaan myös valtion veropoliittiset ratkaisut, jotka johtanevat autokannan uusiutumiseen ympäristöystävällisempään suuntaan.

Suomalaiset ovat vähitellen heränneet ilmastoasiassa. Muun muassa Helsingin Energian ympäristöpennisähkön asiakasmäärät ovat moninkertaistuneet parissa vuodessa.

Ympäristövertailuista

Helsinki on monissa ympäristövertailuissa menestynyt hyvin muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin nähden mm. joukkoliikenteen tyytyväisyyskyselyssä. Eräissä ilmastonmuutoskysymyksiin liittyvissä vertailuissa Suomi ja Helsinki ovat menestyneet heikommin.

Kuten viimeaikojen vertailuissa on todettu, pelkkä Helsingin alueellinen tarkastelu antaa virheellisiä lopputuloksia. Esimerkiksi energiantuotantoon liittyvien päästövertailujen osalta on todettava, että Helsingissä tapahtuvan sähköntuotannon lisäksi Helsingin Energialla on tuotanto-osuuksia muualla Suomessa. Osuussähköt ovat suurimmalta osin hiilidioksidipäästöttömiä tuotantomuotoja, tuuli-, vesi- ja ydinvoimaa. Lisäksi Helsinki on sähkön osalta yliomavarainen ja tuottaa suuren määrän muualla maassa käytettävästä sähköstä.

Viime aikoina on julkisuudessa käyty vilkasta keskustelua myös EU:n kasvihuonekaasujen vähennystavoitteista sekä eri yritysten ja kuntien vaikutuksesta päästöihin ja niiden vähentämiseen. Seuraavassa pyritään pelkistämään aiheeseen liittyviä näkökohtia ja myös oikaisemaan väärinkäsityksiä:

Biomassan tekniset käyttömahdollisuudet Helsingissä

Helsingin Energian voimalaitokset on suunniteltu toimimaan kivihiilellä ja maakaasulla. Lisäksi niissä voidaan käyttää varapolttoaineena öljyä.

Seuraavassa tarkastellaan biomassan käytön teknillisiä mahdollisuuksia.

Nykyiset voimalaitokset

Helsingin Energian maakaasuvoimalaitoksissa (Vuosaari) ei ole teknisesti mahdollista käyttää biomassaa.

Kivihiililaitoksilla (Hanasaari ja Salmisaari) olisi mahdollista syöttää kivihiilen joukkoon max. 5 % pellettejä (hake ei sovellu olemassa olevaan polttotekniikkaan). Päästöjen vähenemä olisi n. 80 kt (1,8 % päästöistä). Pellettimäärä olisi n. 80 000 m3 vuodessa, joka vastaa 1 300 rekkakuormaa (enimmillään 8 rekkakuormaa päivässä). Tämä pellettimäärä olisi n. 20 % Suomen nykyisestä pellettituotannosta.

Mahdollisuudet nykyisten voimalaitosten siirtymiseen biopolttoaineisiin

Vuoden 2005 Helsingin Energian tuotantotiedoista laskettuna Hanasaaren osuus Helsingin kaupungin energiantuotannosta oli 21 %. Korvaamalla Hanasaaren käyttämä hiili biomassalla, nousisi biopolttoaineiden osuus noin 20 %:in ja samalla vähentyisivät Helsingin Energian CO2 päästöt noin neljänneksellä. Tämä edellyttäisi nykyisten pölypolttokattiloiden korvaamista leijukerroskattiloilla. Investoinnit (uudet kattilat ja polttoainelogistiikkaan liittyvät investoinnit) olisivat suuruusluokaltaan yhteensä 300 M€. Uudet kattilat ja polttoainelogistiikka edellyttäisivät merkittäviä lisätilantarpeita voimalaitosalueella. Metsähakkeen tarve olisi n. 4 milj.m3. Tämä hakemäärä edellyttäisi, että koko laskennallinen metsähakepotentiaali n. 250 km:n säteellä ohjattaisiin Helsinkiin ja nykyiset käyttäjät tällä alueella luopuisivat hakkeen käytöstä. Hakemäärä vastaisi n. 34 000 täysperävaunullista rekkakuormaa vuodessa (enimmillään 9 rekkaa tunnissa). Hanasaareen rakennettavat kivihiilen varastosiilot (200 000 m3), joilla selvitään kivihiilikäytössä kriittisten talvikuukausien yli, muuttuisi biomassakäytössä päivittäisvarastoksi, koska ne vastaisivat vain n. viikon käyttöä. Biomassa riittävyys ja logistinen saatavuus on mm. Venäjän tuonnin tyrehtyessä muutenkin huononemassa aikaisemmista optimistisista ennusteista.

Ruokohelvellä voisi korvata enintään 10 % edellä esitetystä hakemäärästä. Ruokohelveä tarvittaisiin n. 550 000 m3 (varastoituna paaleina koska korjuu tapahtuu vain keväisin). Tarvittava viljelyala olisi n. 13 000 ha. Rekkakuormia tulisi enimmillään 30 vuorokaudessa.

Lämmityksen vertailu Helsinki - Tukholma - Nurmijärvi

	Helsinki	Tukholma	Nurmijärvi
Kaukolämmön myynti GWh (2003)	6930	7183	73
Kaukolämmön markkinaosuus	93 %	n. 70 %	n. 20 %
Yhteistuotantosähkön tuotanto (GWh)	5160	1192	0

Helsingissä kulutettu lämmitys-kWh aiheuttaa keskimäärin 160 gramman CO₂-päästöt. Tukholmassa kulutetun lämmitysenergian CO₂-jalanjälki on n. 20 % Helsingin vastaavaa suurempi ja Nurmijärvellä kulutetun lämmitysenergian CO₂-jalanjälki on lähes kolminkertainen helsinkiläiseen jalanjälkeen nähden. Tähän vaikuttaa Helsingin tehokas sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Kaukolämmön hinta on Tukholmassa kaksinkertainen Helsingin hintoihin nähden. Nurmijärven kaukolämmön hinta on kolmanneksen Helsingin hintaa korkeampi.

Linjaus:

Helsinki toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ja edistää päästöjen vähentämistä synnyttäviä energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä innovaatioita. Helsinki profiloituu ilmastoystävälliseksi kaupungiksi.

Maankäyttö ja kaupunkisuunnittelu

Lähtökohdat

Alue- ja yhdyskuntarakenteella on vaikutusta energiankulutukseen suoraan ja välillisesti. Kaupungin kaikki toiminta, rakennuskanta ja liikkuminen kuluttavat energiaa. Energian käytöllä on huomattavat vaikutukset julkiseen ja yksityiseen talouteen. Suomen ja Helsingin sijainti ilmastollisesti kylmällä vyöhykkeellä lisää energian käyttöä.

Tulevaisuuden valinnat tulee tehdä taloudellisten, ympäristöllisten ja turvallisuuden pohjalta. Turvallisuuteen ja talouteen liittyvät tuontipolttoaineiden saanti ja hinta. Nämä molemmat tekijät ovat jo lyhyelläkin tähtäyksellä vaikeita arvioida.

Alue- ja yhdyskuntarakenteella on suora vaikutus ympäristöön ja viihtyvyyteen. Kasvihuonekaasujen ja muiden haitallisten päästöjen muodostuminen on energian käytön negatiivisia sivuvaikutuksia. Päästöt muodostuvat pääosin rakennusten energiankäytöstä sekä liikenteestä. Suunnittelemalla rakenteeltaan eheitä ja tiiviitä yhdyskuntia voidaan edistää yhdyskunnan energiatehokkuutta ja myös ennaltaehkäistä haitallisten ympäristövaikutusten syntyä.

Maankäytöllä ja kaupunkiympäristön laadulla on myös keskeiset vaikutuksensa Helsingin kilpailukykyyn muiden eurooppalaisten metropoliseutujen joukossa. Elinkeinoelämän hyvät toimintaedellytykset ja palvelut koituvat myös asukkaiden hyödyksi.

Energian käyttö

Energiansäästön edistäminen eli energian käytön tehostaminen on hyvin usein kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä. Erityisesti eheällä kaupunkirakenteella, soveltuvien kohteiden matalaenergiarakentamisella, energiasaneerauksella korjausrakentamisessa sekä sähkönkulutukseen vaikuttamalla voidaan päästä hyvin merkittäviin päästövähenemiin taloudellisesti kannattavin keinoin.

Uusien asuin- ja työpaikka-alueiden maankäytön suunnittelussa energiankulutuksen minimointi tulisi ottaa ensisijaiseksi ja poikkihallinnolliseksi suunnitteluperiaatteeksi, koska se on myös taloudellisesti järkevää. Helsingin hyvistä kaupunkisuunnittelun periaatteista eheä yhdyskuntarakenne ja erityisesti haja-asutusalueiden raideliikenneverkkoon tukeutuminen ovat tärkeitä päästöjen vähentämisen kannalta myös jatkossa.

Helsinkiä on rakennettu jo useita vuosisatoja. Olemassa oleva rakennuskanta on kuitenkin pääosin 1900 luvulta. Näin ollen verrattain nuori rakennuskanta uusiutuu hitaasti ja uuden energiatehokkaamman rakennuskannan syntyminen vaikuttaa marginaalisesti ja hyvin hitaasti rakennusten kokonaisenergian kulutukseen.

Helsingin rakennetusta kerrosalasta hiukan yli 75 % on rakennettu vuoden 1950 jälkeen.

Olemassa olevan rakennuskannan käyttö on kestävää kehitystä. Mikäli vain olemassa olevat rakennukset tarjoavat muuttuville käyttötarkoituksille taloudellisesti ja teknisesti riittävän pohjan, on korjausrakentaminen ja uudelleenkäyttö aina perusteltua.

Kaupunkisuunnittelun keinoin vaikutetaan olemassa olevan kaupunkirakenteen työpaikkojen ja asumisen keskinäiseen sijoitteluun ja suhteisiin. Energian kulutuksen ja kustannusten osalta tarkoituksenmukainen ja järkevä kaupunkisuunnittelu tuottaa energiansäästön kannalta kumuloituvaa ja vuosittain kertyvää taloudellista ja ympäristöllistä hyötyä. Ympäristön korkea laatu ja viihtyisyys rakentavat laadukasta kaupunkia, joka houkuttelee yrityksiä ja asukkaita tulevaisuudessakin.

Rakennusten energian käyttöön on uudisrakentamisen yhteydessä kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Asuinalueet on kaavoitettava tehokkaan kunnallistekniikan, erityisesti lämmönjakeluverkon yhteyteen. Rakennusten sijoittelussa ja suuntaamisessa otetaan huomioon myös auringon lämmön hyödyntäminen ja muun mikroilmaston kuten esimerkiksi tuulisuuden vaikutukset.

Myös asukkaiden liikkumistottumukset ovat osa energiatehokasta yhdyskuntaa. Hyvässä maankäytön suunnittelussa kaikkien kulkumuotojen sujuva yhteispeli on lähtökohtainen tavoite. Rakentamisen ja eri alueiden ja rakennusten käyttötarkoituksien tarkoituksenmukainen suunnittelu ja käyttö tuottavat liikkumistarpeen kannalta parhaan tuloksen.

Energiatehokas ja eheä yhdyskunta on asukkaiden, paikallisen elinkeinoelämän ja ympäristön etu. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisää asukkaiden viihtyvyyttä.

Eheässä yhdyskunnassa kaupunkirakenne on tiivis ja välimatkat lyhyitä ja kaupungin keskusta ja asuinalueet pidetään elinvoimaisena. Eheän kaupungin liikkumismahdollisuudet ovat monipuolisia ja tasapainoisesti hallittuja. Joukkoliikennettä hoidetaan tehokkaana, kattavana ja luotettavasti toimivana. Työmatkaliikenteen toimivuuteen kiinnitetään erityistä huomiota.

Toteutuakseen kokonaisvaltainen energiankäytön tehostamistoiminta edellyttää aktiivista käytännön toimintaa sekä yhteistyötä kaikkien hallintokuntien välillä, sillä pitkäjänteisellä yhteistyöllä ylletään parhaimpiin tuloksiin.

Energian tuotanto ja jakelu

Voimalaitokset vaativat paljon maapinta-alaa varsinaiseen tuotantoon ja useasti niiden apu- ja tukitoiminnot on sijoitettava laitoksen välittömään läheisyyteen. Tilanne, jossa alkujaan kaupungin reuna-alueille sijoittuneet laitokset jäävät kaupungin kehittyessä ja laajentuessa varsinaisen kaupunkirakenteen sisään, on ongelmallinen. Ongelmat tulee kuitenkin ratkaista ja säilyttää voimalaitokset kaupunkialueella, sillä kaukolämpöä tuottavien voimalaitosten sijoittaminen muualle saattaa olla vaikeaa aluehankinnan ja luvituksen kannalta. Toisaalta etäisyyden kasvaessa myös voimalaitoksen ja kulutuksen painopistealueiden välillä toimintavarmuus heikkenee ja siirtohäviöt kasvavat olennaisesti. Maan hinta kilpailevien käyttöjen osalta, turvallisuuskysymykset, kaupunkikuvalliset ongelmat ja laitosten huolto liikenneseurauksineen ovat kuitenkin ratkaistavissa. Maanalainen rakentaminen on osin tarjonnut ratkaisuja näihin ongelmiin.

Laitosten käyttämät polttoaineet ovat nykyisin kivihiili, maakaasu tai polttoöljy. Kaikki ne ovat fossiilisia polttoaineita ja energiatiheytensä vuoksi aikanaan valittu primääreiksi polttoaineiksi. Fossiilisten polttoaineiden rinnalle on ehdolla erilaiset bioperäiset polttoaineet. Näiden energiatiheys on nykyisin käytössä olevia huomattavasti alhaisempi ja edellyttää vastaavan energiamäärän tuotannossa suurempia polttoainemääriä. Tämä taas merkitsee polttoaineiden kuljetuksessa ja varastoinnissa lisääntyvää kuljetusliikennettä ja kasvavia varastointialueita. Ennen kuin päätetään lisätä biopolttoaineiden käyttöä kaupunkialueella sijaitsevissa voimalaitoksissa on tehtävä perusteellinen selvitys ratkaisujen kannattavuudesta ja logistisista ratkaisuista.

Keskitetty tuotanto ja mahdollisuudet osittaiseen hajautukseen

Voimalaitosten muuttaminen ja uusien rakentaminen biopolttoaineita käyttäviksi tuottaa polttoaineiden varastoinnin kannalta ongelmia. Biopolttoaineiden energiatiheys on huomattavasti fossiilisia matalampi ja tällöin varastointialueet kasvavat nykyisistä huomattavasti. Samoin kuljetusmäärät ja kuljetuskilometrit kasvavat vastaavasti. Tämä on ristiriidassa kaupunkirakenteen tiivistämisen ja liikennemäärien vähentämisen kanssa, mikäli biopolttoaine kuljetetaan maanteitse. Toisaalta laitosten sijainti keskustassa parantaa energiantuotannon hyötysuhdetta ja siten vähentää päästöjä. Nykyiset kivihiilivoimalaitokset sijaitsevat laivakuljetusten kannalta hyvillä paikoilla.

Nykyisenkaltaisen keskitetyn energiatuotannon hajauttaminen useisiin paikallisiin laitoksiin tuottaa myös ongelmia jo rakennetussa kaupungissa. Energiantuotannon hyvän hyötysuhteen säilyttämiseksi riittävät tilavaraukset voimalaitoksille tulee kuitenkin säilyttää myös kaupunkialueella. Tähän saattaa liittyä asukasvastustuksen ja rakennuskannan suojeluongelmat, jotka tulee ratkaista.

Nykyisten voimalaitosten hyötysuhteet ovat korkealla tasolla. Pienempien voimalaitosten hyötysuhteet ovat alemmalla tasolla.

Seudullisuus

Yhdyskuntarakenteen energiatehokkuuden kehittäminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta kaikilta kaupungin toimijoilta ja koko seudulta. Energiatehokkuuden merkityksen tunnustaminen ja toteutukseen vienti on seudun päättäjien, virkamiesten, asukkaiden ja yritystenkin asia.

Energian käytön tehokkuus on tärkeä osa kestävän kehityksen toteutumista. Tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla energiankäytöllä vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä.

Energian käytön tehostamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi seudulliset ja Helsingin ratkaisut eivät yksin riitä eivätkä ole mielekkäitä kustannustehokkuutensa osalta. Ilmastopoliittisesti onkin parasta olla osana EU:n tasolla ohjattua ja koordinoitua järjestelmää, mm. EU:n päästökauppaa.

Linjaukset

Kaupunkisuunnittelussa keskeiset periaatteet ovat kaupunki- ja seuturakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen sekä liikenne- ja liikkumisjärjestelmien kehittäminen sujuvaksi ja joustavaksi. Tämä takaa mahdollisimman tehokkaan ja taloudellisen maankäytön.

Energiapolitiikan strategisia valintoja pitkällä tähtäyksellä kaupunkisuunnittelun näkökulmasta tarkastellen on energiantuotannon omavaraisuus priorisoitava korkealle.

Rakennuskannan mahdollisimman tehokas käyttö sisältää olemassa olevan rakenteen ylläpidon ja korjauksen energiatehokkaalla tavalla sekä uudisrakentamisessa kehitys- ja rakentamistyön ohjaamisen ennakkoluulottomasti nykyistä paremmalle tasolle.

Energian tuotanto ja hankinta

Taustaa

Seuraavassa esitetään Pöyry Energy Oy:n näkemyksiä energia-markkinoiden kehityksestä ja sen merkityksestä Helsingin Energialle (22.8.2007, Pöyry Energy Oy, Pöyryn energiakonsultointi).

EU:ssa suositaan taloudellisia ja markkinapohjaisia ohjauskeinoja - päästökauppa jatkuu myös 2012 jälkeen

• EU-maiden päätöksen mukaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 % vuoteen 2020 mennessä. Tavoite nostetaan 30%:in, jos USA ja Kiina tulevat mukaan talkoisiin.
  • Päästöjen vähennystavoitteet auttavat Eurooppaa kehittymään energiatehokkaaksi ja matalan CO2- päästötason energiataloudeksi
  • EU voi ottaa maailman johtoaseman uudessa teollisessa vallankumouksessa, jossa taloudellinen kasvu ei johda päästöjen lisääntymiseen ja energiaa tuotetaan yhä enemmän paikallisesti ja alhaisilla päästöillä
• On hyvin todennäköistä että vuoden 2012 jälkeen tulee EU:n päästökauppakausi 3, joka on linkitetty muihin päästökauppajärjestelmiin
• Päästöjen allokointi tulee yhä enemmän perustumaan benchmarking-periaatteiden käyttöön tulevaisuudessa
• Päästöoikeuksien huutokaupan uskotaan tulevan pakolliseksi ainakin tietylle osalle oikeuksista
• Päästökaupan uskotaan laajenevan jatkossa ja sisältävän mm. lentoliikenteen, laivaliikenteen ja alumiinin tuotannon vuoden 2012 jälkeen
  • Myös maaliikenne, maatalous ja jätteiden käsittely sekä kotitaloudet voivat tulla mukaan myöhemmin

Päällekkäiset ohjauskeinot voivat luoda vastakkaisia kannustimia

• EU:n jäsenmaissa on EU:n laajuisen päästökaupan lisäksi monia erilaisia ohjauskeinoja
• Esimerkiksi Ruotsissa käytössä ovat päästökaupan lisäksi vihreät sertifikaatit uusiutuvan energian tukemiseen
  • Päästökaupassa turpeen päästökerroin on korkea, mutta toisaalta Ruotsin sertifikaattijärjestelmässä turve luokitellaan uusiutuviin ja järjestelmä kannustaa turpeen polttoon
  • Ruotsintukitasonvuoksierityisestibioenergian käyttö on lisääntynyt runsaasti, ja myös Suomesta kannattaa viedä pellettejä Ruotsiin
• EU-tasolla tutkitaan parhaita tukimekanismeja uusiutuvien tukemiseen, mutta tukimekanismien harmonisointia ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen haaste Suomelle

• Uusiutuvan energianlähteiden käytön osuuden kasvattaminen 20 %:iin nykyisestä 7 %:sta EU:n kokonaisenergian käytöstä. Suomella uusiutuvan energian osuus jo 24,5%.

**merkittävä osa puunkäytöstä on metsäteollisuudessa

• Kansallinen taakanjako auki, Komissio harkitsee yhtäläistä 13%-yksikön lisäysvelvoitetta kaikille maille
• Uusituvan energian osuuden kasvu katetaan pääasiassa puupolttoaineilla
  • vuonna 2006 puun osuus kaikista uusiutuvista 84%
  • koska metsäteollisuuden prosesseista syntyvien puupolttoaineiden määrä ei kasva merkittävästi nykytasosta, tulisi metsähakkeen ja peltoenergian käytön yli viisinkertaistua tavoitteiden saavuttamiseksi
• Tavoitteen toteuttamiseksi tarvittaneen rakenteellisia – aikaa vieviä – muutoksia

*WAM = KTM:n With Additional Measures –skenaario sisältäen mm. Päästökaupan ja uusien ohjauskeinojen vaikutukset

Uusiutuvassa energiassa löytyy – aina hyödyt eivät ole kuitenkaan kiistattomia

Hiili on ainoa maailmanlaajuinen todella markkinapohjainen polttoaine

• Maailman öljyvarat ja kaasuvarat ovat keskittyneet muutamalle alueella
• Hiilivarat ovat huomattavasti suuremmat, ja jakautuneet usealle alueelle

Kaasun suhteen riippuvuus yhdestä lähteestä ongelmallinen

• Öljy ja kaasu kattavat yli puolet EU:n energiatarpeesta
• EU:n BAU (Business as usual) - skenaariossa tuontiriippuvuus kasvaa tämänhetkisestä 50 %:sta 65%:iin kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2030

• Suomeen kaasu tuodaan Venäjältä pitkillä sopimuksilla Gazpromin kanssa, Suomen verkko erillään yhteiseurooppalaisesta verkosta.
• Venäjän oma kaasun kulutus kasvaa ja kaasun riittävyys epävarma. Pitkät sopimuksetkaan eivät takaa saatavuutta.
  • Suomi tuskin enää erityisasemassa, jos hintoja korotettaisiin tai saatavuutta rajoitettaisiin

Hiilen ja ydinvoiman markkinat maakaasua vakaammat

• Hiilen markkinat ovat maailmanlaajuiset ja hiiltä riittää
  • Hinta vaihtelee käytössä olevien hiilikaivosten määrän ja mm. laivakapasiteetin mukaan, mutta tarjonta sopeutuu kysyntään hintojen vaihdellessa
  • Päästökauppa ei vaikuta hiilen hintaan
• Suomen uusi ydinvoimakapasiteetti vähentää riippuvuutta tuontisähköstä ja fossiilisista polttoaineista
• Ydinvoima vähentää päästöjä, mutta päästövähenemää ei välttämättä saada kokonaan Suomen hyödyksi
  • Suomen ja Tanskan lauhdevoimalat tukevat edelleen Nord Poolin sähköverkkoa korkean kysynnän aikana talvella
  • Hiililauhteella tuotettua sähköä viedään Ruotsiin, päästöt jäävät Suomeen
• 6. ydinvoimalan ympäristövaikutusten arviointityön aloittaneet jo Fortum ja TVO, myös Fennovoima etsii sijoituspaikkaa voimalalle

Puupolttoaine on paikallinen vaihtoehto, mutta saatavuuden takaaminen on vaikeaa

• Teoriassa puupolttoainetta olisi saatavilla n. 10% Helsingin Energian polttoainehankinnasta
  • Hankinta-alueella puupolttoainetta hyödyntävät myös ainakin Lohja, Porvoo, Forssa, Tammisaari, Salo, Hämeenlinna ja Nurmijärvi – tulevaisuudessa myös Kerava ja Järvenpää
  • Puupelletit soveltuvin polttoaine saatavuuden ja kuljetusteknisten kysymysten kannalta, mutta hinta korkea
  • Päästökauppa lisää puun polton kannattavuutta, mutta nostaa myös puun kysyntää ja hintaa
  • Pääkaupunkiseudulle sijoittuva uusi hakevoimalaitos ei vaikuta kannattavalta vaihtoehdolta
• Puupolttoaineilla voidaan korvata sähkön ja lämmön yhteistuotannossa osa hiilestä
  • Hiilestä korvattavissa purulla 3% tai pelleteillä 5% Hanasaaressa ja Salmisaaren B-voimalaitoksella ilman suurempaa muutosinvestointia
  • Vastaisi n. 1-2 % kokonaisenergianhankinnasta ja n. 20% teoreettisesta potentiaalista
  • Yhteensä tällöin tarvittaisiin 34-38 rekkakuormaa puupolttoainetta viikossa

Muiden energialähteiden käytön lisäämisen mahdollisuudet Helsingin Energialle

• Yhdyskuntajätteen käyttäminen energiantuotannon polttoaineena
  • YTV:n jätevoimalahanke sekajätteen hyödyntämiseksi polttoaineena voisi kattaa noin 6-8% Helsingin Energian polttoaineen kulutuksesta
  • Laitos toimisi peruskuormalaitoksena, jolloin yhteistuotantosähkön tuotantomäärät pienenisivät. Jätevoimala korvaisi fossiilisten yhteistuotantolaitosten tuotantoa, joilla pystytään tuottamaan enemmän sähköä suhteessa tuotettuun lämpöön.
• Muut uusiutuvat energianlähteet voivat olla pieni osa ratkaisua
  • Lämpöpumppulaitoksella tuotetaan jo kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä Katri Valan puiston alle rakennetulla lämpöpumppulaitoksella
  • Tuulivoiman rakentamiseen edullisempia kohteita on Helsingin ulkopuolella. Mahdollista toteuttaa esim. Hyötytuuli Oy:n tai muiden partnereiden avulla
  • Biokaasua hyödynnetään jo Helsingin Veden jätevesipuhdistamolla ja Vuosaaren kaatopaikalla (n.20%, mahdollista laajentaa), myös erilliskerätyistä biojätteistä tuotetun kaasun hyödyntäminen mahdollista Ämmässuolla
  • Aurinkoenergian hyödyntäminen laajassa mittakaavassa ei ole kannattavaa todennäköisesti ainakaan seuraavien 10 vuoden aikana. Imagosyistä pienen mittakaavan sovellukset mahdollisia.

Maakaasu ja hiili ovat vaikeuksissa energiamarkkinoiden ja sääntelyn muuttuessa

Vaikutus	Päästökauppa	Uusiutuvien tavoite	Huoltovarmuus	Polttoainemarkkinat
Maakaasu	+/-	-	-	-
Hiili	-	-	+/-	+
Ydinvoima	+	-	+	+
Turve	-	-	+	+
Puupolttoaineet	+	+	+/-	-
Jäte	+	+	+	+/-
Muut uusiutuvat (tuuli ja vesivoima)	+	+	+	+

• Päästökauppa tuo kilpailuetua päästöttömille uusiutuville ja ydinvoimalle, huonoimmassa asemassa ovat suuripäästöisimmät turve ja hiili. Uusiutuvien tavoite taas asettaa fossiiliset polttoaineet ja ydinvoiman heikompaan asemaan.
• Huoltovarmuuden kannalta kotimaiset uusiutuvat, turve ja ydinvoima ovat parhaita energialähteitä, kun taas maakaasu on ongelmallisin yhden lähteen ja varastointimahdollisuuksien puutteen vuoksi
• Polttoainemarkkinoilla maakaasun ja puun hintakehitys aiheuttaa epävarmuutta, hiilen markkinat taas ovat maailmanlaajuiset ja vakaat. Tuuli- ja vesivoiman etuna on riippumattomuus polttoainemarkkinoista.

Markkinoiden ja sääntelyn epävarmuuden vuoksi hankintarakenteen monimuotoisuus on tärkeää

• Hinta- ja huoltovarmuustekijöiden vuoksi maakaasun osuus ei saisi nousta liian määrääväksi
• Hiileen sääntelystä aiheutuvasta kustannusten noususta huolimatta hiili on markkinoiden ja huoltovarmuuden kannalta jatkossakin yksi varteenotettava vaihtoehto yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa
  • Tällä hetkellä ei ole taloudellisesti kannattavaa korvata hiiltä puupolttoaineilla
  • Merkittävä puupolttoaineiden käytön lisäys – esimerkiksi erillinen puuta käyttävä voimalaitos – nostaisi sekä kaukolämmön hintaa Helsingissä että sähkön tuotantokustannuksia
  • Tulevaisuudessa sääntelyn vaikutuksesta hiilivoimalaan rakennettava biomassan kaasutin voisi tulla mahdolliseksi
• Jätteenpoltto on mahdollinen lisä monimuotoistamaan hankintarakennetta, mutta jätteenpoltossa kaukolämmön yhteydessä tuotetun sähkön määrä on vain kolmasosa kaasulla tuotettuun verrattuna ja hiileen verrattuna kaksi kolmasosaa.

Helsingin Energian tuotanto ja hankinta

Helsingin Energian toiminta perustuu pääpiirteissään kolmeen osioon ja niiden tasapainoon; energian riittävyys ja toimitusvarmuus, ilmasto ja ympäristö sekä kohtuullinen ja investoinnit turvaava hintataso. Energia-asioita ei voida katsoa vain yhdestä näkökulmasta, vaan kokonaisuus tulee aina ottaa huomioon.

Helsingin Energian sähkön ja lämmön hankinta tällä hetkellä

• Helsingin Energia tuotti vuonna 2006 91% kaukolämmöstä ja 78% sähköstä yhteistuotantolaitoksilla
  • Yhteistuotanto vähentää päästöjä ja polttoaineen kulutusta - hyötysuhde lähes 90%, erillistuotannossa n. 30-50%
  • SuurinosaHelsinginalueestaon kaukolämpöverkon piiriin kuuluvaa yhtenäistä taajamaa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannolle on hyvät edellytykset
• Helsingin Energia on sähkön hankinnassaan omavarainen: sähkön myynnistä hankitaan noin neljännes Helsingin ulkopuolelta, lähinnä omista voimaosuuksista (ydinvoima, uusiutuvat).
• Vuonna 2006 sähkön hankinta oli noin 8500 GWh ja kaukolämmön 7200 GWh