Lähdekoodi sivulle EU-kalat

[[op_en:EU-kalat]]
[[Luokka:Kala]]
[[Luokka:Altistuminen]]
[[Luokka:Ympäristöpitoisuus]]
[[Luokka:Dioksiini]]
[[Luokka:Raskasmetalli]]
{{tutkimus|moderator=Jouni}}
:''Tämä sivu sisältää EU-kalat-tutkimuksen kuvauksen ja raportit. Itse data on tallennettu englanninkieliseen Opasnettiiin sivulle [[:op_en:EU-kalat]].

'''EU-kalat''' on tutkimus, jossa on selvitetty Itämeren ja Suomen järvien kalojen dioksiini-, PCB-, PBDE- ja raskasmetallipitoisuuksia.
<ref name="eukalatpop">A. Hallikainen, H. Kiviranta, P. Isosaari, T. Vartiainen, R. Parmanne, P.J. Vuorinen: Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet. Elintarvikeviraston julkaisuja 1/2004. [http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/asiakokonaisuudet/vierasaineet/eu_kalat_l.pdf]</ref>
<ref name="eukalatmetallit">E-R.Venäläinen, A. Hallikainen, R. Parmanne, P.J. Vuorinen: Kotimaisen järvi- ja merikalan raskasmetallipitoisuudet. Elintarvikeviraston julkaisuja 3/2004. [http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/9/96/EU-kalat_1_raskasmetallit.pdf]</ref>
<ref name="eukalat2">Anja Hallikainen, Riikka Airaksinen, Panu Rantakokko, Jani Koponen, Jaakko
Mannio, Pekka J. Vuorinen, Timo Jääskeläinen, Hannu Kiviranta. Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteet. Eviran tutkimuksia 2/2011. ISSN 1797-2981 ISBN 978-952-225-083-4 [http://fi.opasnet.org/fi_wiki/images/6/61/Eu_kalat_260511.pdf]</ref>

===Dioksiinit, furaanit, PCB:t ja PBDE:t===

EU-kalat-projekti toteutettiin, koska haluttiin saada tietoa kotimaisen kalan sisältämistä
ympäristömyrkkypitoisuuksista. Tietoa päätettiin hankkia sekä Itämeren kalan että sisävesikalojen
tärkeimmistä ympäristömyrkyistä: dioksiineista, joille oli asetettu EU:ssa
enimmäispitoisuusraja, PCB-yhdisteistä, joiden sääntelyä EU:ssa osattiin odottaa, bromatuista
difenyylieettereistä, joiden tiedettiin kertyvän kalaan sekä myös raskasmetalleista
(julkaistaan erillisenä julkaisuna), joiden sääntelyä EU:ssa oli tarve tarkistaa.
Suomen oli täytettävä myös ne edellytykset, jotka EU oli asettanut antaessaan Suomelle ja
Ruotsille erityiskohtelun dioksiineja koskevassa lainsäädännössä. Lisäksi oli kiinnitettävä
huomiota myös kotimaisen kalan sisältämien epäpuhtauksien aiheuttamiin seurauksiin
kalastajille ja kalanjalostusteollisuudelle.

Tutkimuksesta ilmeni, että dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kertyminen kalaan on ennen
kaikkea kalalajin ominaisuus. Ongelmakaloiksi jäivät lohi ja suurikokoinen silakka tässä
järjestyksessä. Molemmista analysoitiin moninkertaisia pitoisuuksia dioksiineja enimmäispitoisuuteen
(4 pg TEQ/g tuorepainoa) verrattuna. Sekä silakalla että lohella dioksiinipitoisuudet
korreloivat iän mukana; mitä vanhempi kala sitä enemmän dioksiineja.

Kaikki muut kotimaiset kalat paria poikkeuksellista tutkimustulosta lukuun ottamatta alittavat
dioksiinille asetetun enimmäispitoisuusrajan. Myös kasvatetun kalan dioksiinipitoisuudet
jäävät selvästi alle enimmäispitoisuusrajan.<ref name="eukalatpop">A. Hallikainen, H. Kiviranta, P. Isosaari, T. Vartiainen, R. Parmanne, P.J. Vuorinen: Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet. Elintarvikeviraston julkaisuja 1/2004. [http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/asiakokonaisuudet/vierasaineet/eu_kalat_l.pdf]</ref>

(nid.) ISSN 1458-168X
(pdf) ISSN 1459-0212
(nid.)ISBN 951-732-205-4
(pdf) ISBN 951-732-206-2

===Raskasmetallit===

EU-kalat projekti toteutettiin, koska haluttiin saada tietoa kotimaisen kalan sisältämistä
ympäristömyrkkypitoisuuksista. Tietoa päätettiin hankkia sekä Itämeren kalan että sisävesikalojen
tärkeimmistä ympäristömyrkyistä: raskasmetalleista, joiden sääntelyä EU:ssa
oli tarve tarkistaa sekä dioksiineista, joille oli asetettu EU:ssa enimmäispitoisuusraja,
PCB-yhdisteistä joiden sääntelyä EU:ssa osattiin odottaa, bromatuista difenyylieettereistä,
joiden tiedettiin kertyvän kalaan (muut kuin raskasmetallit julkaistaan erillisenä julkaisuna).
Suomen oli täytettävä myös ne edellytykset, jotka EU oli asettanut antaessaan Suomelle ja
Ruotsille erityiskohtelun dioksiineja koskevassa lainsäädännössä. Tällöin päätettiin tutkia
myös raskasmetallit kaloista, joiden näytteenotto hoitui yhtä aikaa dioksiinitutkimusnäytteiden
kanssa. Samalla saatiin kokonaiskuva kotimaisen kalan sisältämistä epäpuhtauksista
ja niiden mahdollisista seurauksista kalastajille ja kalanjalostusteollisuudelle.

Tutkimuksesta ilmeni, että raskasmetallipitoisuudet kaikissa tutkituissa kaloissa ovat vähäisiä
ja selvästi EU:n asettamien raja-arvoja pienempiä.

Silakkaan näyttäisi kerääntyvän kadmiumia, elohopeaa ja arseenia, mutta pitoisuudet ovat
kuitenkin pieniä. Silakan elohopea- ja arseenipitoisuudet korreloivat iän ja koon suhteen.
Hauen elohopeapitoisuudet olivat muita kaloja suuremmat, mutta myös ne jäivät alle
0,5mg/kg. Ainoastaan yksi haukinäyte ylitti EU:n enimmäispitoisuusrajan 1mg/kg.

Lyijypitoisuudet olivat lähellä määritysrajaa (0,01mg/kg) kaikkien kalalajien kohdalla.
Tutkimuksen perustella järvikalojen arseenipitoisuudet ovat erittäin pieniä verrattuna
merialueen kaloihin. Kansainvälisessä vertailussa korkeimmat merikalojen arseenipitoisuudet,
eli noin 1mg/kg, ovat myös alhaisia.<ref name="eukalatmetallit">E-R.Venäläinen, A. Hallikainen, R. Parmanne, P.J. Vuorinen: Kotimaisen järvi- ja merikalan raskasmetallipitoisuudet. Elintarvikeviraston julkaisuja 3/2004. [http://www.palvelu.fi/evi/files/55_519_301.pdf]</ref>

(nid.) ISSN 1458-168X
(pdf) ISSN 1459-0212
(nid.) ISBN 951-732-208-9
(pdf) ISBN 951-732-209-7

==Katso myös==

* [[:op_en:EU-kalat]]

==Viitteet==

<references/>
[[Luokka:Dioksiinit]]
[[Luokka:Pysyvät ympäristömyrkyt]]

== Aiheeseen liittyviä tiedostoja ==

* {{#l:eu_kalat_l.pdf}}
* {{#l:eu_kalat_260511.pdf}}
* {{#l:EU-kalat 1 raskasmetallit.pdf}}