Ekologinen riskinarviointi
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi3456 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Ekologiset riskit voivat ilmetä yksilöissä, populaatioissa, eliöyhteisöissä ja ekosysteemeissä. Toisin kuin terveysriskinarvioinnissa, jossa arviointi kohdistuu yksilöön, ekologisessa riskinarvioinnissa kiinnostuksen kohteena ovat populaatioon tai koko ekosysteemin rakenteeseen ja toimintaan kohdistuvat haitat. Tällainen arviointi, jossa haitta-aineelle altistujina ovat ekosysteemin eläimet, kasvit ja mikrobit sekä niiden vuorovaikutukset ja ylläpitämät prosessit, vaatii hyvin monimutkaisia syy-seuraussuhteiden tarkastelua. Käytännössä ekologinen riskinarviointi tukeutuu edelleen enemmän ekotoksikologisiin testeihin, jotka ovat helpommin toteutettavissa, kuin varsinaisiin ekologisiin vasteisiin kuten populaatiotason muutoksiin. Ekologisia riskejä arvioidaan ekologisella riskinarviointiprosessilla.
ERA-prosessin tarkoitus
Tällaisen vaiheittain etenevän menettelyn tarkoitus on hallita päätöksentekoon liittyviä epävarmuuksia (Crumbling 2004)[1]ja vähentää ekosysteemeihin kohdistuvia vaaroja. Kohdekohtainen käsitteellinen malli (CSM=conseptual Site Model) luodaan ERA-prosessin alussa ja se tarkentuu arviointiprosessin edetessä. ERA-prosessi voidaan lopettaa jokaisen vaiheen tarkastelun jälkeen, jos haitan aiheuttajasta eli haitta-aineesta ei havaita mahdollista riskiä tai jos katsotaan aiheelliseksi ryhtyä riskinhallintatoimenpiteisiin (kunnostukseen) ennen prosessin loppuun viemistä. Kaikki päätökset tulee kirjata muistiin.
Ekologinen riskinarviointiprosessi
Kokonaisvaltainen ekologinen riskinarviointiprosessi voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen (ERA1, 2008) [2]
- Vaihe 0: Alustavat tutkimukset ja käsitteellisen mallin luonti
- Vaihe 1: Kohdetutkimukset ja tarkennettu laskennallinen RA: kemikaalitarkastelu
- Vaihe 2: Tarkennettu mittaustietoihin perustuva RA: ekologinen ja biologinen
- Vaihe 3: Riskin luonnehdinta
Ekologinen riskinarviointiprosessi kaivosympäristöissä myötäilee soveltuvin osin pilaantuneille alueille suunniteltuja pilaantumisen ja puhdistustarpeen arviointimenettelyjä, joita on kuvattu mm. ympäristöhallinnon ohjeessa 2/2007 [3] sekä pilaantuneiden maiden ekologisessa riskinarviointioppaassa (ERA1, 2008). Pilaantuneen maan kohteessa arvioidaan aluksi puhdistustarve ja tehdään perusarviointi, jonka jälkeen suoritetaan tarkennettuja arviointeja kulkeutumisriskeistä, terveysriskeistä sekä ekologisista riskeistä. Kaivosalueen ekologisessa riskinarvioinnissa määritellään ensin tarve riskinarviointiin, jonka jälkeen kerätään enemmän kohdetietoa ja suunnitellaan tarkemmin riskinarviointiin liittyvät tutkimukset. Tutkimuksia tarkennetaan, kunnes päästään haluttuun lopputulokseen, joka on määritetty riskinarviointiprosessin alkuvaiheessa. Arviointi tulee dokumentoitava kattavasti: tavoitteet, rajaukset ja menettely, perustelut tehdyille valinnoille ja johtopäätöksille sekä epävarmuudet (YM 2/2007).
Viitteet
- ↑ Crumbling 2004 http://www.triadcentral.org/tech/documents/CrumblingNEMC2004proceedings.pdf
- ↑ An ecological risk assessment framework for contaminants in soil (2008). Science report SC070009/SR1. Environment Agency. United Kingdom. http://publications.environment-agency.gov.uk/pdf/SCHO0908BOOZ-e-e.pdf
- ↑ Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007. Ympäristöministeriö. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=302022
Aiheeseen liittyviä sivuja
<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>