Tiedolla johtamisen sisäänajosuunnitelma

Edistymisluokitus
Opasnetissa lukuisat sivut ovat työn alla eri vaiheissa. Niiden tietosisältöön pitää siis suhtautua harkiten. Tämän sivun sisällön edistyminen on arvioitu: Tämä sivu on luonnos Sivun olennainen sisältö ja rakenne on jo hahmottunut, mutta kuitenkin isoja sisältöpuutteita on edelleen.

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi5142
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa

Tämä sisäänajosuunnitelman versio on varsin varhainen ja sitä pitää päivittää useiden eri asioiden suhteen:

• Kirjallisuuskatsauksessa nyt oleva suositeltujen työkalujen taulukko sopii paremmin osaksi sisäänajosuunnitelmaa, tai osa jätetään ehkä loppuraporttiin, koska sisäänajosuunnitelma on tarkoitus pitää varsin lyhyenä.
• Tarvekartoituksessa tulleet huomiot mm. ministeriöiden toiminnasta ja tarpeista tulee huomioida.
• VN-TEAS-aiheisen policy briefin suositukset ja siitä käyty kriittinen keskustely täytyy myös huomioida. Tähän liittyen (ja muutenkin) on syytä miettiä, lasketaanko suunnitelman tavoitetasoa siten, että suuri osa ministeriön toiminnasta on mahdollista saada suositusten mukaiseksi; vai pidetäänkö tavoitetaso korkeana, vaikka se joidenkin mielestä olisi haastavaa tai epätoivottavaa saavuttaa? Ei ole selvää, kumpi lähestymistapa edistää paremmin tiedon hyödyntämistä pitkällä aikavälillä.
• Sisäänajosuunnitelmassa on myös syytä miettiä, ovatko helpot välivaiheen ratkaisut toivottavia vai eivät. Toisaalta niiden etuna on se, että ne ovat melko lähellä nykyisiä käytäntöjä. Toisaalta niiden ongelma on se, että ne eivät täytä perimmäisiä tavoitteita niin hyvin kuin varsinaiset ratkaisut, mutta ne silti saattavat jäädä pysyviksi ratkaisuiksi näin estäen kehitystä pidemmän päälle.
• Kokeiluista on noussut useita mahdollisia suosituksia ja jatkokokeilujen aiheita.
  • Esimerkiksi käytössä olevaa Word Onlinea (Office 365) voisi käyttää yhteiskirjoittamiseen ministeriöiden kesken sen sijaan että käytettäisiin jotain uutta järjestelmää.
  • Avoimesta arvioinnista huomattiin (taas kerran) että tutkijoita on vaikea motivoida avoimien prosessien osallistujiksi, koska ne eivät tuota perinteisiä tutkijoiden kannustimia eli julkaisuja tai tutkimusrahoitusta. Tähän ongelmaan pitäisi kokeilla uusia lähestymistapoja, kuten Demos Helsingin kokeilua palkata yliopistotutkijoita muutaman kuukauden pesteihin vaikutusarviointeihin osallistumaan. Myös hitaampi mutta tärkeämpi muutos olisi kehittää tutkimuksen palkitsemisjärjestelmiä siten, että tällainen työ tulisi olennaiseksi tai ainakin tunnustetuksi osaksi tutkijan toimenkuvaa.
  • Datavisualisointi oli onnistunut ja tuntui vakuuttavan osapuolia siitä, että sellainen työ on järkevää ja hyödyllistä. Se että asiaa on jo edistetty puhuu tämän puolesta. Mutta ollaanko jo halutussa tilanteessa, vai pitäisikö asiaa edistää pitemmälle?
• On lisättävä lyhyt kuvaus mitä on opittu, mitä tavoitetta nousee ja mitä toimenpiteitä nämä edellyttävät
• Mietittävä, onko meillä tarjottavana matalalla riippuvia hedelmiä. Eli enemmän asioita, joihin päättäjä voi tarttua ja valita sen sijaan että on vain yksi grandioosi suunnitelma joka on otettava tai jätettävä.
• Voisiko olla eri kunnianhimon tason juttuja: rohkea Suomi, semi Suomi, nuiva Suomi.
• Väännetäänkö perusasioita rautalangasta vai mennäänkö syvälle konkretiaan?

Kysymys

Miten Yhtäköyttä-hankkeen tunnistamat paremmat käytännöt saadaan ajettua sisään valtionhallintoon? Erityisesti tarkastellaan toimenpiteitä, joilla tuetaan valtioneuvoston toimintaa.

Vastaus

Sisäänajosuunnitelmaan sisältyy kolme uutta sosiaalista innovaatiota, jotka otetaan käyttöön valtioneuvoston työtä tukevassa päätösvalmistelussa ja tietotyössä. Nämä ovat a) tietotyön tavoitteeksi asetettava jaettu ymmärrys, b) tietokiteet eli avoimet muuttujat tiedon kohteellisessa jäsentämisessä ja tulkitsemisessa sekä c) arvostusteoria motivoimassa tietotuotantoa.

Jaettu ymmärrys tietotyön tavoitteeksi

Kuva 6-1. Jaettu ymmärrys on eri toimijoiden yhdessä muodostama käsitys erilaisista näkemyksistä ja mielipiteistä.

Jaettu ymmärrys tietystä aiheesta tarkoittaa tilannetta, jossa osallistujien näkemykset aiheesta sekä perustelut ja erimielisyydet on kuvattu niin hyvin, että tiedetään mistä ollaan samaa ja mistä eri mieltä, ja miksi. Päätöksentekoon liittyvissä aiheissa on olennaista kuvata sekä asiaintilaa (mitä on?) että siihen liittyviä arvoarvostelmia (miten pitäisi olla?). Jaettuun ymmärrykseen on siten ikään kuin sisäänrakennettuna taipumus tarkastella tavoitteita ja ohjata toiminaa. Tässä suhteessa jaettu ymmärrys poikkeaa kollektiivisesta tiedosta, joka käsittelee asioita tietämisen näkökulmasta ilman ääneenlausuttua toiminnallista tavoitetta. Se myös poikkeaa konsensuksesta sikäli, ettei yhteisymmärrystä tai eriävien näkemysten saamista samaan rintamaan tavoitella.

Jaetussa ymmärryksessä ei vaadita, että kaikki pystyisivät kuvaamaan jokaisen henkilön ajattelun erikseen. Sitä edistää tehokkaasti (ja ison ryhmän osalta on välttämätöntä), että sitä työstetään ja kuvataan kirjallisesti, joskin se toki sallii kaikki muutkin kommunikaation muodot. Silloin kaikkien ei tarvitse käydä dialogia kaikkien muiden kanssa, vaan jokainen voi keskittyä osallistumaan trialogian mukaisesti yhteisen kuvauksen tekemiseen ja omaksumiseen. Kirjallinen kuvaus on yhdenmukainen jaetun ymmärryksen kanssa silloin, kun jokainen myöntää, että kuvaus sisältää totuudenmukaisesti myös hänen ajattelunsa aiheesta.

Jaettu ymmärrys valtioneuvoston tietotyössä

Jaetun ymmärryksen mukaisessa päätösvalmistelussa esimerkiksi lakia kirjoitettaessa ei riitä, että syntyy lakiteksti ja sen sisällölle pätevät perustelut. On kuvattava myös, mitä muita perusteltuja näkökulmia asiasta oli ja mitkä olivat niiden perustelut. Jopa sellaiset näkökulmat kuvataan, jotka on vakavalla mielellä esitetty mutta jotka valmistelun aikana osoittautuivat perusteettomiksi. Tämä on tärkeää, jotta vältettäisiin niiden esiinnouseminen uudelleen, kun mukaan tulee henkilöitä, jotka eivät tunne valmistelun aiempia vaiheita. Tämä voi olla hyväksyttävyyden takia tärkeää myös kansalaisille tai muille tahoille, jotka eivät ole lainkaan valmistelussa mukana.

Jotta jaetun ymmärryksen kuvaaminen käytännössä onnistuisi, lakivalmistelulle tarvitaan uudenlainen, avoin verkkotyötila. Se voi olla kokonaan avoin (internetissä) tai tilanteen vaatiessa avoin vain valmisteluun osallistuville. Menetelmän kokeilun kannalta täysin avoin valmistelu olisi opettavaisinta.

Lisäksi on toimittava kohteellisesti eli jokaiselle erilliselle asialle avataan oma sivu verkkotyötilaan, ja kaikki asiaan liittyvä materiaali liitetään kyseiseen sivuun riippumatta siitä, kuka tiedon on tuottanut. Asian rajaus selkeytetään määrittelemällä asialle tutkimuskysymys, ja työn tarkoituksena on tuottaa kysymykseen paras mahdollinen vastaus. Siirrytään siis henkilöön sidostusta tietorakenteesta asiaan sidottuun tietorakenteeseen. Näin kaikilla valmisteluun osallistuvilla on käytettävissään sama tieto ja työkalut, ja he pystyvät arvioimaan, mitä tietoa jaetun ymmärryksen tavoitteesta vielä puuttuu. Lisäksi valmistelun aikataulu ja tehtävälista avataan, jotta asian seuraaminen helpottuu. Erillisiä tehtävälistoja vältetään, koska ne estävät tiedon leviämistä.

Jaetun ymmärryksen tavoite luo siis seuraavat toimenpide-ehdotukset:

• Toimenpide 1. Jaettu ymmärrys otetaan ääneenlausutuksi tavoitteeksi niissä hankkeissa, joissa sisäänajosuunnitelmaa aletaan toteuttaa.
• Toimenpide 2. Hankkeiden valmistelutyö toteutetaan avoimessa verkkotyötilassa. Olemassaolevia työkaluja voi edelleen käyttää, mutta kaikki tieto tuodaan heti myös verkkotyötilaan.
• Toimenpide 3. Asiat jäsennetään verkkotyötilaan kohteellisesti eli asian mukaan ja määritellään asioille tutkimuskysymykset.
• Toimenpide 4. Hankkeesta vastaava avaa hankkeen aikataulun ja tehtävälistan avoimesti nähtäväksi ja ylläpitää niitä hankkeen ajan.

Tietokiteet tukemaan tulkintoja

Tietokiteet ovat ovat internetissä jaettuja ja joukkoistetusti tuotettuja tietosivuja, jotka vastaavat täsmälliseen tutkimuskysymykseen tieteellisin perustein. Ne muistuttavat Wikipedia-artikkeleita sikäli, että niidenkin tuottamiseen voi vapaasti osallistua ja sisällölliset erimielisyydet ratkaistaan keskustelemalla. Kuitenkin ne myös poikkeavat olennaisilla tavoilla erityisesti siksi, että tietokiteen tarkoituksena on vastata perustellusti siinä esitettyyn tutkimuskysymykseen. Ne voivat myös sisältää uutta tietoa ja julkaisemattomia havaintoja, ja sivulla voidaan käydä tieteellistä väittelyä. Viimeinen sana ei Wikipedian tapaan perustu vakiintuneeseen julkaistuun tietoon arvostetussa lähteessä vaan tieteellisin perustein käytyyn kriittiseen keskusteluun havainnoista ja niiden merkityksestä vastauksen kannalta.

Tietokiteet ovat mm. arviointien peruselementtejä. Ne kuvaavat aina jotakin todellisia ilmiötä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi fyysisten ilmiöiden kuvaukset, kuten altistus jollekin kemikaalille, mutta myös väestön mielipidejakauma maahanmuuton suhteen. Tietokiteiden perusluonteeseen kuuluu, etteivät ne ole lopullisia, vaan niiden sisältö kehittyy tiedon ja niiden parantamiseen käytetyn työn lisääntyessä. Tietokiteet eivät myöskään ole sidottuja mihinkään tiettyyn arviointiin, vaan niitä voi käyttää useiden arviointien osana. Poikkeuksena tästä ovat arvioinnit, jotka itsekin ovat tietokiteitä, jotka tuotetaan tietyn päätösprosessin tarpeita varten ja joiden vastaus ei muutu arvioinnin valmistuttua (vaikka arvioinnin sisältämät muuttujat ehkä muuttuvatkin). Tietokiteitä kutsutaan myös muuttujiksi niiden vaikutusarvioinnissa saaman roolin takia. Sanalla muuttuja on kuitenkin niin monta eri merkitystä, että haluamme tässä yhteydessä käyttää tietokidettä.

Tietokiteen eräs ominainen piirre on sen standardoitu rakenne, joka mahdollistaa arviointimallien tai erilaisten nettisovellusten rakentamisen sen päälle. Eli vaikka sen sisältö päivittyy tiedon parantuessa, se pysyy jatkuvasti vakioidussa koneluettavassa muodossa. Yleensä vain raakadata on enemmän tai vähemmän standardimuodossa, kun taas datan pohjalta tehdyt tulkintoja sisältävät tietotuotteet ovat lähes poikkeuksetta ihmisille - ei koneille - suunnattuja, kuten artikkeleita tai raportteja. Tietokide onkin harvinainen tieto-oliotyyppi: se on sekä koneluettavassa että ihmisen luettavassa muodossa oleva tulkinta jostain täsmällisestä aiheesta.

Tietokiteitä on erilaisia eri käyttötarkoituksiin, ja niitä on tarkemmin kuvattu mm. sivuilla muuttuja, arviointi ja metodi sekä vastaavilla englanninkielisillä sivuilla variable, assessment ja method. Tässä kuitenkin on lyhyesti kuvattu joitakin tietokiteiden tärkeimpiä ominaisuuksia.

• Tietokiteet vastaavat johonkin täsmälliseen tutkimuskysymykseen.
• Tietokiteiden vastaus on avointa dataa. Siitä on tarjolla myös ihmiselle helppolukuinen tiivistelmä.
  • Vastaus sisältää kaikki ne vaihtoehdot, joita ei perustelluista syistä ole voitu hylätä. Se siis sisältää myös täsmällisen kuvauksen vastauksen epävarmuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa todennäköisyysjakaumaa.
• Tietokiteiden perustelut sisältävät kaiken sen tiedon, joka tarvitaan vakuuttamaan kriittinen lukija vastauksen hyvyydestä. Vahvat perustelut nojaavat aina havaintoaineistoon eli dataan. Heikot perustelut, kuten asiantuntijuuteen vetoaminen, ovat sallittuja, mutta häviävät vahvoille perusteluille.
• Tietokiteiden sisältö tuotetaan joukkoistamalla. Kuka tahansa saa osallistua.
• Tietokiteissä pyritään jaettuun ymmärrykseen eli tilanteeseen, jossa eri osapuolten näkemykset on kuvattu niin kattavasti, että kyseiset osapuolet itse pitävät kuvausta riittävänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki näkemykset hyväksytään: niiden on oltava sopusoinnussa havaintojen kanssa. Hylätytkin näkemykset pidetään osana perusteluja, vaikkeivät ne vaikuta lopputulokseen. Näin vältytään jankutukselta, kun uudelleenlämmitetty keskustelu voidaan lopettaa: "Tuo näkemys on jo osana tietokidettämme ja vaikuttaa vastaukseen ansaitsemallaan painoarvolla."
• Asioiden saama painoarvo riippuu siis niiden tieteellisestä arvosta. Ei-tieteellisiä asioita kuten uskonkysymyksiä tai kuvitteellisia universumeja (esim. Pokémon tai Harry Potter) ei käsitellä, ellei keskustelua voi käydä todelliseen havaintoaineistoon perustuen. Esimerkiksi arvokysymyksiä käsiteltäessä voi vedota filosofiseen tai psykologiseen tutkimukseen tai siihen, minkä arvojen kannattajiksi ihmisten havaitaan ilmoittautuvan.

Miksi tietokiteitä kannattaa käyttää?

Tietokiteiden käyttö perustuu ajatukseen, että ne voivat toimia yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden yleiskäyttöisinä tiivistelminä. Monista poliittisesti kiihkeistä aiheista leviää sosiaalisessa mediassa tunneissa valtavia määriä tietoa, jonka todenperäisyys tai aiheeseen liittyminen voi olla värittynyttä tai täysin virheellistä. Käytännössä tätä ilmiötä ei ole mahdollista pysäyttää, vaikka käytössä olisi armeija trollauksen vastustajia, jotka jatkuvasti osallistuisivat nettikeskusteluihin ja korjaisivat siellä esiintyviä virheitä. Tietokiteet tarjoavat toisen lähestymistavan: konkreettiseen ja tärkeään kysymykseen esitetyn tieteelliseen tietoon perustuvan, punnitun vastauksen, joka on jatkuvasti löydettävissä samasta paikasta ja joka päivittyy tiedon parantuessa. Ajatus on, että on tärkeämpää tarjota luotettavaa tietoa niille, jotka sitä aktiivisesti etsivät, kuin yrittää pakottaa sitä niiden kurkkuun, jotka eivät ole kiinnostuneita tai jopa haluavat tahallaan ymmärtää vääriin. Jää yhteiskunnan poliittiseksi kysymykseksi, kumpi ryhmä saa enemmän vaikutusvaltaa itse päätöksenteossa. Tietokiteet on siis suunniteltu yhteiskuntaan, jossa valheesta kiinni jääminen johtaa häpeään ja perättömien tietojen käyttö sanoman poliittisen painoarvon surkastumiseen. Kaikki yhteiskunnat eivät toki ole tällaisia, mutta jos kritiikinkestävää tietoa ei edes saada tuotettua tehokkaasti kaikkien saataville, poliitikkojen on hankala sitä hyödyntää, eikä kansa voi sen hyödyntämistä vaatia.

Toistaiseksi käytännön kokemukset tietokiteiden tuottamisesta ja varsinkin käytöstä päätöksenteossa ovat vähäiset. Kuitenkin on jo nähty, että niiden käyttäminen tutkimustiedon tiivistämisessä on mahdollista ja että niiden avulla on pystytty selkeyttämään tutkimuksen sisäisiä tai tutkimuksen ja päätöksenteon välisiä kiistoja. Tietokiteiden tuottaminen perustuu vakiintuneisiin tieteellisiin periaatteisiin, joten sikäli niihin liittyvät ongelmat ovat pikemmin käytännön hankaluuksia kuin periaatteellisia.

Tietokiteet päätösvalmistelun apuna

Lainvalmistelun tueksi on viime aikoina pyritty tekemään vaikutusten ennakkoarviointia. Tämä onkin tarpeen, ja sen osaamista ja resursointia on syytä edelleen kehittää. Apua tähän työhön tarjoavat tietokiteet eli avoimet muuttujat. Niiden toimintaidea ja rakenne mahdollistaa sen, että ne ovat suoraan tai ainakin helposti hyödynnettävissä uuteen, samantapaiseen arviointiin. Tämä säästää resursseja ja parantaa sisällön laatua.

Valtion sektori- ja asiantuntijalaitoksilla on laajat resurssit ja hyvä asiantuntemus alallaan. Niiden toimintarytmi sopii kuitenkin huonosti lainvalmistelun nopeaan tempoon, ja niinpä on vaikea saada konkreettista ja kattavaa asiantuntijatukea juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Tietokiteet voivat auttaa tässäkin, koska ne ovat nimenomaan päätösten vaikutusarviointiin rakennettuja asiantuntijatiedon palasia.

Tähän mennessä tällaisia tietokiteitä on tuotettu hyvin harvoin, vaikka siihen edellytyksiä olisikin. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Simuloitu Suomi - eli Sisu-mallin. Se on kattava mikrotaloudellinen kuvaus verotuksen ja sosiaalitukien vaikutuksesta Suomen väestöön. Se on kuitenkin monimutkainen ja laaja malli. Suomessa on vain muutama asiantuntija, jotka pystyvät lainkaan käyttämään sitä muutaman päivän varoitusajalla. Suurin osa mallin tiedoista on siis hyödynnettävissä vain, jos joku näistä asiantuntijoista ehtii käyttää mallia juuri silloin, kun tietoa tarvitaan. Erityisenä ongelmana tällä hetkellä on mallin vaatima väestödata, joka tietosuojasyistä ei ole muiden käytettävissä.

Ratkaisuna tähän esimerkkiongelmaan olisi se, että todellisen väestödatan sijasta käytetään tilastollisilta ominaisuuksiltaan vastaavaa keinodataa, johon ei liity tietoturvaongelmia. Silloin malli voitaisiin rakentaa avoimesti internetissä toimivaksi ja sellaiseksi, että siitä voisi kuka tahansa ajaa eri osamalleja tai etsiä malliajojen tuottamia yksityiskohtaisia tietoja. Kun käyttäjien määrä kasvaa, myös osaamisen määrä kasvaa ja asiantuntijuuden hartiat levenevät. Tämä on mahdollista, jos malli päivitetään sellaiseksi, että se koostuu tietokiteistä.

Tutkimuslaitokset yleensäkin voisivat suunnata toimintaansa siten, että yhdeksi keskeiseksi tuotteeksi (asiantuntijaraporttien ja tieteellisten julkaisujen lisäksi) nostetaan tietokiteet.

Tietokiteiden käyttö luo seuraavat toimenpide-ehdotukset:

• Toimenpide 5. Valtion tutkimuslaitosten tulostavoitteisiin lisätään tietokiteiden tuottaminen, ja tämän toimintamallin edistymistä eri laitoksissa seurataan vuosittain.
• Toimenpide 6. Tietokiteiden tuottamiseen suunnataan koulutusta asiantuntijoille yli sektorirajojen.
• Toimenpide 7. Valitaan lainvalmisteluhanke, jonka ennakkoarviointi toteutetaan käyttämällä tietokiteisiin perustuvaa vaikutusarviointia. Kokeilun opetukset otetaan käyttöön uusissa hankkeissa.
• Toimenpide 8. Sisu-malli (tai jokin muu merkittävä malli) muutetaan tietokiteillä internetissä toimivaksi malliksi. Samalla kerätään kokemuksia laajan ja monimutkaisen mutta päätöksenteon kannalta monikäyttöisen mallin kehittämisestä ja avoimesta käytöstä.

Arvostusteoria motivoimaan tietotuotantoa

Arvostusteoria on hahmotelma siitä, millainen yhteiskunnallinen palkitsemisjärjestelmä kannustaisi ihmisiä ja yhteisöjä toimimaan paremman yhteiskunnan puolesta. Arvostusta mitataan onoreilla. Tiettyyn arvostettavaan tekoon liittyvä onorien määrä selvitetään tällä kysymyksellä: "Kuinka arvostettavana asiana yhteiskunnan näkökulmasta pidät tekoa X, eli kuinka monta onoria teon tekijälle pitäisi mielestäsi antaa? Huomioi, että onoreilla ei mitata taloudellista hyötyä, vaan se mitataan erikseen ja onoreilla mitataan se osa, mitä ei rahalla voi mitata."

Hyöty, velvollisuus vai hyve?

Arvostusteoria ei suoraan ota kantaa siihen, millaista etiikkaa pitäisi noudattaa: syntyykö teon arvostettavuus teon hyödyistä (John Stuart Mill), tarkoituksesta (Immanuel Kant) vai hyveellisyydestä (Aristoteles). Olennaista on vain, että tekoa arvostetaan yhteiskunnassa. Olennaista on, että arvostusta mitataan ortogonaalisesti taloudelliseen hyötyyn nähden. Jokin toiminta voi olla taloudellisesti hyvin kannattavaa, mutta moraalisessa tai esteettisessä mielessä yhdentekevää. Silloin taloudellinen mittari eli raha jo kertoo teon yhteiskunnallisen merkityksen kokonaisuudessaan ja arvostus on nolla. Esimerkiksi työpaikkojen luominen ja merkityksellisen tekemisen löytäminen ihmisille tuo yritykselle onoreja mutta liikevoiton aikaansaaminen ei.

Miten arvostusta mitataan käytännössä?

Arvostuksen mittaamisessa on kaksi osaa. Toisaalta arvioidaan sitä, kuinka paljon arvostusta pitäisi antaa tietynlaisesta teosta, eli miten erilaiset teot suhteutuvat toisiinsa arvostuksen osalta. Toisaalta arvioidaan näyttöä siitä, että joku on tehnyt arvostettavan teon. Teorian kannalta ensimmäinen kysymys on tärkeämpi, ja tässä pääasiassa oletetaan, että näyttö on olemassa ja kiistatonta. Koska tarkoitukseni on ensimmäisenä soveltaa arvostusteoriaa avoimesti julkaistuun tietoon, näyttö on yleensä ongelmatonta. Verkkopalvelujen lokitiedoista on jäljitettävissä, kuka on jonkin tiedon saattanut muiden käyttöön ja missä ja milloin tämä on tapahtunut.

Arvostettavuuden mittaamisen periaate on yksinkertainen: yhteiskunnan asiasta kiinnostuneet jäsenet kokoontuvat virtuaalisesti yhteen paikkaan keskustelemaan eri tekojen arvostettavuudesta ja sen perusteista. Sen jälkeen jokainen saa antaa oman käsityksensä mukaisen määrän onoreita teolle vastaamalla yllä mainittuun kysymykseen. Omaa arvostustaan voi ajan kuluessa muuttaa, jos siihen tuntee tarvetta. Näin teon arvostettavuus ikään kuin määräytyy jatkuvasti markkinoilla. Jotta keskustelussa pääsisi alkuun, onorin lähtöarvoksi asetetaan se arvostus, joka annetaan yhteiskuntaa hyötyttäville teoille, joiden verran kansalaisen odotetaan yhden päivän aikana tekevän. Tai mukaellen partiolaisten ohjetta: tee hyvä teko päivässä, ja saat yhden onorin.

Miten onorit suhteutuvat rahaan?

Arvostuteorian tarkoitus on kannustaa ihmisiä yhteiskuntaa hyödyttäviin tekoihin ja niiden ensisijainen tarkoitus on toimia moraalisena palkkiona sellaisenaan. Ihmisen ansaitsemat onorit ovat julkista tietoa, ja yhteiskunnan nimenomaisena tehtävänä on ylläpitää onorien nauttimaa arvostusta. Hyvien tekojen tekeminen kuitenkin vie ihmisen aikaa joltakin muulta, esimerkiksi palkkatyöltä. Yhteiskunnan on varmaankin hyödyllistä tukea myös rahallisesti ihmisiä, jotka haluavat keskittyä tekemään asioita, joista saa onoreja, mutta nykyisessä talousjärjestelmässä ei rahaa. Keskustelun pohjaksi esittelen tässä ehdotuksen rahalunastuksen säännöiksi.

• Ihmiselle kertyy onoreita seuraavasti

$o_t = \sum_i o_{i,t} n_i,$

missä o_t on henkilön ansaitsemien onorien määrä ajanhetkellä t, o_i on onorien määrä, jonka antaitsee tekemällä teon i, n on ihmisen todennetusti tekemien tekojen lukumäärä ja t on ajanhetki. On syytä huomata, että samojen tekojen onorit voivat vaihdella ajassa, jos yhteiskunnan arvostukset muuttuvat.

• Ihminen voi lunastaa onoreitaan rahaksi seuraavasti:

$m_{t,i} = n_{i,k=2} a_t (\sum_i o_{i,t} \sum_{k=1}^2 n_{k,i})^{b_t}$

siten että

$n_i = \sum_{k=1}^3 n_{k,i},$

missä m on yhteiskunnan maksama rahamäärä tällä kerralla lunastettavista onoreista, a on onorien "lunastuskurssi" (euroa per onori^b), b (0 < b < 1) progressiokerroin ja k = 1,2,3 siten että 1 tarkoittaa tekoja joiden onorit on jo lunastettu, 2 niitä joita ollaan nyt lunastamassa ja 3 niitä joita ei ole vielä lunastettu. Ihminen voi siis lunastaa haluamiensa tekojen senhetkisen rahallisen arvon. Onorit jäävät ihmiselle pysyvästi, mutta lunastuksen jälkeen niillä ei enää ole rahallista arvoa. Toisin kuin onorien kokonaismäärä, lunastettunjen onorien määrä ei ole julkista tietoa. Yhtälössä olevan potenssin b tarkoitus on aiheuttaa progressiota, koska rahalunastuksen tarkoitus on tukea suurten ihmisjoukkojen pitkäjänteistä työtä eikä palkita ruhtinaallisesti mammonalla niitä, jotka onnistuvat tuottamaan jonkin mullistavan yhteiskuntaa parantavan innovaation. Mitä pienempi b, sitä jyrkempi progressio ja sitä enemmän suositaan pieniä onorimääriä. Jos b = 0, kyseessä on oikeastaan perustulo, koska ihmisen tekojen arvostus ei vaikuta maksettavaan summaan.

Kun progressiota lasketaan, huomioidaan kaikki aiemmat tai nyt lunastettavat teot mutta ei sellaisia joista on ansaittu onoreita mutta joita ei ole lunastettu. Tämän tarkoituksena on välttää tilanne, jossa uudet hyvät teot huonontaisivat nykyonorien rahallista arvoa ja siten houkuttelisivat lunastamaan niitä taktisista syistä. Kuitenkin on myös syytä huomata, että onorien rahallinen arvo lasketaan aina tekojen senhetkisen kurssin mukaan. Tämä on siksi, että monien tekojen arvoa ei ymmärretä ennen kuin paljon myöhemmin ja siksi nykykurssi on yhteiskunnallisesti ajateltuna parempi kuin tekohetken tai jonkun muun hetken kurssi. Tämä koskee niin lunastuskurssia kuin progressiokerrointakin. Siksi tähän jää spekuloinnin mahdollisuus, joka ei ole poistettavissa.

Miksi yhteiskunnan kannattaisi rakentaa arvostusjärjestelmä?

Taloustieteilijät ovat todenneet, että keskiluokkainen työ on katoamassa. Tulevaisuudessa varmimmat työpaikat ovat joko erityisasiantuntijatehtäviä, jotka tuottavat erityisen paljon lisäarvoa, tai sitten sellaisia käsityöammatteja kuin parturi tai lähihoitaja, joita ei voi siirtää ulkomaille. Sen sijaan digitalisaatio ja globalisaatio uhkaavat monia keskiluokan nykyammatteja. Yhteiskunnallisesti järkevä ja mielekäs tekeminen ei kuitenkaan ole maailmasta loppumassa. Sen sijaan nykyisen talousjärjestelmän kyky sijoittaa tällaiseen tekemiseen resursseja loppuu, koska markkinoiden näkökulmasta hyödyllisen tiedon avaaminen, lapsille lukeminen tai naapurin murheiden kuunteleminen ei synnytä kysyntää markkinoille, jotka toimivat rahan varassa. Arvostusteoria tarjoaa tähän ratkaisua, jossa lukijan, lapsen tai naapurin ei tarvitse tilata tai maksaa siitä, että toiset auttavat häntä. Sen sijaan toiminnan moottorina on ihmisten tietoisuus siitä, että yhteiskunta pitää tällaista tekemistä arvostettavana, ja konkreettisena kannustimena mahdollisuus saada todennetuista hyvistä töistä onoreita, jotka myös auttavat omassa taloudellisessa pärjäämisessä. Näin saavutetaan optimaalinen roolijako: ihmiset motivoidaan tekemään toisilleen hyvää, ja yhteiskunta kannustaa tähän tarjoamalla merkityksen kokemusta ja siirtämällä resursseja toiminnan tukemiseksi.

Onorit valtionhallintoa ja sektorilaitoksia motivoimassa

Yhteiskunnallinen tietotyö taipuu melko huonosti nykyisin sovellettuihin tekijänoikeuskäytäntöihin, koska ne perustuvat tiedon käyttämisen estämiseen, ellei asiakas maksa tiedon tuottajalle korvausta. Kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että yhteiskunnan kokonaisetu saavutetaan parhaiten, kun tieto on mahdollisimman vapaasti kaikkien toimijoiden käytössä. Niinpä on houkuttelevaa testata palkitsemisjärjestelmiä, jotka eivät rajoita vaan kannustavat tiedon vapaaseen jakamiseen.

Onoreita voidaan käyttää tutkimustiedon tuottamisessa ja jalostamisessa, jos sovitaan niistä periaatteista ja käytännöistä, joilla onoreita jaetaan ja joilla niiden saajia arvostetaan. Suomi voi toimia edelläkävijänä tieteellisen tiedon vapauttamisessa, jos onoreille aletaan antaa todellista painoarvoa suoriutumiskeskusteluissa ja virkanimityksissä. Nykyisin lähes ainoa tutkijan ansioita kasvattava tuotos on tieteellinen vertaisarvioitu artikkeli. Vaikka kansainväliset käytännöt muuttunevat hitaasti, Suomessa on mahdollista edetä rivakammin. Erityisesti valtioneuvosto voi vaikuttaa siihen, mitä asioita ministeriöiden alaisissa sektori- ja asiantuntijalaitoksissa korostetaan. Olisi esimerkiksi perusteltua, että tutkija saisi onoreita julkaistessaan tutkimusidean, koeasetelman, alkuperäisdataa, tilastoanalyysin toisen tuottamasta datasta tai artikkelin. Tällä hetkellä vain viimeinen on virallisesti ansio.

Mahdollista olisi antaa onoreita tutkijoille ja asiantuntijoille, jotka aktiivisesti tuottaisivat perusteltua tietoa suoraan päätösvalmistelun tueksi. Perinteisen asiantuntijatyön lisäksi tähän sisältyvät tietokiteiden tuottaminen tai jaetun ymmärryksen rakentamiseen osallistuminen.

Arvostusteorian pohjalta nousee seuraavia toimenpide-ehdotuksia:

• Toimenpide 9. Perustetaan työryhmä linjaamaan arvostuksen mittaamista valtioneuvoston päätösvalmistelun tietotyössä. Työryhmä vetää työtä, joka kuitenkin tehdään avoimesti verkossa jaettuun ymmärrykseen pyrkien.
• Toimenpide 10. Ministeriöt nostavat tiedon avaamiseen ja tuottamiseen liittyvät ansiot alaistensa laitosten tuloskeskusteluihin. Otetaan arvostustyöryhmän suosituksen käyttöön tulosohjauksessa.
• Toimenpide 11. Tutkimuslaitokset ottavat tiedon avaamiseen liittyvät onorit käyttöön henkilöstönsä suoriutumisarvioinneissa.
• Toimenpide 12. Onorit otetaan käyttöön myös lainvalmistelussa siten, että kuka tahansa valmisteluun osallistuva voi toiminnallaan ansaita onoreja.
• Toimenpide 13. Valtioneuvosto käynnistää kampanjan arvostusteorian mukaisen kannustusjärjestelmän toteuttamiseksi Suomessa. Selvitetään järjestämisen toteuttamiskustannuksia ja muita vaikutuksia.

Jaettu ymmärrys uuden toimintamallin ydintavoitteeksi

Yhtäköyttä-periaatteet ja niiden merkitys jaetun ymmärryksen tuottamisessa havaintoaineistoista.

Tieteellisestä ja poliittisesta, tiedon hyödyntämistä käsittelevästä kirjallisuudesta nousee esille useita erilaisia tavoitteita ja periaatteita, mutta yleensä ottaen ajattelu on menosssa kohti tieteelliseen ymmärrykseen ja osallistamiseen perustuvia tavoitteita. Näistä megatrendeistä ja muista kirjallisuudessa johdonmukaisesti esiintyvistä tavoitteista olemme jalostanet yhden ydintavoitteen, joka nähdäksemme tiivistää asioita käyttökelpoiseen ja konkreettiseen muotoon:

Päätösten valmistelussa on pyrittävä jaettuun ymmärrykseen. Jaettu ymmärrys tarkoittaa tilannetta, jossa eri osapuolten näkemykset on kuvattu niin kattavasti, että on tiedossa, mistä päätökseen liittyvistä faktoista ja arvoista ollaan samaa mieltä, mistä eri mieltä ja miksi. Jaetun ymmärryksen avulla pitäisi siis pystyä ennakoimaan, minkä päätösvaihtoehdon joku osapuoli valitsisi ja miksi.

Ajatus on toki radikaali laajamittaisesti sovellettuna, ja täysin vastaikkaistakin näkemystä on nyky-Suomessa kannatettu (eli päätöksestä puhutaan julkisesti vasta kun päätös on tehty). Kuitenkin oma kokemuksemme on ollut, että jaetun ymmärryksen idea on ollut a) helposti ymmärrettävissä ja siksi hyödyllinen ajattelun ohjaaja, b) pienehköjen, luottamukseen perustuvien ryhmien toiminnassa tehokas tapa löytää kokonaishyödyllisiä ratkaisuja, c) tehokas tapa tunnistaa epäonnistuneiden päätösvalmisteluprosessien virheitä. Toisin sanoen jos päätösvalmistelussa epäonnistutaan, pystytään jaetun ymmärryksen avulla analysoimaan ja tunnistamaan asioita, jotka olisi voitu tehdä toisin ja siten ehkä välttää ongelmat.

Päätöksenteon tukemisen menetelmät ja työkalut ovat kehittyneet niin, että voimme soveltaa jaettua ymmärrystä laajamittaisesti ja siten testata, vältetäänkö ongelmat ja paraneeko päätöksenteko oikeasti. Tämä kirjallisuuskatsaus tarjoaa tällaiseen toimintaan välineitä.

Tietokiteet synnyttävät jaettua ymmärrystä

Jaetun ymmärryksen syntyminen edellyttää useita erilaisia asioita ja toimintaa. Kuitenkin kolme periaatetta näyttää olevan ylitse muiden, koska ne ovat aina läsnä kun jaettua ymmärrystä on syntynyt, ja niiden puute näyttää liittyvän epäonnistumisiin jaetun ymmärryksen syntymisessä. Nämä ovat avoimuus, kohteellisuus ja kritiikki.

Jaettu ymmär­rys

Tilanne, jossa eri osapuolten näkemykset on kuvattu niin kattavasti, että on tiedossa, mistä päätökseen liittyvistä faktoista ja arvoista ollaan samaa mieltä, mistä eri mieltä ja miksi. Jaetun ymmärryksen avulla pitäisi siis pystyä ennakoimaan, minkä päätösvaihtoehdon joku osapuoli valitsisi ja miksi.

Avoi­muus

Kaikki tieto on kaikkien nähtävillä koko ajan. Kuka tahansa voi osallistua työn tekemiseen missä vaiheessa tahansa ja vaikuttaa lopputulokseen. Vain osallistumisen sisältö ja laatu ratkaisevat, ei osallistujan asema.

Koh­teelli­suus

Tuotos kirjoitetaan siten, että ajantasainen luonnos on jatkuvasti löydettävissä samasta paikasta. Myös muokkaukset tehdään samaan luonnokseen niin, ettei rinnakkaisia versioita synny.

Kri­tiikki

Tuotos on jatkuvasti kommentoitavissa ja kritisoitavissa, ja pätevä (eli tarkempien sääntöjen mukaan hyväksyttävä) kritiikki huomioidaan sisällössä.

Tietokide

Sellainen tutkimuskysymyksen ympärille rakennettu tietojen kokonaisuus, joka noudattaa avoimuuden, kohteellisuuden ja kritiikin periaatteita ja pyrkii jaettuun ymmärrykseen vastauksesta käyttäen havaintoaineistoja perusteluna.

Avoimuuden, kohteellisuuden ja kritiikin laajamittainen onnistuminen vaatii aivan tietynlaista työskentelyä tiedon parissa. Tarvitaan esimerkiksi verkkotyötila, johon kaikki asiaankuuluva tieto voidaan laittaa kaikkien nähtäville. Verkkotyötilan on myös sallittava avoin osallistuminen niin, että tieto ei hajoa tai vääristy vaan kohtuullisella vaivalla voi tehdä yhteenvetoja, jotka johdonmukaisesti ja kattavasti huomioivat sen, mitä siihen mennessä on sanottu. Verkkotyötilan lisäksi tarvitaan sopivat tietorakenteet ja toimintamallit, joiden avulla tieto pidetään järjestyksessä.

Tärkein menetelmä pitää tieto järjestyksessä on tunnistaa täsmällisiä kysymyksiä, joihin vastauksen löytäminen on tietotyön keskeisin tehtävä. Kysymysten on a) palveltava päätöksenteon tarpeita ja b) oltava tutkimuskysymyksiä eli sellaisia, joihin voidaan vastata tieteellisen tiedon avulla ja joiden vastausyrityksiä voi kritisoida tieteellisin perustein. Tieteellisyyden vaatimus koskee myös arvokysymyksiä; tällöin kysymykset muotoillaan esimerkiksi muotoon "mitä asioita ihmisryhmä x pitää tärkeimpinä liittyen asiaan y?" Näin myös arvot nähdään tutkimuskysymyksinä, joihin pyritään löytämään havaintojen kanssa yhteensopivia vastauksia.

Tietokiteeksi kutsutaan sellaista tutkimuskysymyksen ympärille rakennettua tietojen kokonaisuutta, joka noudattaa avoimuuden, kohteellisuuden ja kritiikin periaatteita ja pyrkii jaettuun ymmärrykseen vastauksesta käyttäen havaintoaineistoja perusteluna. Tietokide onkin tässä työssä tunnistettu tärkeimmäksi tiedon jäsentämisen työkaluksi tai tieto-olioksi, joka ohjaa päätösvalmistelutyön etenemistä.

Tieteen menetelmä tuottaa tietokiteitä

Yhtäköyttä-hanke ehdottaa uutta toimintamallia, jonka perusta on varsin yksinkertainen. Koska tiede on osoittautunut tehokkaimmaksi tavaksi tuottaa hyödyllistä tietoa maailmasta, samaa menetelmää pitää soveltaa myös päätöksenteossa. Miten se tapahtuu?

"Tieteen perustana on vankka usko asiantuntijoiden erehtyväisyyteen," on asian kiteyttänyt nobelisti Richard Feynman. Tämä tarkoittaa, että tieteellinen tieto perustuu havaintoihin ja teorioihin, joiden kumoamiseen kelpaavia havaintoja ei yrityksistä huolimatta löydetä. Asiantuntijoihin uskominen ei siis ole tiedettä. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa voidaan noudattaa samaa periaatetta. Tieto voidaan jäsentää tutkimuskysymyksiksi ja vastausyrityksiksi, joita tarkastellaan kriitisesti havaintojen avulla perustellen. Tällaista kysymyksen, vastauksen ja perustelun kokonaisuutta sanotaan tietokiteeksi, jos se on avoimen joukkoistamisen kohteena eli kaikkien on mahdollista osallistua sen rakentamiseen.

Tieteen perusajatus on, että rationaalisen kriittisen ajattelun kautta jotkut vastausyritykset muuttuvat lopulta mahdottomiksi puolustaa havaintojen valossa. Jos havaintoja on puutteellisesti, liikutaan alueella, jossa on lukuisia mahdollisia vastauksia ja ihmisillä on keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Yhtäköyttä-periaatteiden mukaan on tällöin pyrittävä jaettuun ymmärrykseen eli toisten näkökantojen ymmärtämiseen. Tämä on eri asia kuin konsensus, jossa etsitään yksi kaikille hyväksyttävissä oleva vaihtoehto.

Tutkimuskysymyksen ympärille rakentuu toimijoiden joukko, jotka keräävät havaintoja, keskustelevat ja tulkitsevat niitä tuottaen vastauksen tai vastauksia, jotka ovat yhteensopivia kaiken havaintoaineiston kanssa. Tällainen tietokide on sitten kaikkien hyödynnettävissä.

Tietokiteiden tuottaminen on joukkostettua, yhteisöllistä toimintaa. Niinpä toimiakseen tämmöinen työskentely tarvitsee muutamia selkeitä periaatteita, jotka auttavat ohjaamaan ja kannustamaan työtä oikeaan suuntaan ja myös estämään väärään suuntaan etenemistä. Periaatteita noudattamalla syntyy toimintamalli eli johdonmukainen tapa toimia. Toimintamallin syntymistä vielä edistetään sopivilla työkaluilla, jotta oikeiden asioiden tekeminen olisi helppoa ja väärien vaikeata. Tavoitteena on siis tehdä tietokiteiden kehittäminen ja käyttäminen mahdollisimman sujuvaksi ja tehokkaaksi ja siten jaetun ymmärryksen syntyminen helpoksi.

Yksi avoimen päätöksenteon kulmakivistä on kansalaisten osallistaminen (tai ainakin sen mahdollistaminen) päätöksentekoon ja läpinäkyvä avoimuus asioiden käsittelyssä. Joukkoistaminen demokratiassa -teos linjaa, että joukkoistamiseen liittyy tietyt elementit, jotka pitää olla aina mukana, että joukkoistaminen prosessina toimii päätökseteon tukena. Nämä ovat: 1) Tavoitteen määrittely, rajaus ja vaiheistus, 2) viestintä, 3) yksinkertainen tekninen toteutus, 4) joukkoistamisprosessin hoitaminen, 5) aikarajoite, 6) tapahtumat, 7) analyysi ja prosessin seuranta ja 8) prosessiin sitoutuminen.

Tietokiteiden tuottamista tukevat periaatteet

Äskeisestä pohdinnasta ja aiemmasta kirjallisuudesta nousee toistuvasti esiin useita periaatteita, jotka on syytä lyhyesti kuvata suosituksen ymmärtämiseksi. Neljä ensimmäistä eli jaetun ymmärryksen tavoittelu, avoimuus, kohteellisuus ja kritiikki jo mainittiin. Niiden lisäksi on seitsemän muuta periaatetta, jotka yhdessä tukevat tietokiteiden ja jaetun ymmärryksen syntyä. Tarkemmat kuvaukset löytyvät Yhtäköyttä-hankkeen sivuilta ja avoimen päätöksentekokäytännön sivulta. Tuotoksella tarkoitetaan tässä yhteydessä päätösesitystä, raporttia tai muuta konkreettista tietotuotetta. Työllä tarkoitetaan kyseisen tuotoksen tekemistä.

Tavoit­teelli­suus

Päätöksentekijä julkistaa päätöksellä tavoiteltavat vaikutukset ja arvot.

Syy­suhteet

Osallistujat kuvaavat päätöksestä seuraavien toimenpiteiden vaikutukset olennaisiin asioihin syy-seurausketjuna aina tavoiteltuihin vaikutuksiin asti.

Uusio­käyttö

Osallistujat jakavat tuotoksen ja sitä varten kerätyt tiedot siten, että ne ovat mahdollisimman helposti kaikkien käytettävissä mihin tahansa tarkoitukseen.

Yhteenvetämisen taito

Asianomistaja kutsuu työn tekemiseen mukaan riittävästi sellaisia ihmisiä, joilla on sekä substanssiosaamista että taitoa jäsentää tietoa näiden uusien tietotyön periaatteiden mukaisesti.

Seuran­ta ja oh­jaus

Osallistujat kuvaavat työn etenemistä jatkuvasti ja selkeästi. Asianomistaja peilaa tilannetta päätöksentekijän tavoitteisiin jatkuvasti ja ohjaa toimintaa sen mukaisesti tarkempien ohjeiden avulla.

Ryhmäytyminen

Työn aikana asianomistaja varmistaa, että osallistujat kokevat olevansa osa sellaista ryhmää, jolle osallistujan työllä on merkitystä ja jonka työ on yhteiskunnallisesti tärkeää.

Arvos­tus

Asianomistaja antaa kaikille työhön osallistuville julkista arvostusta heidän työnsä todellisen merkityksen mukaan. Eri työtehtävien merkitystä arvioidaan joukkoistetusti.

Lopuksi on syytä huomata, että miltei kaikki yllä mainitut periaatteet toteutuvat nykyaikaisissa avoimen lähdekoodin kehitysmenetelmissä ja työkaluina käytettävissä kehitysympäristöissä kuten GitHub- tai Bitbucket-palveluissa. Nämä esimerkit lienevät teknisyydessään vähemmän houkuttelevia työkseen ihmisläheisiä ongelmia ratkaiseville, mutta ne kuvastavat hyvin koodimuotoiseksi kvantifioituvien ongelmien yhteistyöllä syntyvien ratkaisujen luomisprosessissa piilevää voimaa. Yleinen tietotyö lähestyy tätä paradigmaa jatkuvasti mm. siksi, että monialaisten ongelmien ratkaisu vaatii täsmällistä kuvasta ja kielen määrittelyä, jotta asianosaiset ja eri alojen ekspertit voisivat ylipäätään sovittaa yhteen eri kielillä ilmaistuja näkemyksiään ja tavoitteitaan.

Periaatteiden onnistumisen vaatimat muutokset

Tähän on tiivistetty ne menetelmät ja työkalut, joiden käyttöä pitäisi lisätä tai vähentää nykytilanteeseen verrattuna, jotta tiedolla johtamista saataisiin parannettua. Suosituksen perusteluna on se, miten hyvin menetelmä tai työkalu edistää tavoitteena olevia periaatteita, jotka on tunnistettu tärkeiksi yhteiskunnallisen tietotyön onnistumisen kannalta. Niinpä jokaista suostitusta peilataan taulukossa jokaisen periaatteen suhteen.

----#: . Taulukossa pitäisi vaihtaa sarakkeiden järjestystä. Oikea järjestys on se mitä tekstissäkin on käytetty. Samalla temppelikuvan pylväät pitäisi päivittää tähän samaan järjestykseen. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 16. joulukuuta 2015 kello 14.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Menetelmien ja työkalujen käyttösuositus. Taulukossa on kuvattu ne, joiden käyttöä pitäisi muuttaa nykyisestä.
vihreä: tukee tavoitetta; punainen: estää tavoitteen toteutumista; tyhjä: ei vaikuta tavoitteen toteutumiseen.

Menetelmä tai työkalu ja kuvaus mitä se tuottaa	Käyttö osana kokonaisuutta	Tukeeko tavoitteena olevaa periaatetta
		Jaet­tu ym­mär­rys	Avoi­muus	Koh­teel­li­suus	Kri­tiik­ki	Ta­voit­teel­li­suus	Syy­suh­teet	Uu­sio­käyt­tö	Yh­teen­ve­tä­mi­sen tai­to	Seu­ran­ta ja oh­ja­us	Ryh­mäy­ty­mi­nen	Ar­vos­tus
Avoin päätöksentekokäytäntö: menetelmä tiedolla johtamiseen ja vaikutusten ennakkoarviointiin. Sisältää avoimen arvioinnin ja tietokiteen (ajantasainen tieteellinen vastaus olennaiseen kysymykseen).	Otetaan käyttöön valtioneuvoston työskentelyssä päätösvalmistelun menettelyohjeena ja tietotyön laaduntamisen välineenä.
Opasnet: verkkotyötila tietotyön tekemiseen.	Hyödynnetään verkkotyötilaa tukemaan avointa päätöksentekokäytäntöä ja avoimia arviointeja.
Arvostusteoria: kannustin avoimeen tietotyöhön.	Valtioneuvosto alkaa palkita hyödyllistä tiedontuotantoa onoreilla arvostusteorian mukaisesti. Tämä tarvitsee tuekseen verkkotyökalun.
Otakantaa: verkkosivu hankkeen esittelyyn ja keskusteluun.	Päätösvalmistelun hankkeet kuvataan täällä. Hyödynnetään aikataulutusta, kyselyitä ja keskustelualueita.
Facebook: yhteisösivu hankkeesta keskusteluun.	Hankkeen osia tai esiin noussieta kysymyksiä nostetaan keskusteluun. Ongelmistaan huolimatta tavoittaa hyvin kohderyhmää.
Innokylä: verkkotyötila hyvien toimintamallien kehittämiseen, kuvaamiseen ja jakamiseen.	Käytetään toimintamallien kuvaamiseen ja niistä keskustelemiseen.
Avoin data -portaali: Portaali avoimen datan keräämiseen ja jakamiseen.	Käytetään eri puolilla sijaitsevan avoimen datan kuvaamiseen yhdessä paikassa löydettävyyden parantamiseksi.
eduuni: Yhteistyötila, jossa Microshoft sharepoint ja wiki yhteistyöskentelyyn. Käyttöoikeudet joko avoimet tai ryhmälle rajatut.	Käytössä ainakin osassa julkishallintoa yhteistyötilana, mahdollisesti tulossa myös VN:lle. ----#: . Miten tämä liittyy VN:n omiin intranet-selvityksiin? [4][5][6] --Jouni Tuomisto (keskustelu) 16. joulukuuta 2015 kello 14.42 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)
Hackpad (tai Google Docs): pilvipalvelu tekstin (tai laskentataulukon) tekoon.	Yksittäiset tuotokset luonnostellaan ja kirjoitetaan avoimesti esim. Docsiin. Kuitenkin laajemmat kokonaisuudet tarvitsevat myös muita toiminnallisuuksia.
VNK:n hankerekisteri: kokoaa yhteen kaikki VNK:n hankkeet.	Käytetään kokoamaan hankkeissa tehty työ
Word ja Excel: henkilökohtainen ohjelma tekstin tai laskentataulukon tekoon.	Vältetään erillisten teksti- ja laskentatiedostojen käyttöä. Sen sijaan kirjoitetaan tekstit alusta saakka kohteellisesti netissä esim. Googlen toimistotyökaluilla.
Intranet-ohjelmistot: Räätälöidyt sisäverkkoratkaisut asioiden valmisteluun.	Käytetään myös intranetissä samoja, avoimen lähdekoodin ohjelmistoja kuin internetissäkin, jotta tietoa voi siirtää sujuvasti eikä tule oppimiskynnystä.

• Toimenpide 14. Otetaan valtioneuvoston kanslian toiminnassa yllä olevassa taulukossa mainitut menetelmät käyttöön tai luovutaan niistä taulukon suosituksen mukaisesti.

Perustelut

Tässä käydään keskustelua siitä, mitä erilaisia toimintavaihtoehtoja on olemassa. Parhaat valitaan vastaukseen.

• Sisäänajosuunnitelmaa rakennetaan vähitellen koko Yhtäköyttä-hankkeen aikana perustuen hankkeen aiempiin osioihin eli kirjallisuuskatsaukseen, tarvekartoitukseen ja ketteriin kokeiluihin.
• Deliverable: Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia toteutettavaksi, jotta tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa paranee
  • VNK:n tehtävät (kannusteet, valtionhallinnon prosessien kehittäminen)
  • valtion tutkimuslaitosten tehtävät (tiedon ja tiedontuotannon muodot, suora päätöstuki esim arviointien muodossa)
• Millainen sisäänajosuunnitelman pitäisi olla?
  • Riittävän räväkkä jotta herättää huomiota ja keskustelua, mutta ei liian utopistinen jotta muuttuu toiminnaksi. Se ei saa olla liian itsestäänselvää tai valtavirtaa, koska silloin ei saavuteta lisäarvoa.
  • Sen pitäisi integroitua joihinkin olemassaoleviin ohjelmiin tai prosesseihin, jotta integrointi tapahtuisi luontevasti. Hakematta tulee mieleen valtioneuvoston vaikutusarvioinnin kehittämishanke ja VNK:n vaikutusarviointiryhmä.

WHO:n raportissa pohditaan tekijöitä, jotka edistävät tai hidastavat tutkimustiedon päätymistä päätöksentekoon.

Figure 7-6. Time lags (in years) between science and policy for selected environmental issues. Source: Produced by UNEP colleagues and David Gee based on EEA reports⁷³⁰ and various sources cited in the text of this section. Notes: The timeline for ozone layer and lead are provided in the text, those for PCB⁷³¹, climate change⁷³², DDT⁷³³, tobacco⁷³⁴, acid rain⁷³⁵, asbestos⁷³⁶, mercury⁷³⁷ can be found in the footnotes.

Table 7-8. Factors that promoted or discouraged evidence-based policy action

Area	Factors
Economy	Externalities: Costs of harm borne by victims and society at large, not necessarily by those who created the hazards Inequalities of power and resources between risk creators and risk bearers. Moral hazard: Future compensation payments may be covered by insurance companies or tax payers. Cost-benefit bias towards short-term, narrowly distributed regulatory costs versus long-term, broad societal benefits. Public research priorities on technology promotion versus anticipatory research into potential hazards761 Corporate dominance of research Regulatory capture
Society & institutions	Low quality media reporting and opposition to “inconvenient truths” Scientific uncertainty and the “manufacture of doubt”. Speedy innovation versus slow science. Conservative science with methodological, intellectual, funding, reporting biases towards caution Short-term view of politics. Conflicts of interest in research and politics Conflicts of interest within and between government departments762. Asymmetry of power between health/environment and business/finance ministries Asymmetry of power between NGOs protecting health and environments, and corporations or governments which create or enable risks Inertia and ‘willful blindness’ in science and politics “Silos” in science and governance which inhibit trans-disciplinary research and understanding
Corporate Law	Corporations’ legal duty is to maximize profits and growth for shareholders Criminal liability for CEOs etc. is very difficult to achieve even in the US where there is vicarious liability for actions of employees Mismatch between responsibility for harm at corporate level and responsibility for reducing harm at global, national, regional, and local levels

Source: Assembled by UNEP colleagues and David Gee based on EEA reports.⁷⁶³

Katso myös

Yhtäköyttä-hanke

Hankkeen osa-alueet	Hankkeen pääsivu · Tehtävä 1. Tiedolla johtamisen menetelmät ja työkalut · Tehtävä 2. Tietopohjaisen päätösvalmistelun kehitystarpeet · Tehtävä 3. Tiedolla johtamisen ketterät kokeilut · Tehtävä 4. Tiedolla johtamisen sisäänajosuunnitelma · Tehtävä 5. Yhtäköyttä-hankkeen viestintä- ja vaikuttamissuunnitelma · Tehtävä 6. Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti
Kokeilut	Informaatiomuotoilija talossa · Yhteiskirjoittaminen · Avoin arviointi maahanmuuttajien tuomasta lisäarvosta · Turvattomuusillan keskustelun jäsentäminen
Menetelmiä ja työkaluja	Avoin päätöksentekokäytäntö · Avoin arviointi · Avoimen päätöksentekokäytännön kuntapilotti · Ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arviointi · Tekaisu-hanke · Luokka:Tekaisu
Julkaisuja ja muuta hyödyllistä	Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti (julkaistu) · Yhtäköyttä-hankkeen loppuraportti (wikiversio) · Yhtäköyttä (hankkeen esittely) · Avoin päätöksentekokäytäntö voisi parantaa tiedon hyödyntämistä · Ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskeva tieto kunnallisessa päätöksenteossa · Kaikki Yhtäköyttä-luokkaan kuuluvat sivut
Tämä sivu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.vn.fi/teas). Sivun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö edusta valtioneuvoston näkemystä.