Lähdekoodi sivulle Louhinnan päästöt

{{metodi|moderaattori=Tkauppil|edistyminen=Täysluonnos}}
[[Luokka:Päästö]]
[[Luokka:Ilma]]
[[Luokka:Pöly]]
[[Luokka:Päästö]]
[[Luokka:Hiukkaset]]
[[Luokka:Ovariable]]
[[Luokka:Ilmansaasteet]]
[[Luokka:Pienhiukkaset]]

== Kysymys ==

Kuinka arvioidaan louhinnan, erityisesti räjäytysten ja porausten, aiheuttamat mineraalipölypäästöt?

== Vastaus ==


[[Image:Louhintapolykaavio.png|center|200px]] <br>

==Perustelut==

Louhinnan aiheuttamien mineraalipölypäästöjen arviointi keskittyy louhintaräjäytysten aiheuttamaan pölyvaikutukseen ja räjäytyskentän valmisteluun liittyvän kallion porauksen pölyvaikutuksiin. Louhintatavasta riippuen olisi hyvä tarpeen mukaan arvioida myös syntyneen louheen rikotuksen aiheuttama pölyvaikutus, mutta sille ei ole löytynyt julkaistuja päästöarviointimenetelmiä. Rikotus saattaa myös olla varsin pieni mineraalipölyn lähde.

[[Image:Rajaytyspolynlaskenta.png|center|600px]]


===Räjäytyksen hiukkaspäästöt===

Räjäytyksen pölypäästöjen arviointimenetelmät perustuvat kolmeen eri muuttujaan: kerralla räjäytettävä vaakasuora pinta-ala, räjäytysreikien syvyys tai käytetty räjähdysainemäärä.Commonwealth of Australia <ref name="Common2001">Commonwealth of Australia 2001. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 2.3, Commonwealth of Australia, Canberra.</ref> esittää alun perin USEPA AP-42 laskentatavan räjäytyspölyn laskennalle:

 E = 344*A<sup>0.8</sup> /(M<sup>1.9</sup>*D<sup>1.8</sup> ) kg/räjäytys
 
 jossa:
 A = räjäytettävä ala(m<sup>2</sup>)
 M = räjäytettävän kiven kosteus (%, 'vapaa', ilmakuivattu kosteus)
 D = räjäytysreikien syvyys (m).

Kyseessä olevat arvot ovat kokonaisleijuma-arvoja (TSP) ja PM10 on tästä n. 52% (kerroin 0,52). Laskentamenetelmän yhteydessä ei ole esitetty PM2.5 laskentaa, mutta jos sovelletaan hiukkaskokosuhteita alla olevan räjähdysaineen määrään perustuvan hiukkaspäästön mukaisesti, PM<sub>2,5</sub> on noin 5 % TSP:stä <ref name="Common1999">Commonwealth of Australia 1999. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Explosives Detonation and Firing Ranges. Commonwealth of Australia, Canberra.</ref>.

Vuonna 2005 julkaistiin Sinclair, Knight & Merz (SKM) -yhtiön tekemä selvitys Australian NPI-ohjeen (National Pollutant Inventory) päästökertoimista <ref name="SKM2005">SKM 2005. Improvement of NPI Fugitive Particulate Matter Emission Estimation Techniques. Sinclair, Knight & Merz, Adelaide, Australia. 95 p.</ref>. Sen mukaan yllä esitetty pinta-alan ja kiven kosteuden huomioiva laskentatapa on alun perin kehitetty hiilikaivoksille ja niiden sivukivelle ja sitä on suositeltu niille vuoteen 1998 asti <ref name="SKM2005"/>. Mallia testattiin myös muille, kovemmille kivilajeille ja mallin sanottiin ennustavan myös niiden tulokset riittävän hyvin, mutta <ref name="SKM2005"/> mukaan ero voi olla jopa 30 kertainen. Esim. graniitin räjäyttäminen pölyää selvästi enemmän kuin  malli ennustaa. Uusimmassa NPI-ohjeistuksessa laskutapa on kuitenkin säilytetty <ref name="Common2011">Commonwealth of Australia 2011. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 3.0, Commonwealth of Australia, Canberra, 69 p.</ref>.

US EPA:n AP-42 'Western Surface Coal Mines' sisältää myös laskentakaavan, joka perustuu kerralla räjäytettävään pinta-alaan ja räjäytysten määrään vuodessa (max 21 m syvät räjäytykset). Tämän laskentakaavan luotettavuusarvio on 'heikko' ja tarkoitetun kaltaisten kaivosten kivilajit poikkeavat suomalaisista.

E=k*N*0,0005*A<sup>1,5</sup>, jossa
*E = hiukkasemissio (paunaa/vuosi)
*k = hiukkaskokokerroin (TSP = 1, PM10 = 0,52 ja PM2,5 = 0,03)
*N = räjäytyksiä vuodessa
*A = tyypillisen räjäytyksen pinta-ala (vaakasuora kenttä, neliöjalkaa)

SKM (2005) ja em. arviointitapojen alkuperäisen käyttötarkoituksen perusteella suositeltavin tapa arvioida räjäytysten pölymäärää on Commonwealth of Australia (2001) esittämä, alun perin USEPA AP-42:ssa esitetty yksinkertaistettu, räjäytettävän rintauksen vaakasuoraan pinta-alaan perustuva menetelmä. Se perustuu AP-42 kenttäaineiston uudelleenarviointiin (USEPA 1998).

 E = 0,00022*A<sup>1,5</sup> (kg/kertaräjäytys),jossa 
 A = kerralla räjäytettävä vaakasuoran kentän pinta-ala (m<sup>2</sup>; enintään 9600 m<sup>2</sup>)
 
 Kaava on kokonaisleijumalle (TSP) ja PM10 sekä PM2.5 saadaan kertoimilla 0,52 ja 0,03 (TSP:stä).


Edellä kuvatun yhtälön perusteella laskettu maksimipölypäästö kertaräjäytyksestä (9600 m<sup>2</sup> rintaus) on n. 207 kg.  Mojave Desert Air Quality Management District, Antelope Valley Air Pollution Control District (2000) esittää päästökertoimet, jotka perustuvat räjäyttämällä irrotettavan kiven määrään (kg/t irrotettua kiveä). "Irrotettava" tarkoittaa riittävää löyhdyttämistä, jotta aines voidaan siirtää tai ottaa edelleen käsiteltäväksi. Näiden kertoimien perusteella laskettu hiukkaspäästö on huomattavasti edellä esitettyä suurempi tyypillisen pengerlouhinnan rintauksien korkeus huomioiden.

 E(TSP)   = 0,8 kg/t
 E(PM10)  = 0,04 kg/t
 E(PM2.5) = 0,04 kg/t


Commonwealth of Australia (1999) (NPI Emission Estimation Technique Manual for Explosives Detonation and Firing Ranges) esittää
hiukkaskokokohtaiset arviot räjäytysten hiukkaspäästöille ''räjähdysainetonnia'' kohden. Oppaan uudemmassa versiossa (Commonwealth of Australia 2012) ei ole ilmoitettu 15-30 µm arvoa lainkaan. Näiden päästökertoimien laatuluokitus on "U", unrated.

 0-2.5µm 5.1 kg/t
 2.5-15µm 46.0 kg/t
 15-30µm 49.9 kg/t

===Porauksen pölypäästöt===

Räjäytyskenttien valmisteluun liittyvän porauksen pölypäästön arviointiin on tarjolla menetelmiä lähinnä hiilikaivoksille ja sedimenttikivien poraukseen. Chakraborty et al. (2002) esittävät empiirisen yhtälön (pääasiassa sedimenttikivien) porauksen pölypäästölle (g/s). Yhtälöitä laadittaessa käytettiin dataa seitsemästä hiilikaivoksesta ja kolmesta rautakaivoksesta Intiassa. Mallin validoinnissa käytettiin yhtä kaivoskohdetta.

E = 0.0325[{(100−m)su} /{(100−s) m}]<sup>0.1</sup>(df)<sup>0.3</sup>

Jossa: m = kosteuspitoisuus (%); s = silttipitoisuus (%); u = tuulen nopeus (m/s); d = reiän halkaisija (mm) ja f = reikien lukumäärä päivässä.

Kuten laskentakaavasta näkyy, yhtälö on tarkoitettu huonosti konsolidoituneille materiaaleille ja sedimenttikiville, eikä todennäköisesti sovellu suomalaisiin kiteisiin kiviin sovellettavaksi.


Mojave Desert Air Quality Management District, Antelope Valley Air Pollution Control District (2000) on määritellyt keskimääräisen räjäytysreikien poraamisen aiheuttaman pölypäästön räjäytysreikien määrän perusteella seuraavasti:

 TSP Ef = 0.59 kg/räjäytysreikä
 PM10 Ef = 0.31 kg/räjäytysreikä
 PM2.5 Ef = 0.31 kg/räjäytysreikä

Tämänkin arviointitavan alkuperä on US EPA AP-42 (Chapter 11.9, Overburden Drilling, Western Surface Coal Mines) eikä se ota huomioon esimerkiksi reikien syvyyttä ja halkaisijaa tai kivilajia. Lisäksi PM10 ja PM2.5 arvioiden summa on suurempi kuin TSP-arvio. Paremman arviointimenetelmän puuttuessa em. päästökertoimien käyttö on kuitenkin suositeltavaa.


===Porauksen pölyn hiukkaskokojakauma===

Güyagüler (1991) tutki porauksen pölypäästön hiukkaskokojakaumaa sedimenttikivissä. Testatuista kivistä neljä oli hiekkakiviä, kaksi savikiviä ja yksi konglomeraatti. Kaikista syntynyt porauspölyn hiukkaskokojakauma oli hyvin saman kaltainen ja hiukkaskoon geometrinen keskiarvo oli 0.89 - 0.95 µm. Suurin osa pölystä oli hiukkaskooltaan 0,5 - 1,75 µm ja alle 2,5 µm ainesta oli 87 - 89,5 %.

Pölyn määrä vaihteli myös kivilajeittain siten, että konglomeraatin poraamisesta syntyi eniten pölyä, sitten savikivien ja vähiten hiekkakiven poraamisesta.

==Katso myös==

{{Minera}}

==Viitteet==

Chakraborty, M.K., Ahmad, M., Singh, R.S., Pal, D., Bandopadhyay, C. & Chaulya, S.K. 2002. Determination of the emission rate from various opencast mining operations. Environmental Modelling & Software 17: 467-480.

Güyagüler, T. 1991. Size distribution of airborne dust produced by the drilling process. Mining Science and Technology 13, 389-394.

Mojave Desert Air Quality Management District, Antelope Valley Air Pollution Control District, 2000. Emissions Inventory Guidance, Mineral Handling and Processing Industries. 31 p.

National Pollutant Inventory (NPI) 1999. Emission Estimation Technique Manual for Explosives Detonation and Firing Ranges. Commonwealth of Australia, Canberra.

National Pollutant Inventory (NPI) 2012. Emission Estimation Technique Manual for Explosives Detonation and Firing Ranges. Commonwealth of Australia, Canberra, 22p.

National Pollutant Inventory (NPI) 2001. Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 2.3, Commonwealth of Australia, Canberra.

National Pollutant Inventory (NPI) 2011. Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 3.0, Commonwealth of Australia, Canberra, 69 p.

Sinclair, Knight & Merz (SKM) 2005. Improvement of NPI Fugitive Particulate Matter Emission Estimation Techniques. Adelaide, Australia. 95 p.

Western Regional Air Partnership (WRAP) 2006. WRAP Fugitive Dust Handbook. Western Governors' Association, Denver, Colorado.
Chakraborty, M.K., Ahmad, M., Singh, R.S., Pal, D., Bandopadhyay, C. & Chaulya, S.K. 2002. Determination of the emission rate from various opencast mining operations. Environmental Modelling & Software 17: 467-480.

Mojave Desert Air Quality Management District, Antelope Valley Air Pollution Control District, 2000. Emissions Inventory Guidance, Mineral Handling and Processing Industries. 31 p.

Commonwealth of Australia 1999. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Explosives Detonation and Firing Ranges. Commonwealth of Australia, Canberra.

Commonwealth of Australia 2012. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Explosives Detonation and Firing Ranges. Commonwealth of Australia, Canberra, 22p.

Commonwealth of Australia 2001. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 2.3, Commonwealth of Australia, Canberra.

Commonwealth of Australia 2011. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 3.0, Commonwealth of Australia, Canberra, 69 p.

SKM 2005. Improvement of NPI Fugitive Particulate Matter Emission Estimation Techniques. Sinclair, Knight & Merz, Adelaide, Australia. 95 p.

<references/>

==Aiheeseen liittyviä tiedostoja==

{{mfiles}}