Lähdekoodi sivulle Kaivostoiminnan vaikutuksien arvioiminen

''Tämän sivun teksti on otettu raportista Kauppila, T. (toim.) 2015. [http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_222.pdf Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa]. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 141 sivua, 26 kuvaa ja 7 taulukkoa.

''Tommi Kauppila (GTK), Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy), Jaana Vormisto, (FIANT Consulting Oy), Jari Hietala (Ahma ympäristö Oy), Niko Karjalainen (Ramboll Finland Oy) ja Pekka Tuomela (Pöyry Finland Oy)

==Ympäristövaikutuksien arvioiminen==

Tommi Kauppila (GTK)

===Hankkeen vaikutuksia tulee arvioida  laajasti===

Laki  ympäristövaikutusten  arviointimenettelystä  (10.6.1994/468)  määrittelee  ympäristövaikutukset hyvin laajasti käsittämään hankkeen tai toiminnan välittömät tai välilliset vaikutukset 
* ihmisten  terveyteen,  viihtyvyyteen  ja  elinoloihin 
* maaperään, vesiin ja ilmaan
* ilmastoon 
* kasvillisuuteen,  eliöihin  (=  eläimet,  kasvit,  sienet, bakteerit, alkueliöt, arkeonit) 
* luonnon monimuotoisuuteen 
* yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön 
* luonnonvarojen hyödyntämiseen 
* näiden  tekijöiden  keskinäisiin  vuorovaikutussuhteisiin. 

Käytännössä määrittely tarkoittaa sitä, että YVAssa  tulisi  ottaa  tarpeen  mukaan  huomioon  hankkeen  kaikki  merkittävät  vaikutukset  luonnonympäristöön,  kaikkiin  eliöihin,  ihmisten  terveyteen, ihmisten  elinoloihin  (taloudelliset,  sosiaaliset  ja kulttuuriset vaikutukset) sekä kulttuuri- ja rakennettuun  ympäristöön.  Arvioinnissa  on  huomattava,  että  vaikutukset  voivat  olla  myös  välillisiä tai  yhteisvaikutuksia  ja  osa  vaikutuksista  voi  olla  myös positiivisia. 

===Prosessit, päästöt, leviäminen,  altistuminen, vaikutukset===

Kaivoshankkeiden  tai  niihin  tehtävien  muutosten vaikutuksien  arvioimisessa  on  usein  hyödyllistä  soveltaa vähintään tarkastelutapana ympäristöriskinarvioinnista  tuttua  lähde-reitti-kohde-mallia. Siinä   tarkastelu   lähtee   kaivoshankkeen   prosesseista ja niistä ympäristöön aiheutuvista paineista, kuten  haitallisten  aineiden  päästöistä.  Päästöjen ja muiden vaikutusten leviäminen ja kulkeutuminen ympäristöön muuttaa ympäristön oloja, kuten maaperän metallipitoisuuksia, ilman hiukkaspitoisuutta  tai  pintaveden  sameutta.    Nämä  arvioidut muutokset ympäristön ominaisuuksissa voivat sitten aiheuttaa haittaa eliöille ja ihmisille. Tällainen systemaattinen tarkastelutapa auttaa osaltaan varmistamaan  sekä  sen,  että  vaikutuksia  ei  jää  huomaamatta,  ja  sen,  että  tarkastelu  ulotetaan  myös  päästöjen vaikutuksiin.

Lähde-reitti-kohde-ajattelu soveltuu ehkä luontevimmin  kemiallisten  ja  fysikaalisten  haittojen vaikutusten   tarkasteluun.   Joissakin   tapauksissa vaikutusten  kohde  voi  olla  myös  jokin  muu  suojeltava arvo kuin ihmisten terveys tai eliöstö. Esimerkiksi pilaantuneiden maiden tapauksissa pelkkä maaperän pitoisuuksien kohoaminen katsotaan haitalliseksi  vaikutukseksi.  Tosin  maaperän  pitoisuuden ohjearvot on nekin asetettu toksikologisin tai  ekotoksisin  perustein.  Sosiaalisten  ja  aluetaloudellisten  vaikutusten  arvioinnissa  muunlainen viitekehys kuin lähde-reitti-kohde-ajattelu voi olla tehokkaampi.

=== Tavoitteena on hankevaihtoehtojen merkittävien vaikutusten vertailu ===

YVA-prosessin   viitekehyksessä   ympäristövaikutusten  ennakkoarvioinnin  tavoitteena  on  vertailla  suunnitellun  hankkeen  eri  toteuttamisvaihtoehtojen  merkittäviä  ympäristövaikutuksia.  Tämä  johtuu  siitä,  että  ympäristövaikutusten  arviointi  on  tärkeä  päätöksenteon  väline  niin  julkisille  toimijoille kuin hanketta suunnittelevalle tahollekin. 

Tavoite  vaikuttaa  olennaisesti  arvioinnin  laatimiseen ja arvioiden sisältöön:
* Hankkeelle  tulee  muodostaa  aidosti  toisistaan  poikkeavia toteuttamisvaihtoehtoja.
* Vaihtoehtojen todennäköisesti merkittävät vaikutukset  tulee  tunnistaa  ennakkoon  ja  keskittyä erityisesti niihin. 
* Epäoleellisten  ja  epätodennäköisten  vaikutusten arviointia sekä turhia selvityksiä tulee välttää,  jotta  resursseja  voidaan  kohdentaa  tärkeiden vaikutusten selvittämiseen. 
* Merkittävien vaikutusten valinta tulee perustella läpinäkyvästi.
* Arvioinnit on tehtävä yhteismitallisesti kaikille hankevaihtoehdoille.
* Arvioinnin  tulokset  on  esitettävä  siten,  että  hankevaihtoehtoja voidaan vertailla keskenään.
* Arvioitujen  vaikutusten  merkittävyyttä  on  pyrittävä arvioimaan ja vertailemaan.

Koska menettely on lisäksi erityisen tärkeä sidosryhmien  huomioon  ottamisen  ja  tiedonsaannin kannalta,  arvioinnin  tulokset  pitää  myös  pyrkiä esittämään  tiiviisti,  selkeästi  ja  ymmärrettävästi. Samalla  arviointiin  kohdistuu  kuitenkin  paineita tulosten luotettavuuden arvioinnin suhteen, mikä edellyttää,  että  käytettyjä  menetelmiä,  aineistoja ja  oletuksia  kuvataan  varsin  seikkaperäisesti.  Arvioinnin   tuloksia   raportoitaessa   seikkaperäiset  tarkastelut  ja  aineistot  sijoitetaan  useimmiten  arviointiselostuksen  liitemateriaaleihin,  jotta  päätekstistä   saadaan   tiiviimpi   ja   havainnollisempi. Keskittyminen  merkittävien  vaikutuksien  arvioimiseen on myös omiaan selkeyttämään arviointia ja helpottamaan vertailua.

=== Arvioiminen sisältää epävarmuutta ja oletuksia===

Ympäristövaikutusten  arvioiminen  ennakolta  ei ole eksaktia tiedettä vaan sisältää välttämättä runsaasti  oletuksia  ja  pohjautuu  usein  niukkoihinkin tietoihin.  Tämä  ei  kuitenkaan  tarkoita  sitä,  ettei arviointia  tulisi  tehdä  vaikeasti  arvioitavien  tekijöiden  tapauksessa.  Arvioinnissa  on  hyvä  myös pyrkiä  määrälliseen  arvioon  aina,  kun  se  suinkin on  mahdollista,  vaikka  arvion  laatimiseen  sisältyisi oletuksia ja epävarmuutta. Käytetyt oletukset perusteluineen  ja  epävarmuuksineen  tulee  esittää avoimesti, ja arvioissa voidaan myös hyödyntää eri tekijöiden  todennäköisiä  vaihteluvälejä.  Tyypillisesti  vaihteluvälistä  voidaan  esittää  keskimääräinen ja lisäksi ns. realistinen pahin tilanne, esimerkiksi  95.  prosenttipisteen  arvioitu  pitoisuustaso. Tällaiset arviot haastavat myös arvioinnin tulosten hyödyntäjät, koska heidänkin tulee sietää arvioinnin  epävarmuutta  ja  arvioiden  perustumista  oletuksiin.   Epävarmuuksista   huolimatta   arvioinnit ovat  kuitenkin  hyödyllisiä  ja  palvelevat  YVA-menettelyn  alkuperäisiä  tavoitteita.  Myös  asiantuntijamielipiteeseen  pohjautuvat  vaikutusten  arviot tulee perustella, koska pelkkä toteamus jonkin tekijän  merkityksestä  tai  merkityksettömyydestä  ei ole informatiivista.

==Menetelmiä merkittävien vaikutusten tunnistamiseen==

''Tommi Kauppila (GTK)

Ympäristövaikutusten   arvioinnissa   tunnistetaan hankkeen   eri   toteuttamisvaihtoehdoista   aiheutuvat   ympäristövaikutukset,   arvioidaan   niiden merkittävyyttä  ja  vertaillaan  tulosten  perusteella hankevaihtoehtoja  keskenään.  Tässä  työssä  ensimmäinen  vaihe  on  tunnistaa  kaikki  hankkeesta mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset ja valita niistä tarkempaan käsittelyyn sellaiset, joilla todennäköisesti  tai  mahdollisesti  on  todellista  merkitystä kyseisen  hankkeen  ympäristövaikutusten  kannalta. Merkittävien vaikutusten tunnistaminen etukäteen on erityisen tärkeää kaivoshankkeissa, koska hankkeet ovat hyvin monitahoisia ja voimavarat on syytä  keskittää  tärkeimpien  vaikutusten  riittävän perusteelliseen  arvioimiseen.  Samalla  YVA-prosessi palvelee paremmin tarkoitustaan hankevaihtoehtojen  vertailun  ja  asianosaisten  tiedonsaannin  välineenä,  kun  arvioinnista  tulee  selkeämpi. YVAssa arvioidaan siis vaikutusten merkittävyyttä kahdessa  vaiheessa:  vaikutusten  tunnistamisvaiheessa  arvioinnin  alussa  ja  hankevaihtoehtojen  vertailuvaiheessa arvioinnin lopussa. 

Hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutusten tunnistamiseen  ja  vaikutusten  rajaukseen  on  useita  menetelmiä: 
* tarkistuslistat ja taulukoinnit 
* vuokaaviot ja vaikutusverkot 
* asiantuntija-arviot 
* kokemukset aiemmista kaivoshankkeista 
* karttatarkastelut ja paikkatietomenetelmät.

Seuraavassa käydään läpi yllä listattuja vaikutusten tunnistamisen   menetelmiä.   Yksityiskohtaisempi tarkastelu vaikutusten merkittävyyden arvioinnista  on  raportin  loppupuolella  kappaleessa  Vaikutusten  merkittävyyden  arviointi  ja  vaihtoehtojen vertailu.  Siinä  esitettyjä  menetelmiä  voi  soveltaa myös  arviointiselostusvaiheessa  merkittävien  vaikutusten tunnistamiseen.

===Tarkistuslistat===

Tarkistuslistat  toimivat  paremmin  mahdollisten  vaikutusten  tunnistamisen  välineinä  kuin  tapauskohtaisten  merkittävien  vaikutusten  määrittämisessä.  Niiden  tarkoitus  onkin  yleensä  varmistaa, ettei  mitään  vaikutuksia  jää  huomioimatta.  Listaukset  perustuvat  useimmiten  asiantuntijoiden työhön   ja   kansainvälisiin   kokemuksiin,   mutta silti  niiden  ulkopuolelle  saattaa  jäädä  kohdekohtaisesti   merkittäviä   vaikutuksia.   Tarkistuslistoja käytettäessä  tuleekin  aina  varmistaa,  että  kaikki ympäristövaikutukset,  myös  epävarmat  tai  välilliset  vaikutukset  ja  yhteisvaikutukset,  tulevat  otetuiksi  huomioon.  Esimerkiksi  listaukset  kyseisessä  kaivoshankkeessa  käytettäväksi  suunnitelluista kemikaaleista  ja  niiden  ominaisuuksista  on  hyvä ottaa huomioon. Myös tätä raporttia, samoin kuin TEM:n opasta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä kaivoshankkeissa (Jantunen & Kauppila (toim.)  2015),  voidaan  hyödyntää  tarkistuslistana kaivoshankkeiden  vaikutuksien  tunnistamisessa. Tarkistuslistat  ja  taulukoinnit  tekevät  mahdolliseksi  tarkastella  hankkeen  toimintoja  ja  niiden vaikutuksia sekä kytkeä hankkeen vaikutusalueella  olevia  asukkaita  ja  muita  tahoja  sekä  eri  alojen asiantuntijoita mukaan tunnistamaan mahdollisia vaikutuksia ja herkkiä kohteita. 

===Taulukoinnit ja matriisit===

Taulukoinneissa  tarkistuslistoihin  liitetään  muuttujia  kuvaamaan  vaikutuksia  tarkemmin.  Tällöin päästään paremmin kiinni myös vaikutusten merkittävyyteen.  Taulukoinnin  elementteinä  (sarakkeina)  voivat  olla  kaivoksen  toiminnot,  toimintavaiheet,  vaikutusten  kohteet  sekä  vaikutusten todennäköisyys    ja    voimakkuus.    Taulukointeja hyödyntämällä voidaan esimerkiksi pyrkiä tunnistamaan,  missä  hankkeen  vaiheessa  kukin  listattu vaikutus  on  oleellinen  (esim.  suunnittelu,  rakentaminen,   käyttöönotto,   toimintavaihe,   seisakki, sulkeminen,  sulkemisen  jälkeen),  mihin  vaikutus kohdistuu (maaperä, pintavedet, ilma, kasvillisuus, luonnon  monimuotoisuus,  aluetalous,  työllisyys, luonnonvarat,  virkistyskäyttö  jne.)  tai  millainen on  vaikutuksen  laatu  (voimakkuus,  todennäköisyys, palautuvuus, kesto, alueellinen laajuus jne.). Matriisit  ovat  ympäristövaikutusten  tunnistamisessa  ja  merkittävyyden  arvioinnissa  yleensä taulukoita,  joissa  sekä  sarakkeilla  että  riveillä  on muuttuja, tyypillisesti syyt (prosessit ja päästöt) ja seuraukset (altistujat, suojeltavat kohteet, ympäristön osat tai arvot). Matriisin solut sisältävät arvion niistä  vaikutuksista,  joita  toiminnot  aiheuttavat ympäristön  eri  osissa,  esimerkiksi  kuivanapitovesien  vaikutukset  kalastukseen.  Tunnetuimmassa matriisityypissä, ns. Leopold-matriisissa (Leopold et  al.  1971)  soluihin  arvioidaan  asteikolla  0–10  sekä vaikutuksen voimakkuus että merkittävyys. 

===Vuokaaviot ja vaikutusverkot===

Vuokaaviot,  vaikutuspuut  ja  vaikutusverkot  ovat listoja  ja  taulukointeja  soveltuvampia  monimutkaisten,  epäsuorien  ja  yhteisvaikutusten  tunnistamiseen ja esittämiseen. Ne soveltavat lähde-reitti-kohde–ajattelua,   jolloin   tärkeitä   vaikutuksia   ei helposti  jää  huomaamatta.  Toisaalta  niiden  laatiminen on suhteellisen työlästä, esityksistä voi tulla monimutkaisia  ja  vaikutusten  voimakkuuden  tai merkittävyyden  ilmaiseminen  kaavioissa  on  hankalaa.  Vaikka  vaikutuspuita  tai  -verkkoja  ei  hyödynnettäisikään,   vaikutuksia   tunnistettaessa   on aina  hyödyllistä  tarkastella  koko  vaikutusketjua, joka  alkaa  hankkeen  toiminnoista  ja  etenee  ympäristössä ennustettuihin muutoksiin ja siitä edelleen  ihmisille  ja  eliöstölle  koituviin  vaikutuksiin ja  niiden  suuruuteen.  Tässä  raportissa  on  esitetty vaikutusverkko   mahdollisten   ihmisoikeusvaikutusten synnystä.

===Asiantuntija-arviot ja kokemukset aiemmista hankkeista===

Merkittävien  vaikutusten  tunnistamisessa  hyödynnetään  yleisesti  asiantuntija-arvioita.  Ne  perustuvat alan tuntemukseen ja usein kokemuksiin aiemmista kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten   arvioinneista   tai   kaivoshankkeen   toteutuneista  vaikutuksista.  Tällöinkin  tarkistuslistojen hyödyntäminen  on  suositeltavaa  erityisesti  siksi,  että  merkittävien  vaikutusten  tunnistamisessa  etukäteen  on  tärkeää  myös  perustella  arviot niistä tekijöistä, joilla ei uskota olevan kyseisessä hankkeessa vaikutuksia. Monialainen asiantuntijatyö on tärkeää myös muita arviointimenetelmiä hyödynnettäessä.

Erityisesti  suurilla  kaivos-  tai  konsulttiyhtiöillä, joilla  on  kokemusta  useista  kaivoshankkeista,  on tilaisuus hyödyntää systemaattisesti aiempia kokemuksia  kaivoshankkeiden  ympäristövaikutuksista. Tällainen kokemus kumuloituu tehokkaimmin analysoimalla  YVA-prosesseja  ja  arvioinnin  onnistumista  jälkikäteen  ja  raportoimalla  havainnot myöhempää hyödyntämistä palvelevassa muodossa. Tähän tähtää myös YVA-lainsäädännön vaatimus seurannasta.

===Karttatarkastelut ja paikkatietomenetelmät===

Spatiaaliset tarkastelut paikkatietomenetelmiä hyödyntäen ovat hyvä tapa jäsennellä kaivoshankkeen ympäristövaikutuksia. Suunniteltu hanke voidaan  jakaa  spatiaalisiin,  toiminnallisiin  alueisiin ja  tarkastella  kunkin  alueen  vaikutuksia  ympäristöönsä. Samoilla menetelmillä voidaan tarkastella ympäristöön kohdistuvien paineiden vaikutusalueita ja vaikutussuuntia tai perustaa tarkastelu tärkeimpien  altistujien  alueelliseen  jakautumiseen. Paikkatietomenetelmillä  voidaan  selvittää,  missä vaikutusalueet  ja  herkät  kohteet  osuvat  päällekkäin tai missä eri vaikutukset kumuloituvat. 

== Ihmisoikeusperustaisuuden sisällyttäminen YVAan==

''Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto (FIANT Consulting Oy)

Ihmisoikeusperustaisen  lähestymistavan  sisällyttäminen   YVAan   mahdollistaa   kaivostoiminnan ihmisoikeusriskien  tunnistamisen  ja  niihin  liittyvien  vastuiden  selkiyttämisen  jo  ennen  kaivoshankkeen aloittamista. 

Yritysten  toimintaan  liittyvistä  ihmisoikeusvastuista  on  käyty  aktiivisesti  keskustelua  kansainvälisellä  tasolla  ja  erityisesti  YK:ssa  vuosituhannen   vaihteesta   lähtien.   Vuonna   2008 valmistui  YK:n  yrityksiä  ja  ihmisoikeuksia  koskeva  “suojele  -  kunnioita  -  korjaa”  -viitekehys, ja  vuonna  2011  hyväksyttiin  siihen  liittyvät  ohjaavat  periaatteet  (Työ-  ja  elinkeinoministeriö 2013).  Suomi  valmisti  oman  kansallisen  suunnitelmansa  periaatteiden  toimeenpanoa  varten vuonna 2014 (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014). Ihmisoikeudet  on  sisällytetty  aiempaa  vahvemmin myös OECD:n ohjeistuksiin. Lisäksi niiden huomioiminen   yritysten   yhteiskuntavastuuraportoinnissa  on  vahvistumassa  mm.  Euroopan komission   uuden   ei-taloudellisia   tietoja   koskevan  direktiivin  myötä.  Kaivannaisalalla  mm. ICMM  (International  Council  on  Mining  and Metal) on kehittänyt ohjeistuksia kaivosyritysten ihmisoikeusvastuun    täytäntöönpanon    tueksi. Monet Suomessa toimivat kaivannaisalan yritykset  ovat  kestävää  kehitystä  ja  yritysten  ihmisoikeusvastuuta edistävän YK:n Global Compactin jäseniä. 

Ihmisoikeusperustaisessa lähestymistavassa kaivostoiminnan  ihmisiin  ja  yhteisöihin  kohdistuvia   suoria   ja   epäsuoria   vaikutuksia   arvioidaan ihmisoikeusnormien  näkökulmasta,  ja  siinä  huomio kohdistuu erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin  ihmisryhmiin,  joiden  ihmisoikeudet  ovat eniten  vaarassa  jäädä  toteutumatta.  Tarkastelussa ovat  myös  viranomaisten  ja  päätöksentekijöiden sekä  yritysten  vastuunjako  ja  kapasiteetti  ihmisoikeusvaikutusten  seurannassa,  ennaltaehkäisyssä sekä  korjaavien  toimenpiteiden  toimeenpanossa. Osallistavan arviointiprosessin avulla saadaan kokonaiskuva  lähtötilanteesta.  Arvioinnin  osallistavuus  tukee  myös  yhteistyösuhteiden  kehittämistä toimintojen   vaikutuspiirissä   olevien   yhteisöjen sekä muiden toimijoiden kanssa kaivostoiminnan ihmisoikeusvaikutusten   seurannalle,   ennaltaehkäisylle  sekä  korjaaville  toimenpiteille  hankkeen koko elinkaaren aikana. 

Ihmisoikeusvaikutusten   arvioinnin   toteutus vaatii  ihmisoikeuksiin  ja  lähestymistapaan  liittyvää   erityisosaamista,   mutta   sisällöllisesti se olisi hyvä integroida osaksi YVAn sosiaalisten ja taloudellisten  vaikutusten  sekä  terveys-  ja  viihtyvyysvaikutusten    arviointia.    Ihmisoikeusperustaisen  lähestymistavan  sisällyttämistä  YVAan esitellään  tarkemmin  luvussa  Ihmisoikeusperustaisuus  sosiaalisten  ja  taloudellisten  vaikutusten arvioinnissa. 

Erityisesti  suurilla  kaivos-  tai  konsulttiyhtiöillä, joilla  on  kokemusta  useista  kaivoshankkeista,  on tilaisuus hyödyntää systemaattisesti aiempia kokemuksia  kaivoshankkeiden  ympäristövaikutuksista. Tällainen kokemus kumuloituu tehokkaimmin analysoimalla  YVA-prosesseja  ja  arvioinnin  onnistumista  jälkikäteen  ja  raportoimalla  havainnot myöhempää hyödyntämistä palvelevassa muodossa. Tähän tähtää myös YVA-lainsäädännön vaatimus seurannasta.

===Karttatarkastelut ja paikkatietomenetelmät===

Spatiaaliset     tarkastelut     paikkatietomenetelmiä hyödyntäen ovat hyvä tapa jäsennellä kaivoshankkeen ympäristövaikutuksia. Suunniteltu hanke voidaan  jakaa  spatiaalisiin,  toiminnallisiin  alueisiin ja  tarkastella  kunkin  alueen  vaikutuksia  ympäristöönsä. Samoilla menetelmillä voidaan tarkastella ympäristöön kohdistuvien paineiden vaikutusalueita ja vaikutussuuntia tai perustaa tarkastelu tärkeimpien  altistujien  alueelliseen  jakautumiseen. Paikkatietomenetelmillä  voidaan  selvittää,  missä vaikutusalueet  ja  herkät  kohteet  osuvat  päällekkäin tai missä eri vaikutukset kumuloituvat. 

{| {{prettytable}}
| 
Lisätietoa: 
* [http://business-humanrights.org/  Business and Human Rights Resource Centre](sisältää laajasti tietoa yritysten ihmisoikeusvastuusta, myös sektorikohtaisesti ml. kaivannaisala) 
* [http://www.humanrights.dk/business-human-rights/country+portal Danish   Institute   for   Human   Rights ]
* [http://www.ihrb.org/index.php Institute for Human Rights and Business]
* [http://accountabilityroundtable.org/initiatives/overview/ International Corporate Accountability Roundtable]
* [http://www.icmm.com International Council on Mining and Metal]
* OECD:n  toimintaohjeet  monikansallisille  yrityksille.  Vuoden  2011  tarkistus.  Käännös  julkaisusta OECD Guidelines for Multinational Enterprises 2011 Edition. TEM raportteja 5/2012. 
* [http://www.ihmisoikeudet.net/ Perustietoa ja koulutusmateriaalia ihmisoikeuksista suomeksi]
* [www.unglobalcompact.org  UN Global Compact]
* YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden kansallinen toimeenpanosuunnitelma. TEM julkaisuja, Kilpailukyky, 44/2014. 
* Yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet: Yhdistyneitten kansakuntien ”suojele - kunnioita - korjaa” -kehyksen täytäntöönpano. TEM raportteja 36/2013.
|}

==Suunnittelun, kannattavuusselvitysten ja ympäristövaikutusten arvioinnin yhteen sovittaminen==

''Jari Hietala (Ahma ympäristö Oy), Niko Karjalainen (Ramboll Finland Oy) ja  Pekka Tuomela, (Pöyry Finland Oy)

[[File:kaivoshankkeen_kehitysvaiheet.png|thumb|600px]]

Kaivoshankkeen  ympäristövaikutusten  arvioiminen  pohjautuu  tietoihin,  joita  saadaan  vaiheittain tarkentuvista  hankkeen  toteuttamiskelpoisuuden ja  kannattavuuden  selvityksistä.  Kaivoshankkeen eteneminen tuotantoon edellyttääkin lukuisia erilaisia selvityksiä ja lupaprosesseja, jotka ajoittuvat kaivoshankkeen elinkaaren eri vaiheisiin. Kaivoksen tuotantoa edeltävä aika (kaivoshanke) voidaan jakaa    kehitysvaiheeseen    ja    toteutusvaiheeseen (kuva13).  

Toteutusvaihe  (rakentamisvaihe)  katsotaan  alkaneeksi,  kun  investointipäätös  kaivoksen  rakentamisesta  on  tehty.  Toteutusvaihe  on  usein  lyhyt, vuoden  tai  kahden  pituinen  jakso,  joka  pitää  sisällään   yksityiskohtaisen   suunnittelun,   laite-   ja konehankinnat,  rekrytoinnit  sekä  kaivoksen,  rikastamon  ja  kaivosalueen  muut  rakentamistyöt. Investointipäätös voidaan käytännössä tehdä vasta sitten,  kun  lupaprosessit  mukaan  lukien  mahdolliset valitusprosessit on saatu valmiiksi. YVA-prosessi  toteutetaan  ajallisesti  ennen  lupaprosesseja, hankkeen kehitysvaiheessa. 

Investointipäätöstä   edeltävä   kehitysvaihe   on  usein   pitkä,   jopa   kymmeniä   vuosia,   mikäli   se katsotaan    alkaneeksi    esiintymän    löytämisestä. Todellinen   kaivoshankkeen   kehittäminen   alkaa erityisesti siinä vaiheessa, kun taloudellisesta kannattavuudesta  ja  teknisestä  toteuttamiskelpoisuudesta on riittävä alkuvaiheen käsitys. Tämä puolestaan  selviää  alustavissa  kannattavuusselvityksissä. Kannattavuusselvityksiä  tehdään  hankkeesta  riippuen  yleensä  kahdesta  kolmeen  siten,  että  kannattavuusselvityksen   ja   teknisen   toteutusmallin luotettavuus-   ja   tarkkuustaso   paranevat   koko ajan.  Kannattavuusselvitysten  yhteydessä  tehdään tarkentavaa  malminetsintää  sekä  lukuisia  teknisiä  selvityksiä,  joiden  perusteella  saadaan  käsitys hankkeen  tulo-  ja  kulurakenteesta.  Varsinainen  kehitysvaihe  kestää  siten  tyypillisesti  vähintään  5–10 vuotta hankkeesta riippuen, mutta on hankkeita, joissa tämä vaihe on kestänyt huomattavasti pitempäänkin.

===YVA-prosessin ja hankesuunnittelun aikataulun käytännön haasteita===

YVA-prosessin   ja   hankesuunnittelun   aikataulujen  käytännön  haasteet  koskevat  erityisesti  uusia hankkeita  ja  malminetsintää,  kehitystyötä  tekeviä ns.  junioriyhtiöitä  ja  uusia  teknologioita  esimerkiksi  rikastuksessa.  YVA-menettely,  kaavoitus  ja näitä seuraavat lupaprosessit sekä nykyisin todennäköiset  muutoksenhakuprosessit  kestävät  vuosia (tyypillisesti  5–10  vuotta),  minkä  vuoksi  hankevastaavat    pyrkivät    aloittamaan    YVA-prosessin mahdollisimman   aikaisin   kannattavuusselvitysvaiheessa. 

Ympäristövaikutusten  arvioinnin  toimivuuden  ja  luotettavuuden  kannalta  on  erittäin  tärkeää, missä  vaiheessa  teknisiä  ja  taloudellisia  selvityksiä arviointiprosessi aloitetaan. Mikäli YVA-hanke aloitetaan  alustavien  teknisten  selvitysten  aikaan, ympäristövaikutusten   arvioinnilla   ei   todennäköisesti  saada  riittävän  hyvää  käsitystä  hankkeen ympäristövaikutuksista, mm. teknisten suunnitelmien  epätarkkuuden  vuoksi  esimerkiksi  sijaintipaikkojen  tms.  suhteen.  Tämä  aiheuttaa  helposti haasteita lupaprosesseissa, joissa vaikutusarviot tai hankesuunnitelmat eivät saa merkittävästi poiketa YVA-vaiheesta,  vaikka  suunnitelmien  tarkkuustaso paranee.

YVA-prosessin  toimivuuden  ja  luotettavuuden kannalta  luontainen  vaihe  on  varsinainen  kannattavuusselvitysvaihe,  mutta  ainoastaan  mikäli kannattavuusselvityksessä    valitut    tekniset    ratkaisut,  kuten  louhintamenetelmä,  rikastusmenetelmä,  jätehuolto  ja  muut  ympäristövaikutusten kannalta  oleelliset  tekijät  (osaprosessit)  pysyvät pääosin  muuttumattomina  läpi  kannattavuusselvitysten.  Kaivoshankkeiden  luonteeseen  kuitenkin  kuuluu,  että  hankekehitys  etenee  vaiheittain ja  teknistaloudellisin  vaihtoehto  määräytyy  vähitellen  hankekehitysvaiheen  aikana.  Hankesuunnittelu  ei  yleensä  ole  toteutusvaiheen  tarkkuustasolla  YVA-menettelyn  aikana.  Tämä  koskee  mitä suurimmassa  määrin  myös  ympäristövaikutusten kannalta  perustavaa  laatua  olevia  seikkoja,  kuten tuotantokapasiteettia.  Kannattavuusselvitysten  aikana  päädytään  usein  myös  muuttamaan  yhtä  tai useampaa  osaprosessia,  ja  tällä  on  kerrannaisvaikutuksia  muihin  prosesseihin.  Tämä  johtaa  valitettavan  usein  YVA-menettelyn  aikana  tehtyjen vaikutusarvioiden  epätarkkuuteen.  Ongelma  voi liittyä myös esiselvitysten laatuun tai merkittävien uusien  tietojen  saamiseen  esimerkiksi  malminetsinnästä.  Malminetsinnän  edistyessä  mineraalivaranto tyypillisesti kasvaa vuosien aikana, mutta tätä on vaikea huomioida YVAssa riittävällä tarkkuudella.   Kaivoshankkeet   poikkeavatkin   esim. metsäteollisuushankkeista siten, että mm. kaivoksen  tuotantokapasiteetti  voidaan  määritellä  vasta sitten,  kun  mineraalivarantoarvio  on  riittävässä määrin tiedossa. Vuosituotanto optimoidaan suhteessa  hankkeen  investointikustannuksiin  ja  malmion  kokoon,  ja  esimerkiksi  mineraalivarannon  kasvaessa myös läjitysalueiden koot kasvavat.

YVA-lainsäädäntö  mahdollistaa  tiettyyn  rajaan saakka muutokset arvioitavassa hankkeessa YVAprosessin aikana. Tässä sovelletaan tapauskohtaista  tulkintaa.  Käytännössä  hankkeen  merkittävään muuttamiseen kesken prosessin saatetaan suhtautua kriittisesti, mikä tekee hankkeen muuttamisesta  YVA-prosessin  aikana  hyvin  hankalaa  ja  aikaa vievää.  Kaivoshankkeen  kehitysvaihe  on  erittäin dynaaminen  prosessi,  ja  YVA-  ja  lupamenettelyjen tulisi mahdollistaa suunnitelmien ja sitä kautta vaikutusten muuttumisen prosessin edetessä. Tällöin  voidaan  saavuttaa  ympäristön  ja  päätöksenteon  kannalta  paras  lopputulos  ja  elinkelpoinen  kaivoshanke.

===Resurssien kohdentamisen haasteita===

Ympäristövaikutusten  arviointiin,  kuten  kaikkeen muuhunkin  hankkeiden  eteen  tehtävään  selvitystyöhön, on käytettävissä rajallinen määrä taloudellisia  ja  ajallisia  resursseja.  Nykyään  YVA-menettelyissä  käytetään  arviolta  30–50  %  käytettävissä olevista  resursseista  muuhun  arviointiprosessiin liittyvään  työhön  kuin  varsinaisten  vaikutusarviointien   tekemiseen.   YVA-menettelyssä   tuleekin  varata  riittävästi  resursseja  vuoropuhelun  ja  tiedottamisen  järjestämiseen  esimerkiksi  yleisötilaisuuksina, sidosryhmäkeskusteluina ja muuna vuorovaikutuksena.  Tämä  palvelee  YVA-menettelyn tavoitteita  osallistumisesta  sekä  asioiden  havainnollistamista,  mutta  on  pidettävä  huolta,  että  resursseja jää riittävästi myös ympäristövaikutuksien arvioimistyöhön.

Varsinaiseen    arviointityöhön    käytettäviä    resursseja  voidaan  puolestaan  hukata  epäoleellisten arviointien ylimitoitettuun tekemiseen. Usein vaatimukset tällaisten seikkojen selvittämiseen nousevat  esiin  sidosryhmien  taholta.  Yhteysviranomaisella onkin suuri vastuu ohjata asiantuntemuksensa perusteella YVA-prosessia siten, että resurssit kohdennetaan oleellisimpien vaikutusten arvioimiseen ja  turhien  selvitysten  tekemistä  vältetään  (ks.  Menetelmiä merkittävien vaikutusten tunnistamiseen ja Esiintymätyypin vaikutus). Yhteysviranomaisen lausunto  arviointiohjelmasta  on  keskeinen  dokumentti tässä suhteessa, ja tiivis vuoropuhelu hankkeesta  vastaavan  ja  yhteysviranomaisen  välillä  on hyvin tärkeää. YVA-ohjelma on lainsäädännön tarkoittama  resurssien  kohdentamisen  työkalu,  jolla  varmistetaan,  että  arviointiresurssit  käytetään  oikeiden vaikutusten selvittämiseen. 

Kaivoshankkeet ja niiden ympäristövaikutukset ovat  hyvin  yksilöllisiä,  mutta  kokemusperäisesti on  mahdollista  rajata  hankkeen  keskeiset  ympäristövaikutukset.  Keskeisempien  vaikutusten  rajaaminen pohjautuu 
* alueen  geologiaan  (mineralogia),  joka  määrittelee   mm.   kaivannaisjätteiden   haittaominaisuudet (ks. Esiintymätyypin vaikutus)
* hankkeen  sijaintiin  esimerkiksi  suhteessa  asutukseen,  vesistöihin,  tuotteiden  ja  raaka-aineiden kuljetusreitteihin sekä luontoarvoihin 
* valittuun  teknologiaan;  esim.  louhintatekniikka (avolouhos, maanalainen kaivos) ja rikastus ja   jalostusteknologia   (perinteinen   vaahdotus   vai joku muu, mahdollinen jatkojalostus) 
* kaivannaisjätehuollon    periaatteisiin    (läjitysalueiden sijoittuminen ja rakenteet ym.) 
* vesitaseeseen  ja  vesienhallintaan  sekä  -käsittelyyn.

Epäoleellisten vaikutusten lisäksi YVA-prosessissa ei  myöskään  tule  arvioida  epärealistisia  hankevaihtoehtoja,  koska  se  kuluttaa  resursseja,  hankaloittaa  YVA-menettelyä  ja  tekee  sen  sekavammaksi eri sidosryhmille. YVAssa tulee sen hengen mukaisesti tarkastella eri hankevaihtoehtoja ja niiden toteuttamiskelpoisuutta ympäristön kannalta, mutta  toteutuskelvottomia  tai  teoreettisia  vaihtoehtoja  ei  ole  syytä  tarkastella.  Vaikka  hankkeelle olisi  osoitettavissa  vain  yksi  toteuttamiskelpoinen hankevaihtoehto  nollavaihtoehdon  lisäksi,  ei  selvästi  toteutuskelvottomia  tai  kannattavuudeltaan vastuuttomia  vaihtoehtoja  tule  muodostaa  YVA-menettelyssä   tai   hankeselvityksissä   arvioitavaksi.  YVA-menettely  ei  ole  hankesuunnitelma  vaan lainsäädännön edellyttämä vuorovaikutteinen selvitys,  josta  saadaan  tarkentavia  tietoja  hankkeen jatkosuunnittelun  ja  lupaprosessien  tueksi.  Hankevaihtoehtojen  muodostamista  käsitellään  tässä  raportissa ja TEM:n oppaan luvussa 4.2.

===Kehitysehdotuksia===

YVA-konsulttien kokemuksen mukaan YVAn ongelmat  eivät  niinkään  kulminoidu  puutteisiin  arviointitekniikoiden   hallitsemisessa   (määrällinen vs. laadullinen) vaan arvioinnin lähtötietojen saatavuuteen ja luotettavuuteen, resurssien epätarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen sekä YVA-menettelyn  käytännön  toteutuksen  vieraantumiseen sen  alkuperäisestä  tarkoituksesta.  Arviointimenetelmien  kehittäminen  tai  vakiointi  ei  siksi  välttämättä  paranna  menettelyä.  Tästä  huolimatta  olisi tärkeää  saada  myös  arviointimenetelmiin  ja  erityisesti arvioitavien tekijöiden rajaukseen ja valintaan yleisesti hyväksyttyjä työkaluja.

Lukuisten      toteutettujen      kaivoshankkeiden YVA-menettelyiden ja niistä saatujen kokemusten perusteella  esitetään  seuraavia  kehitysehdotuksia huomioitavaksi jatkossa. Ehdotukset eivät ole tärkeysjärjestyksessä: 
* YVA-hankkeiden  osapuolien  tulisi  käydä  keskustelua   YVAn   varsinaisesta   tarkoituksesta sekä  YVAn  sijoittumisesta  suhteessa  hankkeiden    elinkaareen    sekä    hankesuunnitteluvaiheen  asettamista  reunaehdoista  ympäristövaikutusten  arvioinnin  käytännön  toteutukseen. YVAssa esitetään alustava arvio hankkeen merkittävistä  ympäristövaikutuksista  eri  toteutusvaihtoehdoissa.  Vaikutusarvioita  tarkennetaan valitulle  toteutusvaihtoehdolle  ympäristölupaprosessissa. 
* YVA-hankkeen aikana eteen tulevat muutokset tulisi huomioida nykyistä joustavammin YVA-menettelyssä.  Muutostarpeet  eivät  välttämättä johdu  puutteellisesta  tai  huonosta  suunnittelusta vaan siitä, että hankevaihe huomioiden ei parempaa tietoa ole voinut olla saatavilla.
* Vaikutusten   arvioinnin   kohdentamisessa   tulisi  hyödyntää  laajasti  hyväksyttyjä,  yhtenäisiä työkaluja,   joilla   vaikutusarvioinnit   voitaisiin kohdentaa  hankekohtaisesti  oikein  ja  käytettävissä olevat rajalliset resurssit hyödyntää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti (ks. esim. luvut   Menetelmiä   merkittävien   vaikutusten tunnistamiseen ja Vaikutusten merkittävyyden arviointi ja vaihtoehtojen vertailu.

==Katso myös==

{{kaivos-YVA-raportti|katsomyös = [[YVA]] &middot; [[Integroitu riskinarvio]] &middot; [[Terveysriskinarvioinnin rakenne]]}}