Lähdekoodi sivulle Kaivostoiminnan vaikutukset luonnonympäristön kemialliseen ja fysikaaliseen tilaan

{{tiedonmuru}}

''Tämän sivun teksti on otettu raportista Kauppila, T. (toim.) 2015. [http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_222.pdf Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa]. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 141 sivua, 26 kuvaa ja 7 taulukkoa.

''Päivi Kauppila (GTK), Anna Tornivaara (GTK) ,Tommi Kauppila (GTK), Antti Pasanen (GTK), Marja Liisa Räisänen (GTK), Timo Huttula (SYKE), Jorma Jantunen (SYKE), Petri Ekholm (SYKE) ja Hannu Komulainen (THL)

Kun kaivoshankkeen toteuttamisvaihtoehdot prosesseineen  ja  niistä  aiheutuvine  arvioituine  päästöineen  on  kuvattu  ja  kohteen  nykytila  selvitetty, ympäristövaikutuksien  arvioinnissa  pyritään  selvittämään,   miten   arvioidut   päästöt   vaikuttavat kohteen  ympäristön  kemiallisiin  ja  fysikaalisiin ominaisuuksiin. Yhdessä alueen vertailutilaa koskevien   selvitysten   kanssa   arvioidut   muutokset luonnonympäristön  ominaisuuksissa  muodostavat pohjan eliöstöön ja ihmisiin kohdistuvien vaikutuksien arvioimiselle. 

Kaivosalueen  prosessien  ja  päästöjen  kuvauksessa arvioidaan toimintojen pöly-, vesi- ja kaasmaisia päästöjä sekä melun ja tärinän syntymistä. Seuraavassa vaiheessa arvioidaan näiden päästöjen leviämistä ympäristöön eri reittejä ja näin syntyviä fysikaalisia  ja  kemiallisia  muutoksia  ympäristön eri  osissa.  Joitakin  näistä  vaikutuksista  luonnonympäristön  ominaisuuksiin  voidaan  jo  itsessään pitää toiminnan ympäristövaikutuksina, mutta ne muodostavat myös pohjan ekologisten ja ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnille. 

==Vaikutukset kallioperään==

''Päivi Kauppila (GTK) ja Anna Tornivaara (GTK)

Kaivostoiminnan vaikutukset kallioperään kaivospiirin  ulkopuolella  ovat  yleensä  vähäisiä  suomalaisissa  kiteisissä  kivilajeissa.  Louhinta  ja  siihen kallioperän rakoiluun ja aiheuttaa maan vajoamista tai sortumisuhkaa louhosten seinämissä tai tunneleissa  (esimerkkeinä  Outokumpu  ja  Kiiruna). Muutokset rakovyöhykkeissä yhdessä pohjaveden pinnan alentamisen kanssa voivat aiheuttaa hydrologisia muutoksia ruhjeissa ja raoissa. Näiden seurauksena  voi  syntyä  muutoksia  rakoja  täyttävissä saostumamineraaleissa ja rakovyöhykkeiden hydrogeokemiassa. Yleisesti ottaen kiteinen kallioperä on Suomessa mekaanisilta ominaisuuksiltaan lujaa ja kestävää, ja kaivostoiminnan suunnittelu tähtää siihen, että louhostilat ovat turvallisia työskennellä,  joten  sortumat  ja  painumat  jäävät  yleensä  vähäisiksi.

Louhinnan vaikutuksia painumisriskiin ja ruhjeisiin  arvioidaan  osana  kaivostoiminnan  suunnittelua   kalliomekaanisella   suunnittelulla,   joka sisältää  kallion  lujuus-  ja  muodonmuutosominaisuuksien  tutkimista  kalliotutkimuksilla  sekä  louhintamenetelmien  määrittämistä  ja  mitoittamista joko   analyyttisesti   tai   empiirisesti.   Kallioperän liikuntoja  ja  rakoilua  seurataan  kaivostoiminnan aikana  erilaisilla  geoteknisillä  ja  geofysikaalisilla mittauksilla  (Syrjänen  et  al.  2015).  Sortuma-  ja painumariskejä voidaan vähentää mm. kaivostäytön sekä lujitus- ja tukirakenteiden käytöllä. YVA-menettelyssä  voidaan  hyödyntää  kaivossuunnittelussa  tuotettuja  kallioperän lujuustietoja  arvioitaessa,  voivatko  vaikutukset  kallioperään olla merkittäviä. Ruhjevyöhykkeiden esiintyminen ja sijainnit, esiintymistiheydet sekä täytteisyys vaikuttavat olennaisesti kallioperän lujuuteen ja myös kalliopohjaveden  pilaantumisriskiin,  ja  siten  ne ovat keskeinen osa ympäristövaikutusten arviointia  (ks.  myös  Pohjavesitutkimusten  kohdentaminen). Ruhjeisiin liittyvää tietoa on myös saatavilla malmivarantojen  tutkimiseen  ja  kaivoksen  suunnitteluun  liittyvistä  geologisista,  geofysikaalisista ja  geoteknisistä  tutkimuksista.  Tulokset  voidaan esittää  karttapohjalla,  josta  käyvät  ilmi  tärkeimpien ruhjeiden sijainnit.

==Vaikutukset maaperään==

''Anna Tornivaara (GTK) ja Tommi Kauppila (GTK)

Kun selvitetään kaivoshankkeen vaikutuksia maaperään,  on  huomioitava  kaivostoiminnan  koko elinkaaren  aikaiset  vaikutukset  sekä  kaivosalueella  että  sen  ympäristössä.  Tavoitteena  on  ennustaa arvioitujen päästöjen ja niiden leviämisen aiheuttamat  pitoisuusmuutokset  kaivoskohteessa  ja  sen ympäristössä. 

Kaivosalueen  ulkopuolella  maaperävaikutukset kohdistuvat  pääosin  maaperän  ylimpään  kerrokseen  lähinnä  ilman  kautta  tulevan  kuormituksen vuoksi.  Pintamaan  pilaantuminen  ja  haitta-aineiden  mahdollinen  helppoliukoinen  muoto  lisäävät  myös  pohjamaan  pilaantumisen  todennäköisyyttä,  kun  ilmalaskeuma  huuhtoutuu  syvempiin maakerroksiin. Pohjamaan tilaan vaikuttaa lisäksi pohjavesi,  joka  voi  kontaminoituessaan  kuormittaa  maaperää  haitta-aineiden  sitoutumisen  ja  saostumisen kautta. 

Hankkeen kuvauksen ja päästöarvioiden pohjalta  tunnistetaan  maaperän  potentiaaliset  kuormituksen  lähteet  sekä  toimintaan  liittyvät  haitta-aineet, joiden pitoisuuden voidaan olettaa kohoavan maaperässä  lyhyellä  tai  pitkällä  aikavälillä.  Tunnistettujen  haitta-aineiden  leviäminen  ympäristöön  ja  näin  syntyvät  haitta-aineiden  pitoisuudet maaperässä  arvioidaan  ja  tuloksia  hyödynnetään ekologisen- ja terveysriskinarvioinnin lähtötietoina yhdessä nykytilaselvityksen tietojen kanssa.

===Toiminnasta aiheutuvan pölyn vaikutus pintamaahan===

Merkittävin  ja  todennäköisin  kaivoskohteen  pintamaahan vaikuttava tekijä on toiminnasta aiheutuva  pölylaskeuma,  joka  on  useimmiten  suurin päästölähteen läheisyydessä kaivosalueella. Mikäli pölypäästö on arvioitu merkittäväksi, on hyvä pykiä  arvioimaan  pölylaskeumasta  aiheutuvat  pitoisuusmuutokset maaperän pintaosassa. Kaivoskohteissa  on  yleensä  useita  pölypäästölähteitä  (esim. louhinta, malmikiven murskaus ja jauhatus, läjitys, jätealueet,  muut  avoimet  alueet,  kuljetukset,  ajoneuvojen päästöt ja paikallinen energiantuotanto), ja  eri  kohteista  tulevien  päästöjen  koostumukset eroavat toisistaan. Pölypäästöjen määrää ja vähentämiskeinoja  arvioidaan  toimintojen  ja  niiden  aiheuttamien päästöjen kuvaamisen yhteydessä.

Kaivostoiminnasta  aiheutuvan  pölypäästön  leviämisen ja laskeuman arvioinnissa voidaan ottaa huomioon   päästölähteiden   sijainnit   ja   korkeus maanpinnasta, hiukkaskokojakauma, maaston topografia,  maankäyttö  ja  kasvillisuus  sekä  alueen ilmasto ja sääolosuhteet (etenkin vallitsevat tuulen suunnat).  Maaperäpitoisuuksien  lähtötaso  analysoidaan nykytilaselvityksessä ennen kaivostoiminnan  aloittamista,  jotta  laskeumasta  voidaan  arvioida syntyviä ainekohtaisia ympäristöpitoisuuksia. Pölyn  leviämismallien  tai  yksinkertaisempien  laimenemismallien avulla pystytään rajamaan vaikutusalue sekä muodostamaan tarvittaessa pitoisuusvyöhykkeitä lähempää vaikutustarkastelua varten. Karkeamman   tason   arvioinnissa   voidaan   hyödyntää  myös  aiempia  kokemuksia  kaivoskohteista.  YVA-vaiheessa  lähtötietojen  taso  ei  useimmiten  mahdollista  yksityiskohtaista  pölylaskeuman mallinnusta  mutta  kaivosalueen  lähiympäristön maaperän  ja  humuskerroksen  kontaminoitumista on  kuitenkin  hyvä  arvioida  yleispiirteisemmällä tasolla: 
* pölypäästöt eri kohteista (lähtötieto) 
* pölypäästön ominaisuudet eri päästölähteissä 
* pölyn leviäminen ympäristöön 
* pintamaan ja humus- tai karikekerroksen pitoisuudet (nykytilaselvitys) 
* pölylaskeumasta  syntyvät  pitoisuusmuutokset maaperän yläosassa 
* haitta-aineiden  esiintymismuoto  ja  helppoliukoisuus 
* mahdollinen  maaperän  happamoitumista  aiheuttava pölylaskeuma. 

Arvioinnin onnistumista seurataan toiminnan aikana  määrittämällä  tärkeimpien  haitta-aineiden pitoisuuksia   kaivoskohteen   ympäristön   maaperässä  seurantaohjelmien  mukaisesti.  Seurannalla tarkennetaan  paitsi  pitoisuustasojen  kehittymistä myös kontaminaation leviämisaluetta ja haitta-aineiden esiintymismuotoa. Mineraalipölystä aiheutuva  kontaminaatio  voi  säilyä  maaperässä  varsin vaikealiukoisessa muodossa. 

===Kaivosvesien vaikutus pintamaahan===

Ilmalaskeuman  ohella  kaivosalueelta  suotautuvat ja  kulkeutuvat  vedet  ovat  mahdollinen  kontaminaation kulkeutumisreitti. Kaivostoiminnan vaikutuksia maaperään voidaan arvioida tarkastelemalla  kaivosvesien  ja  pohjaveden  reittejä  ja  joissakin tapauksissa  myös  niissä  kulkeutuvaksi  arvioituja haitta-ainemääriä. Uusien kaivosten suunnittelussa  lähdetään  siitä,  etteivät  haitta-aineet  kulkeudu ympäristöön pohjavesien välityksellä, mutta muutettavan toiminnan tapauksessa voi jo olla havaintoja   pohjavesien   kontaminoitumisesta.   Useissa tapauksissa  maaperän  pitoisuusmuutoksia  ei  ole mahdollista  arvioida  määrällisesti  etukäteen  vaan voidaan  ainoastaan  osoittaa  sellaisia  alueita,  joissa  muutokset  olisivat  mahdollisia.  Ympäristövaikutuksia  arvioitaessa  voidaan  tarkastella  tiettyjen kohteiden  lähiympäristöjä  sekä  poikkeuksellisista sääoloista johtuvia mekanismeja: 
* passiiviset vesienkäsittelyrakenteet 
* maanpoistomaiden varastointialueet 
* tiiviiden pohjarakenteiden alueet (tihkuminen) 
* poikkeusjuoksutusreitit 
* sulamis- ja sadevesien reitit 
* tihkupinnat ja lähteiset kohteet alueella. 

Pölylaskeuman sekä pohja- ja pintaveden aiheuttamat  vaikutukset  ovat  riippuvaisia  maaperän  ominaisuuksista,  kuten  maalajista  (etenkin  orgaanisen aineksen määrästä), raekoosta (hienoaineksen määrästä), pH-olosuhteista, kosteudesta ja lämpötilasta, hapetusoloista sekä pohjaveden korkeudesta ja sen vaihtelusta.   Maaperäpitoisuuksien   vertailuaineistoksi on saatavilla GTK:n keräämää tutkimusaineistoa  eri  maalajien  alkuaineiden  taustapitoisuuksista (esim.  Koljonen  1992,  Salminen  1995,  Salminen et  al.  2007).  Maaperän  geokemiallisten  kartoitusten  aineistot  ovat  olleet  pohjana  GTK:n  ja  SYKEn toteuttamassa   [http://gtkdata.gtk.fi/tapir  valtakunnallisessa   taustapitoisuusrekisterissä].

==Vaikutukset pohjaveteen==

Päivi Kauppila (GTK)
Ympäristövaikutusten    arviointimenettelyssä    on keskeistä  arvioida  toiminnan  vaikutusta  pohjaveden  laatuun  ja  määriin  ja  siten  sen  käyttömahdollisuuksiin ja vaikutukseen pintavesien laatuun. 

Tarkasteluun sisällytettäviä asioita ovat seuraavat: 
* pohjaveden vesitaseet ja virtaussuunnat 
** kaivoksen  kuivanapitopumppauksen  vaikutus   pohjavedenpintoihin   (kuivatuskartion laajuus   ja   syvyys,   ruhjeiden   hydrologian  muutokset),  virtaussuuntiin  ja  pohjaveden käyttöön   (pohjavesialueet,   vedenottamot, kaivot) 
** maankäytön  muuttumisen  vaikutus  pohjavesitaseisiin    ja    pohjaveden    virtaussuuntiin  ja  -reitteihin  (maanpoistot,  rakennetut alueet yms.) 
* pohjaveden laatu 
** kaivannaisjätealueilta pohjaveteen suotautuvien vesien vaikutus pohjaveden laatuun 
** kaivosalueen  valumavesien  vaikutus  pohjaveden laatuun 
** kaivosalueen  maaperän  laadun  muutosten vaikutus pohjaveden laatuun 
** kemikaalien ja polttoaineiden varastoinnista vuotojen tms. vahinkojen aiheuttamat muutokset pohjaveden laatuun 
** pohjaveteen  pääsevien  haitta-aineiden  kulkeutuminen laajemmalle alueelle 
* vaikutukset  mahdollisten  vedenottamoiden  ja  kaivojen veden laatuun 
** louhosvesien  (ml.  räjäytykset  ja  räjähdysaineiden  käyttö,  mahdollinen  kaivostäyttö, seinämien  hapettuminen)  vaikutukset  kalliopohjaveden laatuun toiminnan päättymisen ja kuivanapitopumppauksen päätyttyä. 

Vaikutusten   arvioinnin   tulisi   kattaa   koko   toiminnan  elinkaaren  aikaisten  vaikutusten  arvioiminen  (ml.  kaivoksen  sulkeminen  ja  jälkihoito). Vaikutusten  vähentämistä  päästöjä  vähentämällä kuvataan  hankkeen  toimintojen  kuvaamisen  yhteydessä ja pohjaveden suojaamiseen käytetyt menetelmät  joko  pohjavesivaikutuksien  arvioinnin tai vesien hallinnan yhteydessä. 

===Muutokset pohjaveden määrässä ja virtaussuunnissa===

''Antti Pasanen (GTK)

Suurimmat  muutokset  pohjaveden  määrässä  ja virtaussuunnissa   aiheutuvat   yleisesti   louhosten kuivanapidosta ja niistä pois pumpattavista vesistä,  mutta  myös  maanpäälliset  rakennelmat  ja  varastointiläjitykset  saattavat  aiheuttaa  muutoksia. Näitä  muutoksia  voidaan  arvioida  mm.  mallintamalla  tai  analyyttisin  menetelmin.  Lähtötietojen ollessa  riittävät  mallinnusta  varten,  yksinkertainenkin mallinnus saattaa antaa hyvän kuvan pohjaveden määrän ja virtaussuuntien muuttumisesta. 

Usein  YVA-vaiheessa  analyyttisillä  menetelmillä pystytään  laskemaan  mm.  louhoksen  kuivatusvesien virtaama, pohjaveden pinnan alenema ja alenemakartio, jos käytettävissä oleva lähtöaineisto ei riitä  mallinnuksen  tekemiseen.  Laskennan  tueksi tarvitaan  myös  hydrogeologista  pohdintaa  tuloksen oikeellisuudesta ja avaruudellisesta sijoittumisesta.  Erilaisille  louhoksille  ja  akvifereille  sopivia analyyttisia  laskentakaavoja  ovat  koonneet  ja  kehittäneet mm. Airaksinen (1978), Singh ja Atkins (1984, 1985) ja Marinelli ja Niccoli (2000). 

===Pohjavesitutkimusten kohdentaminen===

''Antti Pasanen (GTK)

YVA-vaiheen pohjavesitutkimuksien kohdentamisessa on tärkeää, että havaintopaikat ovat olennaisia  arvioitavien  vaikutusten  ja  kaivostoimintojen sijoittamisen  sekä  herkkien  kohteiden  kannalta. Maaperän    pohjavesitutkimusten    sijoittamisessa geomorfologinen tulkinta sekä karttatulkinta ovat avainasemassa,  ja  niitä  täsmennetään  soveltuvin geofysikaalisin  menetelmin  ennen  kairauksia  ja pohjavesiputkien asentamista. 

Suomalaisessa   kiteisessä   kallioperässä   ruhjevyöhykkeiden   vaikutus   kaivoksen   vesitaseeseen ja  pohjaveden  pintoihin  saattaa  olla  merkittävä. YVA-vaiheessa olisikin hyvä tehdä lineamenttitarkasteluja ja keskittää tutkimuksia hyvän vedenantoisuuden  kohteisiin,  kuten  ruhjevyöhykkeisiin, jolloin  vesitaseiden  ja  vaikutuksien  arviointi  on totuudenmukaisempi. 

===Muutokset pohjaveden laadussa===

''Päivi Kauppila (GTK)

Hankkeen   aiheuttamia   muutoksia   pohjaveden  laatuun  arvioidaan  eri  kohteissa  muodostuvien vesipäästöjen  laadun  ja  määrän  perusteella  (kaivannaisjätealueiden  suotovedet,  valuma-  ja  hulevedet,  passiiviset  vesienkäsittelyrakenteet,  ympäristöön johdettavat vedet). Muutokset pohjaveden laadussa tulevat erityisesti kyseeseen muutettavan toiminnan  tapauksessa,  jos  pohjaveden  kontaminaatiosta on jo havaintoja. 

Arvioinnissa tarvitaan tietoa pohjaveden laadusta alueella (havaintoputket, kaivot, vedenottamot), pohjaveden ja haitta-aineiden kulkeutumisreiteistä   ja   -nopeuksista   (maaperän   vedenjohtavuustiedot,  vettä  johtavien  kerrosten  esiintyminen  ja yhtenäisyys),   virtaussuunnista   sekä   vedenottamoiden   ja   kaivojen   sijainnista,   etäisyyksistä   ja hydraulisista   yhteyksistä   kaivosalueelle.   Lisäksi arvioidaan, voiko pohjaveden kautta aiheutua vaikutuksia  pohjaveden  purkautumisreittien  kautta pintavesiin (esim. Kauppi 2013). Päästöjen aiheuttamien  pitoisuusmuutosten  arvioinnissa  voidaan käyttää   joko   yksinkertaisia   laskentatarkasteluja (esim. laimenemistarkastelu) tai monimutkaisempia malleja (esim. Backnäs & Pasanen 2013). 

Pohjavesivaikutusten arvioinnissa epävarmuustarkastelussa   kuvataan   lähtöaineiston   asettamat rajoitukset  arvioinnille,  tehdyt  yleistykset  ja  mallinnuksiin liittyvät epävarmuudet. Pohjavesivaikutusten toteutumista voidaan seurata pohjavesitarkkailulla alueelle asennettavista havaintoputkista ja mahdollisista lähialueen vedenottamoista, lähteistä  ja  kaivoista.  Tärkeää  on  seurata  myös  vertailuputkia  ja  niiden  veden  laatua.  Seurannassa  on hyvä  säännöllisesti  määrittää  laajempi  kemiallinen  analyysikirjo  mahdollisten  odottamattomien muutosten havaitsemiseksi. 

==Vaikutukset pintavesien laatuun==

[[File:passiivista_vesienkasittelya.png|thumb|400px]]

''Marja Liisa Räisänen (GTK), Päivi Kauppila (GTK), Tommi Kauppila (GTK), Timo Huttula (SYKE) ja Petri Ekholm (SYKE)

Kaivostoiminnalla on sekä määrällisiä että laadullisia  vaikutuksia  kaivosalueen  ympäristön  pintavesiin.  Päästövesien  (ylijäämävesien  ja  hajakuormitusvesien)  kulkeutumisreitit  ja  vaikutusalueet kuvataan karttakuvina kullekin valitulle vaihtoehtotarkastelulle.  Vaikutusalueen  rajaamisessa  olisi huomioitava  myös  pohjaveden  kautta  pintavesiin leviävä mahdollinen vaikutusalue. Seuraavassa on lueteltu  arvioitavia  tekijöitä,  joiden  määrä  ja  painoarvo vaihtelevat eri vaihtoehtotarkasteluissa: 
* raakaveden oton vaikutukset ottokohteen hydrologisiin   ominaisuuksiin   (mm.   vesipinnan vaihteluun,   virtaamiin,   viipymiin,   alusveden vaihtuvuuteen) 
* ylijäämävesien  juoksutuksen  vaikutus  alapuolisen   vesistön   hydrologisiin   ominaisuuksiin  (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaamiin) 
* veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaiset muutokset 
* samentuminen, kiintoaineen sedimentaatio
* suolaantuminen (anioni-, alkali- ja maa-alkalimetallipitoisuuksien kasvu)
* muutokset  veden  kerrostuneisuudessa  ja  vuodenaikaiskierrossa
* rehevöityminen (P, N ja ravinteet ja ravinteiden kiertoon vaikuttavat aineet, kuten sulfaatti
* happipitoisuuden  muutokset,  mm.  alusveden ajoittainen tai pysyvä happikato
* happamoitumisriski  (raudan  ja  alumiinin  liukenemis- ja saostumiskäyttäytyminen, typpi)
* haitallisten aineiden ajoittainen tai pysyvä lisäys (kemikaalijäämät, metallit, metalloidit) 
* arvioitujen  muutosten  vaikutukset  vesistöjen käyttöön  (kalastus,  uinti,  kastelu,  karjatalous jne.). 

Vaikutusten  arvioinnin  tulisi  kattaa  koko  toiminnan elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioiminen (rakentamisvaihe,  tuotantovaihe,  kaivoksen  sulkeminen  ja  jälkihoito).  Erityisesti  kaivoksen  sulkemisen jälkeisen ajan vesistökuormitus poikkeaa huomattavasti   toiminnan   aikaisesta   tilanteesta, ja  sen  arvioiminen  vaatii  oman  lähestymistavan oletuksineen. 

Ylijäämävesien (prosessi- ja kuivatusjätevesien) fysikaaliset  ja  kemialliset  koostumusarviot  vaihtoehdoittain on esitetty toiminnan kuvauksen yhteydessä,  ja  ne  toimivat  lähtötietoina  arvioinnille. Pintavesiin  kohdistuvien  kuormitusarvioiden  ja juoksutussuunnitelmien  lisäksi  arvioinnin  perustana   ovat   vastaanottavan   vesistön   hydrologiset ominaisuustiedot. Lisäksi on tärkeää kerätä kattavasti tietoa kaivosympäristön nykytilasta hydrologiasta,  hydrogeologiasta  ja  veden  laadusta  ennen kaivostoiminnan aloittamista (ks. nykytilaselvitys) sekä  järjestää  kaivostoiminnan  aikana  jatkuvatoiminen  hydrologinen  tarkkailu  (vedenkorkeudet ja  virtaamat)  kaivosalueella  säännösteltäville  sekä kaivostoiminnan vaikutuspiirissä oleville altaille ja uomille. Pintavesivaikutusarviointi koskee kaivostoiminnan  elinkaaren  aikaisen  normaalitoiminnan  lisäksi  myös  poikkeustilanteita  (putkirikot,  jätevesivuodot,  likaisia  vesiä  sisältävien  altaiden  pato-onnettomuustilanteet).

===Vesistön hydrologisten ominaisuuksien muutokset===

Kaivoksen  raakaveden  oton  ja  ylijäämävesipäästöjen  vaikutuksia  alapuolisen  vesistön  hydrologisten    ominaisuuksien    muutoksiin    arvioidaan hydrologisten  laskelmien  ja  tarvittaessa  mallinnusten  perusteella.  Arvioinnin  lähtökohtana  voidaan  käyttää  Suomen  ympäristöhallinnon  tietoja kohdealueen  sadannasta,  valumavesien  muodostumisesta,  järvien  ja  jokien  vesitilavuuksista  ja vuotuisista  pintavaihteluista  sekä  virtaamista  ja nykytilaselvityksen kohdekohtaisista mittauksista. Laskelmien  tai  mallinnusten  perusteella  tehdään vesitasearviot  kaivostoiminnan  koko  elinkaaren ajalle  ja  tarkastelut  hydrologisesti  poikkeuksellisista  vuosista  1/50  tai  1/100  vuodessa  toistuvien valuntojen pohjalta.

===Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaiset muutokset===

Suolaantumisriskiä  ja  haitallisten  aineiden  pitoisuuksia  alapuolisessa  vesistössä  voidaan  arvioida siten,   että   suhteutetaan   kaivokselta   pintavesiin tuleva  päästön  määrä  vastaanottavien  pintavesimuodostumien  tilavuuteen  ja  alueelle  tyypillisiin valunta-arvoihin  sekä  taustapitoisuuksiin.  Tavoitteena on arvioida ja kuvata, miten päästö leviää ja laimenee eri tilanteissa (hydrologia, juoksutukset) ja millaiset pitoisuudet ja pitoisuusmuutokset syntyvät vastaanottavien vesistöjen eri osiin. Tarvittaessa  arviointia  tarkennetaan  numeerisilla  malleilla,  joissa  keskeisenä  tekijänä  on  sekoittuminen  ja pitoisuuden  laimeneminen  alapuolisessa  vesistössä.  Myös  sedimentaatio  ja  aineiden  reaktiot  voidaan ottaa huomioon. Tietoa järvien tilavuuksista, valunnasta  ja  kemiasta  saa  mm.  ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä. 

===Rehevöitymisriskin arviointi===

Tunnetuin kaivostoimintaan liittyvä ravinnekuormituksen lähde ovat räjähdysaineiden aiheuttamat typpipäästöt.   Lisäksi   mineraalien   rikastuksessa on  käytössä  kemikaaleja,  jotka  sisältävät  vesistöjä  rehevöittäviä  fosfaatteja  (ditiofosfaatit).  Tämän vuoksi  koerikastuksen  yhteydessä  tehtäviin  poistovesien ja rikastushiekan vesijakeen analyyseihin on hyvä sisällyttää myös fosforimääritykset. Aluksi tarkastellaan,   aiheuttaako   suunniteltu   jätevesi päästö  merkittävää  fosforin  tai  typen  pitoisuuslisäystä  sekoittuessaan  vastaanottavaan  vesistöön.
 
Kuormituksen merkitystä voidaan aluksi arvioida laskemalla yksinkertaisilla laimennuslaskuilla, miten  ravinnepitoisuus  muuttuisi  verrattuna  vesien ekologisen  tilan  luokituksen  fosfori-  ja  typpipitoisuusrajoihin  erityyppisissä  vesissä  (Aroviita  et al.  2012,  Liite  3.7.)  Vesistöjen  tyypittelytietoja  voi hakea  Ympäristöhallinnon  ylläpitämästä  Vesienhoidon  karttapalvelu  Vesikartasta.  Mikäli  päästöjen leviämisen mallinnustuloksia on käytettävissä, hyödynnetään niitä arvioinnissa. 

Mikäli  lisäys  on  merkittävä  suhteessa  vesistön vertailutilaan,  tarkastellaan  syntyvää  ravinteiden lisäkuormitusta   vastaanottavassa   vesistössä   tarkemmin  mittaushavaintojen  ja  ainetaselaskelmien avulla. Tällöin otetaan huomioon myös muu ravinnekuormitus esimerkiksi julkaistujen ominaiskuormituslukujen  tai  ympäristöhallinnon  vedenlaatumallin avulla. Kuormituksen sietorajatarkastelujen avulla  arvioidaan,  kestääkö  vesistö  suunniteltua  jätevesikuormitusta  rehevöitymättä.  Saatavilla  on  mm.  [http://llr.vyh.fi/cgi-bin/frontpage.cgi LakeLoadResponse(LLR)-Internet-työkalu].

Ainetaselaskelmissa tarkasteltavaan ravinteiden pidättymiseen ja vapautumiseen sedimenteistä voi vaikuttaa  osaltaan  myös  sulfaatti,  jota  kaivoksen jätevesissä on usein runsaasti. Mikäli vastaanottava  vesistö  on  rehevä,  sulfaatti  voi  heikentää  pohja-aineksen  (sedimentin)  kykyä  sitoa  fosforia  ja siten lisätä rehevyyttä. Tätä seikkaa voidaan YVA-vaiheessa  tarkastella  ainakin  laadullisesti,  asiantuntija-arvion perusteella. 

===Happamoitumisriskin arviointi===

Happamoitumisriskin  arvioinnissa  arvioidaan  vesistöön kulkeutuvien ja kertyvien veden happamoitumista  aiheuttavien  alkuaineiden  ja  yhdisteiden määrää. Keskeistä on tunnistaa happamuutta lisäävien  liukoisten  alkuaineiden  ja  saostumien  (esim. Al,  Fe,  Mn)  sekä  yhdisteiden  (esim.  tiosulfaatti, nitraatti)  määrä,  pysyvyys  ja  reaktiot  alapuolisessa vesistössä sekä vuodenaikaisvaihtelun vaikutus. Arvioinnissa  voidaan  myös  tarkastella,  voiko  kaivosvesikuormituksesta syntyä vesistöön sisäisen metallikuormituksen  tilanne  kerrostuneisuuskausilla  ja liuenneiden  metallien  saostumisesta  syntyvä  happamuusvaikutus  kerrostuneisuuden  purkautuessa. Tällainen vaikutus on voimakkaampi, mikäli vesistö on hyvin matala ja altis pohjaan asti ulottuvalle tuulen  sekoitukselle  talvikerrostuneisuuden  purkautuessa. Happamuuden kasvu voi myös liittyä poikkeuksellisiin  happamiin  vesipäästöihin  tai  pitkällä ajalla muodostuvaan sulfidimineraalien hapettumiseen, josta syntyy alhaisen pH:n vesiä (louhosvedet, kaivannaisjätealueiden suotovedet).

== Vaikutukset vesistösedimenttien laatuun==

Kaivostoiminnan suunnitelluilla ja poikkeustilannepäästöillä  pintavesiin  voi  olla  vaikutusta  myös vesistösedimenttien  kemialliseen  laatuun.  Usein pitoisuusmuutokset   ja   pitoisuudet   pintavesissä ovat  suhteellisen  pieniä,  mutta  ympäristövaikutuksia   arvioitaessa   tulee   ottaa   huomioon,   että pidättyminen  vastaanottavan  vesistön  sedimentteihin  saattaa  kerryttää  esimerkiksi  metalleja  sellaiselle tasolle, jolla voi olla vaikutuksia eliöstöön. Pitoisuusmuutosten  lisäksi  kaivostoiminta  saattaa vaikuttaa sedimentin fysikaalisiin ominaisuuksiin ja fysikaalis-kemiallisiin oloihin. 

===Arvioitavat tekijät===

[[File:huokosvetta_kaivosvaikutteisista_sedimenteista.png|thumb|400px]]

Vesistösedimenttien  laadun  muutoksia  on  hyvä arvioida  erityisesti  niiden  tekijöiden  osalta,  joilla voi  olla  vaikutusta  sedimentissä  elävään  tai  sedimenttiympäristölle muutoin altistuvaan eliöstöön. Varsinaisten  haitta-aineiden  pitoisuuksien  lisäksi tällaisia  tekijöitä  ovat  ne  sedimentin  ominaisuudet,  jotka  muokkaavat  esimerkiksi  metallien  tai vierasaineiden   geokemiallista   esiintymismuotoa ja biosaatavuutta. Samoja muuttujia voidaan hyödyntää myös arvioitaessa sedimentin ja alusveden välistä kemiallista tasapainoa ja aineiden vaihtoa. Vesistösedimenttien laadun muutoksia arvioitaessa  voidaan  arvioida  mahdollista  haittaa  aiheuttavien alkuaineiden (metallit, puolimetallit, ravinteet),  vierasaineiden  (kemikaalit)  ja  sedimentin geokemiallisia  ominaisuuksia  muuttavien  aineiden  (rauta,  mangaani,  orgaaninen  aines,  sulfaatti, hienorakeinen  mineraaliaines  (saves))  kertymistä  sedimenttiin.   Viimeksi   mainittuja   ominaisuuksia  tarvitaan  myös  metallien  biosaatavuutta  arvioitaessa  ja  niitä  hyödynnetään  pitoisuustulosten normalisoinnissa.  Mikäli  muutokset  kiintoaineen sedimentaatiossa tai eloperäisen aineksen laadussa tai määrässä ovat todennäköisiä, niidenkin vaikutuksia on hyödyllistä arvioida. 

===Vaikutuksien arvioiminen===

Vesistösedimenttien   laatuun   kohdistuvien   vaikutuksien  arvioimisessa  on  hyvä  arvioida  ainakin  vastaanottavien  järvien  kerrostumisalueiden (erityisesti  syvänteiden)  sedimenttien  pitoisuusmuutoksia  vesistöön  purettavien  haitta-aineiden suhteen.  Relevantit  haitta-aineet  on  tunnistettu päästöjen  arvioinnin  yhteydessä.  Saattaa  olla  tarpeen  arvioida  myös  matalan  veden  sedimenttien (kulkeutumispohja)  muutoksia  purkukohtien  läheisyydessä  sekä  virtavesien  sedimenttien  pitoisuuksia. 

Järvien  kerrostumisalueiden  sedimentin  pitoisuuksien  muuttumisen  etukäteisarviointi  perustuu   tietoihin   sedimentoituvasta   kiintoaineesta, johon  päästö  sitten  sekoittuu.  Esimerkiksi  metallien  tapauksessa  sedimentissä  on  myös  taustapitoisuuksia,  jotka  otetaan  huomioon.  Arvioinnissa käytettäviä pohjatietoja ovat seuraavat: 
* arvio   vastaanottavaan   vesistöön   kaivokselta johdettavien aineiden määristä (kuormituksesta aikayksikössä, ks. päästöjen arviointi) 
* arvio   toiminnan   aiheuttamasta   kiintoaineskuormituksesta, jos se on merkittävä suhteessa taustakertymään 
* aineiden  taustapitoisuus  kohteena  olevissa  sedimenteissä 
* kiintoaineen  taustakertymä  altaassa  (nykytilaselvityksestä,  ympäristöhallinnon  vesistömallijärjestelmästä  tai  aiempien  julkaistujen  tutkimusten perusteella) 
* kerrostumisalueen  (kerrostumispohjan)  pinta-ala  (sedimenttikaikuluotauksin  tai  laskennallisesti: mallinnus, aaltosyvyys tai tehokas tuulen pyyhkäisymatka) 
* arvio  tarkasteltavan  aineen  pidättymisestä  altaaseen  (riippuu  aineesta  ja  vastaanottavasta altaasta, erityisesti sen virtausoloista). 

Näistä  tiedoista  voidaan  arvioida  kerrostuvan  sedimentin  laatu  kuormitustilanteessa  (taustasedimentaatio  +  kaivoskuormituksen  tuoma  lisäys). Menetelmää on kuvattu tarkemmin Kauppila et al. (toim.) 2013). 

Vaikutuksia   huokosveteen   voidaan   tarvittaessa  arvioida  suuntaa-antavasti  sedimentti-vesi-jakaantumiskertoimien  (Kd)  avulla.  Jakaantumiskertoimia  voidaan  määrittää  paikallisesti,  mikäli sedimentin    pidätysominaisuudet    eivät    muutu oleellisesti    toiminnan    seurauksena.    Kertoimia määritettäessä   tulee   vuodenaikaisvaihtelu   ottaa tarpeen mukaan huomioon. 

===Epävarmuudet===

Vesistösedimenttien   ominaisuuksien   muuttumisen  arvioiminen  etukäteen  on  haastavaa,  ja  arvio on  syytä  tehdä  varsin  karkealla  tasolla.  Epävarmuutta voidaan oleellisesti pienentää, jos nykytilan selvityksiin  sisällytetään  tutkimus  kiintoaineen  ja eri alkuaineiden nykyisestä kertymisestä. Kuormituksen  pidättyminen  altaaseen  (retentio)  jää  tällöinkin  merkittäväksi  epävarmuustekijäksi,  mutta toiminnan alettua siitä voidaan saada myös mittaustietoja arvion tarkentamiseksi. 

Arvioitaessa  kaivostoiminnan  vaikutuksia  vesistösedimentteihin   on   lähestymistavoissa   huomioitava,    että    näytteenoton    syvyysulottuvuus vaikuttaa    merkittävästi    tuloksiin.    Ensinnäkin vesistöjen  pohjien  kerrostumisalueilla  sedimenttiä  kertyy  koko  ajan  lisää,  ja  varsin  lyhytkin  sedimenttinäytesarja    sisältää    usein    kymmenien vuosien  kerrostumisen  tuloksen  kaikkine  muutoksineen, aikajärjestyksessä päällekkäin. Toiseksi sedimentteihin  valuma-alueelta  kertyvä  kontaminaatio  myös  useimmiten  syntyy  samojen  kerrostumisprosessien  kautta  kuin  muukin  sedimentti, pois  lukien  öljyonnettomuuksien  kaltaiset  äkilliset  vierasaineiden  päästöt  veteen.  Kolmanneksi vesistösedimentit  ja  niiden  huokosvesi  ovat  geokemiallisilta  ominaisuuksiltaan  jyrkästi  vaihettuvia  muutamien  ylimpien  senttien  matkalla,  ja  tämän vaihettumisvyöhykkeen ominaisuudet muuttuvat alusveden laadun muuttuessa vuodenaikojen mukaan.  Erityisesti  nykytilaselvityksien  tekeminen ennen toiminnan aloittamista on ensiarvoisen tärkeää,  ja  selvityksessä  on  hyvä  ottaa  huomioon em. vuodenaikaisvaihtelu ja sedimentin aikasarjaluonne (ks. nykytilan selvitykset). 

===Seuranta===

Arvioinnin  onnistumisen  seuranta  on  erityisen tärkeää   vesistösedimenttien   tapauksessa,   koska etukäteisarviointi  on  vaikeaa.  Näytteenotolla  ja mittauksilla  voidaan  todentaa  arvioinnin  luotettavuutta  jo  2–3  toimintavuoden  jälkeen  keskittämällä  näytteenotto  aivan  sedimentin  yläosaan  ja kontrolloimalla vuodenajan vaikutuksia tuloksiin. Myös huokosveden laadun muuttuminen on hyödyllinen seurantakohde. 

==Vaikutukset ilmanlaatuun==

''Hannu Komulainen (THL)

Tärkeimmät  ilmanlaatuun  vaikuttavat  arvioitavat päästöt ovat pöly- eli hiukkaspäästöt ja kaasumaisten  aineiden  päästöt.  Kaivoksilla  pöly  on  pääasiassa  malmin  käsittelyyn  liittyvää  mineraalipölyä, mutta  pienhiukkasia  on  myös  poltto-  ja  pakokaasupäästöissä.  Myös  kaivannaisjätteistä  saattaa syntyä  pölypäästöjä  (rikastushiekka-altaat,  sakat, sivukivialueiden  pölypäästöt)  ja  päällystämättömistä  teistä  pölyä.  Kaivoksen  prosessikuvauksista tulee  päätellä,  mitkä  pölypäästölähteet  ovat  relevantteja  kussakin  kaivosympäristössä  sisällytettäväksi  ilmanlaatuarvioon.  Tavoitteena  on  arvioida kaivokselta  tulevan  kokonaishiukkaspäästön  vaikutus ilmanlaatuun. 

Hiukkaspäästöt   saattavat   nostaa   hiukkasten pitoisuuksia  ilmassa,  määräajaksi  tai  pysyvästi. Siten  hiukkasiin  liittyvä  tärkein  ilmanlaatutieto on hiukkasten pitoisuus ilmassa (eri kokoluokat: PM<sub>10</sub>,   PM<sub>2.5</sub>).   Myös   hiukkasten   kemiallisella koostumuksella  (alkuaineet;  tien  pinnan  pöly, kaivoksen  mineraalipöly)  on  merkitystä  niiden toksisuudelle  ja  terveysvaikutuksille.  Erityyppisistä  lähteistä  tulevat  hiukkaset  ovat  haitallisuudeltaan  erilaisia,  mutta  kaikkea  tähän  liittyvää ei vielä tiedetä yksityiskohtaisesti. Kaivoksen pölypäästöjä  voidaan  arvioida  kvantitatiivisesti  eri prosessien ja työvaiheiden pölypäästökertoimien avulla  (Kauppila  et  al.  2013b).  Energiantuotannon  ja  ajoneuvojen  päästöjen  arviointia  on  kuvattu  mm.  lähteessä  Pasanen  &  Kousa  (2013). Eri  malmimäärien  käsittelyssä  syntyvistä  hiukkaspäästöjen määristä voidaan tehdä laskelmia ja mallittaa  niiden  perusteella  hiukkasten  leviäminen  ilmaan  kaivoksen  ympäristöön  (Tuomisto 2013). 

Mallituksesta on mahdollista saada arvio erikokoisten  hiukkasten  pitoisuudesta  ja  leviämisalueesta ilmassa ja käyttää tätä tietoa hiukkasten terveysriskinarvioon. Maaperään päätyvä karkeampi hiukkasfraktio vaikuttaa myös maaperän kuormittumiseen  pölyn  sisältämillä  aineilla  ja  aiheuttaa pintojen likaantumista (esimerkiksi grafiittipöly). Laskelmiin  perustuvat  hiukkasarviot  ovat  erityisen  hyödyllisiä  kaivostoiminnan  suunnitteluvaiheessa.   Voidaan   arvioida   eri   malmimäärien käsittelyyn   liittyvien   hiukkaspäästöjen   eroja   ja niiden  vaikutusta  ilman  laatuun.  Arvioissa  tulisi ottaa  kantaa  siihen,  miten  hyvin  arvioon  käytetty päästökerroin, malli tai laskelma edustaa ja ennustaa tilannetta arvioitavassa kohteessa ja mitkä ovat siihen liittyvät suurimmat epävarmuudet ja niiden vaikutus arvioon. 

Jo  toimivalla  kaivoksella  kaivoksen  toiminnan vaikutus  ilmanlaatuun  voidaan  parhaiten  todeta  mittaamalla  seurantaan  valittujen  parametrien  (esim. PM<sub>10</sub>, PM<sub>2.5</sub>) pitoisuuksia ilmasta. Kerätyistä  hiukkasnäytefraktioista  tulisi  analysoida  myös hiukkasten kemiallinen koostumus. Jos päästö pysyy  samanlaisena,  analyysiä  ei  ole  tarvetta  toistaa jokaisesta hiukkasmäärityskerrasta erikseen. 

Ilman  laadusta  antaa  epäsuoraa  tietoa  myös pölylaskeuman  seuraaminen.  Pölylaskeuma  kuvastaa hiukkasia, joiden viipymä ilmassa on lyhytaikainen   (isohkoja   hiukkasia).   Pölylaskeumasta voidaan analysoida myös pölyn koostumusta (kemiallinen  koostumus,  orgaaninen  aines)  keräysjaksojen välillä. Se sijaan pölylaskeuma ei kuvasta hyvin  hiukkasten  pitoisuuden  vaihtelua  ilmassa keräysjakson  aikana,  koska  keräys  on  kumulatiivista.  Se  kuvastaa  ennen  kaikkea  kaivoksen  mineraalipölypäästöjen   karkean   fraktion   määrissä tapahtuvia muutoksia. 

===Kaasumaiset aineet===

[[File:kaivostoiminta_vaikuttaa_ilmanlaatuun.png|thumb|400px]]

Kaivostoiminnasta  ulkoilmaan  päätyviä  haihtuneita tai kaasumaisia aineita voivat olla esimerkiksi 
* rikkidioksidi (SO<sub>2</sub>) 
* rikkivety (H<sub>2</sub>S) 
* muut haisevat rikkiyhdisteet (TRS) 
* typpidioksidi (NO<sub>2</sub>), muut typen oksidit (typpioksidi, NO) 
* hiilivedyt (HC)
* hiilimonoksidi (CO) 
* hiilidioksidi (CO<sub>2</sub>) 
* muut haihtuvat orgaaniset aineet (VOC). 

Niiden  vaikutus  ulkoilman  laatuun  kaivosalueen ulkopuolella  riippuu  päästön  määrästä  (päästön tiheys,  kesto,  kokonaispäästön  määrä).  Siten  kaasumaisten   aineiden   merkittävyys   päästönä   on täysin  kaivoskohtainen.  Myös  päästöjen  koostumus  on  vaikutusten  kannalta  oleellinen.  Kaasupäästöissä  saattaa  olla  vain  yksittäinen  aine,  joka on  ympäristö(terveys)vaikutusten  kannalta  merkityksellinen.   Koska   kaasumaiset   epäpuhtaudet laimenevat ilmaan, niiden suurimmat pitoisuudet ilmassa  ovat  päästölähteen  lähimmässä  ympäristössä kaivosalueella. Pitoisuudet laimenevat nopeasti  ilmaan  sekoittumisen  vuoksi.  Kaasumaisista epäpuhtauksista  potentiaalisimmin  haittaa  kaivosympäristössä  aiheuttavat  hajurikkiyhdisteet  (ks. [[Kaivostoiminnan terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi#Hajuhaitat|Hajuhaitat]])

Arvioita  tehtäessä  on  ensimmäiseksi  syytä  kartoittaa,  mitkä  aineet  ylipäänsä  voivat  vaikuttaa ilmanlaatuun,   ja   keskittää   arvio   niihin.   Siihen vaikuttavat 
* päästön   kokonaismäärä   (todennäköisesti   todettava vaikutus ilmanlaatuun) 
* päästön haitallisuuden luonne (hajurikkiyhdisteet- hajuhaitta, muu terveyshaitta) 
* päästön ajallinen vaihtelu (suurten pitoisuuksien välitön vaikutus) 
* päästölähteen   luonne   (leviämisalue:   korkea piippu – maan pinnassa) 
* aineen   käyttäytyminen   ilmassa   (säilyvyys   ja mahdollinen ilmakemia). 

Päästömäärien    vaikutuksista    ilmanlaatuun    on saatavissa  tietoa  muista  yhteyksistä  (esimerkiksi energiantuotanto, jätteiden poltto) ja jo toimivilta kaivoksilta   (tarkkailuohjelmien   ilmanlaatuselvitykset), joten näitä tietoja kannattaa yrittää käyttää hyödyksi vertailukohtana. Kun arvioitavan aineen pitoisuus  ilmassa  voidaan  laskennallisesti  arvioida,  mallintaa  tai  mitata  (jo  toimiva  kaivos),  sitä voidaan  parhaiten  käyttää  ilmanlaatuvaikutuksen arviointiin.  Terveysriskinarvioon  se  on  oleellinen perustieto  (ks.  Ilman  epäpuhtauksien  terveysvaikutukset).   Koerikastusvaiheesta   saatavat   tiedot ovat  tärkeitä  kaasumaisten  päästöjen  arvioinnissa ja   kaivostoiminnan   ilmapäästöjen   arvioimiseen käytettäviin   ohjeistuksiin   sisältyy myös   kaasumaisten  päästöjen  arviointiohjeita  (esim.  Commonwealth of Australia 2011). 

==Vaikutukset ilmastoon==

''Jorma Jantunen (SYKE)

Kaivoshankkeiden  vaikutukset  ilmastoon  tarkoittavat   lähinnä   kasvihuonekaasupäästöjä.   Niiden vaikutukset  ovat  globaaleja,  eivätkä  ne  kohdennu paikalliseen   ympäristöön.   Kaivoksista   aiheutuu kasvihuonepäästöjä kolmesta lähteestä: 
* Kaivosalueelta   poistetaan   laajasti   metsä-   ja muu kasvillisuus, mikä vähentää hiilidioksidin sitoutumista kasvillisuuteen. 
* Hankkeen vaatiman energian tuotanto ja hankkeesta  aiheutuvan  liikenteen  päästöt  ovat  hiilidioksidipäästöjen  lähde.  Vaikutus  kasvihuonekaasupäästöihin  riippuu  käytetyn  energian  tuotantotavasta. 
* Hiilidioksidia vapautuu, kun malmi prosessoidaan metalliksi. Rikastusmenetelmistä johtuvat hiilidioksidipäästöt  voivat  vaihdella  merkittävästi.  Erityisesti  poltettu  kalkki  on  merkittävä välillisten   CO<sub>2</sub>-päästöjen   aiheuttaja.   Kaivosteollisuudessa  kalkilla  säädellään  pH:ta  sekä prosesseissa että vesienkäsittelyssä. 

Yleensä   kaivosten   hiilidioksidipäästöistä   suurin osa  syntyy  suorista  päästöistä  (polttoaineiden  ja lämmöntuotannon  päästöt  tai  ostettu  sähkö).  Ilmastoon  vaikuttavista  kasvihuonepäästöistä  kuvataan  niiden  määrät  ja  mahdollisten  hankevaihtoehtojen  erot,  jos  niillä  sellaisia  on.  Päästöjen määrän  hahmottamiseksi  on  hyvä  verrata  niitä sekä  paikallisiin  lähteisiin  että  valtakunnallisiin teollisiin  päästöihin.  Mikäli  kaivoskohteessa  aiotaan  tehdä  kasvihuonekaasuja  tai  niiden  päästöjä vähentäviä  toimia,  kuten  hiilidioksidin  sidontaa kaivannaisjätteisiin  tai  laajamittaista  geoenergian hyödyntämistä, myös nämä kuvataan.

==Katso myös==

{{kaivos-YVA-raportti}}