Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa

Tämä sivu on tutkimus. Sivutunniste: Op_fi2609
Moderaattori:Mori (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2609}}

Tiivistelmä

Ympäristöaltisteiden tautikuormaa arvioitiin osana Sosiaali- ja Terveysministeriön SETURI-hanketta. Mukaan valikoitui noin kaksikymmentä altistetekijää (Taulukko 1) joiden kansanterveysvaikutukset arvioitiin käyttäen annos-vastesuhteita tai rekisteritietoja.

Merkittävimmiksi ympäristötekijöiksi väestön terveyden kannalta nousivat ulkoilman pienhiukkaset, auringon UV-säteily, ympäristömelu, sisäilman radon, altistuminen tupakansavulle ja kotien kosteusvauriot, joihin kaikkiin liittyy kymmeniä tai satoja kuolemantapauksia, vakavia sairastapauksia, tai huomattava määrä muita sairastapauksia tai häiritsevyydestä kärsiviä.

Erot verrattuna lievempiin ympäristötekijöihin ovat huomattavia. Terveysvaikutusten arvioinnin tarkoituksena on tuottaa päättäjien käyttöön kvantitatiivista tietoa terveyden suojelun toimenpiteiden kohdentamiseksi. Terveyshaittojen kvantifiointi parantaa myös julkisessa keskustelussa ymmärrystä erilaisiin riskitekijöihin liittyvistä epävarmuuksista ja haittojen suuruusluokista.

Tulokset sisältävät joukon epävarmuuksia niin altistustasojen kuin annosvasteidenkin osalta jotka kuvataan tarkemmin kunkin altisteen kohdalla. Menetelmät kuvataan yleisellä tasolla tässä samassa lehdessä julkaistussa erillisessä artikkelissa (Pekkanen ym.) sekä yksityiskohtaisemmin kunkin altisteen kohdalla.

Johdanto

Ympäristötekijöiden on arvioitu aiheuttavan useita prosentteja väestön tautikuormasta. Altistumista ympäristön kemiallisille ja fysikaalisille tekijöille kartoitettiin muutama vuosi sitten Sosiaali- ja Terveysministeriön sektoritutkimuslaitosten yhteishankkeessa (mm. Ympäristö ja Terveys 10/2006 teemanumero). Elinympäristön kemikaaliriskejä on kartoitettu kvalitatiivisesti äskettäin myös kansallisen kemikaaliohjelman valmistelun yhteydessä (Jantunen ym. 2005).

Tässä syksyllä 2009 valmistuneessa selvityksessä pyritään tarkemmin arvioimaan ympäristö- ja muiden altisteiden aiheuttamien tauti- ja kuolemantapausten määriä väestötasolla. Yksi työn avaintavoitteista onkin kehittää menetelmiä kvantitatiiviseen arviointiin. Määrällisen arvioinnin tarkoituksena on tukea terveyden suojelun tavoitteenasettelua ja ohjata ympäristöterveyden toimijoita voimavarojen tehokkaaseen käyttöön ja tärkeimpien haittojen tehokkaaseen alentamiseen.

Menetelmät

Selvityksessä käytettiin mahdollisimman vertailukelpoisia menetelmiä kaikkien mukana olevien sektoritutkimuslaitosten osuuksissa. Yleiskatsaus menetelmiin esitetään tässä samassa lehdessä olevassa menetelmäjutussa (Pekkanen ym.). Yksityiskohtaiset menetelmävalinnat kuvataan puolestaan kunkin altisteen käsittelyn yhteydessä.

Selvitykseen valittiin varsin kattavasti mukaan altisteita, joilla voidaan olettaa olevan kansanterveydellistä merkitystä; jotka aiheuttavat merkittävän riskin altistuvalle yksilölle; jotka ovat olleet julkisen kiinnostuksen kohteena, tai joilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Kullekin altisteelle arvioitiin tapausmäärät yhden tai muutaman tärkeimmän vaikutuksen osalta. Mukaan otettavien altisteiden määrää rajasivat joissain tapauksissa kvantitatiivisen annos-vastetiedon tai altistusarvioiden rajallisuus (esimerkiksi nanohiukkaset, hajuhaittaa aiheuttavat yhdisteet). Ympäristössä esiintyvistä tuhansista kemikaaleista tässä selvityksessä voitiin kattaa vain murto-osa. Listalta puuttuu mm. ilmansaasteita joille on asetettu ohjearvo, esimerkiksi rikkidioksidi ja typenoksidit. Näille ei kuitenkaan vallitsevilla ympäristöpitoisuuksien tasolla ole voitu osoittaa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä terveysvaikutuksiin, jotka kyllä ilmenevät korkeammissa pitoisuuksissa.

Työryhmän käsityksen mukaan tuloslistalta puuttuvat altisteet suurella todennäköisyydellä kuuluvat alimpaan kansanterveysvaikutusten luokkaan. Arviossa ei ole mukana tartuntatauteja eikä elintapoja, tapaturmia, ergonomiaa eikä psykososiaalisia tekijöitä.

Ulkoilman pienhiukkaset

Pienhiukkasia (PM 2.5, koko alle 2.5 µm) syntyy kaikessa palamisessa ja myös mm. maaperästä. Erityisesti ulkoilman polttoperäiset pienhiukkaset on yhdistetty moniin terveysvaikutuksiin. Sekä WHO (2007) että U.S.EPA ovat päätyneet arvioissaan siihen, että pienhiukkaset ovat kausaalisesti yhteydessä haitallisiin terveysvaikutuksiin.

Pitkäaikainen pienhiukkasaltistus lisää riskiä sairastua sydän- ja hengitystiesairauksiin sekä keuhkosyöpään ja täten se lisää ennenaikaisen sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskiä. Lisäksi pienhiukkasten päivittäinen vaihtelu lisää sydän- ja hengitystieoireita, mikä johtaa lisääntyneeseen lääkkeiden käyttöön sekä sairaalaottoihin, alentuneeseen toimintakykyyn ja kuolleisuuteen. Pienhiukkasilla on esitetty olevan vaikutuksia lisäksi mm. vastasyntyneiden terveyteen sekä astman puhkeamiseen. Näistä vaikutuksista on toistaiseksi riittämättömästi tietoa.

PM_2.5 ja sairastuvuuden väliselle yhteydelle ei ole havaittu mitään kynnyspitoisuutta. Kohorttitutkimuksista on näyttöä vaikutuksista pitoisuuteen n. 5 µg/m3 asti, aikasarja-analyyseistä huomattavasti matalammille PM 2.5 tasoille. Osa PM2.5 hiukkasista, ehkä 1–2 µg/m3 Euroopassa (Querol ym. 2004) tulee muista lähteistä kuin ihmisen aiheuttamana, joten tältä osin altistusta ei voida poistaa. Niinpä tässä arvioitiin pienhiukkasten terveyshaittoja vain siltä osin kuin pitoisuudet ylittivät 2 µg/m3.

Kaikki suomalaiset altistuvat hengitysteitse ulkoilman pienhiukkasille. Ulkoilman pitoisuudet ovat korkeammat toisaalta taajamissa ja toisaalta Etelä-Suomessa kaukokulkeuman takia. Keskimääräinen, väestöpainotettu PM 2.5 pitoisuus Suomessa on noin 8,5 µg/m3 (de Leeuw and Horálek 2009) laskettuna 10x10 km ruuduissa. Epävarmuudeksi arvioitiin + 1µg/m3 (Taulukko 2).

Annos-vastesuhteena pienhiukkasten yhteydelle ennenaikaiseen kuolemaan yli 30 vuotiaassa väestössä käytettiin kansainvälisen asiantuntija-arvion (Tuomisto ym. 2008) alempaa eurooppalaisille olosuhteille laskettua annos-vastesuhdetta. Annos-vastesuhteen vaihteluvälinä käytettiin 25 % – 75 % luottamusväliä johtuen asiantuntija-arviomenetelmästä johtuvista merkittävästi laajemmista luottamusväleistä verrattuna yksittäisen kohorttitutkimuksen tai meta-analyysin luottamusväleihin.

Arvio vaikutuksesta ennenaikaiseen kuolleisuuteen on samaa luokkaa kuin aiemmat arviot Suomelle. Arvio on todennäköisesti aliarvio pienhiukkasten terveyshaitoista, koska laskelmissa ei ole täysimääräisesti huomioitu ei-kuolemaan johtavien sydäntapahtumien ja syöpien aiheuttamaa sairastuvuutta. Myös altistusarvio on todennäköisesti aliarvio, koska siinä käytettiin 10x10 km² ruutuja, mikä jättää huomiotta pienhiukkasten lähilähteet, kuten liikenne ja puun pienpoltto. Merkittävää epävarmuutta laskelmaan tuo kohorttitutkimusten puuttuminen Suomesta ja kynnysarvotaso. Ennenaikainen kuolleisuus kuvaa vain epäsuorasti pienhiukkasten vaikutusta eliniän lyhentymiseen, minkä on aiemmin arvioitu olevan lähes vuosi (Nevalainen ja Pekkanen 1998).

Pienhiukkasaltistuksen yhteys sairastavuuteen arvioitiin käyttäen CAFE-metodologiaa (Hurley ym., 2005) ja laskelmassa huomioitiin uudet krooniset bronkiittitapaukset ja sairaspäivät (restricted activity days, RAD).

Pienhiukkasille altistumisen vaikutus väestön terveyteen

	Vaikutus
	Ennenaikainen kuolema	Uusi krooninen bronkiitti	Oirepäivä (RAD)
Altistus (laatu)	Ulkoilman pienhiukkaset, PM2.5 (µg/m3)
Altistuneiden määrä	Koko väestö 5.3 milj.	Aikuiset (>27v) 3.6 milj.	15-64v 3.5 milj.
Keskim. altistustaso	8.5	8.5	8.5
o alaraja	7.7	7.7	7.7
o yläraja	9.4	9.4	9.4
Annosvastefunktio	RR	URa	URb
o keskiestimaatti	1.0062	5.33E-05	0.0902
o alaraja	1.0014	1.70E-05	0.0792
o yläraja	1.011	1.13E-03	0.1013
Kynnys/ tausta-pitoisuus	2.0	2.0	2.0
Väestösyyosuus	4%	n/a	n/a
Määrä/v.	1 800	1 200	2.1 milj.
Ala-raja	400	400	1.8 milj.
Ylä-raja	3 400	27 000	2.3 milj.
Elinaikainen lisäriski altistuneilla	2.3%	1.7%	30 pv

Ulkoilman otsoni

Otsoni on ulkoilmassa esiintyvä ilmansaaste, joka syntyy valokemiallisissa reaktioissa, joihin auringon lisäksi vaikuttavat merkittävästi ihmisen typenoksidi- ja hiilivetypäästöt. Otsonin synty tapahtuu viiveellä ja siten päästöjen ja altistusten maantieteellinen suhde on epämääräisempi kuin monilla muilla saasteilla. Valokemiasta ja prekursoreiden matalammista päästöistä johtuen pitoisuudet ovat Suomessa yleisesti ottaen alhaisempia kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Otsoni on hyvin reaktiivinen kaasu ja vaikuttaa muiden yhdisteiden kemialliseen muuntumiseen ja mm. pienhiukkasten syntyyn hiilivedyistä. Lyhytaikainen altistus otsonille vaikuttaa selkeästi sekä päivittäiseen kuolleisuuteen että keuhkojen toimintaan, sekä lääkityksen ja sairaalahoidon tarpeeseen. Aikasarjaepidemiologia on osoittanut selvän yhteyden otsonialtistusten ja päivittäisten kuolemantapausten määrän välillä. Pitkäaikasaltistuksiin perustuvissa kohorttitutkimuksissa vastaavaa selkeää yhteyttä ei ole havaittu (WHO, 2008). Tulos on tulkittu siten, että kuolleisuuden kasvu liittyy suhteelliseen pieneen eliniän odotteen lyhenemiseen eli kyse on ns. sadonkorjuu-ilmiöstä (engl. harvesting). Clean Air for Europe -hankkeessa tehdyssä kattavassa kansainvälisessä kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä päädyttiin olettamaan että otsonin aiheuttamaan kuolemantapaukseen liittyi keskimäärin yhden elinvuoden menetys (Hurley ym. 2005), jota käytettiin myös tässä kuolleisuustulosten vertaamiseksi niihin altisteisiin, joissa kuolemantapauksiin liittyy huomattavasti suurempi, jopa kymmenkertainen, eliniän menetys.

Otsonin lievempien terveysvaikutusten arvioinnissa on käytetty kahta lähestymistapaa. Tiukan kriittinen arvio, jossa vain ne terveysvaikutukset, joiden kytkennästä altistukseen on erittäin vahva näyttö, huomioitiin esim. COMEAP (1998) ja APHEIS (2004) arvioissa. Kriittinen lähestymistapa johtaa vaikutusten aliarvioon, koska epävarmuus vaikutuksissa johtaa niiden huomiotta jättämiseen. Realistisempaan kokonaiskuvaan päästään lähestymistavalla, joka valittiin mm. CAFE-arviossa (Hurley ym. 2005), jossa tietyissä rajoissa myös epävarmat vaikutukset huomioidaan. CAFE-kirjallisuuskatsaukseen pohjautuvassa meta-analyysissä annosvastefunktiot määritettiin väestön oirepäiville (minor restricted activity days, cough days, lower respiratory symptom days) (Hurley ym., 2005; Taulukko 3).

Altistuksen kuvaamiseen käytettiin kynnysarvon 35 ppm (70 µg m-3) ylittävää summapitoisuutta (SOMO35), jonka avulla laskettiin kynnystason ylittävien pitoisuuksien keskiarvo. Pitoisuudet arvioitiin Euroopan laajuudessa käyttäen AirBase-tietokantaan koottuja mittaustuloksia ja niiden pohjalta EU:n ympäristötoimiston (EEA) kehittämää spatiaalista interpolointimallia (EEA, 2009).