Keskustelu:Kirkniemen jätteenpolttolaitos

Kirjoita Kirkniemen jätteenpolttolaitokseen liittyviä tekijöitä koskevat kommenttisi tälle sivulle. Suositeltavaa on, että kommentit otsikoidaan sen mukaan, mihin kokonaisuuteen liittyvään tekijään/tekijöihin kommentti liittyy. Voit myös käydä katsomassa kommentteja Hämeenkyrön jätteenpolttolaitokseen liittyen.

Lohjan kaupunginvaltuuston infon yhteydessä tai jälkeen esitettyjä kysymyksiä ja kommentteja sekä vastauksia niihin

Kysymyksiä on ryhmitelty aihepiirien mukaan, niputettu yhteen tai pilkottu useampaan osaan, jotta kaikkiin kysymyksiin on voitu antaa järkevän mittaisia vastauksia ja niissä on vältetty turhaa saman asian toistoa.

Minkälaisena riskinä Kansanterveyslaitos pitää jätteenpolttolaitoksen häiriötilanteita ja pahimmassa tapauksessa luparikkomuksia?

Erinäisissä keskusteluissa on noussut esille kysymys jätteenpolttolaitosten, kuin myös muidenkin suurten energiantuotantolaitosten, päästöjen mittaamisesta, seurannasta ja niiden luotettavuudesta. Jotkut ovat esittäneet jopa epäilyksiä viranomaisten halukkuudesta ja kyvykkyydestä puuttua esim. päästörajarikkomuksiin. Kenties oikeampi taho vastaamaan mittaus-, seuranta- ja puuttumismenettelyjen yleiseen uskottavuuteen ja luotettavuuteen löytyisi energiatekniikan, ympäristötekniikan tai ympäristöjuridiikan asiantuntijoiden joukosta, mutta pyrin tässä vastaamaan kuinka häiriötilanteiden mahdollisuus on huomioitu terveysvaikutusten arvioinnissa.

YVA:ssa esitetyt todennäköisten päästömäärien arvojen on arvioitu olevan eri aineille 0,3 - 60 % direktiivin sallimasta maksimipäästöstä. Hiukkasille ja dioksiineille arvioidut päästömäärät ovat alle 10 % direktiivin sallimasta maksimipäästöstä. Jätteenpolton savukaasupäästöjen terveysvaikutusten suuruusluokkien arvioinnissa on Kirkniemen hankkeeseen liittyen tukeuduttu YVA:ssa esitettyihin arvioihin päästömääristä sekä voimassa olevan jätteenpolttodirektiivin asettamista päästöjen enimmäisrajoista. Kokonaispäästömäärät ja niiden aiheuttamat terveysvaikutukset on siis arvioitu toisaalta todennäköisen kokonaispäästömäärän ja toisaalta maksimaalisen sallitun kokonaispäästömäärän pohjalta. Maksimaalinen päästömäärä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitos toimisi jatkuvasti aivan olemassa olonsa rajoilla, koska päästörajojen ylitys lain mukaan johtaa toiminnan pysäyttämiseen ja jopa ympäristöluvan peruuttamiseen.

Mikäli YVA:ssa arvioidut todennäköiset päästömäärät oletetaan jotakuinkin todellista normaalitilannetta kuvaaviksi, pitäisi häiriötilanteita sattua joko huomattavan usein ja/tai häiriötilanteissa pitäisi ilmaan päästä hyvin suuria pitoisuuksia haitta-aineita, jotta maksimipäästöarvojen mukaiset määrät ylittyisivät tilapäisesti ja etenkin keskimäärin pitkällä aikavälillä. Näin ollen on oletettu, että mikäli terveysvaikutukset arvioidaan ns. varovaisuusperiaatteen mukaisesti maksimipäästömäärien mukaan, saadut arviot lienevät pikemminkin liioittelevia kuin vähätteleviä, vaikka esim. häiriötilanteiden tiheyttä ja niistä koituvia päästöjä ei täysin tunnettaisikaan. Tätä oletusta puoltaa myös se, että jätteenpoltossa syntyvien haitta-aineiden vaikutus tapahtuu pääasiassa pitkäaikaisen altistumisen ja/tai aineiden kertymisen myötä ja siten pitkäaikaiset päästökeskiarvot ovat merkittävämpiä terveysvaikutusten arvioinnin kannalta kuin lyhytaikaiset päästöpiikit.

Terveysvaikutusten arvioinnissa on siis lähdetty liikkeelle siitä, että päästömittauksiin voidaan luottaa, seuranta toimii asianmukaisesti ja että luparikkomuksista koituu asianmukaiset seuraukset, tarvittaessa jopa toiminnan pysäyttäminen. Kuitenkin terveysvaikutuksia on arvioitu varmuuden vuoksi myös maksimipäästöarvojen mukaan, jotta arvoidut vaikutusten suuruudet ovat pikemminkin liian suuret kuin liian pienet, jotta näinkin tärkeässä ja arassa asiassa ei erehdyttäisi terveysvaikutusten vähättelyyn.

Haluaisin toki itsekin kuulla tai nähdä hyvän selvityksen siitä, kuinka päästömittausten ja -seurannan valvonta käytännössä toimii, kuinka todellinen on riski tulla rangaistuksi luparikkomuksista, kuinka usein merkittäviä häiriötilanteita sattuu ja kuinka merkittäviä päästöpiikkejä niissä syntyy. Toisaalta, häiriötilanteet ja ongelmat esim. lupaviranomaisten kanssa ovat epätoivottavia ja taloudellisesti haitallisia tapahtumia jätteenpolttolaitoksen käyttäjille ja omistajille. Näin ollen häiriötön ja rajoitusten mukainen toiminta on myös laitoksen käyttäjien ja omistajien etu. Lienee siis mielekästä olettaa, että laitos tulisi tekemään parhaansa pysyäkseen lain sallimissa päästörajoissa ja mieluiten reilusti niiden alle.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 11.34 (EEST)

YVA:n selostuksen mukaan päästöt eivät jakaudu tasaisesti vaan huippuja on selostuksessa arvioitu. Miten suuri riski on päästölaskelmien laskennassa tehdyt virheet yhdistettynä häiriötilanteisiin (kts. edellinen kysymys)

Piipun päästä tulevat päästöt sekoittuvat ilmaan ja kulkeutuvat laajalle alueelle. Se kuinka leviäminen tapahtuu johtuu mm. piipun pituudesta ja ilmamassojen liikkeestä. Vaikka leviäminen tapahtuukin laajalle alueelle, jopa satojen kilometrien päähän, yhdestä pistemäisestä lähteestä tulevat päästöt aiheuttavat lähteen lähialueille jonkin verran suuremman pitoisuusvaikutuksen kuin kauemmas. Huomionarvoista on, että suunnitelman mukaan uusi laitos sijoitettaisiin likimain samaan paikkaan kuin missä nykyisinkin toimii jotakuinkin vastaavia päästöjä aiheuttava voimalaitos. Päästöjen leviäminen tapahtuisi jatkossakin varsin samaan tapaan kuin nykyisinkin, eli merkittävää muutosta nykytilanteeseen ei tulisi.

Merkittävää esim. pienhiukkasten terveysvaikutusten kannalta kuitenkin on kokonaispitoisuus ja pitkäaikainen altistuminen. Esim. Länsi-Uudellamaalla ilmassa oleva pienhiukkasten kokonaispitoisuuden määrä johtuu enimmäkseen muista lähteistä kuin Kirkniemen tehdasalueella olevasta voimalaitoksesta. Esim. lähialueilla tapahtuva liikenne ja puun pienpoltto sekä kaukokulkeuma Keski-Euroopasta ovat merkittävämpiä tekijöitä pienhiukkasten kokonaispitoisuuteen kyseisellä alueella.

Toki on huomioitava, että pienempikin lisäys haitta-aineita on epätoivottavaa ja että pienetkin päästövähennykset ovat askelia parempaan suuntaan. YVA:ssa esitettyjen päästötietojen mukaan kummassakin suunnitelman mukaisista vaihtoehdoista hiukkaspäästöt on arvioitu pienemmiksi kuin nykyisessä samassa paikassa sijaitsevassa voimalaitoskokonaisuudessa. Tästä näkökulmasta katsoen uuden laitoksen rakentaminen näyttäisi aiheuttavan pienen vähenemisen alueen pienhiukkaspitoisuudessa. Toisaalta lisääntyvät liikenteen hiukkaspäästöt kumoavat osan tästä vähennyksestä.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 14.13 (EEST)

Onko mahdollista, että maakaasun polttamisessa kokonaispäästöt ovat isommat kuin jätteiden polttamisessa? Maakaasun polton ei myöskään pitäisi päästää raskasmetalleja, dioksiineja eikä pienhiukkasia samalla tavalla.

Miten on mahdollista, että nanohiukkaset vähenevät, jos roskat poltetaan, kun nanohiukkasia ei voi suodattaa?

Kaikissa ylläolevissa kysymyksissä ilmeisesti viitataan esityksessä lausuttuun väitteeseen, että pienhiukkaspäästöt näyttäisivät vähenevän mikäli jompikumpi suunnitelman mukaisista laitoskokonaisuuksista rakennettaisiin korvaamaan nykyinen tehdasalueella sijaitseva voimalaitoskokonaisuus. Väite perustuu suoraan YVA:ssa esitettyihin päästötietoihin/-arvioihin, joissa vaihtoehto 1:n hiukkaspäästöt olisivat noin 26 % nykytilanteen, eli vaihtoehto 0:n päästöistä ja vaihtoehto 2:n hiukkaspäästöt noin 37 % nykytilanteen, eli vaihtoehto 0:n päästöistä.

Vaihtoehto 0, eli nykyinen energiantuotantoratkaisu on myös esitelty YVA:ssa. Esittelystä ilmenee, että se käsittää maakaasulla toimivan kombivoimalaitoksen lisäksi myös pienen leijupetikattilan, jossa poltetaan mm. paperitehtaalta saatavaa kuorta, kuitulietettä sekä haketta. On huomattava, että myös tämän kattilan päästöt ovat mukana nykytilannetta kuvaavissa päästötiedoissa. Mikäli vertailtaisiin pelkästään maakaasuvoimalan päästöjä ja vaihtehtoja 1 ja 2, päästövertailu näyttäisi edullisemmalta maakaasuvoimalan hyväksi.

YVA:ssa ja koko hankkeessa ei siis ole vertailun kohteena vain maakaasun polttaminen ja jätteen polttaminen, vaan nykyinen energiantuotannon kokonaisratkaisu (vaihtoehto 0) suhteessa suunniteltuihin kahteen jätepolttoaineeseen pohjautuvaan kokonaisratkaisuun (vaihtoehdot 1 ja 2). YVA:ssa esitetyissä nykytilanteen päästötiedoissa ei ole eroteltu maakaasulla toimivan kombilaitoksen ja rinnalla toimivan kuorta, lietettä ja haketta polttavan leijupetikattilan osuuksia eri päästöihin.

On ilmeistä, että suuri osa nykyisistä hiukkaspäästöistä tulee tästä pienestä kattilasta. Tämän kaltainen ns. normaaleja polttoaineita käyttävä laitos ei kohtaa yhtä tiukkoja ja tarkkaan määritettyjä päästövaatimuksia kuin jätteenpolttolaitokset, joten mm. savukaasunpuhdistukseen ei tällaisissa laitoksissa edellytetä yhtä tehokkaita menetelmiä. Näin ollen on mahdollista, että huomattavastikin pienemmästä ns. normaaleja polttoaineita käyttävästä laitoksesta koituu suurempia päästöjä kuin isosta jätteenpolttolaitoksesta.

On myös huomattava, että nykyiselle ratkaisulle ei edellytetä esim. raskasmetalli- ja dioksiinipäästöjen seurantaa (tai puhdistusta), joten päästömääristä myöskään ole YVA:ssa esitetty tietoja. Lähes kaikista polttoaineista, poislukien maakaasu, syntyy kuitenkin pieniä määriä myös raskasmetalli- ja dioksiinipäästöjä. Valitettavasti YVA:ssa annettujen tietojen perusteella näitä ei voida suhteuttaa nykyaikaista puhdistustekniikkaa hyödyntävän jätteenpolton vastaaviin määriin.

YVA:ssa esitetään arviot/tiedot kaikista hiukkaspäästöistä, ei vain terveyden kannalta kaikkein vahingollisimmista pienhiukkaspäästöistä (pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan 0,1 - 2,5 mikrometriä). Terveysvaikutusten suuruusluokkien arvioinnissa on lähdetty liikkeelle olettamuksesta, että kaikki ilmoitetut/arvioidut hiukkaspäästöt olisivat pienhiukkasia, jotta vältyttäisiin vahingossakaan aliarvioimasta hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksia.

On totta, että maakaasun poltossa syntyvät raskasmetalli- ja dioksiinipäästöt ovat varsin pieniä verrattuna käytännöllisesti katsoen kaikkiin muihin nykyisin laajamittaisessa käytössä oleviin polttoaineisiin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että maakaasu itsessään sisältää hyvin vähän sekä metalleja että klooria (,jota tarvitaan dioksiinien syntyyn). Myös pienhiukkaspäästöt maakaasun polttamisesta ovat varsin pieniä, koska maakaasu koostuu miltei pelkistä hiilivety-yhdisteistä, joiden polttotuotteena syntyy lähinnä hiilidioksidia ja vesihöyryä.

Nanohiukkasiksi kutsutaan hiukkasia, jotka ovat halkaisijaltaan pienempiä kuin 0,1 mikrometriä. Nanohiukkaset ovat viime vuosien aikana nousseet ajankohtaisiksi aiheiksi ympäristöterveyden alan keskusteluun pitkälti nanoteknologian kehittymisen myötä. Nanohiukkaset ovat tyypillisesti hyvin reaktiivisia ja siksi myös aiheellisestikin huolta aiheuttavia. Nanohiukkasten reaktiivisuus tarkoittaa sitä, että ne ovat varsin lyhytikäisiä hiukkasia, koska reagoidessaan nanohiukkaset liittyvät muihin hiukkasiin hyvin tehokkaasti ja kasvavat nanokokoluokasta pienhiukkasten kokoluokkaan varsin lyhyessä ajassa. Nanohiukkaset eivät siis ehdi kulkeutua kovinkaan pitkälle päästölähteestä nanohiukkasina, vaan kasvavat lyhyenkin matkan aikana pienhiukkasiksi.

Näin ollen nanohiukkaset ja niiden terveysvaikutukset liittyvät pääasiassa päästölähteisiin, jotka ovat ihmisten elinympäristön välittömässä läheisyydessä. Esimerkiksi jätteenpolttolaitoksen korkeasta piipusta tulevat nanohiukkaset eivät ehdi kulkeutua ihmisten hengitettäviksi nanohiukkasina, vaan ehtivät muuntua matkalla pienhiukkasiksi aiheuttaen siis pienhiukkasaltistuksen pikemminkin kuin nanohiukkasaltistuksen. Jätteenpolttolaitokseen liittyvä liikennemäärien lisäys sen sijaan voi aiheuttaa havaittavissa olevan nanohiukkaspitoisuuden lisäyksen ihmisten elinympäristössä.

Jos vertaillaan jätteen sijoittamista kaatopaikoille ja jätteenpolttoa on ilmeistä, että jätteenpoltossa syntyy enemmän nanohiukkasia. Nämä jätteenpoltossa syntyvät nanohiukkaset kuitenkin ehtivät muuntua ennen kuin saavuttavat ihmisten normaalin elinympäristön, joten niistä ei koidu merkittävää altistusta. Kaatopaikkapaloissa sen sijaan voidaan ajatella myös syntyvän nanohiukkasia, jotka voivat aiheuttaa esim. kaatopaikoilla työskenteleville jonkin suuruista altistusta. En tiedä, onko kaatopaikkapalojen nanohiukkasten terveysvaikutuksista tehty erityistä tutkimusta, mutta ainakaan nykykäsityksen mukaan ne eivät kuulune merkittävimpiin kaatopaikkojen työterveysriskeihin.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 17.21 (EEST)

Miten jäteliikenne saadaan hoitumaan kun Lohja-Helsinki -väli on jo nyt täynnä autorekkoja ja Lohjalle rakennetaan koko ajan lisää? Saadaanko jätteet raiteille?

YVA-selvityksessä on esitetty arviot jätekuljetusten aiheuttamista liikennemäärien muutoksista. Liikenteen lisäyksen vaikutus terveyden kannalta merkittäviin pakokaasupäästöihin sekä liikenneonnettomuusriskiin lienee merkittävän suuri verrattuna esim. jätteenpolttolaitoksen piipusta tuleviin päästöihin. Hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta johtuvaan liikennemäärien lisääntymisen ja sen seurannaisvaikutuksiin olisi syytä kiinnittää enemmän huomioita kuin tähän mennessä on tehty. YVA:ssa on myös mainittu mahdollisuus toteuttaa osa jätekuljetuksista junalla, mutta tämän vaihtoehdon vaikutusten arviointi ja sen toteutumisen mahdollisuudet on käsitelty YVA:ssa varsin ylimalkaisesti. On kuitenkin oletettavaa, että raidekuljetuksista tulevat haitta-ainepäästöt olisivat pienemmät kuin, jos kaikki liikennemäärän lisäys kohdistuisi tieliikenteeseen.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 14.13 (EEST)

Kuljetuksien päästömäärien pitäisi jossain määrin nousta koska Kirkniemeen on yleensä pidempi kuljetusmatkaa kuin Munkkaan kaatopaikalle tai paikallisille kaatopaikalle.

YVA:ssa on esitetty arviot jätteenpolttolaitoksen aiheuttamista liikennemäärien muutoksista. Koska huomattava määrä poltettavasta jätteestä tuotaisiin pääkaupunkiseudulta, aiheutuisi tästä erityisesti pääkaupunkiseudun jätteiden kuljetusmatkojen pitenemistä. YVA:n mukaan Länsi-uudenmaan jätteiden osalta kuljetusmatkat säilyisivät jotakuinkin samana. Liikenteen lisääntymisen osalta on myös arvioitu siitä johtuvien päästöjen lisääntymistä sekä sen terveysvaikutuksia. Lisääntyvien liikenteestä johtuvien päästöjen sekä liikenneonnettomuusriskin kasvu ovat merkittävän suuria tekijöitä suhteessa itse jätteenpolton terveysvaikutuksiin ja niiden merkitys kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon harkittaessa esim. jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikkaa.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 17.21 (EEST)

Tilaisuudessa todettiin nykyisen Munkkaan jätekeskuksen olevan suurempi riski terveydelle kuin kaavailtu polttolaitos. Meille jätekeskuksen lähiasukkaille on kuitenkin koko ajan vakuutettu, ettei mitään terveysriskiä ole ja siksi kai kaupunki uskalsi kaavoittaa uuden asuinalueen ihan viereen. Joten kysyn Munkkaasta: Mitä terveysriskejä Munkkaan kaatopaikan nykyiseen toimintaa sisältyy? Miten lähiasukkaiden tulisi riskeihin suhtautua?

Vastaus: Esim. kaatopaikan penkkapalo, johon luennoitsija Pohjola Kuopiosta viittasi on riski, mutta sekin enemmän henkilökunnalle ja palomiehille. Paloja Munkkaalla ei ole ollut. Riskiasioissa on suuruusluokat merkitseviä. Mikko Pohjola antoi suuruusluokille mittakaava vertailemalla jätteenpolttolaitoksen terveysvaikutuksia puun pienpolton riskeihin, jotka ovat kymmeniä tai satoja kertoja suuremmat.

Vastaus: Lähiasukkaat voi olla riskien osalta rauhallisia. Polttolaitos vähentäisi myös Munkkaan mahdollisia riskejä.

Jos jätteenpoltosta syntyvää tuhkaa aletaan läjittää alueelle, miten se vaikuttaa ympäristöön

Vastaus: Pohjakuona pyritään ensisijaisesti hyödyntämään esim. tierakentamisessa. Läjitettynä jätteenä pohjakuonassa ei ole mitään pelättävää. Pohjakuona ei sisällä orgaanista ainetta. Haitalliset aineet ovat pienhiukkasissa eli lentotuhkassa. Lentotuhka jätteenä stabiloidaan ja kapseloidaan, ja kapselit sijoitetaan niille osoitetuille erikoiskaatopaikoille.

Tuhka käytetään siis suunnitelmien mukaan tierakennuksessa. Miten voimme olla varmoja ettei raskaat metallit ja dioksiinit tästä tuhkasta sateiden kautta pohjaveteemme, järviin tai muihin vesistöihin sekä Itämereen?

Kuten YVA:ssakin on lyhyesti selostettu, jätteenpolttolaitoksessa syntyy kolmenlaista tuhkaa, ns. pohjakuonaa, kattilatuhkaa ja lentotuhkaa. Näiden eri tuhkajakeiden koostumus poikkeaa varsin paljon toisistaan ja siksi niiden käsittelyllekin on erilaiset vaatimukset. Suurin osa raskasmetalleista ja dioksiineista jäävät kattilatuhkaan ja lentotuhkaan, joten näitä jakeita ei voi käyttää tienrakennuksessa, vaan ne pitää käsitellä ja sijoittaa asianmukaisille, kyseisten kaltaisten materiaalien sijoittamiseen soveltuville kaatopaikoille. Pohjakuona ei sisällä merkittäviä määriä haitta-aineita, joten sitä voidaan nykykäsityksen mukaan hyötykäyttää esim. tienrakennuksessa.

Asiallisesti käsiteltynä ja sijoitettuna kattila- ja lentotuhka eivät aiheuta terveysriskiä. Eräs keino näiden tuhkajakeiden käsittelyyn on ns. stabilointi betoniin ja kapselointi ennen läjitystä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että tuhkassa olevat haitta-aineet ovat tiukasti ympäröivään ainekseen sitoutuneina, eivätkä pääse sieltä mihinkään kulkeutumaan esim. sadeveden mukana. Asianmukaiset kaatopaikat on lisäksi rakennettu siten, että kaatopaikoilla syntyvät suotovedet eivät pääse kosketuksiin maaperän kanssa, vaan ne kerätään erilliseen käsittelyyn.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 17.21 (EEST)

Kuka oli tilannut tutkimuksen, jonka tuloksia Pohjola esitteli. Olikohan M-real? Hän selkeästi korosti, että nämä tiedot eivät ole Kansanterveyslaitoksen virallisia tutkimustuloksia.

Kutsu tilaisuuteen tuli Lohjan kaupunginvaltuuston sihteeriltä, eli esityksen tilaaja oli Lohjan kaupunginvaltuusto. Esitys toteutettiin osana tutkijan normaaleja työtehtäviä, eli tutkija Pohjola edusti esityksellään Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastoa ja riskianalyysiryhmää sekä luonnollisesti itseään. Esiintymispalkkiota ei maksettu kenenkään toimesta ja matkakustannuksetkin maksettiin KTL:n ympäristöterveyden riskianalyysiryhmälle varatuista budjettirahoista. Kansanterveyslaitos on sosiaali- ja terveysministeriön alainen ns. sektoritutkimuslaitos, joka suorittaa tieteellistä tutkimustyötä kansanterveyden edistämiseksi. Esiintyjällä ei ole mitään sidonnaisuuksia hankkeeseen liittyviin yrityksiin.

Esitys ei perustunut mihinkään tiettyyn yksittäiseen varta vasten tehtyyn tutkimukseen, vaan siihen oli koostettu tietoa useista aiheeseen liittyvistä virallisista tutkimuksista, joita on tehty sekä Kansanterveyslaitoksessa että muualla. Tietysti myös tämä tietojen koostaminen useista eri lähteistä ja keskustelut useiden asiantuntijoiden kanssa sekä koostetun tutkimustiedon soveltaminen kyseessä olevaan tapaukseen on vaatinut työtä. Kutsuisin tätä työtä kuitenkin pikemminkin selvitystyöksi kuin erilliseksi tutkimukseksi. Esitys pyrki esittelemään vallitsevaan tieteelliseen ymmärrykseen perustuvaa näkemystä aiheeseen liittyvistä ympäristöterveyden kysymyksistä. Esitetty näkemys ei ole, ainakaan pääpiirteissään, ristiriidassa muiden kyseisen alan tutkijoiden näkemysten kanssa.

Esityksen alussa korostettiin, että kyseinen esitys ei ole ns. Kansanterveyslaitoksen virallinen lausunto kyseisestä hankkeesta. Lausuntomenettely on muodollisempi ja edellyttää virallista lausuntopyyntöä joltain viranomaistaholta, esim. ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä. Viralliset lausunnot tehdään aina tietyn muodon mukaisina ja siihen liittyy tietty muodollinen hyväksymismenettely, jossa viimeisenä vaiheena Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja allekirjoittaa virallisen lausunnon yhdessä asian päävalmistelijan kanssa. On todennäköistä, että mikäli kyseessä oleva hanke etenee ympäristölupahakemukseen asti, Kansanterveyslaitokselta tultaneen jossain välissä pyytämään virallista lausuntoa ja sellainen siten tultaneen tekemään. Myös virallinen lausunto tulee pohjautumaan parhaaseen olemassa olevaan tieteelliseen tietoon ja siten tullee, ainakin pääpiirteissään, olemaan samansisältöinen kuin Lohjan kaupunginvaltuuston infossa annettu esitys, vaikkakin todennäköisesti huomattavasti yksityiskohtaisempi.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 11.34 (EEST)

Olisiko Suomen Luonnonsuojeluliiton tai WWF:n asiantuntija ollut tervetullut pitämään osuuden viime ja tulevissa keskustelutilaisuuksissa?

Kysymys lienee pääasiassa suunnattu Lohjan kaupunginvaltuuston infotilaisuuden järjestäjälle, eli Lohjan kaupunginvaltuustolle. Omasta puolestani voin kuitenkin sanoa, että Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osaston edustajana tilaisuudessa olleena olisin toivottanut SLL:n tai WWF:n edustajan erittäin tervetulleeksi tilaisuuteen.

--Mikko Pohjola 17. syyskuuta 2007 kello 17.21 (EEST)

Pohjola katsoi asioita vain kansainvälisten tilastojen pohjalta. Paikalliseen saastutukseen ei hänellä ollut tietenkään mitään suoraa kerrottavaa. Dioksiinit toimivat kuin hormonit. Niitä ei vain voi virtsa- tai veritesteillä todentaa, koska vaikutus lähtee sisäelimistä ja rasvaliukoiset dioksiinit eivät erity mihinkään. Tilastoissa ei puututa mihinkään henkilökohtaiseen tragediaan (syöpään tai lapsettomuuteen tai muuhun ”pikkujuttuun”). Näiden tragedioiden esiintymistaajuus kasvaa varmasti Lohjanseudulla, jos polttolaitos tänne kasataan nykyisellä konseptilla (vert. Kymenlaakson puunkyllästyalueet ja niiden kuorma ihmisiin 70-80-luvuilla). Hiukkasista hänen olisi pitänyt ottaa vähän tarkemmin selvää. Suomi on myös pyrkimässä eturiviin nanotekniikassa ja on tietääkseni mukana kaikissa neljässä EU-vetoisessa projektissa.