Vaikutukset pintavesiin

Ohjaus sivulle:

• Kaivostoiminnan vaikutukset luonnonympäristön kemialliseen ja fysikaaliseen tilaan#Vaikutukset pintavesiin

Kaivostoiminnalla on sekä määrällisiä että laadullisia vaikutuksia kaivosalueen ympäristön pintavesiin. Raakaveden otto (mm. malmin rikastukseen) voi muuttaa ottokohteen, järven tai joen hydrologisia oloja (mm. vesipinnan vaihtelu, sisäinen virtauma) ja virkistyskäyttöä. Kaivostoiminnan vesipäästöt (ylijäämäveden eli jäteveden juoksutus, kaivosalueen valumavedet) pistekohtaisena ja mahdollisesti myös hajakuormituksena voivat vaikuttaa vastaanottavan vesistön fysikaaliseen ja kemiallisen laatuun. Kaivosalueella tapahtuva pölyäminen ja mahdollinen pölyn leviäminen kaivosalueen ulkopuolelle voivat myös vaikuttaa suoraan tai pölyn kontaminoimien valumavesien kautta ympäristön vesistöjen laatuun.

Arvioitavat tekijät

Päästövesien (ylijäämävesien ja hajakuormitusvesien) kulkeutumisreitit ja vaikutusalue kuvataan karttakuvina kullekin valitulle vaihtoehtotarkastelulle. Vaikutusalueen rajaamisessa olisi huomioitava myös pohjaveden kautta pintavesiin leviävä mahdollinen vaikutusalue. Alla on lueteltu arvioitavia tekijöitä, joiden määrä ja painoarvo voivat vaihtella eri vaihtoehtotarkasteluissa:

• Raakaveden oton vaikutukset ottokohteen hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaamiin, viipymiin, alusveden vaihtuvuuteen)
• Ylijäämävesien juoksutuksen vaikutus alapuolisen vesistön hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaamiin)
• Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaiset muutokset
  • samentuminen, kiintoaineeen sedimentaatio,
  • suolaantuminen (anioni-, alkali- ja maa-alkalimetallipitoisuuksien kasvu),
  • muutokset veden kerrostuneisuudessa ja vuodenaikaiskierrossa,
  • rehevöityminen (P, N, muut ravinteet),
  • happipitoisuuden muutokset, mm. alusveden ajoittainen tai pysyvä happikato,
  • happamoitumisriski (raudan ja alumiinin liukenemis- ja saostumiskäyttäytyminen, typpi),
  • haitallisten aineiden ajoittainen tai pysyvä lisäys (kemikaalijäämät, metallit, metalloidit)

Vaikutusten arvioinnin tulisi kattaa koko toiminnan elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioiminen (rakentamisvaihe, tuotantovaihe, kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito). Ylijäämävesien (prosessi- ja kuivatusjätevesien) fysikaaliset ja kemialliset koostumusarviot vaihtoehdoittain esitetään taulukkoina toiminnan kuvausosassa (Jätevesien käsittely- ja kuormitustekstiosassa). Vaikutusten arvioinnin perustana ovat pintavesiin kohdistuvat kuormitusarviot ja mm. vastaanottavan vesistön hydrologiset ominaisuustiedot. Lisäksi on tärkeää kerätä kattavasti tietoa kaivosympäristön nykytilasta hydrologian, hydrogeologian ja veden laadun osalta ennen kaivostoiminnan aloittamista (ks. nykytilaselvitys) sekä järjestää kaivostoiminnan aikana jatkuvatoiminen hydrologinen tarkkailu (vedenkorkeudet ja virtaamat) kaivosalueella säännösteltäville sekä kaivostoiminnan vaikutuspiirissä oleville altaille ja uomille. Pintavesivaikutusarviointi koskee kaivostoiminnan elikaaren aikaisen normaalitoiminnan lisäksi myös poikkeustilanteita (putkirikot, jätevesivuodot, likaisia vesiä sisältävien altaiden pato-onnettomuustilanteet).

Vaikutusten arviointi

----#: . jossain kohdin olisi syytä arvioida vesistömuutosten vaikutusta yhteiskuntaan: kalastukseen, uintiin, virkistykseen, kasteluun, eläinten juottamiseen, talousveteen jne. ja mitä seurauksia. --Leena MTK (keskustelu) 6. kesäkuuta 2014 kello 05.13 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment) Tähän olisi hyvä lisätä kohta sekoittumispituuden arvioinnista puhdistetun jäteveden osalta.

Vesistön hydrologisten ominaisuuksien muutokset (raakaveden otto, ylijäämävesien juoksutus, hajakuormitus, poikkeustilanteet)

Kaivoksen raakaveden oton ja ylijäämävesipäästöjen vaikutuksia alapuolisen vesistön hydrologisten ominaisuuksien muutoksiin arvioidaan hydrologisten laskelmien tai mallinnusten perusteella. Arvioinnin lähtökohtana voidaan käyttää Suomen ympäristöhallinnon tietoja kohdealueen sadannasta, valumavesien muodostumisesta, järvien ja jokien vesitilavuuksista ja vuotuisista pintavaihteluista sekä virtaamista ja nykytilaselvityksen kohdekohtaisista mittauksista. Mallinnusten perusteella tehdään vesitasearviot kaivostoiminnan koko elinkaaren ajalle ja tarkastelut hydrologisesti poikkeuksellisten vuosien osalta 1/50 tai 1/100 vuodessa toistuvien valuntojen pohjalta.

Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaiset muutokset

Suolaantumisriskiä ja haitallisten aineiden pitoisuuksia alapuolisessa vesistössä voidaan arvioida matemaattisilla malleilla, joissa keskeisenä oletuksena on sekottuminen ja pitoisuuden laimeneminen alapuolisessa vesistössä. Kaivokselta pintavesiin tuleva päästön virtaus suhteutetaan vastaanottavien järvien tilavuuteen ja alueelle tyypillisiin valunta-arvoihin. Tietoa järvien tilavuuksista ja valunnasta saa mm. Hertta-/Oiva-tietojärjestelmistä. Arvioinnissa on suositeltavaa käyttää myös kohteesta eri vuodenaikoina mitattuja virtaamatietoja ja veden pinnan vaihtelutietoja.

Haitta-aineet voidaan alustavassa arviossa jakaa konservatiivisiin aineisiin, joiden pitoisuus riippuu lähinnä vain laimenemisesta (esim. natrium ja kloridi) ja biogeokemiallisesti aktiivisiin aineisiin, joiden pitoisuuteen vaikuttavat myös mm. biologinen otto, sedimentoituminen ja erilaiset kemialliset reaktiot. Jälkimmäisen ryhmän aineiden pitoisuuksien arvioiminen voi olla vaikeaa, sillä usein vaikkapa sedimenttiin sitoutuneiden haitta-aineiden lopullisesta aktiivisuudesta ja vaikutuksista on hyvin vähän tietoa. Haitta-aineiden pitoisuustiedot pintavedessä ovat oleellinen tieto veteen liittyvään ekologiseen ja terveysriskinarvioon.

Rehevöitymisriskin arviointi

Mineraalien rikastuksessa on käytössä myös kemikaaleja, jotka sisältävät fosfaatteja. Tämän vuoksi koerikastuksen yhteydessä tehtäviin poistovesien ja rikastushiekan vesijakeen analyyseihin tulee sisällyttää myös fosforimääritykset. Fosforin lisäksi kaivoksen poistovedet voivat sisältää typpiyhdisteitä ja sulfaattia. - typpiyhdisteet, fosforiyhdisteet, sulfaatti ----#: . sulfaatti näyttää olevan myös potentiaalinen rehevöitymiseen vaikuttava tekijä, tosin vaikuttaa epäsuorasti fosforikierron kautta. Lienee syytä mainita --Opashknet (keskustelu) 17. kesäkuuta 2014 kello 09.54 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Happamoitumisriskin arviointi

Happamoitumisriskin arvioinnissa arvioidaan vesistöön kulketuvien ja kertyvien veden happamoitumista aiheuttavien tekijöiden (alkuaineiden ja yhdisteiden) määrää. Keskeistä on tunnistaa happamuutta lisäävien liukoisten alkuaineiden (esim. Al, Fe, Mn) ja yhdisteiden (esim. tiosulfaatti, nitraatti) ja/tai kiintoaineksen mukana kulkeutuvien rauta- ja alumiini- ja mahdollisesti mangaanisaostumien määrä ja pysyvyys alapuolisessa vesistössä. Happamuuden kasvu voi liittyä poikkeuksellisiin happamiin vesipäästöihin tai pitkällä ajalla muodostuvaan sulfidimineraalihapettumisilmiöön (louhosvedet, kaivannaisjätealueiden suotovedet). Happamoitusmisriskin arviointia voidaan tehdä päästöveden kemiallisen ja fysikaalisen koostumuksen perusteella mm. geokemiallisen mallinnuksella.

Vaikutusten vähentämismenetelmät

Pintavesivaikutuksia voidaan vähentää toiminnan aikana malmin rikastuksen ja/tai jatkojalostuksen prosessivesien ja kuivatusvesien tehokkaalla ja toimivalla puhdistuksella. Tässä keskeistä on myös poistaa ylijäämävesien mukana kulkeutuvaa kiintoaineskuormitusta, varsinkin sekundaaristen saostumapartikkelien osalta. Hajakuormituksesta tulevia vesipäästöjä voidaan vähentää ohjaamalla kaivosalueelle tulevia luonnon vesiä kaivosalueen ohi ja keräämällä kaivosalueen ja erityisesti kaivannaisjätealueiden likaiset valumavedet puhdistukseen ennen juoksutusta alapuoliseen vesistöön. Läjitysalueiden sijoitusratkaisuilla ja tiivillä tai osittain tiiviillä pato- sekä pohjarakenteilla ja valumavesien hallitulla keräysjärjestelmällä ja puhdistuksella voidaan ennalta ehkäistä happamien valumavesien syntyä. Toiminnan päättymisen jälkeen jätealueista aiheutuvaa kuormitusta voidaan vähentää peittämällä jätteet. Peittokerroksen tiiveysvaatimukset riippuvat jätteiden laadusta (vrt. Kauppila et al. 2011).

Epävarmuustekijät

Epävarmuustekijät kuvataan menetelmäkohtaisesti.