Lähdekoodi sivulle Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset

''Tämän sivun teksti on otettu raportista Kauppila, T. (toim.) 2015. [http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_222.pdf Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa]. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 141 sivua, 26 kuvaa ja 7 taulukkoa.

''Päivi Kauppila (GTK), Hannu Komulainen (THL) ja Tapani Kauppinen (THL),  Hannu Törmä (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti),  Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto, (FIANT Consulting Oy)

Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset voivat olla välillisiä tai välittömiä. Vaikutusten laatu ja laajuus riippuvat  toiminnan  vaiheesta,  ympäristöstä  sekä louhittavasta malmityypistä ja -esiintymän koosta. Esiintymän  ominaisuudet  vaikuttavat  toiminnan  laajuuteen sekä käytettyihin louhinta- ja rikastusmenetelmiin.  Eri  kaivosten  ympäristövaikutukset  voivat  olla  hyvinkin  erilaisia.  Esimerkiksi  sulfidimalmikaivoksilla   kaivannaisjätteiden   varastointi on  yksi  suurimpia  ympäristöhaasteita  sulfidimineraalien  hapettumisessa  muodostuvien  happamien,  metallipitoisten  valumavesien  vuoksi.  Sen  sijaan teollisuusmineraali- ja kalkkikivikaivoksilla kaivannaisjätteiden  ympäristövaikutukset  painottuvat usein pölyämiseen tai maisemallisiin haittohin.  Tämän  vuoksi  vaikutukset  ja  niiden  estämiseksi  tai  vähentämiseksi  tarvittavat  toimenpiteet  tulee arvioida aina tapauskohtaisesesti.

{{bluebox|
Mikä on ympäristövaikutus?
* Välitön tai välillinen vaikutus
* ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen
* maaperään,  vesiin,  ilmaan,  ilmastoon,  kasvillisuuteen,  eliöihin  sekä  niiden  keskinäisiin  vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen
* yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön
* luonnonvarojen hyödyntämiseen}}

== Vaikutukset luonnonympäristöön ==

Kaivostoiminta  voi  aiheuttaa  vaikutuksia  maaperään, vesiin, ilman laatuun, eliöihin, luonnon monimuotoisuuteen  sekä  luonnonvarojen  hyödyntämiseen.  Vaikutuksen  laatu  ja  laajuus  riippuvat  mm.  kaivoshankkeen  toimintavaiheesta.  Alla  olevissa  kappaleissa  on  kuvattu  kaivoshankkeen  eri elinkaareen  vaiheisiin  liittyviä  vaikutuksia  luonnonympäristöön.  Tekstit  pohjautuvat  kirjoittajan  TEM:n  oppaaseen  (Jantunen  &  Kauppila  (toim.)  2015) laatimaan tekstiin. 

===Malminetsintä===

Malminetsinnän    vaikutukset    luonnonympäristöön ovat yleensä melko vähäisiä, ja osa vaurioista palautuu itsestään. Vaikutusten suuruus ja luonne riippuvat malminetsintävaiheesta ja siinä tehtävistä  tutkimuksista.  Alkuvaiheen  malminetsinnästä  voi  aiheutua  esimerkiksi  melua  lentomittauksista  sekä  vaikutuksia  pintakasvillisuuteen  ja  muuhun  eliöstöön näytteenotosta, mittauslinjoista ja maastossa  jalkaisin  tai  moottoriajoneuvoilla  liikkumisesta.  Näytteenottopaikkojen  ja  ajourien  osuminen  suojeltavien  luontotyyppi-  tai  lajiesiintymien  kohdalle voi aiheuttaa vahinkoa.

Malminetsinnästä voi aiheutua negatiivisia vaikutuksia,  kuten  pintavesien  samentumista,  muutoksia  elinympäristöille  tai  laji-  ja  luontotyyppiesiintymien   tuhoutumista   myös   myöhemmässä   vaiheessa,  jos  malminetsintä  etenee  tutkimuskaivantoihin, kallioperäkairauksiin tai koelouhintaan. Kairaukset  aiheuttavat  paikallisesti  melua  ja  tärinävaikutuksia.  Koelouhintatutkimuksissa  puiden ja pensaiden kaataminen sekä maa- ja kallioperän paljastuminen  muuttavat  tutkimusalueen  maisemaa,  voivat  alentaa  koelouhoksen  ympäristössä  pohjaveden pintaa ja aiheuttaa muutoksia lähiympäristön vesitalouteen sekä pienilmastoon. Lisäksi ne  voivat  vaurioittaa  suojeltavien  luontotyyppien  toiminnallisia prosesseja ja lajien elinympäristöjä. Näiden vaurioiden palautumisessa voi olla viivettä.  Koelouhinta  aiheuttaa  myös  melua  sekä  päästöjä vesiin ja ilmaan. Lisäksi louhinnassa muodostuu vähäisiä määriä maa- ja kiviainesjätteitä, jotka voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa (Kauppila  et  al.  (toim.)  2011).  Alueen  nykytilan  selvityksiin kannattaa ryhtyä aikaisessa vaiheessa, ennen  kuin  ympäristöä  muuttavia  toimia  aloitetaan  (ks.  Nykytilaselvitykset).  Selvityksiä  voidaan  hyödyntää  myöhemmin  alkavassa  YVA-menettelyssä. 

===Kaivoksen rakentamisvaihe===

[[File:kaivosalueen_maiseman_muutos.png|thumb|400px]]

Rakentamistoiminta   (malmin   käsittelyyn   liittyvät   rakenteet,   huolto-   ja   toimistorakennukset,  kaivannaisjätteiden   läjitysalueet),   lisääntyvä   liikenne,  louhinnan  aloittaminen  (kasvipeitteen  ja  pintamaan  poistot,  tarve-  ja  sivukiven  louhinta, kaivoksen vinotunnelien ja perien rakentaminen), vesienohjausjärjestelyt  sekä  liikenne-  ja  sähkölinjojen  rakentaminen  aiheuttavat  kaivoksen  perustamisvaiheessa  vaikutuksia  luonnonympäristöön.  Vaikutuksia  voi  aiheutua  mm.  maisemaan,  topografiaan,   maankäyttöön,   luonnon   monimuotoisuuteen,  eliöiden  elinympäristöihin  ja  viihtyvyyteen (pirstoutuminen, häviäminen, väheneminen, laatumuutokset),  alueen  vesitaseeseen  (pinta-  ja  pohjavesien  muodostumiseen  ja  pohjaveden  pinnan  korkeuksiin),  ilman,  maaperän,  pintavesien  ja pohjavesien laatuun sekä vesistöjen käyttömahdollisuuksiin (Kauppila et al. (toim.) 2011). 

Alue  muuttuu  nopeasti  lähes  luonnontilaisesta  alueesta,  esim.  metsätalousmaasta,  kaivos-  ja  teollisuusalueeksi,    jonka    maisema,    topografia,    luonnon  monimuotoisuus  ja  vesitaseet  muuttuvat  kasvipeitteen  poistamisen,  maansiirtotöiden, rakentamisen   sekä   louhinnan   valmistelutöiden  myötä. Rakentamisesta ja lisääntyvästä liikenteestä  aiheutuu  melua  ja  pölyä.  Louhostilojen  kuivanapitopumppaus  alentaa  pohjaveden  pintaa  kaivosalueella  ja  sen  lähiympäristössä.  Maanpinnan muokkaus  altistaa  maaperän  eroosiolle  ja  pintavalunnalle  ja  aiheuttaa  vesien  paikallista  samentumista   lisääntyneen   kiintoainekuorman   vuoksi.  Louhoksen  kuivanapitovedet  ja  kaivosalueen  valumavedet  voivat  myös  lisätä  metalli-  ja  typpikuormitusta  vesistöihin.  Muutokset  kasvillisuudessa  ja  vesistöissä  muuttavat  eliöiden  elinoloja  ja   voivat   johtaa   lajistomuutoksiin.   Vaikutuksia  esimerkiksi   eliöstöön   on   mahdollista   vähentää  tai  lieventää  mm.  toimintojen  sijoittamisella,  jolla voidaan toisinaan säästää kaivosalueelle jääneitä  laji-  tai  luontotyyppiesiintymiä  ja  mahdollistaa  niiden säilyminen jopa kaivoksen elinkaaren yli.

Kaivoksen     rakentamisaikaisten     vaikutusten     laatu  ja  laajuus  riippuvat  toiminnan  laajuudesta,  esiintymän geologiasta ja kaivoksen sijaintiympäristöstä.  Esimerkiksi  maanalainen  kaivostoiminta aiheuttaa   vähemmän   muutoksia   maisemaan   ja   topografiaan   kuin   avolouhinta.   Rakentamisvaiheessa  vaikutukset  maisemaan,  kasvillisuuteen  ja pintavesien  hydrologiaan  ovat  muita  kaivoksen  toimintavaiheita merkittävämpiä. 

===Kaivoksen tuotantovaihe===

Tuotantovaiheessa    kaivostoiminnasta    aiheutuu  ympäristövaikutuksia  luonnonympäristöön  ilma- ja   vesipäästöistä,   kaivannaisjätteiden   varastoinnista,  melusta  ja  tärinästä.  Merkittävimmät  vaikutukset  luonnonympäristöön  aiheutuvat  yleensä  pölyämisestä  ja  vesiin  kohdistuvista  muutoksista. Toiminnan  aikana  kaivosalueesta  aiheutuu  edelleen muutoksia maisemaan mm. kaivannaisjätteiden läjitysalueiden tai avolouhoksen koon kasvun myötä.  Louhinnan  ja  liikenteen  aiheuttama  melu ja tärinä voivat aiheuttaa häiriöitä alueen eläimistölle ja ihmisille. 

Räjäytykset,  malmin  käsittely,  rikasteiden  kuivaus, lämmöntuotanto, liikenne ja työkoneet sekä kaivannaisjätteiden läjittäminen aiheuttavat muutoksia  ilman  laatuun.  Muutokset  aiheutuvat  joko  pölyämisestä  tai  kaasupäästöistä.  Pölyäminen  voi  vaikuttaa  maaperän  ja  vesien  laatuun  (mm.  samentuminen,   liettyminen)   sekä   kasvillisuuteen  (valon   saannin   väheneminen,   pintavauriot)   ja sen  kasvuoloihin  ja  siten  myös  maa-  ja  metsätalouteen  (kasvun  hidastuminen,  satomenetykset).  Mineraalipöly  voi  sisältää  ympäristölle  haitallisia  metalleja,  metalloideja  tai  sulfidimineraaleja, ja  lisätä  näin  maaperän  metallikuormitusta  tai  aiheuttaa  maaperän  happamoitumista,  joka  voi edelleen johtaa vesien laadun tai maaperän kasvuolosuhteiden  heikentymiseen.  Räjäytykset  (CO<sub>2</sub>, N<sub>2</sub>,  CO,  NO<sub>x</sub>),  pakokaasut  (CO<sub>2</sub>,  CO,  hiilivedyt, NO<sub>x</sub>,  SO<sub>2</sub>,  pienhiukkaset)  ja  malmin  prosessointi  (esim. bioliuotuksesta, bioliuoksen prosessoinnista  rikasteen   painehapetuksesta:   H<sub>2</sub>S,   C<sub>2</sub>S,   SO<sub>2</sub>, CO<sub>2</sub>,  S<sub>0</sub>  ja  kuivauksesta  SO<sub>2</sub>)  aiheuttavat  toiminnassa  merkittävimmät  kaasupäästöt.  Kaasupäästöt  vaikuttavat  ilmaston  lämpenemiseen  ja  voivat aiheuttaa  maaperän  tai  vesien  happamoitumista,  kasvillisuusvaurioita tai haittoja eliöille. Typen oksidit lisäävät lisäksi vesistöjen ravinnekuormitusta. Rikastustoiminnasta  peräisin  olevat  hajut  voivat  haitata ihmisten viihtyvyyttä.

Malmin   louhinta   ja   kaivoksen   kuivanapitopumppaus,   malmin   prosessointi,   kaivannaisjätteiden   varastointi   ja   vesienohjausjärjestelyt   aiheuttavat  muutoksia  vesien  määrään  ja  laatuun.  Raakavedenotto,  louhoksen  kuivanapitopumppaus ja maan pinnalle tehtävät rakenteet vaikuttavat alueen vesitaseisiin ja muuttavat vesien virtausreittejä.   Esimerkiksi   kuivanapitopumppaus   alentaa  pohjaveden  pinnan  korkeuksia  ja  muuttaa  vesien  virtausreittejä louhosalueen ympäristössä. Malmin louhinnassa   käytettävät   räjäytykset   puolestaan  muuttavat   kallioperän   hydraulisia   ominaisuuksia. Muutokset vesitaseissa ja vesipinnoissa voivat edelleen vaikuttaa kasvi- ja eläinlajien elinoloihin. Kaivostoiminnan  vesipäästöjen  laatu  riippuu  louhittavasta malmityypistä (metallit, metalloidit, ravinteet, sulfaattipäästöt), louhinnassa käytettävistä räjähteistä (typpipäästöt, orgaaniset haitta-aineet), rikastusmenetelmästä  ja  siinä  käytettävistä  kemikaaleista   (rikastuskemikaalijäämät),   kaivannaisjätteiden  laadusta  ja  hallinnasta  sekä  vesienkäsittelystä (vaikutusten vähentäminen). Kaivosalueen vedet  voivat  aiheuttaa  vesistöjen  samentumista, happamoitumista tai suolaantumista, lisätä metalli-  tai  ravinnekuormitusta  ja  aiheuttaa  näin  muutoksia vesieliöiden elinoloihin tai suoranaista haittaa vesieliöille (voivat sisältää vesieliöille haitallisia aineita tai yhdisteitä) tai vesien talous- ja virkistyskäytölle. Tätä kautta voi aiheutua myös muutoksia rantakiinteistöjen arvossa. 

Ympäristövaikutusten  kannalta  yksi  merkittävimpiä  tekijöitä  kaivosalueilla  on  kaivannaisjätteiden,  ts.  sivukivien,  rikastushiekan,  maanpoistomassojen,  rikastusprosessin  sakkojen  ja  vesien käsittelyn  sakkojen,  varastointi.  Kaivannaisjätteiden  määrät  ovat  yleensä  suuria,  ja  varastointialueet  aiheuttavat  merkittäviä  maisemavaikutuksia,  jollei  jätteitä  voida  varastoida  maan  alle.  Kaivannaisjätteistä  voi  aiheutua  pölypäästöjä  ja  päästöjä vesiin, ja päästöillä voi olla edellisissä kappaleissa kuvatun  kaltaisia  vaikutuksia.  Sulfidimineraaleja  sisältävistä  kaivannaisjätteistä  aiheutuu  sulfidimineraalien hapettumisen seurauksena happamia tai neutraaleja,  metalli-  ja  sulfaattipitoisia  valumavesiä,  jotka  voivat  aiheuttaa  pinta-  tai  pohjavesien  laadun  heikentymistä  –  ja  haittavaikutuksia  vesieliöille  (esim.  elohopean  metyloituminen  sulfaatin  pelkistäjäbakteerien  toimesta  lisääntyneen  sulfaattikuormituksen  myötä)  ja  vesien  käytölle.  Vedet  voivat  sisältää  myös  jäämiä  rikastuksessa  käytetyistä   kemikaaleista.   Lisäksi   kaivannaisjätteiden  valumavedet  voivat  aiheuttaa  vesien  suolaantumista  tai  lisätä  niiden  ravinnekuormitusta. Esimerkiksi sivukiviin jääneet räjähdysainejäämät voivat aiheuttaa typpikuormitusta.

===Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito===

Kaivoksen sulkemisvaiheessa kaivosalueelle jäävät  yleensä  vain  kunnostetut  ja  maisemoidut  kaivannaisjätealueiden   varastointialueet   sekä   avolouhos  ja  maanalaiset  louhostilat  ja  niihin  liittyvät vesienkäsittelyjärjestelyt,  mikäli  kaivosaluetta  ei  oteta  toiminnan  päätyttyä  esim.  muuhun  yrityskäyttöön.  Suljetusta  kaivosalueesta  voi  aiheutua  ympäristövaikutuksia  mm.  maisemamuutoksista,  pölyämisestä,  valuma-  ja  suotovesipäästöistä  sekä  maanvajoamista  tai  sortumista.  Toiminnan  jälkeisiä  ympäristövaikutuksia  vähennetään  kaivosalueen  sulkemis-  ja  jälkihoitotoimenpiteillä  (ks. Kaivoksen  sulkeminen  ja  jälkihoito,  Heikkinen  &  Noras (toim. 2005) ja GTK (2015b).

Avolouhos  ja  maan  päälle  läjitetyt  kaivannaisjätekasat   aiheuttavat   pysyvän   muutoksen   alueen  maisemaan.  Kaivannaisjätekasoista  voi  myös  aiheutua  pölyämistä  ja  päästöjä  vesiin.  Kaivannaisjätteiden  ja  mineraalipölyn  laadusta  riippuen  pölyäminen voi aiheuttaa maaperän pilaantumista tai happamoitumista, muuttaa kasvillisuuden elinoloja,  aiheuttaa  kasvillisuusvaurioita  ja  estää  kasvien  yhteyttämistä.  Vesipäästöt  voivat  puolestaan  johtaa pohja- tai pintavesien pilaantumiseen, suolaantumiseen tai rehevöitymiseen. Sulfidimineraaleja sisältävät kaivannaisjätteet voivat aiheuttaa vesien happamoitumista ja lisätä niiden kuormitusta metalleilla,  metalloideilla  ja  sulfaatilla  (ns.  hapan  tai   neutraali   kaivosvaluma).   Sulfidimineraalien  hapettumisen  aiheuttama  kuormitus  voi  jatkua  pitkään toiminnan päättymisen jälkeenkin. 

Louhostilat   täyttyvät   toiminnan   päättymisen   jälkeen  vedellä.  Louhosten  ylivuotovedet  voivat  aiheuttaa  vesien  pilaantumista,  rehevöitymistä  tai  suolaantumista. Sulfidimineraalit hapettuvat sulfidimetallimalmikaivoksissa  louhoksen  seinämissä  ja   mahdollisessa   kaivostäytössä   ja   hapettumistuotteet  huuhtoutuvat  louhoksen  täyttyessä  louhosveteen.  Louhoksiin  kertyvä  vesi  voi  kulkeutua  kallioperän   ruhjeita   tai   rakovyöhykkeitä   pitkin   kalliopohjaveteen  ja  aiheuttaa  pohja-  ja  pintavesien  laadun  heikentymistä.  Louhoksen  jyrkkiin  reunoihin  ja  erityisesti  sivukivikasoihin  voi  liittyä  sortumavaara  ja  maanalaisiin  kaivostiloihin maanvajoamisen riski. Näistä voi aiheutua haittoja ihmisille ja eläimille.

==Esiintymätyypin vaikutus kaivostoiminnan ympäristövaikutuksiin==

''Päivi Kauppila (GTK)

Kaivostoiminnan   ympäristövaikutukset   liittyvät   keskeisesti  sellaisten  alkuaineiden  ja  yhdisteiden  kulkeutumiseen  ympäristöön,  joiden  esiintyminen voi olla ihmisten terveydelle tai eliöille haitallista. Osa näistä haitta-aineista, esim. metallit (Al, Cr,  Cu,  Fe,  Mn,  Mo,  Pb,  Ni,  Zn,  U,  V),  puolimetallit (As, Sb), suolat (SO<sub>4</sub>) tai ravinteet (P), voivat olla peräisin louhittavasta malmista itsestään (vrt. taulukko 2).

Kaivostoiminnan  ympäristövaikutusten  laajuus  ja  laatu  riippuvatkin  voimakkaasti  malmiesiintymän geologiasta ja arvonainepitoisuudesta. Haitta-aineiden   vapautuminen   kivistä   riippuu   niiden esiintymismuodosta sekä kivilajien ja mineraalien rapautumisherkkyydestä.  Emäksiset,  ts.  tummat  syväkivet (esim. peridotiitit, gabrot), ovat yleisesti ottaen  herkempiä  rapautumiselle  kuin  happamat,  ts.  vaaleat  kivilajit  (esim.  kvartsiitit,  graniitit),  ja  vastaavasti huokoiset kivet rapautuvat herkemmin kuin tiiviit kivet. Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi   kaivostoiminnan   vaikutusten   arviointi   tulee   tehdä  YVA-menettelyssä  kohdekohtaisesti  esiintymätyypin mukaan, eivätkä kaikki ympäristövaikutukset ole yhtä keskeisiä kaikissa esiintymissä.

Suomesta  louhittavat  kaivoslain  mukaiset  kaivoskivennäiset  käsittävät  metallimalmeja  (Cr,  Ni, Cu, Zn, Co, Au, Ag, Pt, Pd, rikkikiisu), teollisuusmineraaleja  (apatiitti,  kalsiitti,  dolomiitti,  wollastoniitti, talkki, kvartsi ja maasälpä), teollisuuskivet, vuolukivet sekä koru- ja jalokivet (ametisti) (GTK 2015a).  Näistä  merkittävimmät  ympäristövaikutukset liittyvät yleensä sulfidisten metallimalmien (Ni, Cu, Zn, Au, Ag, Pt, Pd, rikkikiisu) louhintaan, sillä ne sisältävät usein runsaasti ympäristölle haitallisia  metalleja  ja  rautasulfideja  (magneetti-  tai rikkikiisua).  Lisäksi  arvoaineet  (ja  myös  suurelta  osin haitta-aineet) esiintyvät niissä yleensä sulfidimineraaleina  (metallin  ja  rikin  yhdisteenä),  jotka hapettuvat  altistuessaan  maan  pinnan  oloissa  hapelle ja vedelle. Hapettumisreaktioissa muodostuu happamuutta, jonka vaikutuksesta sulfidimineraaleista  ja  myös  muista  kiven  sisältämistä  mineraaleista  liukenee  edelleen  metalleja  (raskasmetallit, Fe, Al, Mn), puolimetalleja (As, Sb), maa-alkali- ja alkalimetalleja (Ca, Mg, Na, K) sekä sulfaattia kaivosalueen vesiin. 

{| {{prettytable}}
|+'''Metallien, puolimetallien, rikin ja fosforin keskipitoisuuksia (kokonaispitoisuudet) yleisissä kivilajeissa (Koljonen 1992). Vertailuarvoina on esitetty maaperän pilaantumisen arvioinnissa käytettävät kynnys- ja ohjearvot (suositusmenetelmä: kuningasvesi- tai typpihappouutto) (VNa 214/2007). (Taulukko muokattu teoksesta Heikkinen et al. 2007). 
|---
|Kivilaji || As, mg/kg || Cd, mg/kg || Co, mg/kg || Cr, mg/kg || Cu, mg/kg || Hg, mg/kg ||Ni, mg/kg || P, mg/kg || Pb, mg/kg || S, mg/kg || Sb, mg/kg || Zn, mg/kg || V, mg/kg 
|---
| Ultraemäksiset kivet* || 0,7 || 0,05 || 110 || 2 300 || 40 || 0,004 || 2 000 || 220 || 0,05 || 600 || 0,1 || 60 || 80 
|---
| Emäksiset kivet** || 2 || 0,2 || 45 || 250 || 90 || 0,01 || 130 || 1 200 || 4 || 900 || 0,2 || 100 || 260 
|---
| Graniitit, granodioriitit || 3 || 0,1 || 4 || 10 || 12 || 0,03 || 5 || 750 || 20 || 100 || 0,3 || 50 || 70 
|---
| Liuskeet || 13 || 0,25 || 20 || 100 || 45 || 0,18 || 70 || 800 || 22 || 1 100 || 1,0 || 100 || 130 
|---
| Hiekkakivet || 0,5 || <0,04 || 0,3 || 35 || 2 || 0,01 || 2 || 30 || 10 || 200 || 0,05 || 20 || 20 
|---
| Kalkkikivet || 1,5 || 0,1 || 0,1 || 5 || 6 || 0,02 || 5 || 350 || 5 || 00 || 0,15 || 40 || 15 
|---
| PIMA-asetus*** || || || || || || || || || || || || || 
|---
| Kynnysarvo || 5 || 1 || 20 || 100 || 100 || 0,5 || 50 || || 60 || || || 200 || 100 
|---
| Alempi ohjearvo || 50 || 10 || 100 || 200 || 150 || 2 || 100  || || 200 || || || 250 || 150 
|---
| Ylempi ohjearvo || 100 || 20 || 250 || 300 || 200 || 5  || 150  || || 750 || || ||400 || 250 
|}

: *peridotiitit; **gabrot, basaltit; ***Maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa käytettävät kynnys- ja ohjearvot (VNa 214/2007)

[[File:hapanta_kaivosvalumaa.png|thumb|400px]]

Sulfidimetallikaivosten  keskeiset  ympäristövaikutukset   liittyvät   kaivannaisjätteiden   varastointiin  ja  vesipäästöihin,  sillä  sulfidimineraalit  ovat  kaivannaisjätteiden  läjityskasoissa  alttiita  hapettumiselle   ja   aiheuttavat   ympäristölle   haitallisia  valumavesiä. Hapettuminen on yleensä hitaampaa sivukivissä  kuin  rikastushiekassa  sivukivien  suuremman  raekoon  vuoksi.  Sulfidimineraalien  hapettumista voi tapahtua myös louhosten seinämissä,  rikastusprosessissa,  rikasteen  varastokasoissa  sekä   alueilla,   joihin   on   levinnyt   sulfidipitoista   pölyä.

Vesipäästöjen   happamuus   riippuu   kivissä   ja jätteissä  olevien  happoa  tuottavien  sulfidimineraalien ja happamuutta neutraloivien mineraalien suhteesta. Neutraloivia mineraaleja ovat mm. karbonaatit (esim. kalsiitti ja dolomiitti) ja jotkin ns. emäksiset   tai   ultraemäksiset   silikaattimineraalit  (esim.  serpentiini,  Ca  ja  Mg  sisältävät  pyrokseenit). Silikaattien kyky neutraloida happamuutta on vähäisempi kuin karbonaateilla, koska ne liukenevat ja rapautuvat hitaammin. Vaikka kiviaines olisi happamuutta  neutraloivaa  ja  vesipäästöt  neutraaleja, vedet voivat silti sisältää kiviaineksesta liuenneita ympäristölle haitallisia metalleja.

Myös  talkki-  ja  vuolukivimalmit  voivat  sisältää  vaihtelevia  tai  pieniä  määriä  sulfidimineraaleja. Molemmat malmit esiintyvät karbonaattirikkaissa kivilajeissa, joilla on yleensä hyvä kyky neutraloida happamuutta, jolloin happamia valumavesiä ei tavallisesti  pääse  muodostumaan  etenkään  rikastushiekka-alueilta. Sivukivenä talkkimalmiesiintymissä  on  kuitenkin  usein  mustaliusketta,  joka  on  rauta- ja nikkelisulfidipitoinen, happamia, metallipitoisia (mm. Fe, Mn, Ni, Zn, Al, As) valumavesiä muodostava  kivilaji.  Sekä  talkkimalmit  että  vuolukiviesiintymät  sisältävät  mm.  nikkeliä,  arseenia ja  kromia.  Arseeni  ja  nikkeli  esiintyvät  mm.  nikkeliarsenideissa  ja  sulfideissa  ja  kromi  ja  osa  nikkelistä  niukkaliukoisissa  silikaatti-  ja  oksidimineraaleissa.  Nikkelin  määrät  ovat  talkkimalmeissa  usein niin merkittäviä, että nikkeli voidaan rikastaa  malmin  prosessoinnissa  erilliseksi  rikasteeksi.  Vuolukivituotantoon  valitaan  tavallisesti  kohteet, joissa sulfidimineraalien määrät ovat vähäisiä, sillä ne  heikentävät  vuolukiven  laatua  ja  käytettävyyttä.  Talkki-  ja  vuolukivituotannon  vesipäästöissä  voi  olla  kohonneita  pitoisuuksia  esim.  nikkeliä, arseenia ja magnesiumia. Muista metallimalmeista  poiketen  kromimalmeissa  arvometalli  esiintyy  kromioksidina  (kromiittina)  eikä  metallisulfidina.  Oksidimineraalit  ovat  tavallisesti  pysyvämpiä ja  heikommin  rapautuvia  kuin  sulfidimineraalit,  joten  oksidimalmien  louhintaan  ja  rikastukseen  liittyvät  vesipäästöt  sisältävät  yleensä  vähemmän  metalleja  kuin  muussa  metallimalmituotannossa.  Kromimalmit  esiintyvät  tyypillisesti  ultraemäksisistä,  karbonaattirikkaista  kivilajeista  koostuvissa  esiintymissä,  jotka  voivat  sisältää  vähäisiä  määriä  sulfidimineraaleja  ja  mm.  nikkeliä  silikaattimineraaleissa.   Oksidimalmien   ympäristövaikutusten  kannalta   mm.   mineraaliaineksen   pölyäminen,   maisemalliset  vaikutukset  ja  räjähdysaineista  peräisin  olevat  typpipäästöt  ovat  keskeisempiä  kuin  malmityyppiin liittyvät metallipäästöt vesiin.
 
Myös uraanimalmit ovat tyypillisesti oksidimalmeja.  Uraanimalmit  ovat  luonnostaan  radioaktiivisia ja sisältävät radium-226:ta, joten niiden louhintaan  liittyy  säteily-  ja  radonriski.  Päinvastoin kuin kromimalmit, uraanimalmit ovat herkästi rapautuvia  hapettavassa  ympäristössä,  jolloin  niistä  voi vapautua ympäristöön uraania ja toriumia sekä niiden  hajoamistuotteita  (esim.  Ra-226,  Rn-222,  Pb-210).  Uraani  on  myös  kemiallisesti  myrkyllinen  alkuaine.  Uraanimalmien  louhinnassa  merkittävimmät ympäristöriskit liittyvät kaivosvesiin, kaivannaisjätteiden  varastointiin  ja  pölyämiseen. Suomesta ei louhita yhtään varsinaista uraanimalmia, mutta uraania esiintyy mm. karbonatiittisissa lyijy-  ja  fosforimalmeissa  (Korsnäs,  Sokli),  metasedimenttisissä ja karsikivien yhteydessä olevissa  kulta-kuparimalmeissa  (Juomasuo,  Laurinoja),  mustaliuskeisiin  liittyvissä  monimetallimalmeissa (Talvivaara) sekä sinkki-kuparimalmien yhteydessä (Pahtavuoma, Vihanti; esim. Papunen 1986). 

Suomessa louhittavista teollisuusmineraaliesiintymistä  apatiitti-,  kalsiitti-,  dolomiitti-,  wollastoniitti-, kvartsi- ja maasälpämalmien ympäristövaikutukset  ovat  yleensä  merkittävästi  vähäisempiä  kuin   metallimalmituotannossa   erityisesti   vesipäästöissä,  sillä  näissä  esiintymissä  ympäristölle  haitallisten  raskasmetallien  ja  puolimetallien pitoisuudet ovat luontaisesti vähäisiä eivätkä esiintymät  yleensä  sisällä  merkittäviä  määriä  sulfidimineraaleja. Apatiittia, wollastoniittia, kalsiittia ja dolomiittia louhitaan karbonaattirikkaista esiintymistä,  joten  niiden  vesipäästöt  ovat  usein  alkalisia. Apatiitin tuotantoon liittyvissä vesissä voi olla malmista peräisin olevia kaliumia, natriumia, rautaa, fluoria, fosforia ja strontiumia. Kalkkikivet on luokiteltu  pysyviksi  pysyvien  kaivannaisjätteiden kriteerien pohjalta (Luodes et al. 2011), mikä osoittaa,  ettei  niistä  ole  odotettavissa  malmin  koostumukseen  liittyviä  haittaa  aiheuttavia  vesipäästöjä. Edellä  lueteltujen  malmien  ympäristövaikutukset  liittyvät  tavallisesti  maisemavaikutuksiin,  pölyämiseen  ja  kiintoainepäästöihin  tai  rikastuksessa käytettäviin kemikaaleihin liittyviin päästöihin.

==Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen==

''Hannu Komulainen (THL)

Kaivostoiminta  saattaa  vaikuttaa  haitallisesti  kaivoksen  ympäristössä  asuvan  väestön  viihtyvyyteen  ja  terveyteen  (ympäristöterveysvaikutukset).  Haitat  ja  riskit  ovat  kaivoskohtaisia.  Ne  riippuvat   kaivostyypistä,   sen   prosesseista,   kaivoksen ympäristöstä  ja  sijainnista  suhteessa  asutukseen sekä  kaivokselta  ympäristöön  päätyvien  päästöjen  luonteesta,  määrästä  ja  niille  altistumisesta. Viihtyvyyshaittaan  vaikuttavat  kaivoksen  toiminnasta  tuleva  häiriö  (melu,  haju),  mutta  erityisesti ympäristön  mahdollinen  pilaantuminen  ja  siihen  liittyvä  ympäristön  virkistys-  ja  muun  käytön   rajoittuminen  (järvivesien  käyttörajoitukset,  vaikutus  kalastukseen),  päästöihin  liittyvät  pelot  (epätietoisuus, mahdollinen terveyshaitta) ja haitalliset sosioekonomiset  vaikutukset  (esimerkiksi  omaisuuden arvon laskuun liittyvä mielipaha, stressi). 

Todennäköisimpiä  ympäristöterveyshaittaa  aiheuttavia  päästöjä  ovat  melu,  pöly  (ympäristön  likaantuminen, maaperän pilaantuminen), päästöt pintaveteen (ympäröiviin järviin ja jokiin; metallit ja  muut  epäorgaaniset  aineet)  ja  hajut  (hajurikkiyhdisteet,  rikkivety)  (Komulainen  et  al.  2014).  On   arvioitavissa,   että   kaivostoiminta   aiheuttaa Suomessa ympäristössään todennäköisemmin vakavamman ja merkittävämmän ekologisen ja ekotoksikologisen  haitan  (erityisesti  vesistöissä)  kuin riskin ihmisten terveydelle.

Päästötyypit   ovat   terveysvaikutusten   kannalta  hyvin  erilaisia,  ja  myös  niiden  vaikutusalue  on erilainen. Pölyhaitta on suurin aivan kaivoksen lähiympäristössä.  Melu  kuuluu  maastosta  riippuen muutaman  kilometrin  päähän.  Paha  haju  saattaa kulkeutua  myötätuuleen  todettavaksi  vielä  kymmenienkin  kilometrien  päähän,  ja  vedessä  olevat  epäpuhtaudet  saattavat  kulkeutua  ja  vaikuttaa veden  laatuun  pitkälle  alavirtaan  vesistöreitillä. Melu, haju, tärinä ja pääasiassa myös pöly liittyvät kaivoksen  aktiiviseen  toimintaan.  Niihin  liittyvät haitat  loppuvat  kaivoksen  toiminnan  päättyessä. Maaperän  kontaminoituminen  on  kaivoksen  ympäristössä varsin pysyvää ilman kunnostustoimia, ja  merkittävät  muutokset  vesistöjen  laadussa  voivat  säilyä  pitkään  kaivostoiminnan  loputtua.  Kaivannaisjätteistä  voi  päätyä  ympäristöön  päästöjä  pitkään myös kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Suomalaisiin  kaivoksiin  liittyvät  haitalliset  ympäristöterveysvaikutukset ovat ensi sijassa haitallisia vaikutuksia ihmisten viihtyvyyteen (mielipaha, huoli, stressi). Ihmisten altistumistaso kaivokselta tuleville  altisteille  on  harvoin  niin  voimakasta  ja  merkittävää,  että  siitä  aiheutuisi  altisteen  varsinaiseen   toksisuuteen   perustuvaa   terveyshaittaa (esimerkiksi  ihottumaa,  hengitystieärsytystä,  haitallista vaikutusta munuaisiin tai muihin elimiin). Akuuttien, välittömien vaikutusten riski on pieni ja kohdistuu  aivan  kaivoksen  vieressä  asuviin  ihmisiin  (esimerkiksi  rikkivetymyrkkypilven  leviäminen  tuulen  mukana  onnettomuustilanteen  vuoksi  on lähes ainoa skenaario). Riski liittyy lähinnä altistumiseen pitkän ajan (vuosien) kuluessa. 

Kaivostoiminta voi lisätä ihmisten epäpuhtauksien,  epäorgaanisten  aineiden  (metallit  ja  muut ionit) saantia mutta harvoin sellaiselle tasolle, josta  todennäköisesti  aiheutuu  varsinaista  terveyshaittaa.  Saannin  vaikutusta  on  arvioitava  osana  muualta,  muista  lähteistä  tulevaan  altistumiseen  (tärkeimpänä   muualta   ostettu   ravinto),   koska   kokonaisaltistus   ja   -saanti   määrittävät   terveysriskin.  Tärkeimpiä  saantilähteitä  ovat  kaivosalueen  ympäristöstä  kerätyt  luonnontuotteet  (sienet, marjat,   mahdollinen   puutarhaviljely;   laskeuma pölyssä,  maaperän  kuormittuminen  pölyssä  tulevista aineista) ja kaivoksen ympäristön vesistöistä pyydetty  kala.  Merkittävimpiä  haitta-aineita  ovat elimistöön  kertyvät  aineet  (kadmium,  uraani)  ja syöpävaaraa  aiheuttavat  aineet  (arseeni).  Kaloissa  
merkittävin  haitta-aine  on  elohopea  (metyylielohopea).   Suomalaisten   kaivosten   ympäristötarkkailutulosten  mukaan  kaivostoiminta  ei  ole  vaikuttanut merkittävästi haitallisessa määrin kalojen metallipitoisuuksiin,  ts.  nostanut  niitä  niin,  että kalojen käytölle olisi ollut tarvetta asettaa käyttörajoituksia. Käyttörajoituksia on jouduttu antamaan varovaisuusperiaatteella   onnettomuustilanteessa, jonka vaikutukset eivät ole vielä tiedossa. 

Kaivostoimintaan  liittyy  usein  pelkoa,  epäluuloisuutta  ja  epäilyä,  mikä  vaikuttaa  merkittävästi ihmisten ennakkokäsityksiin ja koettuihin haittoihin ja niiden myötä osalla ihmisistä myös terveyteen.  Maailmalta  on  olemassa  myös  esimerkkejä  siitä,  kuinka  asutuksen  äärellä  oleva  kaivos-  tai  rikastamotoiminta    lisää    ihmisten    altistumista    esimerkiksi   metalleille,   hengitettynä   pölyssä   ja  pilaantuneesta   maaperästä.   Altistus   voi   nousta  tasolle,  joka  näkyy  kohonneina  pitoisuuksina  elimistössä  ja  on  yhdistettävissä  haitallisiin  terveysvaikutuksiin  (esimerkiksi  mangaanikaivokset  ja  rikastamot).  Kaivostoiminta  voi  siis  aiheuttaa terveyshaittaa,  minkä  vuoksi  terveysriskit  ympäristöön  päätyvistä  altisteista  on  aina  arvioitava  ja marginaalit  haitallisena  pidettävään  altistumiseen on  osoitettava.  Perusteellinen  ja  läpinäkyvä  riskinarvio  voi  vähentää  epätietoisuutta  ja  helpottaa päätöksentekoa. Altistumistason määrittäminen ja arviointi  on  YVA-työssä  lähtökohta  (ks.  Terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi).

== Sosiaaliset vaikutukset ==

''Tapani Kauppinen (THL)

Kaivoshankkeiden  tyypilliset  sosiaaliset  tai  ihmisiin  kohdistuvat  vaikutukset  liittyvät  ihmisten  ja  ihmisryhmien  elinoloihin  ja  viihtyvyyteen,  mukaan lukien arvot, asenteet, pelot ja ristiriidat.

Kaivostoiminnan vaikutusalueella asuu erilaisia yhteisöjä, joihin vaikutukset kohdistuvat eri tavoin jo  kaivostoiminnan  suunnitteluvaiheessa.  Kaivoshankkeen vaikutusalueen ihmisten elämä muuttuu elinympäristön   muuttumisen,   työmahdollisuuksien  ja  elinkeinon  harjoittamisen  muutosten,  uusien   liikenneyhteyksien,   palveluiden   ja   alueelle muuttavien  uusien  ihmisten  myötä.  Nämä  muutokset  aiheuttavat  erilaisia  sosiaalisia  vaikutuksia,  joihin  liittyy  lisäksi  eri  ihmisryhmien  välinen vertailu  sen  mukaan,  ketkä  ovat  voittajia  ja  ketkä häviäjiä.   Taulukkoon   alle   on   koottu   esimerkkejä kaivostoimintaan  (tai  muihin  luonnonvarahankkeisiin)  liittyvistä  tekijöistä  jotka  voivat  aiheuttaa  sosiaalisia vaikutuksia. 

Sosiaalisen  tai  hyvinvoinnin  määrittelystä  riippuen vaikutukset voivat limittyä suoraan muualla tässä  oppaassa  käsiteltäviin  vaikutuksiin.  Esimerkiksi   sosiaalipoliittisesta   näkökulmasta   hyvinvoinnilla  on  yhteys  työllisyyteen,  palveluihin  ja toimeentuloon  (ks.  Aluetaloudelliset  vaikutukset ja terveyteen (ks. Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen  ja  terveyteen).  Oppaassa  on  myös  kuvattu  elinympäristön   yhteyttä   ihmisen   hyvinvoinnille esimerkiksi virkistyksen lähteenä ja ihmisoikeuksiin (ks. esim. Mahdollisten ihmisoikeusvaikutusten tunnistaminen). 

Terveyden  ja  hyvinvoinnin  laitos  on  koostanut  suomalaisia  [https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/johtaminen/tyokaluja/ihmisiin-kohdistuvien-vaikutusten-arviointi-iva/miten-iva-toteutetaan/vaikutusten-tunnistaminen/nakokulmia sosiaalisten vaikutusten tarkistuslistoja], joita soveltamalla voi hahmottaa kaivoshankkeiden  tyypillisiä  vaikutuksia.

{| {{prettytable}}
|+'''Tyypillisiä kaivoshankkeiden aiheuttamia muutoksia, joista voi aiheutua sosiaalisia vaikutuksia. Muokattu Franks 
(2012) pohjalta.
|---
|colspan="2"|'''Sosiaaliset ja kulttuurilliset muutokset
|---
| Väestörakenne || Sisään- ja ulosmuutto, kuntien ja kunnanosien kehitys, sosiaalinen inkluusio,  sosiaalisten ryhmien väliset jännitteet
|---
| Sosiaalialan rakenteet ja palvelut || Asuntotilanne, koulutus- ja osaaminen (osaamisen puutteet, henkilökunnan vaihtuvuus), päivähoitotilanne, koulutus
|---
| Rikollisuus ja yhteiskuntarauha || Muutokset sosiaalisissa normeissa, muutosten nopeus, muutokset rikollisuudessa, päihteet
|---
| Kulttuuri ja perinteet || Muutokset perheen sisäisissä rooleissa, muutokset elinkeinoissa ja työpaikoissa, yhteisön yhtenäisyyden väheneminen,  paikkatunteen muuttuminen, kulttuuriperintö, yhteisön johtajuusrakenteiden muuttuminen
|---
| Terveys ja turvallisuus || Tarttuvat taudit, liikenneonnettomuudet, päihteiden väärinkäyttö, ympäristövahingot, ruuantuotannon muutokset, valistuskampanjat
|---
| Työvoima || Terveys ja turvallisuus, työolot, naisten työnsaantimahdollisuudet
|---
| Sukupuoli ja haavoittuvat ryhmät || Haavoittuvien ryhmien kokemat suuremmat vaikutukset (naiset, vammaiset, vanhat, nuoret, etniset vähemmistöt jne.), osallistumisen ja työnsaantimahdollisuuksien jakautuminen
|---
| Ihmisoikeudet ja turvallisuus || Mielipidevapauden ja mielipiteiden ilmaisemisen rajoittuminen
|---
|colspan="2"|'''Taloudelliset muutokset
|---
| Hyötyjen jakautuminen || Työllisyys, kaivoksesta saatavien vero ym. tulojen käyttö, koulutus, paikallinen hankinta, sosiaaliset ohjelmat, kompensaatiot, odotusten täyttyminen
|---
| Inflaatio/deflaatio || Asuntojen hinnat ja omistus, ruoka, sosiaalialan palvelujen riittävyys
|---
| Infrastruktuuri || Liikenneväyliin, vesi- ja viemäriverkostoon, sähkön tuotantoon ja siirtoon, telekommunikaatioon yms. liittyvät tarpeet ja investoinnit
|---
|colspan="2"|'''Ympäristömuutosten sosiaaliset vaikutukset
|---
| Ympäristön pilaantuminen || Päästöt ilmaan ja vesiin, melu, tärinä, säteily, liikenne, visuaaliset muutokset; viranomaisvalvonnan riittävyys
|---
| Luonnonvarat || Alueiden käyttö, virkistys, liikkuminen, vesi, mineraalivarat, kulttuuriperintö, metsät, luonnontuotteet, sulkemisen jälkeinen maankäyttö
|---
| Uudelleen sijoittuminen || Kaivoksen johdosta muuttamaan joutuminen - sen järjestelyt ja kompensaatio
|---
| Häiriöt toiminnasta || Alueen käytöstä ja liikkumisesta sopiminen sekä korvaukset (ml. etsintävaihe), häiriöiden kesto, tiheys ja ajoittuminen
|---
|colspan="2"|'''Muutosprosessi
|---
| Yhteydenpito || Konsultointi, kommunikointi, raportointi, osallistumismahdollisuudet, yhteydet päätöksentekijöihin, läpinäkyvyys, ajoitus, kaikkien ryhmien huomioon ottaminen, tapojen ja rakenteiden kunnioittaminen
|---
| Suostumus || Alkuperäiskansojen oikeudet, sosiaalinen toimilupa
|---
| Osallistuminen || Suunnittelu, seuranta, vaihtoehtojen valinta, paikallisten kehittämisohjelmien suunnittelu
|---
| Vahinkojen korjaaminen || Valitusten ja kiistojen ratkaisu, ongelmien tunnustaminen, kompensaatiot, haittojen vähentäminen
|---
| Sopimukset || Tasapuolisuus, sopimusten kunnioittaminen ja tehokas toimeenpano, vastuiden selkeys, tehokas hallinto (ml. julkishallinnon kapasiteetti)
|---
| Paikallisyhteisön kehittäminen || Osallistuminen, riittävyys, soveltuvat toimintatavat, kyky fasilitoida, johdonmukaisuus, priorisointi
|}

== Ihmisoikeusvaikutukset ==

''Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto (FIANT Consulting Oy)

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin  kirjattuja  oikeuksia,  jotka  kuuluvat  jokaiselle ihmiselle maailmassa ja joita voidaan pitää ihmisarvoisen  elämän  eräänlaisina  minimistandardeina.  Kaivoshankkeen  ihmisoikeusvaikutuksia arvioitaessa tarkastellaan hankkeen ihmisiin ja  yhteisöihin  kohdistuvia  sosiaalisia  ja  taloudellisia vaikutuksia  sekä  vaikutuksia  ihmisten  terveyteen ja viihtyvyyteen kansainvälisesti sovittujen ihmisoikeusnormien  näkökulmasta.  Ihmisoikeusvaikutuksia  ovat  hankkeen  vaikutukset,  jotka  rikkovat ihmisoikeusnormeja (MacNaughton & Hunt 2011, Götzmann 2014).  

Alla  olevassa  kuvassa  on  yksinkertaistettu  esimerkki   kaivoshankkeen   mahdollisista   ihmisoikeusvaikutuksista.  On  tärkeää  huomata,  etteivät  kaikki merkittävätkään sosiaaliset, taloudelliset tai terveydelliset  vaikutukset  ole  välttämättä  ihmisoikeusvaikutuksia.  Tästä  syystä  kuvan  ihmisoikeusvaikutuksiin  johtavat  nuolet  ovat  katkoviivalla. Esimerkiksi  kotitalouksien  muutto  pois  kaivosalueelta  ei  välttämättä  sellaisenaan  ole  ihmisoikeuskysymys,   kun   se   hoidetaan   lainsäädännön  mukaisesti.  Siihen  saattaa  kuitenkin  sisältyä  ihmisoikeuksien  kannalta  kriittisiä  elementtejä,  jos kyseessä on esim. haavoittuviin ryhmiin kuuluvia ihmisiä,   kuten   alkuperäiskansojen   edustajia   tai vammaisia henkilöitä. Tämä tulee ottaa huomioon vaikutusten  arvioinnissa  ja  hankkeen  suunnittelussa. 

[[File:vaikutusverkko_kaivoksen_ihmisoikeusvaikutus.png|800px]]

{{bluebox|
Keskeisiä ihmisoikeusinstrumentteja, joissa on määritelty ihmisoikeusstandardit ja periaatteet: 
* Yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus (1948) 
* YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus, 1966) 
* YK:n  taloudellisia,  sosiaalisia  ja  sivistyksellisiä  oikeuksia  koskeva  yleissopimus  (TSS-sopimus, 1966) 
* ILOn julistus työelämää koskevista perusperiaatteista ja -oikeuksista (1998).

Suomi  on  allekirjoittanut  ja  ratifioinut  valtaosan  YK:n  ja  Euroopan  ihmisoikeussopimuksista  (ks.  lisätietolaatikko),  ja  siten  niissä  määritellyt  standardit  ja  periaatteet  on  sisällytetty Suomen lainsäädäntöön. Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa ILO 169 -sopimusta Suomi ei ole vielä ratifioinut, mutta sisällöllisesti näitä oikeuksia on huomioitu kaivoslaissa, saamelaiskäräjistä  annetussa  laissa  sekä  kolttalaissa.  YK:n  biodiversiteettisopimuksen  perusteella laaditut  vapaaehtoiset  Akwé:  Kon  -ohjeet  tukevat  alkuperäiskansojen  oikeuksia  koskevien tyypillisten sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutusten sekä ympäristövaikutusten tunnistamista ja arviointia.}}

{{bluebox|1=
Lisätietoa: 
* [http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=suomea-velvoittavat-ihmisoikeussopimukset Tärkeimmät Suomea velvoittavat ihmisoikeussopimukset]
* [http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=49621&contentlan=1&culture=fi-FI  Suomen vireillä olevat ihmisoikeussopimushankkeet]
* [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950253?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kolttalaki Kolttalaki]
* [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950974 Laki saamelaiskäräjistä]
* [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41525/OH1_2011_Akwe_Kon_-ohjeet.pdf Akwé: Kon -ohjeet], Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011, Ympäristöministeriö.}}

== Aluetaloudelliset vaikutukset ==

''Hannu Törmä (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti)

Kaivoksen  tulo  alueelle  vaikuttaa  erityisesti  käyttövaiheessa    työvoiman    tarpeeseen,    väestörakenteeseen,  yhdyskunta-,  palvelu-  ja  elinkeinorakenteeseen,   asumiseen   ja   liikkumiseen   sekä kunnallistalouteen.   Työvoiman   kysyntä   kasvaa   sekä kaivostoiminnassa että sitä palvelevilla muilla toimialoilla. Vallankin kaivoksen toimintavaiheessa  alueelle  alkaa  muuttaa  kaivoksen  työntekijöitä,  uusia  kotitalouksia  joilla  on  alle  kouluikäisiä  ja kouluikäisiä lapsia. Nämä muutokset yhdessä kasvavien  työtulojen  kanssa  muuttavat  alueen  elinkeinorakennetta, joka monipuolistuu myös palvelualoilla. Väestön kasvaessa haasteeksi muodostuu asumisen  järjestäminen.  Kaikki  uudet  kotitaloudet  eivät  halua  sitoutua  rakentamaan  omakotitaloa,  joten  myös  vuokra-asunnoille  on  kysyntää. Alueella  liikkuminen  saattaa  muuttua  kun  kaivoksen  tuotoksia  kuljetetaan  eteenpäin.  Liikennemäärät kasvavat ja usein syntyy tarve järjestellä uudelleen  kulkureittejä.  Kaivoksen  tulo  on  sekä  mahdollisuus  että  haaste  kunnallistaloudelle.  Väestön kasvaessa syntyy tarve turvata asumispalveluiden  lisäksi  julkiset  päivähoito-  ja  koulutuspalvelut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut. Kaivos tuottaa  kunnalle  verotuloja,  mutta  jos  julkiset  investoinnit  ovat  etupainotteisia,  kunta  velkaantuu lyhyellä  tähtäimellä.    Kunkin  muutoksen  osatekijän ennakkoarviointi on tärkeää. 

=== Kaivoshankkeella nähdään olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia ===

Kaivostoimintaan  liittyy  mielipiteitä  puolesta  ja vastaan.  Kyse  on  aluetaloudellisten  kehitysnäkemysten  ja  luontoarvoja  puolustavien  tahojen  keskustelusta. Kaivoshanke ei voi saada kohdealueen toimijoilta ja asukkailta sosiaalista toimilupaa, ennen  kuin  näiden  kahden  näkökulman  välille  löydetään tasapaino. 

Kaivoshanketta   puolustavat   tahot   arvostavat   myönteisiä  työllisyys-  ja  elintasovaikutuksia.  Kaivosten  kohdealue  sijaitsee  usein  pienissä  ja  maaseutumaisissa kunnissa, joiden työllisyys- ja väestökehitys  on  ollut  laskeva  joissain  tapauksissa  jo useamman  vuoden  ajan.  Monta  kertaa  suhteellisen suuren kaivosinvestoinnin ja työllistäjän tulon nähdään antavan taloudellisten etujen lisäksi myös toivoa tulevaisuudesta. 

Kaivoshanketta   vastustavat   tahot   arvostavat nykyisen  luontoympäristön  hyödyntämismahdollisuuksia  henkilökohtaiseen  virkistäytymiseen  ja vakiintuneeseen   luontoa   hyödyntävään   liiketoimintaan.  Kaivoksen  tulo  vähintäänkin  muuttaa  mutta voi myös oleellisesti haitata luontoa. Kaivostoiminta voi aiheuttaa ja on jo aiheuttanut ympäristövahinkoja, jotka ovat nostaneet ympäristöasiat jokaisen tietoisuuteen (Törmä et al. 2015).

=== Ulkoiset tekijät muokkaavat kaivoshankkeen vaikutuksia ===

Keskustelussa  on  syytä  huomioida,  että  aluetalouteen  vaikuttaa  moni  muukin  asia  kuin  kaivos.  Kansantalouden  lama  tai  taantuma  voi  lisätä menomuuttoa   kaivoksen   kohdekunnasta   siinä määrin, että kunnan väestön määrä ei kasva vaan mahdollisesti  vähenee.  Myönteisessä  tapauksessa  kaivoksen  toiminta  voi  tukea  sitä,  että  kunnan väestön  määrä  pysyy  entisellään  tai  jopa  kasvaa. Kaikessa  keskustelussa  on  syytä  huomioida,  että kaivosten  liiketoiminnan  edellytykset  muuttuvat malmien   hintakehityksen   ja   maailmantalouden  suhdannevaihteluiden  sekä  kriisien  seurauksena. Malmivarat   kuitenkin   pysyvät   kohdealueella   ja mahdollistavat  kannattavan  liiketoiminnan  sekä  työllisyyden normaalioloissa. 

Suomen  toteutuneilla  ja  suunnitteluvaiheessa  olevilla uusilla kaivoksilla on todettu olevan myönteistä  aluetaloudellista  vaikutusta  (Laukkonen  et al.  2014).  Kaivostoiminnan  ympäristövahinkojen merkitystä on myös tutkittu (Törmä et al. 2015) ja ympäristöhaittoja on pyritty arvottamaan (Hietala et al. 2014).

==Katso myös==

{{kaivos-YVA-raportti}}

*Kauppila, P., Räisänen, M.L., Myllyoja, S. (Toim.) 2011. Metallikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 213 s.