Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset Suomessa

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2512
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2512}}

Kysymys

Mitkä ovat ilmastonmuutoksen, siihen sopeutumisen ja sen torjunnan terveysvaikutukset Suomessa?

Lisäkysymys: Mitä tutkimusta on tästä aiheesta meneillään ja mitä pitäisi tutkia?

Vastaus

2.4. Terveys

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) ja WHO ovat todenneet, että ilmastonmuutos vaikuttaa maailman tautikuormaan jo nyt ja että ilmastoon liittyvä altistuminen vaikuttaa miljoonien ihmisten terveyteen tulevaisuudessa. Erityisesti tämä koskee niitä ihmisiä, joiden sopeutumiskyky on alentunut (Confalonieri ym, 2007). IPCC on myös suosittanut sopeutumiskyvyn lisäämistä joka puolella maailmaa. Kuitenkin ilmastonmuutoksen sopeutumispolitiikkoja tutkitaan liian vähän monien terveysvaikutusten ja haittojen suhteen.

Ilmastonmuutoksella sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen suunnatuilla toimilla on erittäin moninaiset ja potentiaaliset merkittävät vaikutukset suomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Mm. kaikki tässä raportissa käsitellyt tekijät heijastuvat tavalla tai toisella terveyteen ja hyvinvointiin. Toisaalta suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat merkittävä motivaatio ja liikkeelle paneva voima sopeuduttaessa ilmastonmuutokseen ja torjuttaessa sitä.

Ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja torjuntatoimien suuntaamiseksi on oleellista edes karkealla tasolla pyrkiä määrällisesti arvioimaan eri toimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Tässä priorisoinnissa ihmisen terveys on eri sektorit ylittävä arviointikriteeri, aivan samalla tavalla kuin rahalliset kustannukset. Valitettavasti ilmastonmuutoksen, sen torjunnan ja siihen sopeutumisen terveysvaikutuksia on Suomessa selvitetty erittäin vähän.

Suurimmat ilmastonmuutoksen aiheuttamat terveys- ja muut haitat kohtaavat juuri köyhiä eteläisiä maita, joilla on huonoin kyky vastata näihin haasteisiin. On siis odotettavissa, että jossain päin maailmaa nähdään isojakin yhteiskunnallisia järistyksiä, joiden välilliset vaikutukset tuntuvat kaukana maapallon eri kolkilla. Suomessa merkittävimmät ilmastonmuutoksen liittyvät terveysvaikutukset ovatkin todennäköisesti epäsuoria, kansainväliseen taloudelliseen tilanteeseen tai pakolaisuuteen liittyviä. Ilmastopakolaisten määrää tai vaikutuksia maailmankauppaan on vaikea arvioida, mutta on mahdollista että ne ovat hyvin suuria.

Vaikka tietopuutteita on, näyttää toisaalta selvältä, että yleinen pyrkimys järjestelmien hyvään sopeutumiskykyyn ja sitkeyteen (engl. resilience) on joka tapauksessa eduksi. Voimme erehtyä siinä, johtuvatko suurimmat ilmastonmuutoksen terveyshaitat vesiepidemioista, hellejaksoista tai ehkä maastopaloista, mutta suomalaisen yhteiskunnan kannattaa edistää ihmisten valveutuneisuutta ja kykyä suojautua näiltä haitoilta ja toisaalta edistää terveydenhuollon kapasiteettia vastata suuriin, äkillisiin tai muuttuviin terveyshaittoihin.

Tarkasteltaessa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia on tärkeä tarkastella samanaikaisesti myös ilmastonmuutoksen sopeutumisen ja sen torjunnan terveysvaikutuksia. Oleellista olisi pyrkiä identifioimaan n.s. win-win politiikoita, jotka sekä torjuvat ilmastonmuutosta että muutenkin edistävät kansanterveyttä ja toisaalta välttää politiikoita, jotka torjuvat ilmastonmuutosta kansanterveyden kustannuksella. Näyttääkin siltä, että huomattava osa järkevän ilmastonmuutospolitiikan kustannuksista voidaan saada takaisin parantuneena kansanterveytenä (IPCC 2007b).

Monet nyky-yhteiskunnan valtatrendeistä sekä edistävät ilmastonmuutosta että huonontavat kansanterveyttä. Hyvä esimerkki on runsas yksityisautoilu lyhyillä matkoilla. Siirtyminen enemmän kävelemiseen tai pyöräilyyn merkittävästi torjuisi ilmastonmuutosta ja vähentäisi muitakin pakokaasupäästöjä, mutta suurin kansanterveyshyöty tulisi lisääntyneestä liikunnasta ja alentuneesta sydän- ja verisuonitautiriskistä.

Välittömistä terveysvaikutuksista merkittävimmiksi uhkaavat nousta huonosti suunnitellut ilmastonmuutoksen torjuntatoimet. Varoittava esimerkki on voimakkaasti lisääntynyt puun pienpolton asuntojen lämmityksessä. Erityisesti koska pienpolttolaitteiden tehokkuutta ei lainkaan säädellä, tämä lisää voimakkaasti pienhiukkaspäästöjä ja siten sydän- ja verisuonitautiriskejä. Jos sen sijaan puu poltettaisiin kokonaan ja puhtaasti voimalaitoksissa, joissa on tehokas päästöjen puhdistus, päästöt voitaisiin pitää kurissa (Pekkanen, 2010).

Merkittävä osa ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisista vaikutuksista on suoria tai välillisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Tärkeimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttamia, terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat 1) äärilämpötilat (toisaalta helteiden lisääntyminen, toisaalta kylmien jaksojen vähentyminen), 2) siitepölyjen lisääntyminen, 3) ilmansaasteet erityisesti lisääntyvien maastopalojen takia, 4) talousveden mikrobikontaminaatioiden yleistyminen mm. rankkasateiden takia, 5) syanobakteerien (sinileväkukintojen) lisääntyminen uimavesissä (tämä aihe käsitellään talousveden yhteydessä), 6) äärimmäiset sääilmiöt ja liukkaus (myrskyt, tulvat, nollakeli), 7) vektorivälitteisten ja muiden infektioita aiheuttavien mikrobien yleistyminen. 8) kaamoksen syveneminen lumipeitteen vähentyessä ja pilvisyyden lisääntyessä,

Erityisesti Suomessa mutta myös maailmanlaajuisesti tarvitaan lisätietoa terveysvaikutuksista useiden sellaisten ympäristöaltisteiden osalta, joiden arvellaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen takia. Tätä tietoa tarvitaan ohjaamaan sopeutumistoimenpiteitä ja -politiikkoja. Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009 osoitti, että yhteiskunta osaa hyödyntää ilmastonmuutokseen liittyvää tieteellistä tietoa vain puutteellisesti. Ilmastonmuutoksen osalta pitäisikin siis lisätä sekä tietoa vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä että kykyä toimia tieteellisen tiedon ja siitä nousevien päätelmien mukaisesti.

Terveys ja hyvinvointi on lopulta monen eri tekijän lopputulos, ja siihen vaikuttavat myös muutokset yhteiskunnissa. Sopeutuminen uusiin oloihin vaatii poliittisia, lainsäädännöllisiä ja päivittäisiin toimintatapoihin liittyviä toimia. Ilmastonmuutoksen akuutteihin terveysvaikutuksiin voidaan myös varautua kehittämällä varoitusjärjestelmiä ja terveydenhuollon toimia tietyissä säätilanteissa.

Tässä luvussa esitellään lyhyesti näitä terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Samat tiedot on esitetty myös THL:n ylläpitämässä verkkotyötila Opasnetissä (http://fi.opasnet.org/fi/Ilmastonmuutoksen_terveysvaikutukset_Suomessa), jonne tietoa päivitetään ja jossa asioista voi käydä avointa ja kriittistä keskustelua.

Ilmaston terveyshaittojen tutkimus on lisääntymässä

Tuoreet hankkeet Euroopassa ovat tutkineet ilmastonmuutoksen hillintätoimien terveyshyötyjä (esim. Rypdal ym., 2007) , mutta harvemmat ovat tutkineet sopeutumistoimien terveysvaikutuksia useiden tekijöiden ja vaikutusten suhteen. Kuitenkin kansallinen sopeutumisstrategia (MMM, 2005) ja siihen liittyvä tutkimus (Hassi ja Rytkönen, 2005) molemmat suosittelevat ilmastonmuutoksen terveysvaikutustutkimuksen lisäämistä Suomessa. Laadukkaista ympäristö- ja terveysaineistoista huolimatta tutkimusta ei ole Suomessa juuri tehty. Kansainvälisesti on tutkittu mm. ulko- ja sisäilmaan ja energiantuotantoon ja liikenteeseen liittyviä terveysvaikutuksia ilmastonmuutoksen näkökulmasta (Markandya et al. 2009, Smith et al. 2009, Wilkinson et al. 2009) .

Käynnissä oleva Akatemian rahoittama projekti CLAIH (http://en.opasnet.org/w/Claih) tuottaa tietoa ihmisen toiminnan aiheuttamista pienhiukkasista ja niiden vaikutuksista useissa tulevaisuuden ilmastoskenaarioissa. Tutkimus tarkastelee biomassan energiakäyttöä ja erityisesti puun pienpolttoa, energiansäästötoimia, pienhiukkasia, otsonia, kasvihuonekaasuja ja rakennusten kosteusvaurioita. Lisäksi toinen akatemiaprojekti MAVERIC (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=318210&lan=en&clan=en) tarkastelee alueellisten tapaustutkimusten avulla vanhusten sopeutumiskykyä äärilämpötiloihin. ISTO-tutkimushankkeen ACCLIM-projekti (http://ilmatieteenlaitos.fi/acclim-hanke) tutkii nykyilmaston ääri-ilmöiden vaihtelua ja arvioi keskeisten säätekijöiden muutoksia tuleville vuosikymmenille. Näitä tietoja voidaan hyödyntää suuntaa-antavasti myös hellevaikutusten ja muiden terveysvaikutusten arvioinneissa.

Helteet ja kylmyys

Lämpötilan ääripäät lisäävät rasitusta

Sään ja ilmaston terveysvaikutuksista parhaiten tunnetaan kuolleisuuden lämpötilariippuvuus, joka on U-muotoinen siten, että lämpötilan molemmat ääripäät – helleaallot ja kylmyys – lisäävät kuolleisuutta pääasiassa sydän- ja hengitystiesairauksien seurauksena (mm. Kovats ja Hajat, 2008) . Kylmällä säällä verisuonet supistuvat, mikä nostaa verenpainetta. Kuumalla säällä sydämen työmäärä kasvaa lisääntyneen pintaverenkierron ylläpitämiseksi: pitkäkestoissa kuumassa sydän kuormittuu, koska palautuminen on riittämätöntä. Äärikuumassa myös veren viskositeetti voi kohota ja lisätä siten riskiä verenkierron häiriöihin. Kuolleisuudessa on nähtävissä myös selkeä vuodenaikaisvaihtelu, sillä kuolleisuus on keskimäärin korkeampi talvella kuin kesällä. Kuolleisuuden kasvua talvisin selitetään myös hengitystieinfektioilla ja sydämen lisärasituksella, joka johtuu kohonneesta verenpaineesta ja lisääntyneestä fyysisestä kuormituksesta. Suomen nykyisessä ilmastossa helteen arvioidaan aiheuttavan keskimäärin 100–200 ylimääräistä kuolemantapausta ja kylmyyden 2000–3000 (Näyhä, 2005).

Suomessa kuolleisuus on pienimmillään vuorokauden keskilämpötilan ollessa n. 14 astetta. Ilmastonmuutoksen seurauksena helleaaltojen aiheuttamien kuolemantapausten voidaan odottaa lisääntyvän tulevaisuudessa, vaikka ihmiset sopeutuvatkin jossain määrin muuttuvaan ilmastoon. Toisaalta ilmastonmuutoksen myönteisenä seurauksena kylmän sään aiheuttamien terveysongelmien odotetaan jonkin verran vähenevän. (Hassi ja Rytkönen, 2005).

Ihmiset myös sopeutuvat omaan ilmastoonsa, mikä näkyy siten, että lämpimään ilmastoon tottuneet ovat herkempiä kylmyydelle kuin suomalaiset ja toisaalta helteen vaikutus kuolleisuuteen alkaa näkyä Suomessa alemmilla lämpötiloilla kuin lämpimämmissä ilmastoissa. Äärilämpötilojen potentiaalinen vaikutus riippuu yksilön altistuksesta ja yksilöllisestä herkkyydestä, johon puolestaan vaikuttavat mm. ikä ja terveydentila (Stafoggia ym., 2006). Yksilöllisestä herkkyydestä on vain vähän tukimuksia.

On joitakin sellaisia tutkimuksia lämpötilan yhteydestä kuolleisuuteen, joissa on verrattu tilannetta Etelä- ja Pohjois-Suomessa (esim. Näyhä, 2005) tai Suomessa ja jossakin toisessa maassa (esim. Keatinge et al., 2000; Donaldson et al., 2003; Baccini et al., 2008) . Näiden tutkimusten mukaan nyky-Suomessa matalien lämpötilojen aiheuttama kuolleisuus on kertaluokkaa suurempi kuin korkeiden lämpötilojen. Ilmaston lämpeneminen voi siis olla terveydelle eduksi, mutta vielä ei ole järjestelmällisiä tutkimuksia, jotka huomioisivat sosioekonomiset, demografiset ja alueelliset muutokset Suomessa. Tällaisen tiedon tärkeys korostuu Euroopan 2003 helleaallon valossa, jossa nähtiin jopa kymmeniätuhansia ylimääräisiä kuolemia. Lisääntyvät ja voimistuvat helleaallot ovat yksi ilmastonmuutoksen varmoja merkkejä (IPCC, 2007a, b) .

Heinäkuun 2010 helleaallon voidaan karkeasti arvioida lisänneen kuolleiden määrää Suomessa noin 400:lla (Kuva xx). Helleaalto oli poikkeuksellinen monella tavoin. Sen aikana mitattiin uusi lämpöennätys ja uusia heinäkuun kuukausikeskilämpötilaennätyksiä. Mutta terveysvaikutusten kannalta oleellisempaa oli hellejakson pituus; laajoilla alueilla lämpötila kohosi useana päivänä peräkkäin jopa yli 30 asteen. Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa kesän 2010 kaltainen hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin vuosisadan puolivälin arvioidussa, muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10–15 vuodessa (Räisänen, 2010).

Kuva xx. Kuolleet kuukausittain touko-syyskuussa 2003–2010. Lähde: Tilastokeskus

Lämpötasapaino on monen tekijän summa

Ihmisen lämpötasapainoon vaikuttaa kolme päätekijää: ympäristön lämpöolot, elimistön lämmöntuotanto (perusaineenvaihdunta ja lihastyö) ja vaatetuksen lämmöneristävyys. Vaatetuksen ja lihastyön määrää vaihtelemalla pystytään toimimaan laajasti vaihtelevissa olosuhteissa. Kuuma kuormittaa ennen kaikkea sydäntä ja saattaa vaikeuttaa nestetasapainon ylläpitoa. Kylmässä alkaa toimintakykyä rajoittaa ensin raajojen kärkiosien jäähtyminen ja raskaassa työssä ylähengitysteiden supistuminen. Kylmä nostaa myös verenpainetta. Pitkäkestoisen kylmätyön uskotaan aiheuttavan tai pahentavan tuki- ja liikuntaelimistön oireita. Vaikka tästä on paljon havaintoja, on kylmän ja oireiden yhteyttä vaikea osoittaa oireiden pitkän kehittymisajan vuoksi.

Työelämässä kylmätyön rajana pidetään 10 °C lämpötilaa, jossa ääreisosat alkavat jäähtyä kevyessä työssä. Kylmän haittoja torjutaan asianmukaisella kylmänsuojavaatetuksella ja lämmittelytauoilla. Kuumatyön rajana pidetään 28 °C lämpötilaa. Sen yläpuolella täytyy pitää useampia ja pitkäkestoisempia taukoja. Kylmässä kevyt työ on riskialtista, koska lämmöntuotanto on vähäistä. Kuumassa puolestaan raskas työ on erityisen riskialtista sen aiheuttaman lämmöntuotannon vuoksi. Raskas työ voi kohottaa lämmöntuotantoa jopa yli 10-kertaiseksi perusaineenvaihduntaa verrattuna. Raskaat ja/tai vesihöyryä läpäisemättömät suojavarusteet lisäävät kuumakuormituksen riskiä jopa kylmässä. Erityisen sääherkkiä ovat ikääntyneet, pienet lapset, kroonisesti sairaat sekä lämmönsietoa heikentäviä lääkkeitä käyttävät.

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman hitaan keskilämpötilan muutoksen ei oleteta vaikuttavan suomalaisten terveyteen tai toimintakykyyn. Sen sijaan äärimmäiset ja/tai pitkät kylmä- ja kuumajaksot voivat olla terveysriski. Tavallista selvempiä vaikutuksia nähdään myös, kun vuodenajat vaihtuvat ja ensimmäinen kylmä- tai kuumajakso alkaa. Tähän on syynä fysiologisen sopeutumisen puuttuminen: sopeutuminen vie aikaa noin kaksi viikkoa. Kylmän ja kuuman suoranaisten vaikutusten lisäksi lämpöolot voivat vaikuttaa olemassa olevien sairauksien hoitotasapainoon.

Lämpöolot ovat hyvinvoinnin yksi perusta

Sekä kylmä että kuuma vaikuttavat terveyteen erityisesti riskiryhmillä. Lämpöolojen vaikutukset hyvinvointiin ja toiminta/työkykyyn koskevat huomattavasti laajempia väestöryhmiä ja myös terveitä henkilöitä. Yksilölliset erot lämpötasapainon hallinnassa ovat suuria ja esim. tarkimminkin säädetyssä sisäilmastossa enintään 85 % tutkittavista kokee olonsa lämpöviihtyisäksi. Kun mennään kohti ääriolosuhteita, hyvinvointi, toimintakyky ja tuottavuus laskevat. Koetun työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden heikkenemisellä on havaittu yhteyksiä työympäristön lämpöoloihin myös muissa kuin fyysisissä töissä. Suomessa osataan lämmittää, mutta työtilojen viilentämiseen järkevästi ja taloudellisesti kannattavasti ei ole varauduttu.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa töissä, joissa kuuma- tai kylmästressi ovat mahdollisia. Tällaisia ovat useimmat fyysisesti raskaat ulkotyöt, kuljetusala, pelastus- ja huoltotyöt, joita täytyy tehdä myös äärioloissa. Tietoa tarvitaan lämpöolojen vaikutuksesta toimintakykyyn, kuormittumiseen ja palautumiseen sekä tarvittavista suojaustoimenpiteistä. Saatavilla oleva tutkimustieto keskittyy pääosin miehiin. Kuitenkin paljon naisia työskentelee aloilla, joissa lämpökuormitus on mahdollista, esim. palvelu-, hoiva-, turva- ja siivousaloilla. Lisää tutkimustietoa tarvitaan myös ilmansaasteiden ja lämpöolojen yhteisvaikutuksista.

Sopeutuminen

Iso osa hellekuolemista tapahtuu sairaaloissa, vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja muissa julkisesti ylläpidetyissä kohteissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti jo siitä, että helteelle herkät vanhukset ja sydänsairaat usein ovat tällaisissa laitoksissa. Tämä kuitenkin korostaa sitä, että laitoksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota lämpökuorman ehkäisyyn ja hoitamiseen. Rakennustekniikalla voidaan estää sisälämpötiloja nousemasta liian suuriksi, tärkeimpiin huoneisiin voidaan lisätä koneellista ilmastointia, ja henkilökunta voi valistaa ja huolehtia, että asiakkaat muistavat juoda riittävästi nestetyksen varmistamiseksi.

Ilmatieteen laitos on aloittanut kesällä 2011 hellevaroituspalvelun. Kolmiportaiset varoituskriteerit perustuvat helteen terveysvaikutuksiin ja ilmastotilastoihin. Koska kylmään säähän liittyvät kielteiset terveysvaikutukset alkavat jo Suomen ilmaston kannalta tavanomaisissa lämpöoloissa, pakkasvaroitusten kriteerit perustuvat ilmastotilastoihin. Pakkasvaroituksissa otetaan huomioon lämpötilan lisäksi tuulen vaikutus.

Hellevaroitukset ja niihin liittyvä muu tiedottaminen lisäävät kansalaisten tietoisuutta helteen kielteisistä terveysvaikutuksista, mutta sen lisäksi tulevaisuudessa on tarpeen parantaa terveydenhuolloin toimintaa helleaaltojen ja pitkien kovien pakkasjaksojen aikaan.

Lisätietoa helteiden ja muiden akuuttien kuolleisuutta lisäävien tekijöiden kuten influenssaepidemioiden merkityksestä on luvassa EUROMOMO-projektista. Usean Euroopan maan yhteishanke kehittää reaaliaikaisia monitorointimenetelmiä kuolleisuuden seuraamiseen ja tutkimiseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa myös riskinhallintaa parantamaan (www.euromomo.eu).

Siitepölyt ja allergiat

Ilmastonmuutos vaikuttaa kasvilajistoon ja siitepölyn määrään (Ebi ym., 2009) ja sitä kautta siitepölyallergioihin. Tarkkaa vaikutusta ei kuitenkaan tunneta lukuisten asiaan vaikuttavien tekijöiden takia. Osa niistä on geologisia tai maantieteellisiä (maaperä, auringon säteilymäärät) ja siten ilmastonmuutoksesta riippumattomia, mutta osa on muuttuvia (lämpötila, pilvisyys, sademäärä, kasvukauden pituus). Siksi muutoksen suuntakin on epävarma ja voi vaihdella kasvilajeittain (esim. Damialis ym., 2007, Ranta ym., 2008) .

Tärkeimmät siitepölykasvit Suomessa ovat koivu, heinät, leppä ja pujo, ja tulevaisuudessa mahdollisesti pujon sukulaiskasvit tuoksukit. Nämä sitkeät kasvit ovat peräisin Etelä-Euroopasta, mutta niitä on jo todettu Etelä-Ruotsissa. On mahdollista, että tuoksukit leviävät myös Suomeen.

Ilmaston muuttuminen voi aiheuttaa kolmenlaisia muutoksia: 1) lyhytaikaisia vaikutuksia siitepölyn päästöihin ja leviämiseen (mm. Sofiev ym., 2006), 2) kasvukauden aikaisia muutoksia meteorologiassa, jotka vaikuttavat kukintaan (Siljamo ym. 2008) 3) pitkäaikaisia muutoksia kasvien levinneisyydessä tai kukinnassa (Ranta ym. 2008).

Todennäköisesti siitepölyn määrä yleensä lisääntyy, ja tämä lisännee hengitysteiden allergiaoireita ja lääkitystä. Ei kuitenkaan juuri ole tutkimuksia siitä (Schmier ja Ebi 2009), lisääntyvätkö vakavammat hengityistieoireet, jotka johtaisivat sairaalahoitoon tai jopa kuolemiin. Suomesta näitä ei ole lainkaan.

Allergeenialtistumisen tiedetään pahentavan oireita herkistyneillä ihmisillä, mutta siitepölyillä - tai allergeeneilla ylipäänsä - näyttää olevan varsin rajallinen rooli allergian ja astman synnyssä. Niinpä ei ole odotettavissa, että siitepölypitoisuuksien muutokset lisäisivät allergisia sairauksia sinänsä, vaikka oireilu allergikoilla voikin lisääntyä.

Maastopalot

Pienhiukkaset (PM_2.5, aerodynaaminen halkaisija alle 2.5 mikrometriä) ovat nykyään tärkein ympäristöterveysongelma länsimaissa. (Euroopan Unioni, 2005). Lyhytaikainen altistus yhdistyy lisääntyneeseen hengitystie- ja sydänsairastuvuuteen ja -kuolleisuuteen. (Halonen ym. 2008, Lanki ym. 2006a) Siksi onkin yllättävää, että maastopalojen yhteydessä on totuttu ajattelemaan vain itse palon vaikutusta, vaikka palot voivat tuottaa savua viikkokausia ja pienhiukkaspitoisuudet nousta moninkertaisiksi korkeisiinkin taustapitoisuuksiin verrattuna jopa satojen kilometrien päässä päästölähteestä. Kaukokulkeutunut maastopalon savu aiheuttaa säännöllisesti pienhiukkasepisodeja myös Suomessa (Niemi 2009). Tuoreen arvion mukaan jopa yksittäinen episodi voi aiheuttaa merkittävästi lisääntynyttä kuolleisuutta väestössä (Hänninen ym., 2009). Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän ja pahentavan maastopaloja eri puolilla maailmaa (esim. Westerling ym., 2006).

Fossiilisten polttoaineiden pienhiukkasten vaarallisuus on osoitettu (esim. Lanki ym., 2006b), mutta maastopalojen tuottamia pienhiukkasia on tutkittu niukasti. Ne ovat kemialliselta koostumukseltaan erilaisia kuin esimerkiksi liikenteen pienhiukkaset ja voivat siten aiheuttaa erilaisia haittoja. Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että ne olisivat haitattomampia kuin muut pienhiukkaset. Erilaisten hiukkasten myrkyllisyyseroja tutkitaan Suomessa varsin aktiivisesti esimerkiksi BIOHER-projektissa (http://en.opasnet.org/w/Bioher), joten ymmärrys tästä aiheesta on vähitellen paranemassa. Tietoa maastopalojen haitoista voisi saada myös tutkimalla satelliittihavaintoja, pitkäaikaisia meteorologisia tietokantoja ja esimerkiksi IS4FIRES-projektin laskelmia (Sofiev et al, 2009b, Saarikoski et al, 2007).

Talous- ja uimavesien pilaantuminen

Rankkasateiden ja tulvien yleistyminen voi aiheuttaa talous- ja uimavesien saastumista; uutiskynnyksen ylittävien ongelmien lisäksi runsaat sateet voivat aiheuttaa paikallisia pienempiä terveysongelmia pintavesien päästessä saastuttamaan kaivoja. Lämmenneet järvi- ja merivedet voivat edistää syanobakteerien (eli niin kutsuttujen sinilevien) kasvua ja kukintaa. Osa syanobatkeereista erittää myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa iho-oireita uimareille mutta myös vakavampia hermosto- tai muita oireita, jos vettä käytetään talousvetenä. Vaikka isompia terveyshaittoja ei Suomessa ole todettu, uimavesien laatu on tärkeä hyvinvointikysymys. Tässä kappaleessa keskitymme kuitenkin mikrobikontaminaation aiheuttamiin talousvesivälitteisiin epidemioihin.

Sateet ja lumien sulamisvedet ovat maailmanlaajuisesti elintärkeitä juomeveden lähteitä. Pohjoisessa ilmastossamme kuitenkin myös vesiepidemiat johtuvat tyypillisesti joko lumen sulamisvesistä tai syksyn rankkasateista (Miettinen ym. 2001). Nämä johtuvat maanalaisen, yleensä pienen juomevesilähteen saastumisesta mikrobipitoisilla pintavalumilla (Hunter, 2003). Myös jätevesihaverien aiheuttamat juomavesilähteiden saastumiset ovat yleisiä. Suurimman osan vesiepidemioista aiheuttavat norovirukset tai kampylobakteerit; Euroopassa myös alkueläimet giardia ja cryptosporidium ovat tärkeitä (Miettinen ym., 2001, Hrudey ym., 2007, Pitkänen ym., 2008) .

Kansallisen vesihuollon merkittävin uhka ja tarve järjestelmäkehitykseen koskee pohjavesilaitosten jakaman juomaveden turvallisuutta. Talousvedestä n. 60 % osuus tuotetaan pohjavesilaitoksissa. Tavoitteena on pohjavedenkäytön lisääminen. Suomalaiset pohjavedet ovat hyvin haavoittuvia. Usein uskotaan että maaperä suojaa pohjavesiä ja ettei muuta suojaa tarvita. Todellisuudessa pohjavedenottamoiden sijainti mm. mäkien rinteissä ja hiekkamontuissa sekä yleensä ohut suojaava pintakerros altistaa ne likaantumiselle. Vuosien 1998-2008 aikana Suomessa on esiintynyt 59 vesiepidemiaa, joissa on sairastunut noin 27 000 henkilöä (www.thl.fi). Vesiepidemioiden lisäksi erityisesti rankkasateet ovat aiheuttaneet joka vuosi lukuisia kontaminaatiotilanteita (20-40 kpl/vuosi).

Juomaveden hyvään mikrobiologiseen laatuun tulisi pyrkiä raakaveden laadun huomioivalla riittävän tehokkaalla vedenkäsittelyllä. Käytännössä näin ei tapahdu. Pintavesilaitoksilla saostustekniikka, aktiivihiilisuodatus ja desinfiointi ovat vesiepidemioista saadun kokemuksen perusteella tehokkaita tapoja mikrobien poistamiseen. Pohjavesilaitoksilla veden pääasiallinen käsittely on maaperä itsessään, jonka toivotaan poistavan pintavesien kautta maaperään joutuvat epäpuhtaudet. Tämä ei välttämättä toteudu. Ilmastonmuutos tuo tulevaisuudessa merkittävän haasteen pohjavesien turvallisuudelle. Kesien keskilämpötilan ennustetaan kohoavan 4°C vuosisadan loppuun mennessä.

Riskinarvioinnin kannalta oleellista on äärimmäisten sääilmiöiden huomioon ottaminen. On todennäköistä, että rankkasateiden määrä tulee lisääntymään ilmaston muutoksen takia (ACCLIM II, 2011).

Euroopan kattavana tarpeena on kehittää järjestelmiä sellaisten herkkien pohjavesikohteiden vedenlaadunhallintaan, joiden haavoittuvuus paikallisille sään ääreisilmiöille on merkittävä ja joiden harjurakenne on yksilöllinen. Erityisesti pienet vedenottamot ovat vaarassa, koska niitä ylläpidetään vähäisillä resursseilla. Todellisen pohjaveden lisäksi rantaimeytyskohteissa pintavedenlaadun vaihtelut heijastuvat vesilaitoksella pahimmillaan prosessien toistuvina poikkeustilanteina. Monet suuret vesilaitokset käyttävät pintavettä toisena raakavesilähteenään, jolloin vaatimukset prosessien säädölle ja reagointiherkkyydelle kasvavat entisestään.

Ilmastonmuutos myös aiheuttaa paineita järjestelmällisten riskinarviointien ja riskinhallintatoimien tekemiseen. Erityisesti sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia mikrobiriskejä pitäisi arvioida ja niihin varautua mm. vesiturvallisuussuunnitelmin. Myös vedenlaadun jatkuva seuranta korostuu, jotta vakavat ongelmat tunnistetaan, ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa terveyshaittaa. Jatkossa vedenottamoinvestointeihin tulisikin liittää automaatiojärjestelmän ulottaminen pohjavesikohteisiin ja niiden ympäristöön.

Tapaturmat

Talven keskilämpötilan noustessa nollan asteen ympärillä vaihtelevat säät voivat lisääntyä ja tällaisen sään raja siirtyä pohjoisemmaksi. Tällä hetkellä sairaalahoitoa (vähintään yksi vuorokausi) vaativien lumesta tai jäästä johtuvien liukastumisonnettomuuksien määrän arvioidaan olevan vuosittain noin 5000, joista aiheutuu lähes 30 000 sairaalahoitopäivää. Arviot sairaanhoitoa vaativien liukastumisonnettomuuksien kokonaismäärästä vuosittain vaihtelevat suuresti, 40 000 – 100 000 välillä (WHO 2011) Talvikaudella 2003–2004 noin 68 prosenttia Töölön tapaturma-asemalla raportoiduista liukastumistapaturmista aiheutui työssä käyville ihmisille (20–59 vuotiaat), joten kustannukset yhteiskunnalle mahdollisista sairauspoissaoloista voivat olla merkittäviä. Lonkkamurtumia tapaturmista oli noin kuusi prosenttia. Rahalliset kustannukset liukkaiden kelien liukastumistapaturmista voivat siis hyvinkin olla kymmeniä miljoonia euroja.

Liukastumisonnettomuuksien määrä ja niistä aiheutuvat kustannukset voivat hyvinkin kasvaa nollan asteen ympärillä vaihtelevien säiden lisääntyessä. Katujen oikea kunnossapito ja jalankulkijoiden tietoisuuden lisääminen oikeista jalkineista ja liukuesteistä ovat keinoja vähentää liukastumistapaturmia ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Katujen oikea kunnossapito aiheuttaa luonnollisesti myös kustannuksia.

Liukastumisten lisäksi ilmastonmuutokseen liittyviä tapaturmia sattuu myrskyjen yhteydessä. Sään ääri-ilmiöiden odotetaan lisääntyvän, mikä tarkoittaa myös lisääntyviä tai pahentuvia myrskyjä. Puiden kaatuminen ihmisten tai talojen päälle tai autotielle on Suomessa tyypillinen tapaturmariskiä lisäävä tekijä. Näin kävi esimerkiksi elokuussa 2010, kun trombi iski leirintäalueelle ja kolme loukkaantui.

Vektorivälitteiset taudit

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös vektorivälitteisten ja muuttolintujen levittämien sairauksien määrään ja leviämiseen. Sairauksien levinnäisyydelle on kuitenkin useita muitakin tekijöitä, ja tarkat syyt tunnetaan huonosti. Esimerkiksi puutiaisaivokuume on Euroopassa yleistynyt, mutta muutokset eivät näytä selittyvän pelkästään ilmastonmuutoksella (IPCC, 2007b).

Suomessa tyypillisiä vektorivälitteisiä tauteja ovat borrelioosi, puutiaisaivokuume, myyräkuume ja pogostantauti. Muualla maailmassa voimakkaasti sääriippuvaisen malarian leviäminen mahdollisesti uusille alueille on merkittävä uhka. Vaikka Suomeen ei leviäisikään uusia vektorivälitteisiä sairauksia, matkailun seurauksena myös suomalaiset voivat altistua niille.

Vektoritautien leviämisessä on syytä muistaa, että ratkaisevaa taudin yleisyydessä ei ole ainoastaan vektorin mahdollisen elinpiirin laajentuminen pohjoiseen, vaan siihen vaikuttavat monet maantieteeseen, käyttäytymiseen ja terveydenhuoltoon liittyvät seikat. Lämpenemisestä huolimatta vektorieläimelle otolliset kosteikot tai heinikot voivat muista syistä vähentyä. Myös ihmisten ajankäyttö erilaisissa ympäristöissä sekä suojaava vaatetus ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia ja voivat muuttua ilmastosta riippumatta. Ja kolmanneksi, terveydenhuollon toimivuus ja varautuminen sekä nopea diagnostiikka ja hoito voivat tehokkaasti ehkäistä vektorien leviämisen aiheuttamaa tautipainetta, kunhan asia tiedostetaan ja sen vaatimiin toimiin ryhdytään.

Kaamosoireet

Kaamosoireet ovat yhtä yleisiä koko maassa

Päivän valoisa aika on talvella lyhyt koko maamme alueella. Suomessa 85 aikuista sadasta huomaa vuodenaikojen vaihtumisen vaikuttavan käyttäytymiseensä. Kaamosoireista tai talvisin masennusoireista kärsivien henkilöiden lukumäärä on asukasmäärään suhteutettuna yhtä suuri eri puolilla Suomea. Ongelma on siten yhtä suuri, asuttiinpa sitten missä päin Suomea tahansa. 40 henkilöä sadasta kokee vuosi toisensa jälkeen hyvinvointia heikentäviä oireita kuten unihäiriöitä tai ruokahalun ja painon vaihteluita. Myös muutokset sosiaalisuudessa, mielialassa ja toimintatarmossa ovat yleisiä. Joka kymmenes suomalainen kärsii näiden kaamosoireiden lisäksi myös masennusoireista talven aikana. Talvi toisensa jälkeen toistuvaan kaamosmasennukseen sairastuu yhdeksän suomalaista tuhannesta.

Kaamosoireet altistavat myös fyysisille sairauksille

Sisätilavalaistus vaikuttaa siihen, missä määrin ruokahalu ja paino pyrkivät vaihtelemaan vuoden aikana. Etenkin lihominen toistuvasti aina talven aikana voi muutamassa vuodessa johtaa huomattavaan ylipainoon. Kaamosoireilu kasvattaakin niin kutsutun metabolisen oireyhtymän riskiä. Tämän takia keskivartalon liikakiloja, heikentynyttä sokerinsietoa ja korkeaa verenpainetta vastaan on mahdollista taistella paitsi kuntoa kohentavan liikunnan keinoin, myös kaamosoireita lievittävän valon avulla. Sisätilojen valaistusolosuhteilla on siten merkitystä myös ylipainon ja siitä johtuvien haitallisten terveysvaikutusten ehkäisylle.

Kun luonnon antamat aikamerkit joko puuttuvat, kuten pimeinä talviaamuina, tai kun elimistö lukee niitä epätäsmällisesti, kuten masentuneilla, sisäisen kellon toiminta kärsii rytmihäiriöistä. Valo on myös nopea ja tehokas keino kaamosoireita aiheuttavien sisäisen kellon rytmihäiriöiden estämiseen. Tästä huolimatta sisätilojen valaistus suunnitellaan niin uudisrakentamisen kuin korjausrakentamisen aikana edelleen vain näkemisen tarpeisiin. Näiden tarpeiden ohella valon terveysvaikutusten, jotka välittyvät silmien verkkokalvolta aivoille näköaistihavainnoista riippumatta, ymmärtäminen avartaisi valaistussuunnittelua ja antaisi keinon vaikuttaa laajamittaisesti terveyteen ja hyvinvointiin ihmisten arkiympäristössä.

Itsemurhat kertyvät kevääseen

Itsemurhayritykset ovat Suomessa tavallisimpia keväällä ja itsemurhat alkukesästä. Sekä miehillä että naisilla itsemurhien vuodenaikaisvaihtelu korostuu sitä enemmän, mitä pienempi itsemurhien vuosittainen määrä on. Kun itsemurhia tehdään vähemmän, vuodenaikojen merkitys ja niihin liittyvien biologisten taustatekijöiden vaikutus tulee selvemmin esille. Eräs tällainen altistava tekijä saattaa talvikuukausina olla niukka valo, sillä mitä vähemmän ulkona on auringon globaalisäteilyä, sitä runsaammin itsemurhakuolemia talvikuukausina on.

Sitä vastoin keväisin ilmenevän itsemurhakuolleisuuden huipun tarkemmat syyt ovat edelleen tuntemattomia. Altistava tekijä kevätkuukausina saattaa vuorostaan olla valon runsaus, etenkin uni-valverytmin häiriöille altistava illasta pitenevä valoisa aika. Serotoniinin käyttö hermosolujen kemialliseen viestinsiirtoon on laiskinta talven aikana, mutta vilkastuu nopeasti auringonpaisteen voimistuessa keväällä, mikä voi johtaa mielialan heilahduksiin ja aistiharhoihin. Epäsuotuisissa olosuhteissa ilmaantuessaan ne suurentavat itsemurhariskiä.

Talousvaikutukset tunnetaan huonosti

Ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen terveyteen liittyvät taloudelliset vaikutukset Suomessa tunnetaan huonosti. Aihetta on tutkittu myös maailmanlaajuisesti hyvin vähän. Joitain arvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksista globaalilla tasolla on, mutta ne perustuvat pieneen määrään aineistoa, rajallisiin terveysvaikutuksiin ja Suomen kannalta epärelevantteihin vaikutuksiin, kuten muutoksiin malariaa kantavien hyttysten esiintymisessä. Muuttuva ilmasto kuitenkin aiheuttaa terveyteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia myös Suomessa. Kovien pakkasten ja helleaaltojen aiheuttamien kuolemantapausten määrien muuttuminen voi aiheuttaa taloudellisia vaikutuksia. Helleaallot voivat aiheuttaa myös työtehokkuuden vähenemistä. Näiden vaikutusten vähentäminen voi olla kustannustehokas sopeutumiskeino. Lumipeitteen vähenemisen vuoksi talvet voivat pimentyä tämänhetkisestä, mikä vaikuttaa kaamosmasennukseen ja sitä kautta ihmisten työkykyyn. Tällä voi olla merkittäviäkin kansantaloudellisia vaikutuksia. Tämänhetkisenkin tilanteen taloudellisten vaikutusten selvittäminen hyödyttäisi arvioiden tekemistä tulevasta tilanteesta.

Perustelut

Data

Etsi seuraavat raportit, linkkaa tähän ja listaa raporteissa mainitut keskeiset terveysvaikutukset. Useimmat raportit käsittelevät asiaa laajemmin kuin Suomen kannalta, mutta aluksi tietoa haetaan laajalti, ja sen soveltuvuus Suomeen mietitään myöhemmin.

• Tim Carter ym 2003 (SYKE)
• Mäkelä 2005
• IPCC-ilmastoraportti, uusin versio
• Environmental Health Perspectives -lehti on julkaissut tästä aiheesta artikkeleita (ei tosin Suomea koskevia tiettävästi)
• http://www.ilmasto-opas.fi
• http://www.ilmastotieto.fi
• http://www.aka.fi/ficca
• Ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelma ISTO
• http://ilmatieteenlaitos.fi/acclim-ilmastoseminaari-2011
• ACCLIM-raportti
• Mikko Paunio: Varautuminen ilmastonmuutokseen Suomessa
• Muita lähteitä, mm. http://www.pubmed.gov

EEA, 2002: The ShAIR scenario. Towards air and climate change outlooks, integrated assessment methodologies and tools applied to air pollution and greenhouse gases. Topic Report 12/2001, European Environment Agency, Copenhagen, Denmark, 116 pp.

Friel S, Dangour AD, Garnett T, Lock K, Chalabi Z, Roberts I, Butler A, Butler CD, Waage J, McMichael AJ, Haines A. Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: food and agriculture. Lancet. 2009 Dec 12;374(9706):2016-25. Epub . PubMed PMID: 19942280.

Hakkarainen, K.: A knowledge practice perspective on technology-mediated learning. Computer-Supported Collaborative Learning (2009) 4:213-231.

Hassi, J. and Rytkönen, M. 2005. Climate warming and health adaptation in Finland. FINADAPT Working Paper 7, Finnish Environment Institute Mimeographs 337, Helsinki, 22 pp. http://www.environment.fi/default.asp?contentid=165158&lan=en

Kettunen J, Lanki T, Tiittanen P, Aalto P, Koskentalo T, Kulmala M, Salomaa V, Pekkanen J. Associations of fine and ultrafine particulate air pollution with stroke mortality in an area of low air pollution levels. Stroke 2007; 38:918-922.

Nisbet, Matthew C. and Mooney, Chris: Framing Science. Science (2007): 316: 56. Doi: 10.1126/science.1142030

Näyhä S. 2005. Environmental temperature and mortality. Int. J. Cirumpolar Health 64: 451–458.

Näyhä S. 2007. Heat mortality in Finland in the 2000s. Int. J. Circumpolar Health 66: 418-424.

Pohjola MV, Pohjola P, Paavola S, Tuomisto JT: Knowledge services in support of converging knowledge, innovation, and practice. 2010 (Submitted).

Rypdal, Kristin, Nathan Rive, Stefan Åström, Niko Karvosenoja, Kristin Aunan, Jesper L. Bak, Kaarle Kupiainen and Jaakko Kukkonen, 2007. Nordic air quality co-benefits from European post-2012 climate policies. Energy Policy 35 (2007) 6309–6322. www.elsevier.com/locate/enpol

Siljamo, P., Sofiev, M., Severova, E., Ranta, H., Kukkonen, J., Polevova, S., Kubin, E. Minin, A. (2008b) Sources, impact and exchange of early-spring birch pollen in the Moscow region and Finland. Aerobiologia. DOI 10.1007/s10453-008-9100-8.

Sivenius J, Torppa J, Tuomilehto J, Immonen-Räihä P, Kaarisalo M, Sarti C, Kuulasmaa K, Mähönen M, Lehtonen A, Salomaa V. Modelling the burden of stroke in Finland until 2030. Int J Stroke 2009; 4:340-345.

Smith KR, Jerrett M, Anderson HR, Burnett RT, Stone V, Derwent R, Atkinson RW, Cohen A, Shonkoff SB, Krewski D, Pope CA 3rd, Thun MJ, Thurston G. Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: health implications of short-lived greenhouse pollutants. Lancet. 2009 Nov 24.

Sofiev,M., Bousquet,J., Linkosalo,T., Ranta,H., Rantio-Lehtimaki,A., Siljamo,P., Valovirta,E., Damialis,A. (2009a) Pollen, Allergies and Adaptation. Chapter 5 in the book Biometeorology and Adaptation to Climate Variability and Change, (eds. Ebi,K., McGregor,G., Burton,I.), ISBN 978-4020-8920-6, Springer Science, pp.75-107.

Sofiev, M., Galperin, M., Genikhovich, E. (2008) Construction and evaluation of Eulerian dynamic core for the air quality and emergency modeling system SILAM. NATO Science for piece and security Serties C: Environmental Security. Air pollution modelling and its application, XIX, Borrego, C., Miranda, A.I. (eds.), Springer, pp. 699-701.

Sofiev, M., Siljamo, P., Ranta, H., Rantio-Lehtimäki, A. (2006) Towards numerical forecasting of long-range air transport of birch pollen: theoretical considerations and a feasibility study. Int J. on Biometeorology, DOI 10 1007/s00484-006-0027-x, 50, 392-402.16. Siljamo,P., Sofiev,M., Ranta,H., Linkosalo,T., Kubin,E., Ahas,R., Genikhovich, E., Jatczak, K, Jato,V.,Nekovar,J., Minin,A., Severova,E., Shalaboda,V. (2008) Representativeness of point-wise phenological Betula data observed in different parts of Europe. Global Ecology and Biogeography, 17(4), 489-502, DOI: 10.1111/j.1466-8238.2008.00383.x.

STM, 2008. Minister Risikko: Not enough debate in Finland about how climate change affects health, Press release, Finnish Ministry of Social Affairs and Health, 24 June 2008. Accessed (5.1.2010): http://www.stm.fi/en/pressreleases/pressrelease/view/1238807

van der Linden P. and J.F.B. Mitchell (eds.) 2009: ENSEMBLES: Climate Change and its Impacts: Summary of research and results from the ENSEMBLES project. Met Office Hadley Centre, Exeter, UK, 160 pp.

VNK: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/2009.

von Hertzen LC, Savolainen J, Hannuksela M, Klaukka T, Lauerma A, Mäkelä MJ, Pekkanen J, Pietinalho A, Vaarala O, Valovirta E, Vartiainen E, Haahtela T. Scientific rationale for the Finnish Allergy Programme 2008-2018: emphasis on prevention and endorsing tolerance. Allergy

von Klot S, Peters A, Aalto P, Bellander T, Berglind N, D’Ippoliti D, Elosua R, Hörmann A, Kulmala M, Lanki T, Löwel H, Pekkanen J, Picciotto S, Sunyer J, Forastiere F for the HEAPSS Study Group. Ambient air pollution is associated with increased risk of hospital cardiac readmissions of myocardial infarction survivors in European cities. Circulation 2005; 112:3073-3079.2009;64(5):678-701

WHO-the joint task force on health aspects of air pollution of The World Health Organization/European Centre for Environment and Health, and the executive body for the convention on long-range transboundary air pollution. Health risks of air pollution from biomass combustion. 12th meeting report, Bonn, Germany, 25.-26.5.2009. http://www.unece.org/env/documents/2009/EB/wge/ece.eb.air.wg.1.2009.12.e.pdf

Woodcock J, Edwards P, Tonne C, Armstrong BG, Ashiru O, Banister D, Beevers S, Chalabi Z, Chowdhury Z, Cohen A, Franco OH, Haines A, Hickman R, Lindsay G, Mittal I, Mohan D, Tiwari G, Woodward A, Roberts I. Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: urban land transport. Lancet. 2009 Dec 5;374(9705):1930-43. Epub 2009 Nov 26. PubMed PMID: 19942277.

Katso myös

• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen pääkaupunkiseudulla
• heande:Climate and health
• Aiempi versio, jossa on 18.11.2011 poistettua keskustelua sisällöstä [1]
• Ilmasto-opas: ISTO

ISTO: Kustannus-hyötyanalyysi osana ilmastopäätöksentekoa

• ISTO: Ilmastonmuutos ja kaupunkisuunnittelu
• FINESSI Ilmastotyökalu
• ISTO: ACCLIM: Ilmaston ääritapahtumat raportti
• Ilmastoinfo

Avainsanat

Ilmastonmuutos, sopeutuminen, terveys, terveysvaikutus, helle, ääri-ilmiö, lämpötila, vektoritauti, tapaturma, vesiepidemia, maastopalo, siitepöly

Viitteet

Grimaldi, S., Partonen, T., Saarni, S. I., Aromaa, A. and Lönnqvist, J. Indoors illumination and seasonal changes in mood and behavior are associated with the health-related quality of life. Health Qual Life Outcomes 2008;6:56.

Grimaldi, S., Englund, A., Partonen, T., Haukka, J., Pirkola, S., Reunanen, A., Aromaa, A. and Lönnqvist, J. Experienced poor lighting contributes to the seasonal fluctuations in weight and appetite that relate to the metabolic syndrome. J Environ Public Health 2009;2009:165013.

Grimaldi, S., Partonen, T., Haukka, J., Aromaa, A. and Lönnqvist, J. Seasonal vegetative and affective symptoms in the Finnish general population: Testing the dual vulnerability and latitude effect hypotheses. Nord J Psychiatry 2009;63:397-404.

Hiltunen, L., Suominen, K., Lönnqvist, J. and Partonen, T. Relationship between daylength and suicide in Finland. J Circadian Rhythms 2011;9:10.

Ruuhela, R., Hiltunen, L., Venäläinen, A., Pirinen, P. and Partonen T. Climate impact on suicide rates in Finland from 1971 to 2003. Int J Biometeorol 2009;53:167-175.

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>