Tieteellis-poliittinen vallankumous

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi1864
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi1864}}

Tieteellis-poliittinen vallankumous on yhtäaikainen paradigman muutos sekä tieteessä että politiikassa. Se perustuu järjestelmälliseen ja avoimeen tiedon jakamiseen, joka on

• tieteellisesti kritisoitavissa ja
• käytettävissä poliittiseen päätöksentekoon.

"Minä puhun tietokoneesta joka on tuleva minun jälkeeni", Syvä Miete sanoi juhlallisesti. Sen tyyli alkoi muistuttaa mahtipontista maallikkosaarnaajaa. "Tietokoneesta jonka ohjelmointiparametrejäkään minä en ole kelvollinen laskemaan. Ja kuitenkin minun tehtäväni on suunnitella se teille. Tietokone joka pystyy laskemaan Perimmäisen Kysymyksen. Tietokoneen joka on niin äärettömän hienorakenteinen että orgaaninen elämä muodostaa osan sen toimintayksiköistä. Ja te itse otatte yllenne uuden muodon ja laskeudutte tietokoneeseen ohjailemaan sen toimintoja kymmenen miljoonaa vuotta kestävän ohjelman ajon aikana. Ja minä kerron teille sen nimen. Ja sen nimi on oleva ... Maa!"

-- Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (1979)

Tieteellis-poliittinen vallankumous pähkinänkuoressa

Tieteellis-poliittinen vallankumous perustuu avoimeen arviointiin ja sen keskeiset perusteet ovat seuraavat:

• Tieteellinen tieto pitää julkistaa heti.
• Vertaisarvioinnin pitää olla avointa ja jatkuvaa ja tapahtua vasta julkaisemisen jälkeen.
• Tieteen tulee järjestäytyä tieto-olioiksi, jotka perustuvat tutkimuskysymyksiin, ei artikkeleiksi.
• Poliittisten päätösten tulee perustua politiikkojen vaikutusarvioiteihin, jotka tehdään tieteellisen tiedon varassa.

Opasnet tavoittelee tieteellis-poliittista vallankumousta

Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistuminen osoitti, että nykyinen tapa tehdä politiikkaa ei toimi. Huolimatta tuhansien tutkijoiden keräämästä ja jäsentämästä tieteellisestä tiedosta ja tuhansien poliitikkojen kovasta työstä ilmastopolitiikan luomiseksi saatiin tuloksena vain hyvän tahdon osoituksia ja lupauksia jatkorahoituksesta. Mikä meni väärin?

Uskon, että ongelmana oli valtaisa aukko tieteellisen tiedon hyödyntämisessä päätöksenteon tukena. Kööpenhaminassa maat yrittivät tehdä kansainvälistä politiikkaa ikään kuin kyseessä olisi yksimielisyyden rakentaminen. Ei ole. Kyseessä ei edes ole enemmistöpäätösten aikaansaaminen. Jos kahden asteen lämpenemisraja otetaan vakavasti tavoitteeksi, meillä on valtavasti erilaisia mahdollisia politiikkoja, jotka yksinkertaisesti epäonnistuisivat tavoitteen saavuttamisessa, mukaan lukien Kööpenhaminan julkilausuma. Päinvastoin, meillä on pelottavan vähän sellaisia politiikkoja, jotka todella johtaisivat tavoitteen saavuttamiseen ja olisivat toteutettavissa todellisessa maailmassa.

On pikemminkin tieteellinen kuin poliittinen urakka löytää nuo tehokkaat politiikat. Meidän pitäisi nähdä mahdolliset politiikat tieteellisinä hypoteeseina. Kaikkia kannustetaan kehittämään uusia hypoteeseja hyviksi politiikoiksi ja saamaan siitä kunniaa. Noita hypoteeseja vastaan tulisi sitten yhdessä hyökätä tieteellisen tiedon avulla sen osoittamiseksi, etteivät ne täytä asetettuja tavoitteita. Vain sellaiset vaihtoehdot, jotka kestävät pystyssä nämä hyökkäykset, ovat tarkemman pohdinnan arvoisia. Kaikki epäonnistuneet politiikat pitäisi hylätä heti. Näin tiede parhaimmillaan toimii.

Niinpä meidän pitäisi tuoda tämä tieteellinen lähestymistapa politiikan areenalle. Meidän pitäisi myös tuoda poliitikot tieteen areenalle esittelemään politiikkavaihtoehtoja ja kysymään kysymyksiä. Ja kolmanneksi, meidän pitäisi tuoda kansalaiset tähän keskusteluun kertomaan, mitkä meidän tavoitteemme oikeastaan pitäisivät olla. Tutkijoiden pitäisi antaa arvokasta aikaansa ja osaamistaan politiikka-analyysien tekemiseen. Poliitikkojen pitäisi hyväksyä se, että normatiivinen politiikka-analyysi rajoittaa heidän vapausasteitaan kehittää politiikkoja. Ja kansalaisten tulisi ymmärtää, että heidän pitäisi luoda poliittista painetta asioiden muuttamiseksi nopeammin. Ilmastonmuutos on liian kiireellinen ongelma odottamaan normaalien hallintoprosessien muutosvauhtia.

Tämä on tieteellis-poliittinen vallankumous. Yhdistä mahdolliset politiikat uusimpaan tieteelliseen tietoon, ja käytä tieteellistä menetelmää erottamaan huonot vaihtoehdot hyvistä perustuen poliitikkojen ja kansalaisten arvoarvostelmiin. Tämä pitäisi tehdä jakamalla kaikki olennainen tieto heti kaikkien kanssa, jotta sitä voisi käyttää ja arvioida.

Opasnet on verkkotyötila kaiken yllä kuvatun tekemiseen. Opasnet itsekin on sarja tutkimuskysymyksiä ja hypoteeseja, ja se on jatkuvan arvioinnin kohteena. Olet tervetullut tuomaan oman tietosi liittyen löytämiisi menetelmiin tai politiikka-arviointeihin tai hyökkäämään niitä vastaan.

Me avointen arvioijien verkostona arvostamme sinun osallistumistasi ja uskomme, että jälkipolvet arvostavat myös. Mutta jos todella haluat osallistumisestasi kunniaa, keskity asioihin joissa on niukkuutta. Tuo tietoa huonosti kuvatuista asioista mieluummin kuin hyvin tunnetuista. Hyökkää hypoteeseja vastaan, jos niitä on runsaasti. Jos johonkin kysymykseen on vastaukseksi vain yksi hypoteesi, on parempi kehittää uusia vastauksia kuin hyökätä. Miksi? Opasnet on käytäntöön suuntautunut työtila. Jos se ainoa hypoteesi oikeasti on kelvoton, saamme sen kyllä hyvin pian selville käytännössä.

Kuka tahansa voi ratkoa yhteisiä ongelmia. Opasnet on verkkotyötila niiden ratkaisemiseen. Tarvitsemme sinua, ja meitä kaikkia yhdessä.

Jouni Tuomisto, Opasnetin perustaja

Katso myös

• Science-policy revolution

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Jouni T. Tuomisto: Tieteellis-poliittinen vallankumous. Ajatelma. Opasnet 2010. Viitattu 27.11.2024.