Lähdekoodi sivulle Tiedosto:Kalansyönnin hyödyt ja riskit.ppt

[[op_en:Image:RBA BalticAsFoodResource.ppt]]
{{luento}}
Esitys käsittelee kalansyönnin hyötyjä ja riskejä erityisesti Itämeren alueella. Perustuu aiempaan englanninkieliseen esitykseen [[:op_en:Image:RBA BalticAsFoodResource.ppt|Balancing between benefits and risks. Baltic Sea fish species as a food resource.]] ja Anu Turusen Kalastajatutkimukseen<ref name=turunen/>.

==Yhteenveto==

Dioksiinit ovat ryhmä hyvin myrkyllisiä kemikaaleja. Rasvaliukoisuutensa takia ne hajoavat ja erittyvät elimistöstä hyvin hitaasti. Siksi ne kertyvät ravintoketjussa ja kasaantuvat ihmiseen. Dioksiinien on osoitettu olevan syvin suurina annoksina syöpävaarallisia. Niitä on myös yhdistetty useisiin haittavaikutuksiin ihmisissä, kuten syöpään, kehitys- ja lisääntymishäiriöihin, immuunipuolustukseen, ja hormonitoiminnan häiriöihin. Dioksiinit ovat pikemminkin syövän edistäjiä kuin syövän aihettajia. Tässä esityksessä sanalla 'dioksiini' tarkoitetaan niitä polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja, dibentsofuraaneja ja bifenyylejä, joilla on dioksiinin kaltaisia vaikutuksia.

Itämeren ekosysteemi on pahasti dioksiinien saastuttama. EU on asettanut dioksiineille maksimipitoisuuden 4 pg/g (gramman biljoonasosaa WHO-TEq-yksiköissä ilmoitettuna tuorepainoa kohti) kalatuotteille<ref>EC 466/2001 and EC 199/2006: setting maximum levels for certain contaminants in foodstuffs</ref>. Kuitenkin dioksiinipitoisuudet Itämeren silakassa ja villissä lohessa usein ylittävät pitoisuuden 10 pg/g. Komission säädöksen EC 199/2006 mukaan Suomi ja Ruotsi saavat tilapäisesti (vuoden 2011 loppuun asti) kalastaa ja myydä näitä kaloja. 

Suomessa ihmisten dioksiinialtistuksesta pääosa tulee kalasta, ja Itämeren kala on tärkein lähde. Muu Pohjois-Euroopan villi lohi Itämeren ulkopuolelta sisältää dioksiineja vain 2-3 pg/g ja lohi Etelä- ja Pohjois-Amerikasta tyypillisesti alle 2 pg/g. Sen sijaan eurooppalaiset dioksiinipitoisuudet lihan ja maitotuotteiden osalta ovat korkeampia kuin Suomessa, ja niinpä nämä ruoka-aineet ovatkin tärkeämpiä dioksiinien lähteitä muualla Euroopassa.

Suomalaistutkimuksessa on todettu, että dioksiineista huolimatta paljon Itämeren kalaa syövillä kalastajilla on 22 % (95 % luottamusväli: 18-27 %)pienempi kokonaiskuolleisuus kuin vertailuväestöllä<ref name=turunen>Turunen AW, Verkasalo PK, Kiviranta H, Pukkala E, Jula A, Männistö S, Räsänen R, Marniemi J, Vartiainen T. Mortality in a cohort with high fish consumption. International Journal of Epidemiology 2008 Oct;37(5):1008-17. </ref>. Myös syöpäriski oli pienentynyt 10 %. Lukuisissa tutkimuksissa kansainvälisesti on saatu samansuuntaisia tuloksia kalansyönnin terveyshyödyistä<ref>Mozaffarian & Rimm, JAMA. 2006;296:1885-1899</ref>.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tehtiin hyöty-riskinarviointi
<ref>Olli Leino, Marko Tainio, and Jouni T. Tuomisto. (2008) Comparative Risk Analysis of Dioxins in Fish and Fine Particles from Heavy-Duty Vehicles. Risk Analysis, Vol. 28, No. 1, 2008 {{doi|10.1111/j.1539-6924.2008.01005.x | DOI: 10.1111/j.1539-6924.2008.01005.x}}</ref>, jossa tutkittiin EU:n poikkeussääntöä sallia dioksiiniraja-arvon ylittävien kalalajien myynti Suomessa. Poikkeuksen terveyshyödyt olivat kymmenen tai jopa sata kertaa suuremmat kuin terveysriskit. Niinpä EU:n myöntämä poikkeus näyttää perustellulta kansanterveyden näkökulmasta. Kansanterveyshän oli alun perin syynä dioksiiniraja-arvon määrittelemiseen, niinpä Itämeren kalaa koskeva poikkeus on johdonmukainen osa tätä politiikkaa. 

[http://www.evira.fi Elintarvikevirasto] on antanut kalaa koskevan [http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/suositukset_ja_ohjeet/kalan_sy__ntisuositukset/ syöntisuosituksen]. Siinäkin korostetaan, että kalaa on hyvä syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, monipuolisesti eri lajeja vaihdellen. Yleisen suosituksen lisäksi annetaan tarkempia ohjeita erityisryhmille, joita ovat lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat. Erityissuositusten perusteluna ovat dioksiinien aiheuttamat kehityshäiriöt, joille erityisesti sikiöt ja imeväiset ovat alttiita, sekä erityisesti hauessa olevan metyylielohopean aiheuttamat keskushermostohäiriöt, joille myös lapset ovat alttiita. Näistä syistä erityisryhmille suositellaan ison silakan ja hauen syöntiä vain 1-2 kertaa kuussa, ja raskaana oleville ja imettäville haukea ei suositella lainkaan.

==Viitteet==

<references/>