Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030

Tämän sivun teksti on julkaisusta Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 - Ilmastonmuutoksen hillintä keskeiseksi osaksi kaupunkien suunnittelua ja päätöksentekoa.

Ilmastostrategiatyön johtoryhmä:

Puheenjohtaja:

• Kansanen Pekka, ympäristöjohtaja, Helsingin kaupunki

Jäsenet:

• Anderson Reetta, kehityspäällikkö, YTV
• Brax Marika, ympäristösihteeri, Kauniaisten kaupunki
• Henriksson Tomi, yleiskaavasuunnittelija, Vantaan kaupunki
• Hyvönen Martti, ympäristöjohtaja Helsingin Energia
• Hämäläinen-Tyynilä Tuula, ympäristönsuojelupäällikkö, Espoon kaupunki
• Karjalainen Irma, tietopalvelujohtaja, YTV
• Kivilaakso Eija, toimistopäällikkö, Helsingin kaupunki
• Salmi Arja, ryhmäpäällikkö, YTV
• Skog Stefan, ympäristöjohtaja, Vantaan kaupunki
• Soitinaho Ulla, kehityspäällikkö, Helsingin kaupunki
• Suni Pirjo, liikenneinsinööri, Vantaan kaupunki
• Valtanen Raimo, liikenneinsinööri, YTV
• Vepsäläinen Hannu, yleiskaavainsinööri, Espoon kaupunki
• Vikkula Pekka, kiinteistöisännöitsijä, Espoon kaupunki

Sihteerit:

• Jallinoja Marja, ilmastoasiantuntija, YTV
• Huuska Petteri, projektisuunnittelija, YTV
• Tynys Pia, suunnittelija, YTV
• Mikkonen-Young Leena,suunnittelija, YTV

YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta

Opastinsilta 6 A

00520 Helsinki

puhelin (09) 156 11

faksi (09) 156 1369

www.ytv.fi

Copyright:

Kartat: Maanmittauslaitos 14/MYY/07 ja Helsingin kaupunki, kaupunkimittausosasto 039/2007;

Graafit: YTV, IPPC, KTM, CDAC, World Watch, YK, EC, EEA ja IEA;

Painoprisma Oy

Helsinki 2007

Esipuhe

Pääkaupunkiseudun energiakulutus ja kasvihuonekaasupäästöt kasvavat tällä hetkellä nopeammin kuin alueen asukasluku. Kansainväliset velvoitteet edellyttävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan maailmanlaajuisesti merkittäviä. Vastuu ilmastonmuutoksen hillinnässä on liitettävä keskeiseksi osaksi kaupunkien suunnittelua ja päätöksentekoa. Kaupunkien on toimittava esikuvana päästöjen vähentämisessä ja vastuu toimintatapojen muuttamisesta kuuluu kaupungeille. Kaupungit luovat edellytykset kaupunkilaisille energiatehokkaiden ja vähäpäästöisten valintojen tekemiseksi.

YTV on valmistellut yhdessä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa vuoteen 2030 ulottuvan ilmastostrategian. Tässä raportissa esitetään yhteinen ilmastovisio, toimintalinjat ja tavoitetaso kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Raportin C-osaan on koottu ehdotukset käytännön keinoiksi, joilla päästöjä voidaan vähentää. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 2030 laatiminen annettiin YTV:n tehtäväksi seudun kaupunginjohtajien kokouksessa (8/2003). YTV:n hallitus hyväksyi strategian omalta osaltaan kokouksessaan 14.12.2007, ja lähetti sen hyväksyttäväksi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeille otettavaksi huomioon toiminnassa.

Strategiassa on asetettu tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kolmanneksella nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Strategiassa keskitytään toimintalinjoihin ja keinoihin, jotka ovat kaupunkien omassa päätösvallassa tai toteutettavissa kaupunkien ohjauksella. YTV-kaupungit voivat vaikuttaa päästöihin mm. vähentämällä energiankulutusta, edistämällä raideliikennettä sekä tiivistämällä kaupunkirakennetta. Seudun päästöjen vähentämistä voidaan edistää kokoamalla tietoa ja toimintamalleja parhaista kasvihuonekaasupäästöjä vähentävistä käytännöistä. Toimintalinjojen ja ehdotettujen keinojen vaikutuksista on teetetty erillinen arviointi.

Strategian valmistelusta on vastannut ilmastostrategiatyön johtoryhmä, jossa on ollut mukana laaja joukko pääkaupunkiseudun kaupunkien ympäristönsuojelun, kaupunkisuunnittelun, liikenteen ja joukkoliikenteen suunnittelun asiantuntijoita sekä YTV:n liikenteen, jätehuollon ja seutukehityksen asiantuntijoita samoin kuin energiayritysten edustajia. Valmisteluun osallistuneiden henkilöiden luettelo näkyy liitteessä 5. Strategiaan liittyvä aineisto on luettavissa YTV:n verkkosivuilla [www.ytv.fi/ilmastonmuutos/ täällä] ja aineistoa päivitetään.

Strategiatyötä on tarkoitus jatkaa YTV-kaupunkien välisellä aiesopimuksella ja toimintaohjelmalla. Siihen kootaan kaupunkien tärkeimmät toimet ja yhteistyötahot kasvuhuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Hannu Penttilä, yhteisyöjohtaja

Irma Karjalainen, tietopalvelujohtaja

Tiivistelmä

Julkaisija: YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta

Tekijät: Ilmastostrategian johtoryhmä

Päivämäärä 14.12.2007

Julkaisun nimi: Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030

Rahoittaja / Toimeksiantaja: YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia on valmisteltu yhteistyössä pääkaupunkiseudun neljän kaupungin asiantuntijoiden ja muiden sidosryhmien edustajien kanssa. Raportti sisältää kaupunkien yhteisen ilmastovision ja tavoitetason päästöjen vähentämiselle. Vähentämistoimenpiteitä on tarkasteltu kaupunkien toiminnan kautta määrittelemällä toimintalinjat ja keinot eniten päästöjä aiheuttaville toimialoille, joita ovat maankäyttö, liikenne, rakennukset, sähkökulutus, hankinnat sekä energian tuotanto ja jakelu. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kolmanneksella asukasta kohden vuoden 2004 tasosta vuoteen 2030 mennessä, tasolle 4,3 tonnia hiilidioksidia / asukas. Tämä merkitsee 39 prosentin vähennystä vuoden 1990 tasosta. Useissa maissa kaupungit ovat ottaneet vieläkin kunnianhimoisempia vähennystavoitteita.

Energiantuotantoalaa säätelee Kioton sopimuksen mukainen päästökauppa, jonka päästöoikeudet säätelevät energiantuotantoa. Sähköntuotannon ominaispäästöjen oletetaan alenevan merkittävästi. Liikenne on ainoa sektori, jolla sekä kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt että asukaskohtaiset päästöt kasvavat ennusteiden mukaan. Huonon kehityksen syynä on yhdyskuntarakenteen hajaantuminen ja osittain autokannan kasvu.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa keskitytään pääasiallisesti toimintalinjoihin ja keinoihin, jotka ovat kaupunkien päätösvallassa tai ohjaustoimin toteutettavissa. Niistä tärkeimpiä ovat kaupunkien toimet energiankulutuksen vähentämiseksi, CO₂-päästöjen vertailu ja kriteerit hankinnoissa ja energian käytön tehostaminen kaikilla tasoilla. Pääkaupunkiseudun päästöjen vähentämisen kannalta merkittävää on joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistäminen sekä olemassa olevien raideliikenteen asemien ympäristön maankäytön tehostaminen.

Pääkaupunkiseudun yhteisen ilmastopäätöksen toteuttamisessa keskeistä on YTV-kaupunkien päättäjien ja viranhaltjoiden tahtotila ja kyky johdon mukaisesti tuoda energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen osaksi kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa. Tämä toiminta heijastuu myös jokaisen kuntalaisen kulutustapoihin ja päivittäisiin vähähiilisiin valintoihin.

Kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla olivat asukasta kohden noin kuusi tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO₂-ekv) vuonna 2004, mikä on kahdeksan prosenttia koko maan päästöistä. Kulutuksen perusteella laskettuna eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu ja energiaa kuluu rakennusten lämmityksessä (43 %), kulutussähkön käytössä (28 %) ja liikenteessä (23 %). Nopeimmin on kasvanut sähkönkulutus. Pääkaupunkiseutu tuottaa lähes 10 % koko maan kasvihuonekaasupäästöistä.

Pääkaupunkiseudulla päästöt asukasta kohden olivat vuonna 2004 pienemmät kuin vuonna 1990, mikä on ns. Kioton sopimuksen mukainen vertailuvuosi. Suomelle on asetettu tavoite, että päästöt eivät ylitä vuoden 1990 tasoa vuosina 2010–2012. Hyvin alkanut kehitys on kuitenkin kääntynyt pääkaupunkiseudulla huonompaan suuntaan. Päästöjen vähentäminen tavoitteiden mukaisesti edellyttää tehokkaita toimenpiteitä, joissa sekä kuluttajien että energian tuottajien rooli on merkittävä.

Avainsanat: Pääkaupunkiseutu, ilmastonmuutos, hillintä, kasvihuonekaasupäästöt, alueellinen ilmastostrategia

Sarjan nimi ja numero: YTV:n julkaisuja 24/2007

ISSN 1796-6965

ISBN (nid.) 987-951-798-660-1

Kieli: suomi

Sivuja: 100

ISBN (pdf) 978-951-798-661-8

YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, PL 521, 00521 Helsinki, puhelin (09) 156 11, faksi (09) 156 1369

Ruotsin- ja englanninkieliset tiivistelmät löydettävissä aluperäisestä julkaisusta.

Johdanto

Uusin YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti osoittaa, että maapallon ilmaston lämpeneminen on kiistaton tosiasia. Koko maapallon keskimääräinen ilman ja meriveden lämpötila on noussut, jää- ja lumipeite on sulanut laajoilla alueilla ja valtamerien pinta on kohonnut.

Ihmisten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen takia maapallon ilmasto lämpenee ja muuttuu tavalla, jota on vaikea ja osin mahdoton tarkasti ennakoida. Jos ilmastonmuutos jatkuu hallitsemattomana, sen seuraukset ovat tuhoisat koko nykyiselle elämänmuodollemme.

Yksi merkittävimmistä viimeaikaisista ilmastopolitiikkaan vaikuttaneista raporteista oli vuoden 2006 lopussa julkaistu sir Nicholas Sternin laaja katsaus ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Sen mukaan ryhtymällä vaikuttaviin toimiin rajoittuvat ilmastonmuutoksen kustannukset yhteen prosenttiin maailman bruttokansantuotteesta. Viivyttelemällä voi maailmantalous ajautua laajamittaiseen lamaan, jolloin kustannukset voivat nousta 5–20 prosenttiin maailman bruttokansantuotteesta. Merkillepantava viesti raportissa oli myös se, että ilmastonmuutoksen ehkäisy synnyttää ennennäkemättömän laajat markkinat teknologialle, joka ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä. Näistä kasvavista maailmanlaajuisista markkinoista Suomi ja pääkaupunkiseutukin voisivat hyötyä.

Ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä pyritään rajoittamaan kansainvälisin sopimuksin. Tärkein niistä on vuonna 1992 solmittu YK:n ilmastosopimus ja sitä täydentävä Kioton pöytäkirja, joka astui voimaan helmikuussa 2005. Teollisuusmaista ainoastaan Yhdysvallat ja Australia jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Kioton pöytäkirja asettaa päästötavoitteet kuitenkin vain vuosiin 2010–2012 asti. Näin tekee myös Suomen kansallinen ilmastostrategia. Kioton sopimus velvoittaa vähentämään päästöt vuoden 1990 tasolle. Kioton jälkeisen kauden tavoitteista ei ole vielä sovittu. Nairobin ilmastokokouksessa vuoden 2006 marraskuussa päästiin sopuun jatkoneuvottelujen aloittamisesta vuonna 2008. Kansainvälisen ilmastosopimuksen mukaan vähennystavoitteen on arveltu liikkuvan tasolla 25–30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Euroopan Neuvosto on maaliskuussa 2007 asettanut energiansäästötavoitteeksi 20 prosentin päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi pyritään jopa 50 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Sopimuksessa on sitouduttu lisäämään biopolttoaineiden osuutta 10 prosentilla ja uusiutuvien energialähteiden osuutta 20 prosentilla vuoteen 2020.

Euroopan Unioni on asettanut tavoitteeksi maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämisen kahteen celsiusasteeseen. IPCC on arvioinut, että mikäli ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet rajoitetaan tasolle 445–590 ppm hiilidioksidiekvivalenttia, niin maapallon keskilämpötilan nousu rajoittuisi pitkällä aikavälillä 2,0–3,2 celsiusasteen tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna. Päästöjen tulee tällöin kääntyä selvään laskuun aikavälillä 2015–2030. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kehittyneissä maissa päästöjen vähennykseksi 60–85 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 2000 tasosta. Nykyisten väestöennusteiden mukaan vuosisadan puolivälin 9 miljardille asukkaalle jäisi siis henkeä kohden vain noin 0,5 tonnin henkilökohtainen “päästöoikeus”. Se on vain yksi kahdestoista osa pääkaupunkiseudulla asuvan kansalaisen keskimääräisistä nykypäästöistä.

Monet kaupungit ja kaupunkiseudut ovat ottaneet aloitteen omiin käsiinsä ja tehneet paikallisia toimenpideohjelmia. Esimerkiksi Tukholma on esittänyt kunnianhimoisen tavoitteen päästöjen nollatason saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä. Lontoo puolestaan on asettanut tavoitteeksi alentaa päästöjään peräti 60 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2025. Tyypillisesti päästöjen paikalliset vähennystavoitteet ovat noin 20 prosentin tasolla parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Monissa kaupungeissa päästöjen vähentäminen ja energiatehokkaan teknologian kehittäminen on jo otettu kaupunkien strategiseksi kilpailutekijäksi.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat jo lähivuosina näkyä meilläkin esimerkiksi nopeina energian ja tuontipolttoaineiden hintavaihteluina sekä maailmantalouden lisääntyvänä epävarmuutena. Pääkaupunkiseudulla ilmastonmuutos voi nostaa merenpintaa ja aiheuttaa tulvia. Säätilojen ääriilmiöt voimistuvat. Myrskyisyys, tuulisuus ja toisaalta kuumat ja kuivat jaksot yleistyvät. Ilmastonmuutos aiheuttaa tulevaisuudessa mahdollisesti ympäristöpakolaisuutta, joka voi kohdistua myös Suomeen.

Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys

Pääkaupunkiseudulla syntyy vajaat kymmenen prosenttia koko maan kasvihuonekaasupäästöistä eli noin kuusi tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO₂-ekv) vuodessa asukasta kohden. Kotitalouksien ja palvelualojen aiheuttamat päästöt ovat noin viidennes koko maan vastaavista päästöistä. Väestön ja taloudellisen toiminnan kasvusta johtuen pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt ovat kasvaneet seitsemän prosenttia vuoden 1990 tasosta. Vaikka asukasta kohden lasketut päästöt olivat vuonna 2004 pienemmät kuin vuonna 1990, on suotuisana alkanut kehitys kääntynyt päästöjen määrän lisääntyessä 2000-luvulla.

Kuva 1. Pohjoismaisten kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden (Lund 2006).

Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus kasvavat tällä hetkellä nopeammin kuin alueen asukasluku. Kehitys ole ekologisesti kestävällä pohjalla, vaan ilmastonmuutokseen liittyvät uhkat kasvavat ja lisäksi kulutetaan tulevaisuuden luonnonvaroja.

Ilman erityisiä toimia pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen arvioidaan pysyvän suunnilleen ennallaan strategian pohjaksi laaditun trendilaskelman mukaan. Energiankulutukseen vaikuttavien tekijöiden oletetaan tällöin kehittyvän suunnilleen samanlaisena kuin vuosina 1990–2004, vaikka energiantuotannon päästöjen osalta otetaan huomioon kansainväliset sopimukset ja niiden edellyttämät päästövähennykset.

YTV-kaupunkien yhteisen ilmastostrategian tavoitteena on löytää toimintalinjoja ja keinoja, joilla energiankulutus ja siitä aiheutuvat päästöt voidaan minimoida. Kulutuksen vähentämisen lisäksi tarvitaan energiantuotantoon kohdistuvia toimenpiteitä, missä päästökaupalla on merkittävä rooli.

Pääkaupunkiseutu vertailussa

Muihin pohjoismaisiin kaupunkeihin verrattuna pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti korkeammat. Tukholmassa päästöt ovat alle puolet ja Oslossa kolmasosa asukasta kohti laskettuna. Pääkaupunkiseudun korkeat päästöt johtuvat pääosin energiantuotannosta jossa käytetään fossiilisia polttoaineita, maakaasua ja kivihiiltä. Energiantuotanto aiheuttaa 75 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä ja energiankulutus 25 prosenttia. Sähkön- ja kauko lämpöä tuotetaan pääsääntöisesti yhteistuotantona yli 90 prosenttia.

Tukholman kaupungilla on kestävän kehityksen ohjelma, joka sisältää kuusi osa-aluetta. Siihen kuuluu vuonna 1995 päätetty kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisohjelma, jonka ansiosta hiilidioksidipäästöjä on jo vähennetty neljänneksellä. Ohjelmaa jatkettiin vuosille 2000–2005 ja 2006–2012. Kaupunki on ottanut tavoitteeksi nollapäästötason vuonna 2050.

Tukholman ohjelmassa on yli 40 konkreettista projektia päästöjen vähentämiseksi. Keskeisinä ovat lämmitykseen ja liikenteeseen liittyvät toimenpiteet. Öljylämmityksestä siirrytään uusiutuviin energiamuotoihin, kauko- tai maalämpöön. Myös biokaasun tuotantoa ja jakelua tehostetaan. Joukkoliikenteen osuutta kasvatetaan suhteessa yksityisautoiluun ja samalla ekoautojen ja uusiutuvien polttoaineiden käyttöä lisätään. Arvioiden mukaan Tukholma saavuttaa asettamansa tavoitteet. Suurimmat vaikutukset saadaan energiantuotannon, erityisesti kaukolämmön päästöjen vähentämisellä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäämällä ja tehokkuutta parantamalla. Liikenteen hinnoittelukokeilulla eli ns. ruuhkamaksuilla saavutettiin vuonna 2006 henkilöautojen määrässä 22 prosentin vähennys kaupungin keskustaan suuntautuneilla matkoilla (Stockholm’s Stad 2006).

Toinen esimerkki tavoitteellisesta toiminnasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on Wien, joka pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä neljänneksellä trenditasoon verrattuna vuoteen 2010 mennessä. Trenditasolla kaupungin kasvihuonekaasupäästöt olisivat 6,1 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia asukasta kohti vuonna 2010, mutta tavoitteena on laskea päästöt 4,5 tonniin. Se tarkoittaisi päästöjen vähentämistä puoleen asukasta kohti vuoden 1987 tasoon verrattuna. Wienin keinovalikoimassa on muun muassa energiantuotannon päästöjen vähentäminen, julkisen liikenteen osuuden selkeä nostaminen sekä kevyen liikenteen suosiminen.

Kolmas esimerkki on Lontoo, jossa tavoitteenaan päästöjen vähentäminen 60 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2025 mennessä. Lontoo pyrkii tavoitteisiin mm. eri toimialoille kohdennetuilla konkreettisilla toimintaohjelmilla, kuten ”Green Homes Program” ja ”Green Organisations Program”. Keinoina ovat mm. olemassa olevan rakennuskannan korjaaminen ja uuden rakennuskannan toteuttaminen energiatehokkaalla tavalla. Muina keinoina ovat ruuhkamaksut ja kevyen liikenteen edistäminen, lentoliikenteen päästöjen vähentäminen, hajakeskitetyn energiatuotannon sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon kehittäminen ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen. Lontoon ruuhkamaksualue on niin sanotun Inner Ring Roadin rajaama alue Lontoon keskustassa ja se otettiin käyttöön helmikuussa 2003. Vuoden 2007 helmikuussa ruuhkamaksualue laajentuu länteen lähes kaksinkertaistaen alueen koon. Maksujärjestelmän seurauksena arvioidaan ruuhkien vähentyneen keskimäärin noin 26 prosenttia. (Transport for London 2006)

Ilmastostrategia valmisteltiin yhdessä kaupunkien asiantuntijoiden kanssa

Ilmastostrategian laatiminen perustuu pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien päätökseen vuodelta 2003. YTV:lle annettiin tällöin tehtäväksi kasvihuonepäästöjen laskennan lisäksi kaupunkien yhteisen ilmastostrategian valmistelu.

Työtä ohjaamaan asetettiin Hilmasto-johtoryhmä, jonka jäseninä ovat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien edustajat. Työ käynnistyi 2004 kartoituksella pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavista tekijöistä. Taustaksi koottiin myös erillinen raportti ”Kohti pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa - lähtötilanne” (Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV 2006).

Ilmastostrategian vision, toimintalinjausten sekä keinojen ja mittareiden valmistelu samoin kuin päästöjen vähennystavoite on tehty laaja-alaisena kaupunkien sektoriasiantuntijoiden yhteistyönä. Kaupunkien hallinnossa pyrittiin tällöin tunnistamaan ne toimialat, joiden tekemällä ohjauksella, valistuksella tai omilla päätöksillä voidaan suoraan vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.

Kuva 2. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian valmisteluprosessi.

Työseminaareihin, jotka pidettiin vuonna 2006, koottiin eri toimialojen asiantuntijoita ja esitteleviä virkamiehiä. Näissä seminaareissa syntyivät sekä yhteinen päävisio että sektorikohtaiset visiot, joita on vielä tarkennettu Ilmastostrategiatyön johtoryhmässä. Sektorikohtaiset visiot purettiin seminaareissa toimintalinjoiksi. Niitä muotoiltaessa oli keskeisenä tavoitteena löytää kaupunkien eri hallintokuntien toimivaltaan kuuluvat mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Strategialuonnoksesta teetettiin vaikutusten arviointi professori Peter Lundilla (Pääkaupunkiseudun ilmastostrategialuonnos 2006; Vaikutusten arviointi 2.12.2006). Arviointi sisältää mahdollisten keinojen arvioinnin ja vaikuttavimpien päästövähennyskeinojen ns. TOP 10 -listan, jossa päästöihin voimakkaimmin vaikuttavat keinot on koottu yhteen. (Lund 2006)

Ilmastostrategian luonnosraportti (Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 – luonnos) arviointeineen valmistui vuoden 2006 lopussa. YTV:n hallitus hyväksyi strategialuonnoksen tavoitteen ja vision 15.12.2006 sekä päätti pyytää kaupunkien ja eri toimijoiden ja sidosryhmien lausunnot strategiasta.

Strategialuonnoksesta saatu palaute

Strategialuonnoksen lausuntokierros järjestettiin kevään 2007 aikana. Lausuntoja saatiin yhteensä 30, joista neljä tuli YTV:n jäsenkaupungeilta, 14 viranomaisilta, ministeriöiltä ja muilta, yhdeksän järjestöiltä sekä kolme muilta tahoilta. Strategian vastaanotto oli myönteinen. Lausunnoissa ilmastostrategiaa pidettiin erittäin tarpeellisena ja merkittävänä seudullisena asiakirjana sekä esimerkkinä muille kaupunkiseuduille. Ilmastostrategian päästötavoitetta pidettiin haasteellisena mutta välttämättömänä. Lausuntopyynnössä pyydettiin erityisesti ottamaan kantaa strategialuonnoksen toimintalinjoihin ja keinoihin. Lausunnonantajat olivat pääasiassa yksimielisiä luonnoksen kanssa mm. maankäytön ja liikenteen ratkaisujen yhteensovittamisesta, raideliikenteen lisäämisestä, biopolttoaineiden käyttöönotosta, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä sekä hankintojen kehittämisestä. Osassa lausuntoja nostettiin esille ilmastonmuutokseen sopeutuminen strategian jatkotyönä.

Ilmastostrategian johtoryhmä on käsitellyt lausunnot ja ottanut ne mahdollisimman pitkälle huomioon strategian viimeistelyssä ja tulevan aiesopimusten laatimisessa.

Muut osallisuusmenettelyt

Kansalaisilla oli mahdollisuus kommentoida strategiaa kevään 2007 aikana YTV:n verkkosivujen keskustelupalstalla, jonne perustettiin Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030:a koskeva keskustelusivu. Keskustelu oli avoinna ajalla 1.2.–21.6., ja se rajattiin koskemaan strategian tavoitteita ja keinoja. Keskustelu jäi melko vähäiseksi. Se keskittyi pääasiassa uusien ja vaihtoehtoisten energiamuotojen, energiansäästön, jätehuollon ja liikenteen teemoihin. Keskustelussa esiin tulleita huomioita on kirjattu strategiaan. Ilmastostrategiaa esiteltiin eri tilaisuuksissa osana vuorovaikutusta ja tietoisuuden lisäämistä ilmastonmuutoksen hillinnän mahdollisuuksista julkishallinnon toimin. Kaupungeille järjestettiin erilliset lausunnon antoa tukevat esittelytilaisuudet. Näiden lisäksi ilmastostrategiaa esiteltiin kevään 2007 aikana useissa YTV-kaupunkien järjestämissä eri hallintokuntien koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa.

Strategialuonnoksen täydentäminen varsinaiseksi strategiaksi

Strategiaraporttia on täydennetty kevään 2007 aikana voimaan tulleiden EU-direktiivien ja muiden kansainvälisten sopimusten osalta ja lausunnoista saadulla palautteella. Erityisesti toimintalinjoja ja keinoja on täydennetty palautteen perusteella. YTV:n hallituksen kommenttien pohjalta raportti on täydennetty tiedoilla lento- ja laivaliikenteen päästöistä.

Strategiaraportin tavoitteet ja rakenne

Tavoitteet

Ilmastostrategian päämääränä on yhteinen visio ja näkemys toimintalinjoista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi pääkaupunkiseudulla. Tarkoituksena on saada kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen johdonmukaiseksi osaksi kaupunkien eri virastojen omalle toiminalleen asettamia tavoitteitta. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa keskitytään pääasiallisesti keinoihin, jotka ovat kaupunkien omilla päätöksillä, toiminnalla ja ohjauksella toteutettavissa. Kaupunkien toimenpiteiden lisäksi asukkaat ja yritykset voivat omilla valinnoillaan edistää tätä kehitystä. Tämä pyrkimys on vaativa ja se edellyttää laajaa yhteistä tahtotilaa. Laaja julkinen keskustelu ilmastomuutoksen hillinnästä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä sekä kansainväliset sopimukset velvoittavat kaupunkeja toimimaan kasvihuonekaasupäästöjä vähentävällä tavalla.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 asettaa tavoitteeksi alentaa pääkaupunkiseudun hiilidioksidipäästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämä merkitsee v. 2030 kolmanneksen päästövähennystä asukasta kohden verrattuna vuoden 2004 tasoon.

Ilmastostrategian vision mukaan YTV-kaupunkien tulee tarjota asukkailleen hyvän elämän edellytykset siten, että luonnonvarojen kulutus on kestävällä pohjalla ja ilmastonmuutosta hillitään tehokkaasti. Kasvihuonekaasuja sekä luonnonvarojen ja energian käyttöä on mahdollista vähentää hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä tinkimättä.

Merkittävimpien yhteisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien toimien osalta valmistellaan aiesopimus YTV:n, pääkaupunkiseudun kaupunkien ja valtion kesken. Aiesopimukseen kootaan parhaat keinot, yhteistyötahot ja selvitetään rahoitusmahdollisuuksia hankkeiden edistämiseksi. Hankkeiden vaikutta vuus päästöjen vähentämisessä ja taloudellisuus on myös syytä arvioida.

Rakenne

Ilmastostrategia raportoidaan neliosaisena asiakirjana:

• A-osassa kuvataan pääkaupunkiseudun päästölähteitä ja -laskelmia sekä kaupunkien vaikutusmahdollisuuksia yleisellä tasolla. Laskelmien osalta osa A on päivitetty versio aiemmin julkaistusta taustaraportista ”Kohti pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa”.
• B-osaan on koottu strategian tavoitteet, visiot ja näitä toteuttavat toimintalinjat, jotka YTV:n hallitus hyväksyi 15.12.2006. Saatujen lausuntojen ja strategialuonnoksen vaikuttavuuden arvioinnin perusteella julkiset hankinnat nousivat merkittäväksi toiminta-alueeksi. Sen vuoksi ”kulutus ja jätteet” osavision toimintalinjat ja keinot täydennettiin kattamaan koko ketju hankinnoista kulutukseen ja jätteisiin.
• C-osassa ehdotetaan keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sektoreittain. Ne ovat kaupunkien asiantuntijaryhmien yhdessä ideoimia ehdotuksia käytännön toimiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Niitä on täydennetty saatujen lausuntojen pohjalta.
• D-osassa tarkastellaan yleisesti ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä ja sopimuksia.
• E-osan liitteissä kuvataan strategiatyössä käytettyä päästölaskentamenetelmiä. Liitteeksi on myös koottu keskeisiä termejä ja sekä ehdotuksia toteutumisen seurantaa palvelevista mittareista, jotka tehtiin keinojen valmistelun yhteydessä. Työhön osallistuneiden luettelo on myös liittenä.

Raportissa esitettyjen päästölaskelmien tiedot ovat pääosin vuodelta 2004. Uusimmat päivitykset tulevat vuoden 2008 alussa ja ne päivitetään YTV:n internetsivuille.

Asiakirjan osat

• Osa A Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja niihin vaikuttaminen pääkaupunkiseudulla
• Osa B Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia: Tavoite, visiot ja toimintalinjat vuoteen 2030
• Osa C Ehdotuksia keinoksi päästöjen vähentämiseksi sektoreittain ja toimintalinjoittain
• Osa D Ilmastopolitiikka
• Osa E Liitteet ja lähteet

Lisäksi:

• Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 tavoitteiden tarkistaminen 2012