Avoin arviointi erityistilanteessa

Tämä sivu on luento. Sivutunniste: Op_fi1672
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi1672}}

Tarkoitus

Tämä on yksi luku Ympäristöterveyden erityistilanteiden oppaaseen. Tarkoitus on esitellä yleisperiaatteita avoimen arvioinnin hyödyntämisestä ympäristöterveyden erityistilanteissa valmistautumisvaiheessa (ennen tilanteen syntymistä), tilanteen akuutissa vaiheessa ja tilanteen jälkivaiheessa. R↻

Kohderyhmä

• Ympäristöterveysviranomaiset kunnissa.

Sisältö

Riskinarviointi on yleensä pitkäkestoista työtä, jossa kuukausien tai vuosien työllä kerätään tietoa jonkin altisteen terveyshaitoista tai tietynlaisessa tilanteessa olevien riskien terveysvaikutuksista. Erityistilanteisiin perinteinen riskinarviointi ei juuri sovellu, koska hyödyllistä tietoa tarvitaan heti tai viimeistään muutamassa tunnissa.

Niinpä riskinarviointeja hyödynnetäänkin tyypillisesti siten, että niiden tulokset tiivistetään lyhyiksi vaaraa (R-lausekkeet) tai turvallisuustoimia (S-lausekkeet) kuvaileviksi standardilausekkeiksi. Nämä antavat viitteitä riskistä ja toimintatavoista heti, kun erityistilanteessa ympäristöön päässeen kemikaalin nimi on tiedossa tai kun lausekkeeseen liittyvä varoituskuvio tai lauseke löytyy kemikaalisäiliön tai pakkauksen kyljestä. Tässä luvussa ei tarkemmin esitellä rutiinikäytössä olevia R- ja S-lausekkeita. Tarkempia tietoja löytyy Työterveyslaitoksen sivuilta [1].

Tässä luvussa kuvataan kokeilukäytössä oleva, avoimesti käytettävään internet-sivustoon perustuva erityistilanteiden arviointi- ja tiedotusmenetelmä. Sivusto on nimeltään Opasnet, ja sitä voidaan käyttää nopeaan tiedottamiseen ja tietojen keräämiseen muutamien tuntien aikajänteellä (http://fi.opasnet.org). Opasnet on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämä ja ylläpitämä. Sillä ei ole virallista statusta erityistilanteissa, vaan sen soveltuvuutta tähän tarkoitukseen tutkitaan ja toiminnallisuuksia kehitetään.

Opasnetin ideana on keskittää tiettyä erityistilannetta koskeva tiedon kerääminen ja jakelu yhdelle internet-sivulle. Sen tarkoituksena ei suinkaan ole korvata muita tiedonvälityskanavia, vaan ajatuksena on kerätä myös muita kanavia pitkin toimitettu tieto myös Opasnetiin. Tavoitteena on luoda "yhden luukun" järjestelmä, jonka kautta kaikki toimijat voivat saada erityistilannetta koskevan tiedon tai linkit muualla olevaan tietoon yhdestä paikasta.

Opasnet on kaikille avoin järjestelmä, johon kuka tahansa voi hankkia käyttäjätunnuksen ja sen jälkeen luoda ja muokata sivuja, jotka ilmestyvät internetiin kaikkien luettavaksi välittömästi tallentamisen jälkeen. Käyttäjätunnuksen saa muutamassa minuutissa, ja sivujen luominen on yksinkertaista. Erityistilanteessa sivun ylläpitäminen on tosin syytä antaa henkilölle, jolla on kokemusta Opasnetiin tai Wikipediaan (joka on teknisesti samanlainen järjestelmä) kirjoittamisesta.

Kun erityistilanne syntyy, tiedottamisessa on toimittava ripeästi. Erityistilanteen hoitamisessa joku henkilö tulisi nimittää tiedotusvastaavaksi, jonka kautta tiedot julkaisuuteen menevät. Hän, tai tilanteesta riippuen hänen alaisensa, toimii Opasnet-vastaavana, joka päivittää näitä tietoja Opasnetiin. Näin saadaan toteutetuksi se kriisiviestinnän ohje, että heti tiedotetaan kaikki mitä tiedetään, ja kerrotaan myös se mitä ei tiedetä ja milloin tuo tieto toivottavasti on käytössä.

Opasnet-vastaava luo erityistilanteelle oman sivun Opasnetiin ja laittaa sinne ensimmäiset perustiedot, vaikka vain muutama lause. Sivun luomisen jälkeen sivun internet-linkkiä (URL) voidaan jakaa kaikille asianosaisille ja tiedotusvälineille paikkana, josta uusin tieto on löydettävissä. Samoin siitä tulee tiedottaa paikkana, jonne kaikki asiasta jotain tietävät voivat kirjoittaa omat tietonsa, jotta ne tulisivat muiden käyttöön. Tämän ulkopuolisen tiedon keräämiseksi liittyy jokaiseen Opasnet-sivuun keskustelusivu, jonne ulkopuoliset voivat lisätä tietonsa. Opasnet-vastaava siirtää tästä tärkeimmät tiedot varsinaiselle erityistilanteen sivulle. Tietomäärän kasvaessa voidaan vapaasti perustaa useita sivuja erityistilanteen eri osa-aluista, ja nämä alasivut linkataan erityistilanteen pääsivulle.

Opasnet ei ole suunniteltu ainoastaan erityistilanteisiin, vaan se on yleinen ympäristöterveyteen liittyviä asioita käsittelevä sivusto. Se sisältää terveysvaikutusten arviointeja mm. ilmastopolitiikoista, ilmansaasteista, kalansyönnin hyödyistä ja haitoista sekä liikenteestä. Se sisältää myös taustatietoa tästä aihepiiristä, ja tätä taustatietoa kerätään koko ajan erilaisissa THL:n projekteissa. Niinpä Opasnetistä saattaa jo löytyä taustatietoa, joka on hyödyllistä käsillä olevan erityistilanteen kannalta. Tällaisia sivuja voidaan hakea ja linkata erityistilanteen sivulle käyttäjien auttamiseksi.

Erityistilanteen riskien arvioimisen kannalta kaikki määrälliset tiedot ovat erityisen tärkeitä: montako litraa kemikaaleja on päässyt ympäristöön, montako tonnia ainetta on syttynyt palamaan, montako hehtaaria on saastunut, montako ihmistä asuu vaara-alueella? Vaikka tilanteen päällä ollessa kukaan ei ehtisi tehdä tarkempaa riskinarviointia, jälkitilanteen hoidon kannalta nämä tiedot ovat erittäin tärkeitä. On hyödyllistä kirjata myös määrällisten tietojen puutteita, eli sellaisia asioita jotka olisivat riskinarvioinnin kannalta tärkeitä mutta jotka eivät ole sillä hetkellä käytettävissä. Tämä tieto tietopuutteista voi olla erittäin arvokas suunniteltaessa ja kerättäessä näytteitä akuutissa tilanteessa myöhempää altistuksen arviointia varten.

Avoimella tiedonkeruulla ja jakelulla on useita erilaisia mutta toisiaan tukevia tavoitteita.

• Tehokkuus: Tehokkuus perustuu siihen, että on yksi paikka, johon kaikki tieto kerätään ja joka on kaikkien tiedossa. Näin sekä tiedon tarvitsijat että tarjoajat kohtaavat toisensa nopeasti, eikä tiedon haeskeluun kulu aikaa (sen jälkeen kun joku on tiedon löytänyt).
• Hiljaisen tiedon keruu: Olipa erityistilanne mikä tahansa, Suomessa on lukuisia asiantuntijoita tilanteen eri osa-alueisiin liittyen. Kemikaalirekan suistuttua tieltä tieinsinöörillä, rekkakuskilla, kemistillä ja toksikologilla on kaikilla erilaista tietoa, joka olisi hyödyllistä. Näiden ihmisten taitotiedon hyödyntäminen on mahdollista, kun on tarjolla internet-sivu, jossa tätä tietoa kerätään ja jossa ei vaadita, että asiantuntijat olisivat fyysisesti tai hallinnollisesti lähellä tapahtumaa. Tällaisesta toimintatavasta ei ole kovin paljon kokemuksia Suomessa, mutta jotakin kuitenkin on. Myyrmannin pommi-iskun jälkeen internetin vertaisverkot selvittivät hyvin nopeasti, kuka todennäköinen tekijä on ja millaisesta räjähteestä oli kyse. Samoin Thaimaan tsunamin jälkeen sukeltajien vertaisverkot onnistuivat keräämään nopeasti luotettavaa tietoa kadonneista ja toisaalta löytyneistä suomalaisista.
• Tiedon jakelu: Jos alusta asti tiedotetaan, että uusin tieto on internetissä yhdessä paikassa, se vähentää puheluita ja antaa työrauhaa. Myös linkin jakelu on yksinkertaista, eikä lehdistötiedotteita tarvitse lähettää erikseen.
• Jälkitilanteen hoito: Joissakin tilanteissa jälkitilanne muodostuu erityisen ongelmalliseksi, jos jää epäselväksi, kuinka suurta haittaa aiheutui, saatiinko vaaralliset altisteet pois ympäristöstä, ja onko kaikki tarpeellinen todellakin jo tehty. Tällaisia tilanteita varten voidaan tarvita erityistilanteen jälkeistä riskinarviointia. Opasnet tarjoaa työkaluja tällaiseen internet-pohjaiseen arviointiin, joka voidaan tehdä suoraan täydentäen erityistilanteen aikaista sivua. Tätä kuvataan tarkemmin myöhemmässä luvussa.

Avoin arviointi

Ympäristöterveyden erityistilanteet ovat melko yleisiä kansallisesti, mutta yksittäinen kuntatason viranomainen tai muu toimija harvoin törmää niihin niin usein, että tilanteen hallintaan kehittyisi mitään rutiinia. Niinpä asiantuntemusta kehitetään ja ylläpidetään kansallisesti, jotta paikalliset toimijat voivat pyytää apua sitä tarvitessaan. Asiantuntijoiden lisäksi tuotetaan tämän oppaan kaltaisia yleisohjeita, joiden avulla kunnat pääsevät kiinni tarvitsemaansa tietoon ja löytävät tarvitsemansa lisätiedon.

On kuitenkin mahdollista tuottaa myös yksityiskohtaisempaa ohjeistusta erilaisiin ongelmatilanteisiin. Painetut oppaat eivät tähän kykene, koska erilaisia mahdollisia ongelmatilanteita on niin paljon, että sivuja tulisi liikaa. Sen sijaan internet-pohjaiset päätöksenteon apuvälineet eivät kärsi sivurajoituksista, kunhan tieto on helposti löydettävissä. Internetiin on myös mahdollista rakentaa erityistilannetta käsitteleviä malleja, jotka muutamia lähtötietoja antamalla suuntaavat lukijan huomion siinä tilanteessa tärkeimpiin asioihin. Tällaisten järjestelmien suurimmaksi esteeksi on osoittautunut tiedon saatavuusongelma.

Saatavuusongelma tarkoittaa, että tieto on kyllä olemassa, mutta se on jonkin tahon omistamaa, eikä omistaja ole kiinnostunut antamaan tietoa vapaasti käytettäväksi. On hyvin tavallista, että tiedon omistaja on jokin valtion virasto tai tutkimuslaitos, joka ei ole kiinnostunut antamaan tietoa toiselle virastolle tai tutkimuslaitokselle. Tiedon omistajan ei yleensä tarvitse kieltäytyä antamasta tietoa. Asiat vain etenevät niin hitaasti, että tiedon tarvitsijan resurssit tiedon etsimiseksi loppuvat, tai aika aja kysymyksen ohi ja päätökset tehdään puutteellisella tiedolla.

Koska erityistilanteissa nimenomaan aika on kallista, on mahdollinen tietojen kerääminen tehtävä hyvissä ajoin etukäteen ja varmistettava, että tieto on helposti ja välittömästi käytettävissä silloin, kun joku sitä sattuu tarvitsemaan. Tiedon on oltava valmiiksi jäsennettynä sellaiseen muotoon, että se palvelee tyypillisen erityistilanteen (esim. juomavesiepidemian tai kemikaalipäästön) päätöksentekoa niin yksityiskohtaisesti kuin se kunkinhetkisen tiedon perusteella on mahdollista. Avoin arviointi on kehitetty ratkomaan näitä tarpeita.

Avoin arviointi on riskinarviointimenetelmä, joka mahdollistaa täysin avoimen osallistumisen. Se kuuluu päätösanalyysin osa-alueeseen. Tämä tarkoittaa, että arviointi yleensä keskittyy arvioimaan joitakin määriteltyjä päätösvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Vaikutusten eli lopputulosten osalta on tärkeää, että päättäjä arvioi, mikä lopputuloksista on enemmän toivottu kuin jokin toinen. Arvioinnissa tieteen keinoin arvioidaan, millaiset päätökset todennäköisesti johtavat haluttuihin vaikutuksiin ja mitkä eivät. Arvioinnin tuloksena saadaan siis suositus siitä, mitä annettujen tietojen valossa päättäjän kannattaisi tehdä.

Tässä suhteessa avoin arviointi on tavallista päätösanalyysiä. Mutta se poikkeaa perinteisistä arvioinneista olennaisesti sen suhteen, miten arviointityö tehdään. Yleensä arvioinnit ovat piehekön asiantuntijajoukon aikaansaannoksia, jotka usein kulkevat vertaisarvioinnin läpi eli hieman laajempi asiantuntijoiden joukko arvioi arvioinnin hyvyyttä. Avoimessa arvioinnissa koko arviointityö tehdään internetissä siten, että kuka tahansa voi tarkastella koko arviointia tai mitä tahansa sen osaa niin yksityiskohtaisesti kuin haluaa. Kuka tahansa voi myös kritisoida mitä tahansa arvioinnin osaa, kunhan kritiikki on tieteellisesti pätevää. Tämä tarkoittaa, että vain kolmea asiaa saa kritisoida: loogisuutta, relevanssia ja yhtäpitävyyttä tehtyjen havaintojen kanssa.

Avoimen arvioinnin kohteeksi voidaan ottaa vaikkapa vesiepidemia. Tavoitteena on kuvata mahdollisia toimenpiteitä ja lopputuloksia, ja tekijöitä jotka ovat syy-seurausketjussa toimepiteiden ja lopputulosten välissä. Toimenpide voi olla esimerkiksi kloorauksen lisääminen vesilaitoksella, välittävät tekijät mikobimääriin vaikuttavia tekijöitä, ja lopputulos voi olla sairastumistodennäköisyys vatsatautiin. Tutkijat ja asiantuntijat ovat oikeita henkilöitä kuvaamaan välittäviä syy-seuraussuhteita, poliitikot (tai tässä tapauksessa vesilaitosinsinöörit) kuvaamaan mahdollisia päätöksiä, ja kansalaiset oikeita henkilöitä kuvaamaan sitä, kuinka suuri haitta on vatsatauti, veden kloorinmaku tai pelko hanaveden juomisesta.

Erityisesti avoin arviointi pyrkii ratkaisemaan aiemmin mainitut kolme arviointimenetelmien kriittistä ongelmaa: joustavuuden, kriittisyyden ja avoimuuden puutteet.

Jälkitilanteen hallinta ja loppuarviointi

D↷ Hankalimmat erityistilanteet ovat sellaisia, jotka tilanteen päättymisen jälkeen jäävät kuitenkin elämään esimerkiksi epäluottamuksena viranomaisiin tai toimialan turvallisuuteen. Niinpä olennainen osa erityistilannetta on, että tehdään kriittinen loppuarviointi siitä, mitä tapahtui, mitä haittaa aiheutui, jäikö jotain pysyvää haittaa ja mitä toimenpiteitä tehtiin tai jatkossa tehdään haittojen minimoimiseksi. Tilanne voidaan katsoa lopullisesti päättyneeksi vasta, kun yleisö kokee saaneensa riittävästi ja riittävän vakuuttavaa tietoa näistä asioista.

Tässä käsitellään sitä, miten loppuarviointia voi tehdä myös Internet-työkaluilla. Menetelmiä on kehitetty ja käytetty THL:n Ympäristöterveyden osastolla, joka tarvittaessa antaa menetelmäopastusta niiden käyttöön.

Jos erityistilanteen aikana on tiedonvälitykseen ja -keruuseen käytetty Opasnetin sivuja, on luontevaa jatkaa tiedonkeruuta samaan paikkaan akuutin vaiheen päättymisen jälkeenkin. Loppuarviointia varten tieto on syytä jäsentää arviointimallin muotoon. Arviointimalleissa kuvataan asiaan olennaisesti liittyvät tekijät ja niiden väliset syy-seuraussuhteet. Tyypillinen syyketju on esimerkiksi kemikaalipäästö-ympäristöpitoisuus-ihmisten altistuminen-terveyshaitta. Kukin tekijä kuvataan omalla sivullaan, ja jokaisesta annetaan parhaan tiedon mukainen määrällinen arvio koskien kyseessä olevaa erityistilannetta. Määrällisesti kuvataan myös tekijöiden väliset suhteet eli esimerkiksi paljonko ihmisten altistuksen arvioidaan suurenevan, jos kemikaalin pitoisuus ulkoilmassa suurenee 1 µg/m3. Tarkempia tietoja ja ohjeita löytyy englanniksi Opasnetistä [2] [3]. Olemassaolevia arviointeja kannattaa käyttää apuna työtä tehtäessä. Niitä löytyy sekä englanniksi [4] että suomeksi [5]. Toistaiseksi useimmat perusteelliset arvioinnit on tehty englanniksi.

Perusteellisiin vaikutusarviointeihin liittyy aina matemaattista mallitusta ja laskentaa. Opasnetissä mallitiedostoja voidaan tallentaa ja jakaa käyttäjien kesken Opasnetin tiedostonhallintajärjestelmässä. Näin on siis mahdollista jakaa ja kehittää ulkopuolisia asiantuntijoita konsultoimalla tarvittavan yksityiskohtaiset laskentakaavat kunkin erityistilanteen vaatimassa laajuudessa. Opasnetiin on kehitetty myös osamalleja, jotka suoraan hyödyntävät aiemmissa arvioinneissa tallennettua dataa, mutta nämä vaativat toimiakseen kaupallisen Analytica-ohjelman [6].

Opasnetin etu muihin tapoihin tehdä loppuarviointia on se, että kansalaiset ja sidosryhmät pääsevät osallistumaan ja esittämään kommentteja arvioinnin sisältöön jo työn aikana. Yleinen reaktio tähän mahdollisuuteen on pelko siitä, että koko arviointityö leviää käsiin, jos kuka tahansa pääsee sitä kesken kaiken muuttelemaan. Avoimuuteen on kuitenkin useita painavia perusteluja.

Ensinnäkin, Opasnet on rakennettu sellaiseksi, että varsinaisen sisällön muuttaminen voidaan tarvittaessa rajata suppealle joukolle ilman, että osallistumista tai kommentointia tarvitsee rajata mitenkään. Toiseksi, jos loppuarviointi on kohdatakseen kritiikkiä, on parempi kuulla se ennen arvioinnin valmistumista jotta siihen voidaan perustellusti vastata. Kolmanneksi, loppuarvioinnin tehtävänähän on nimenomaan kertoa mitä on tapahtunut siinä laajuudessa, että se vakuuttaa kriittisen lukijan ja leikkaa siivet erilaisilta spekulaatioilta, jotka muuten jäävät helposti elämään. Tehokkain tapa lisätä vakuuttavuutta on alistaa arviointi avoimelle kritiikille, aivan kuten tieteen piirissä tehdään.

Katso myös

• Ympäristöterveyden erityistilanteiden opas
• Ympäristöterveyden erityistilanteiden opas pdf-julkaisuna