Silakan hyöty-riskiarvio / raportti

Pääviesti

Kysymys: Onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa? Miten tilanne on eri ikäryhmissä? Vastaus: Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti yleensä on terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja iso osa haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. Eviran toimeksiantona, yhteistyössä THL:n kanssa on kevään ja kesän 2014 aikana tehty hyöty-riskinarvio, jossa on katsottu nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön valossa. Tällä sivulla on työn loppuraportti. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemään kyselyaineistoon vuodelta 2013, jonka pohjalta on tehty varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Aiheeseen liittyvä esitys löytyy sivulta Tiedosto:Kala ja terveys.ppt ja muuta lisätietoa sivulta Silakan hyöty-riskiarvio.

Johdanto

Kala on ravitsemuksellisesti arvokas ruoka-aine ja sitä suositellaan syötäväksi 2 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Toisaalta kaloihin kertyy haitallisia ympäristömyrkkyjä, joille ihminen altistuu käyttäessään kalaa ravintona. Silakka (Clupea harengus membras) on Itämerestä pyydettävä, rasvainen kalalaji, joka kuuluu perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon. Silakan hyöty-riskiarvio-tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten silakansyöntiä ja silakan sisältämien hyödyllisten ravintoaineiden hyötyjä haitallisten ympäristömyrkkyjen haittoja vastaan. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat lasten riskit. Vastaavaa, nimenomaan silakkaa ja suomalaista väestöä koskevaa tutkimusta ei ole ennen tehty, sen sijaan esimerkiksi Ruotsin Livsmedelsverket on arvioinut vuonna 2011 ilmestyneessä raportissaan silakan syönnin hyötyjä ja riskejä terveydelle ruotsalaisessa väestössä (Glynn et al. 2011). Lisäksi Norjassa on arvioitu kaikenlaisen kalan ja merenelävien merkitystä, hyötyjä ja riskejä, norjalaisten ruokavaliossa (Norwegian Scientific Committee for Food Safety, 2006).

Hyödyllisten ravintoaineiden osalta raportissa tarkastellaan omega-3-rasvahappoja eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Omega-3-rasvahapot ovat pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja, joihin EPA:n ja DHA:n lisäksi kuuluu kasvikunnan tuotteista saatava alfalinoleenihappo (ALA). Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä rasvahappoja, joita on saatava riittävästi ravinnosta. Kala ja kalaöljyt ovat tärkein EPA:n ja DHA:n lähde. Rasvaisena kalana silakka kuuluu paljon EPA:a ja DHA:a sisältäviin kalalajeihin. Omega-3-rasvahapoilla on osoitettu olevan monia positiivisia terveysvaikutuksia. Ne mm. vähentävät sepelvaltimotaudin ja siitä aiheutuvan kuoleman riskiä (Kris-Etherton et al. 2003; König et al. 2005; Oh 2005), sekä mahdollisesti Alzheimerin taudin ja dementian riskiä (Lim et al. 2006; Morris et al. 2003). Omega-3-rasvahappojen, erityisesti DHA:n, on myös havaittu olevan tärkeä keskushermoston kehitykselle sekä sikiöaikana että lapsuudessa (Fleith and Clandinin 2005; Gradowska 2013; Swanson et al. 2012). Aikuisten ja yli 2-vuotiaiden lasten kokonaisenergiansaannista 1% pitäisi olla peräisin omega-3-rasvahapoista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). DHA:ta tulisi saada 200 mg vuorokaudessa, EPA:lle vastaavaa arvoa ei ole suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ole annettu.

D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen, normaaliin luun aineenvaihduntaan ja normaaliin solujen erilaistumiseen (Kato, 2000). D-vitamiinin puute johtaa lapsilla riisitautiin ja aikuisilla osteomalasiaan. Suuret D-vitamiiniannokset ovat myrkyllisiä ja voivat johtaan kohonneeseen kalsiumpitoisuuteen veressä sekä kalsiumin kertymiseen munuaisiin ja edelleen munuaisvaurioon. Ruuasta saatavan D-vitamiinin saantisuositus ikäryhmässä 6 kk - 74 v on 10 µg/vrk. 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille saantisuositus on 20 µg/vrk. Tämän lisäksi Suomessa suositellaan ympärivuotista D-vitamiinilisää 10 µg/vrk 2 kk - 2v ikäisille lapsille, 7.5 µg/vrk 2-18-vuotiaille, sekä 20 µg/vrk yli 60-vuotiaille (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).

Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkastellaan dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Dioksiinit ovat kaikkialle levinneitä, rasvaliukoisia, hyvin pysyviä ja ravintoketjussa kertyviä ympäristömyrkkyjä. Ihmiset altistuvat dioksiineille pääasiassa ruuan, erityisesti rasvaisten tuotteiden, kautta. Suomessa väestön dioksiinialtistuksesta suurin osa on peräisin kalasta, erityisesti Itämeren rasvaisista kalalajeista kuten silakasta (Kiviranta et al. 2004; Tuomisto et al. 2011). Altistuksen suuruudesta riippuen dioksiineilla on havaittu monenlaisia haitallisia terveysvaikutuksia. Yleistä huolta on herättänyt niiden karsinogeeninen potentiaali; nykytiedon mukaan tausta-altistustasoilla syöpäriski on kuitenkin pieni (Tuomisto and Tuomisto, 2012). Sen sijaan jo tausta-altistustasoilla kehityshäiröiden riski on todellinen (Alaluusua et al. 1996, 1999), minkä vuoksi kalan syöntisuosituksiin sisältyy silakkaa koskeva poikkeus: lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä isoa silakkaa vain 1-2 kertaa kuukaudessa 100 gramman annoksina (EVIRA) lisättävä taulukko syöntisuosituksista. Dioksiinien keskimääräinen saanti toksisuusekvivalentteina laskettuna on noin 1 pg/paino kg/vrk, mikä suunnilleen vastaa Maailman terveysjärjestön (WHO) suositusta siedettävälle päiväsaannille (1-4 pg/paino kg/vrk; WHO 2004) lisää vertailua Efsaan ja Jecfaan.

Hyöty-haitta-analyysi

EFSA on antanut vuonna 2010 ohjeet ihmisten terveyttä koskevan hyöty-haitta-analyysin tekemiselle (EFSA Journal 2010; 8(7):1673).

Hyöty-haitta-analyysi ei ole mikään rutiinitoiminta, vaan se on tarpeen silloin kun on epäiltävissä terveyshaitta, kun hyödyn ja haitan välillä on vain pieni ero. Hyöty-haitta ongelma tulee hyvin tunnistaa ja sille on löydettävä kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä ottamalla huomioon olemassa oleva tieto. Oletukset ja epävarmuudet tulee selkeästi tunnistaa ja kirjata.

Tässä raportissa puhutaan silakan ympäristömyrkyistä haittana ja vastaavasti ravintoaineista hyötynä ihmisen terveydelle. Perinteinen lähestyminen hyöty-haitta-analyysissä on verrata suositeltuja päivittäisiä ravintoaineiden saanteja RDA:han (Recommended Daily Allowances) haitta-aineen NOAEL:iin tai (taso, jossa haittavaikutusta ei havaita) tai haitta-aineen TDI:hin eli siedettävään päivittäiseen saantiin, siis kun punnitaan hyödyllisiä ja haitallisia terveysvaikutuksia kalan syönnistä ihmiselle.

Hyöty-haittaa tulee punnita eri ihmisryhmistä ja ottaa myös huomioon erilaiset elämäntilanteet. Mitattaviksi suureiksi on ehdotettu sairastavuutta ja kuolemantapauksia eli DALY:a tai QALY:a. Suomessa ole kuitenkaan saatavilla sellaista tietoa, että kaksi viimemainittua voitaisiin käyttää esimerkiksi dioksiinien ja PCB:iden tai muiden ympäristömyrkkyjen haitan mittana.

Kaiken kaikkiaan dioksiinien ja muiden ympäristömyrkkyjen kvantitatiivinen haittavaikutusten määrittäminen on vaikeaa. Esimerkiksi dioksiini aiheuttaa pitkäaikaisaltistuksella suurilla pitoisuuksilla maksasyöpää ja akuutisti iho-oireita. Sen sijaan dioksiinit voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä ja hormonaalisia häiriöitä pienillä pitoisuuksilla. Ne kilpailevat oikeiden hormonien reseptoripaikoista elimistössä. Tällaiset haittavaikutukset eivät välttämättä tule edes näkyviin sen sukupolven aikana, jolloin altistuminen tapahtuu, vaan voi ilmetä vasta seuraavassa sukupolvessa, erityisesti silloin, kun on kyseessä erittäin herkät yksilöt, raskaana olevat ja lapset.

Hyöty-haitta-analyysissä halutaan tuoda esiin myös riskinhallitsijoiden rooli ja jatkuva yhteistyö riskinarvijoitsioiden kanssa. On tärkeää, että tieto hyöty-haitta-analyysistä voidaan käytännössä soveltaa esimerkiksi syöntisuosituksissa ja varmistaa, että kalan syönnistä on riittävä hyöty ja vain vähän haittaa.

EFSAn raportissa esitetään esimerkkinä hyöty-haitta arvio kalasta. Sellaiseksi otetaan metyylielohopeaa sisältävän kalan syönti. Siinä todetaan, että kala sisältää tärkeitä ravintoaineita, kuten omega-3-rasvahappoja, vitamiineja ja proteiineja. Kuitenkin edellä mainittujen pitoisuudet eri kalajeissa ja eri olosuhteissa vaihtelevat huomattavasti. Tästä syystä pitäisi tuntea ravintoaineiden saanti paremmin sekä kalasta että mahdollisista muista lähteistä koko ruokavaliossa. Tämä tekisi arvion kuitenkin niin hankalaksi, että on syytä valita vain yksi vertailukohde, omega-3-rasvahapot, joiden tärkein saantilähde on kala. Metyylielohopean tiedetään olevan erittäin haitallinen yhdiste, jota kertyy eniten petokaloihin.

Näille valituille yhdisteille, ravintoaineille ja haitta-aineille, on EFSA:n ohjeen mukaisesti löydettävä sopivat kriittiset hyödylliset ja haitalliset vaikutukset, jotka on mahdollista kvantitatiivisesti määrittää. Metyylielohopealle ne ovat hermoston hehitykseen liittyvät haittavaikutukset ja kalan rasvahapoille sydäninfarktilta suojaava vaikutus. Lisäksi hyötyvaikutukset raskaana olevalle ovat suurempi syntymäpaino tai parempi hermoston kehitys.

Vaikka EFSAn raportissa ei mainittukaan, rasvahapoista on arvioitu olevan hyötyä vasta raskauden loppupuolella, kun elohopean haittavaikutukset syntyvät jo raskauden alkuaikoina (Innis ja Elias 2003).

Tähän esimerkkitutkimukseen oli syytä valita vain sellaisia kaloja, hai, miekkakala ja tonnikala, joista metyylielohopean saanti voi nousta suureksi. EFSA:n suosituksen mukaan voidaan ottaa mukaan myös kaikki muu kalatutkimustieto elohopeasta, mutta se lisää epävarmuustekijöitä tuloksen tulkintaan.

Arvioituja elohopean saantilaskelmia petokaloista verrataan metyylielohopean siedettävään viikottaiseen saantiin, joka on 1.6 mikrogrammaa/kg rp ja hyötyvaikutus katsotaan ainakin kerran viikossa syötyyn kala-ateriaan.

Tarkastelussa voidaan käyttää eri skenaarioita eli ennusteita, kun käytetään tilastollisilla todennäköisyyslaskelmilla saatuja eri persentiilejä elohopea-altistuksessa ja vastaavasti kalan kulutuksessa. Silloin voidaan tarkastelussa 1) maksimoida riski ja minimoida hyöty tai 2) minimoida riski ja maksimoida hyöty. Esimerkiksi silloin kun kaikkein alhaisimmilla 5 persentiilin metyylielohopean pitoisuuksilla jo ylitetään siedettävä viikottainen saanti ja kun 95 persentiilin kalan kulutus jää alle yhden kerran viikossa voidaan sanoa, että riski on selvästi suurempi kuin hyöty.

Jos on olemassa riittävästi havaintoja, on mahdollista laskea metyylielohopean pitoisuusjakautuma ja kalan kulutus eri ikäryhmillä tai eri ihmisryhmillä ja todennäköinen hyödyn ja haitan painottuminen eri altistustasoilla, esimerkiksi 5. persentiilin, keskiarvon ja 95. persentiilin kohdalla.

Hyödyllisten ja haitallisten vaikutusten annos-vastekäyriltä voidaan arvioida hyödyn tai haitan ilmeneminen, kun altistus tunnetaan.

EFSAn asiantuntijaryhmä katsoi, että hyöty-haitta analyysiä tulee edelleen kehittää erityisesti hyödyn tunnistamista, samoin erilaisten mittareiden käyttöä, kuten DALY:n ja QALY:n.

Kalan syönnin hyöty-haitta-analyysit pohjoismaissa ja muualla

Kalan hyöty-haitta-analyysejä on tehty monissa maissa. Ne kaikki ovat tehty eri tavalla. Asiaan on pyritty löytämään parannusta eli yhteistä menetelmää. Vuonna 2007 järjestettiin pohjoismainen seminaari asiasta. Sinne oli kutsuttu osaajia myös muista Euroopan maista, kuten Hollannista ja Belgiasta sekä Baltian maista. Myös EFSA järjesti vastaavan kokouksen Parmassa sen jälkeen ja julkaisi yhteisen kannanoton asiasta EFSA Journal-lehdessä vuonna 2010.

Ruotsissa julkaistiin hyöty-haitta-analyysi vuonna 2007. Heidän menetelmänsä olivat hyvin yhtenäiset EFSAn myöhemmin antamiin suosituksiin. Projektiryhmä totesi, ettei heillä ollut riittävästi kvantitatiivista tietoa hyödyistä ja haitoista ja siksi joutuivat loppujen lopuksi turvautumaan siedettäviin päivittäisiin tai viikottaisiin haitta-ainesaanteihin ja rasvahappojen ja D-vitamiinin osalta päivittäisiin saantisuosituksiin (Livsmedelverket 2007).

Tutkimustietoa ja jatkuvaa monitorointia Suomesta ja Ruotsista

Suomella ja Ruotsilla on molemmilla poikkeuslupa myydä tiettyjä kaloja, kuten silakkaa ja itämeren lohta poikkeusluvalla, jos teemme riittävästi tutkimusta, informoimme kuluttajaa ja annamme tarvittaessa kalan syöntisuositukset ja tarvittavat rajoitukset tietyille kalalajeille, jotka sisältävät paljon ihmisen terveydelle vaarallisia ympäristömyrkkyjä.

Edellä mainitusta syystä sekä Suomessa ja Ruotsissa on tehty paljon kalan ympäristömyrkkytutkimuksia, sekä vuosittaiset monitoroinnit että lisäksi suurempia ja kattavampia projekteja. Tällaisia viimeksi mainittuja Suomessa on toteutettu vuonna 2002 ja 2009, jotka on julkaistu Eviran tutkimuksina 1/2004 ja 2/2011. Ensimmäinen EU kalat -tutkimus antoi valmiudet asettaa kalan syöntisuositukset vuonna 2004 ja toinen lähes identtinen hanke EU kalat II toi esille 7 vuoden aikana tapahtuneet haitta-ainepitoisuuksien muutokset ja käsityksen siitä, ettei syöntirajoituksia lohen rinnalle lisättyä taimenta lukuun ottamatta tarvinnut muuttaa. Kalan yleiset syöntisuositukset ja Eviran antamat poikkeukset löytyvät Eviran internet-sivuilta www.evira.fi.

Kalan syöntisuositukset Suomessa¹

Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen.

Eviran poikkeukset syöntisuositukseen: Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta. Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1-2 kertaa kuussa. Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan, koska se kerää elohopeaa. Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

¹ Syöntisuositukset perustuvat 100 gramman annoskokoon ja kalan keskimääräiseen kulutukseen pitkällä aikavälillä. [1]

Suomi sai vuonna 2011 pysyvän poikkeuksen myydä sellaista silakkaa, lohta ja nahkiaista, jotka ylittävät EU:lle asetetut enimmäispitoisuusrajat. Tätä asiaa perusteltiin maa- ja metsätalousministeriöstä sekä taloudellisilla näkökulmilla sekä kalan hyödyllisillä terveysvaikutuksilla. Sanottiin, että kalaa on parempi syödä kuin jättää syömättä, koska se sisältää hyödyllisiä ravintoaineita D-vitamiinia, omega-3-rasvahappoja ja hivenaineita.

EU edellyttää myös, että Suomessa tehdään tutkimusta, onko kuluttajainformaatio kalan syöntirajoituksista mennyt perille. Sellainen tehtiin vuonna 2006, jolloin todettiin, että vain 30 % vanhemmasta väestöstä tuntee kalan syöntisuositukset.

Vuonna 2004 Suomessa tunnettiin, miten paljon suomalainen syö keskimäärin kalaa, mutta ei tiedetty tarkkaan, ketkä Suomessa syövät silakat. Tiedettiin, että noin 2/3 menee minkin rehuksi ja vain alle 1/3 saaliista syödään. Osa silakkasaaliista menee Tanskaan puhdistettavaksi rehun tuotantoon ja osa pienistä silakoista menee vientiin Baltian maihin ja Venäjälle. Silakka on Suomessa kaikkein merkittävin kala taloudellisesti ja sitä pyydetään paljon verrattuna muihin kotimaisiin kaloihin, noin 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

Tuolloin lainsäädäntötyön ollessa kiihkeimmillään, heräsi ajatus, että elintarvikeviranomaisten tulisi paremmin tuntea silakkan syönti eri ikäryhmissä, erityisesti lasten silakansyönti, jotta voitaisiin tarkemmin arvioida yksittäisten kuluttajaryhmien altistuminen dioksiineille ja PCB:ille sekä silakan sisältämille muille ympäristömyrkyille. Itämeren lohi ei vastaavalla tavalla antanut aihetta tutkimuksiin, koska sen kulutus on niin marginaalista silakkaan verrattuna. Tähän saimmekin rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöltä vuonna 2013. Kyselyn toteutti Taloustutkimus Oy yhteistyössä Eviran ja THL:n tutkijoiden kanssa.

Lisäksi ymmärsimme, että voimme ruotsalaisten tavoin tehdä hyöty-haitta-analyysin, mutta vain silakasta, koska aikaisempien arviomme mukaan suurin osa dioksiineista ja PCB:istä tulee kalasta (86 %) ja siitä ainakin puolet silakasta. Koska tunnemme Suomen tärkeimmän pyyntialueen Selkämeren silakan dioksiini- ja PCB-pitoisuudet eli haitat, päätimme tutkia niistä myös hyödyt eli ravintoaineet, D-vitamiinin ja rasvahapot sekä kevät- että syyssilakoista, jotta mahdollisesti näemme myös mahdolliset ravintoainepitoisuuksien erot eri vuodenaikoina.

Kun tunnemme silakan ympäristömyrkkypitoisuudet ja vastaavista silakoista ravintoaineet, voimme tehdä hyöty-haitta-analyysin eri kuluttajaryhmille, joiden silakan syöntimääristä saimme tarkkaa tietoa kyselytutkimuksesta. Kyselytutkimus silakan kulutuksesta tehtiin ostopalveluna Taloustutkimus Oy:ltä. Siihen osallistui 2042 henkilöä ja 851 lasta kattavasti koko Suomesta. Tämä kysely toimi myös eräänlaisena pilottitutkimuksena vastaavanlaisten kyselyjen varalta. Riskinarvioinnissa tiettyjen elintarvikkeiden tarkemmalle kulutustiedolle, esimerkiksi eri ikäryhmissä on suuri tarve.

Menetelmät

Vierasainetutkimukset

liitteeksi?

Rasvahappo- ja D-vitamiinitutkimukset =

liitteeksi?

Kyselytutkimus

Tutkimuskysymykset ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) laatimat (liite 1). Kyselytutkimuksen käytännön suorituksesta vastasi Taloustutkimus Oy.

Kyselytutkimuksen kohderyhmänä olivat 15–79-vuotiaat suomalaiset Ahvenanmaata lukuun ottamatta, sekä heidän alle 15-vuotiaat lapsensa. Tutkimus toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina osana valtakunnallista kuluttajatutkimusta. Otos muodostettiin kiintiöpoiminnalla, jossa kiintiöinä olivat kohderyhmän valtakunnallinen ikä-, sukupuoli, lääni- ja kuntatyyppijakauma. Kysymykset esitettiin yhteensä 2042 henkilölle. Silakan syömistä kysyttiin myös talouden alle 15-vuotiaiden lasten osalta (851 lasta; vanhempi vastasi lapsensa/lapsiensa puolesta). Haastattelut toteutettiin pääosin vastaajien kotona kannettavilla tietokoneilla (Taloustutkimus Oy).

Haastattelut tehtiin ajallisesti kahdessa eri osassa aikatrendin havaitsemiseksi. Haastattelut tehtiin tutkimuksen ensimmäisessä osassa 6.9.-23.9.2013 välisenä aikana ja tutkimuksen toisessa osassa 14.11.-2.12.2013 välisenä aikana. Haastattelujen toteutukseen osallistui ensimmäisessä osassa 47 Taloustutkimuksen kouluttamaa haastattelijaa ja toisessa osassa 49 haastattelijaa. Haastatteluja tehtiin ensimmäisessä osassa 80 paikkakunnalla (kaupunkeja 47 ja muita kuntia 33) ja toisessa osassa 97 paikkakunnalla (kaupunkeja 55 ja muita kuntia 42) (Taloustutkimus Oy).

Tarkasteltava ajanjakso oli viimeiset 3 kuukautta haastatteluhetkestä lukien. Haastateltavilta kysyttiin useita taustatietoja sekä kalan, erityisesti silakan, syöntiin liittyviä tietoja. Näitä olivat mm.

• Silakan ja silakkaruokien syömiskerrat viimeisen 3 kuukauden aikana?
• Kuinka paljon silakkaa syödään yleensä yhdellä syöntikerralla?
• Millä tavoin viimeisen 3 kuukauden aikana syöty silakka on valmistettu?
• Mistä syödyt silakat on hankittu?

Vain aikuisten osalta kysyttiin lisäksi?

• Kuinka usein eri kalalajeja yleensä syödään?
• Tiedetäänkö yleinen kalansyöntisuositus?
• Tiedetäänkö kalan syöntisuositukseen liittyvä silakansyöntiä koskeva poikkeus?

Lisätietoa kyselytutkimuksen suorittamisesta ja tulosten analysoinnista löytyy liitteestä 2.

Silakansyönnin kokonaismäärä päivässä arvioitiin laskemalla yhteen kokonaisten silakoiden, silakkaruokien ja silakkalisukkeiden syöntimäärät. Ensin kukin syöntitiheys kerrottiin arvioidulla annoskoolla. Kokonaisten silakoiden osalta oli myös kysytty syötyjen silakoiden lukumäärä yhdellä aterialla. Laskentaoletukset on tarkemmin kuvattu Opasnet-verkkotyötilan sivulla http://fi.opasnet.org/fi/Silakan_hyöty-riskiarvio#Data. Viittaus Opasnettiin pois ja laskentaoletusten kuvaus tähän

Regressioanalyysissä käytettiin lineaarista regressiota. Aluksi käytettiin lukuisia kysymyksiä selittävinä muuttujina, mutta näistä ei noussut esiin mitään tarkempaa tarkastelua vaativaa. Niinpä jatkossa keskityttiin niihin muuttujiin, jotka etukäteen arveltiin olennaisiksi selittäviksi tekijöiksi: ikä, sukupuoli, maakunta, ammatti, ruumiinpaino. Sama analyysi tehtiin myös lapsille, joskin nuo mainitut muuttujat koskivat vanhempaa; lapsesta itsestään oli käytössä ikä. Tilastoanalyysi on koodeineen ja kaikkine tuloksineen luettevissa sivulta http://fi.opasnet.org/fi_wiki/index.php?title=Toiminnot:RTools&id=GyRdpSUBWnwkg0fo.

Terveysvaikutusmalli

Kyselytutkimuksella saatua tietoa analysoitiin teveysvaikutusmallilla, jonka keskeinen toiminta ja osat kuvataan tässä varsin lyhyesti. Koko malli toimii avoimena Opasnetissä, ja jokaisen osamallin tarkempi kuvaus löytyy asianomaiselta sivulta, joihin tässä lähinnä viitataan. Kuvaukset pitää laittaa tähän, ei riitä että on Opasnetissä! Koskee koko allaolevaa listaa.

Yleiskuvauksena voi sanoa, että kaikki lähtöaineisto on tallennettu avoimena datana Opasnet-tietokantaan, josta se on vapaasti ladattavissa koneluettavasti. Käytetyt tietoaineistot ovat seuraavat:

• Taloustutkimuksen keräämä tilastoaineisto (ks. edellä). [2]
• Arvio ilmoitettuja silakansyöntifrekvenssejä vastaavista kalamääristä: Silakan hyöty-riskiarvio#Data, taulukko Kalansyönti.
• Arvio terveysvaikutusten merkityksestä mitattuna laatupainotettuina elinvuosina (disability-adjusted life year, DALY) yhtä terveysvaikutusyksikköä kohti: Silakan hyöty-riskiarvio#Data, taulukko Laatupainotetut elinvuodet vaikutuksille.
• Dioksiini- ja PCB-pitoisuudet silakassa (pg/g tuorepainossa) perustuvat THL:ssä mitattuihin silakoihin (EU-Kalat I ja II -tutkimukset [3]).
• Tiedot omega3-rasvahappojen (eikosapentaeenihapon eli EPAn ja dokosaheksaeenihapon eli DHAn) sekä D-vitamiinen pitoisuuksista silakassa saatiin Evirasta [4].
• Tiedot altisteiden annosvasteista erilaisille vasteille saatiin tieteellisestä kirjallisuudesta. Annosvasteet on kuvattu omilla sivullaan englanniksi: op_en:ERF of dioxin, op_en:ERF of omega-3 fatty acids, op_en:ERF of vitamins ja op_en:ERF of methylmercury.
• Tautiriskit Suomessa ovat olennaisia sydänvaikutusten osalta, koska omega-3-rasvahapot muuttavat niiden suhteellista määrää. Tautiriski saatiin Tilastokeskukselta ja on kuvattu sivulla Kuolemansyyt Suomessa.

Silakansyönti

Kyselyssä kysyttiin a) kokonaisten silakoiden syönti, b) silakkaruokien kuten silakkalaatikon syönti ja c) lisukesilakan syönti viimeisen kolmen kuukauden ajalta. Lisäksi kysyttiin, montako kokonaista silakkaa vastaaja syö kerralla. Näiden avulla arvioitiin silakan keskimääräinen syönti vastaajittain:

$S = \frac{K * n * m_K + R * m_R + L * m_L}{d}$

jossa K, R ja L ovat kokonaisen silakan, silakkaruoan ja lisukesilakan syöntimäärät seurantajaksolla (kertaa / 3 kk); n on yksittäisten silakoiden lukumäärä, m on silakan määrä (g) yhdessä annoksessa tai silakassa; ja d on päivien lukumäärä seurantajaksolla (tässä tapauksessa 91).

Vastaajat luokiteltiin iän, ruumiinpainon, asuinmaakunnan ja sukupuolen perusteella, joten tuloksia voi tarkastella näiden osaryhmien suhteen erikseen. Joitakin kiinnostavia luokitteluja kerro mitä on valittu nyt raportoitaviin tuloksiin.

Mallia varten 2893 vastaajan joukosta arvottiin palauttaen 1000 henkilöä jokaiseen viisivuotisikäryhmään käyttäen Taloustutkimuksen otannan painokertoimia arvonnassa. Näin muodostettu väestön silakankulutusarvio toimi lähtökohtana altistusarvioinnille.

Altistusarvio

Altistuminen silakassa oleville aineille arvioitiin arpomalla silakan pitoisuustiedoista yksittäinen näyte edustamaan keskimääräistä pitoisuutta silakassa. Tämä menetelmä liioittelee epävarmuutta, koska pitkän ajan kuluessa yksi ihminen syö silakoita, joissa pitoisuudet ovat välillä suuremmat ja välillä pienemmät keskiarvot asettuessa sille välille.

$E_i = S * c_i$

jossa i on eri altisteita kuvaava indeksi, E on altistuminen, S silakan syönti ja c on altisteen pitoisuus silakassa. Altistuminen laskettiin sekä absoluuttisina arvoina (mg/d) että ruumiinpainoon suhteutettuna (mg/kg/d), koska eri annosvasteet oli ilmoitettu eri tavoin.

Terveysvaikutusarvio

Terveysvaikutukset laskettiin käyttämällä eri menetelmiä altisteesta ja terveysvasteesta riippuen. Omega-3-rasvahappojen arvioidaan ehkäisevän sydänkuolemia suhteessa tautiriskiin, joten niiden laskennassa käytettiin tietoa suomalaisesta sydänkuolleisuudesta eri ikäryhmissä sukupuolittain. Metyylielohopean ja omega-3-rasvahappojen vaikutus älykkyyteen (tarkemmin älykkyysosamäärään eli ÄO:hon) laskettiin olettaen, että altistuminen tapahtuu äidin ravinnon kautta sikiöaikana. Ikätarkasteluja esittävissä kuvissa nämä vaikutukset on sijoitettu äidin iän kohdalle, ei sikiön.

Dioksiinien syöpävaikutuksen oletettiin olevan elinikäisen altistumisen aiheuttama elinikäinen syöpäriski, joka kuitenkin jaettiin eri vuosille eli tarkasteltiin vuositason riskiä kuten sydänkuolemissakin. Lisäksi dioksiinien ja D-vitamiinin osalta tarkasteltiin sitä, poiketaanko annetuista suosituksista vai ei. 1 tarkoittaa poikkeamaa, 0 suositusten mukaisuutta. D-vitamiinin osalta vertailu suositukseen on ontuva, koska mallissa ei (toistaiseksi) ole mitään muita D-vitamiinin lähteitä eli se aliarvioi todellista saantia pahasti ja niinpä tulokset näyttävät siltä kuin suurin osa väestöstä ei saavuttaisi suositusta.

Annosvasteiden tarkemman kuvaukset ja viitteet

Käytetyt annosvasteet

Altiste	Vaikutus ja mittari	Alstistuminen, mittari ja yksikkö	Annosvasteen tyyppi	Annosvasteen parametrit
Metyylielohopea MeHg	Lapsen älykkyys (ÄO-pisteiden muutos)	Sikiöaikainen altistuminen istukan kautta mitattuna äidin MeHg-pitoisuus hiuksissa (µg/g)	Lineaarinen, kulmakerroin	-0.7 (95 % CI: -1.5 - 0)
Metyylielohopea MeHg	Lapsen älykkyys (ÄO-pisteiden muutos)	Sikiöaikainen altistuminen istukan kautta, mitattuna äidin MeHg-altistumisesta (mg/kg/d)	Lineaarinen, kulmakerroin	-6.533 (95 % CI: -14 - 0)
D-vitamiini	D-vitamiinisuositus	Saanti suun kautta µg/d	Porrasfunktio: 1 jos ei saavuteta, 0 jos saavutetaan	Suositellut rajat 7.5 - 100
Dokosaheksaeenihappo (DHA)	Lapsen älykkyyt (ÄO-pisteiden muutos)	Sikiöaikainen altistuminen istukan kautta, mitattuna äidin päiväsaannista mg/d	Lineaarinen, kulmakerroin	0.0008 - 0.0018
Omega-3-rasvahapot (EPA+DHA)	Sepelvaltimotautikuolleisuus	Saanti suun kautta (mg/d)	Riskisuhde RR	0.9980 (epävarmuuden keskivirhe 0.000396)
Dioksiinit (TEQ)	Kokonaissyöpä, elinikäinen riski jaettuna 50 vuodelle.	Saanti suun kautta (pg/kg/d)	Lineaarinen syöpävaste (Cancer slope factor), kulmakerroin	0.000156
Dioksiinit (TEQ)	Hampaan kehityshäiriöt sisältäen puuttumisen (Developmental Defects of Enamel -indeksin mukaisesti 1: kyllä, 0; ei)	Saanti suun kautta mitattuna arvioituna pitoisuudesta rasvakudoksessa log(TCDD serum concentration+1) (ng/kg in fat)	Lineaarinen, kulmakerroin	0.26 (epävarmuuden keskivirhe 0.12)
TEQ	Cancer Morbidity	Ingestion Intake pg /kg /d	UR bw	0.000032; 0.000035; 0.00016
Dioksiini (TEQ)	Siedettävä päiväsaanti (TDI) (1 jos ylittyy, 0 jos ei)	Saanti suun kautta (pg/kg/d)	Tolerable daily intake (TDI) ruumiinpainoon suhteutettuna	Suositellut rajat 0 - 1
Omega-3-rasvahapot (EPA+DHA)	Sepelvaltimotautikuolleisuus (Cohen 2005)	Saanti suun kautta (mg/d)	Suhteellinen Hill-funktio (antiarytminen vaikutus)	ED50: 47, Emax: -0.17 (95 % CI: -0.25 - -0.088)
			Suhteellinen riski (RR) (valtimokovettumaa estävä vaikutus)	0.99951 (95 % CI: 0.99934 - 0.99989)
Omega-3-rasvahapot (EPA+DHA)	Aivohalvaus (pääasiassa aivoinfarkti)	Saanti suun kautta (mg/d)	Suhteellinen Hill-funktio	ED50: 47, Emax: -0.12 (95 % CI: -0.25 - 0.01)
			Suhteellinen riski (RR)	0.9998 (95 % CI: 0.99934 - 1.00027)

Kalansyönnin vaikutus sepelvaltimokuolleisuuteen perustuu artikkeliin Cohen ym. 2005a. Uudempiakin katsauksia asiasta on olemassa, mutta Cohen antaa määrällisen arvion myös sille, että pienet omega-3-rasvahappojen annokset vähentävät riskiä enemmän ja suuret antavat lisähyötyä vähemmän. Tämän ilmiön tarkastelu on olennaista hyöty-riskinarvioinnin kannalta. Työssä tehtiin myös herkkyystarkastelu, jossa käytettiin uudempia arvoja (Mozaffarian ja Rimm, 2006). Vaikka vaikutusten kokoluokka oli hiemen pienempi käytettäessä Mozaffarianin arvioita, päätelmät eivät kuitenkaan poikenneet toisistaan ja siksi päädyttiin Cohenin arvioihin. Toinen etu siinä työssä oli, että he olivat katsoneet myös metyylielohopeaa, jolloin saatiin vertailukelpoisesti tuotetut annosvasteet kahdesta altisteesta.

###SIIRRÄ TÄMÄ VIITTEISIIN

Mozaffarian D., Rimm E.B., Fish intake, contaminants, and human health. Evaluating the risks and the benefits. JAMA, 2006, 296, 15:1885-99. [5]

Cohenin työssä sekä sepelvaltimotautikuolleisuuden että aivohalvauksen (jotka yleensä ovat aivoinfarkteja eivätkä verenvuotoja), annosvasteet jaettiin kahteen osaan. Ensin verrattiin edes vähän kalaa syöviä niihin, jotka eivät syöneet lainkaan kalaa (eli söivät alle 1 annoksen kuukaudessa). Sen jälkeen katsottiin kalaa syövän väestön riskiä olettaen suoraviivainen eli lineaarinen annosvaste. Sydänkuolemien osalta Cohen tulkitsi pienen saannin aiheuttaman ison laskun johtuvan lähinnä rytmihäiriöitä ehkäisevästä eli antiarytmisestä vaikutuksesta johtuvaksi, kun taas suuremman saannin hän arveli ehkäisevän valtimokovettumatautia. Riskinarvioinnin kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä tietää, onko suurilla ja pienillä omega-3-rasvahappoannoksilla eroa vaikutusmekanismissa. Olennaista on, että annosvasteet perustuvat laajoihin tutkimuksiin ihmisillä, joilta kalansyönti oli tutkittu.

Cohenin julkaisemat annovasteet perustuvat kala-annosten käyttöön altistuksen mittarina. Yksi kala-annos oletettiin työssä sadan gramman suuruiseksi, mutta kalalajeihin tai niiden rasvahappopitoisuuksiin ei otettu kantaa. Niinpä tässä työssä joudutaan olettamaan, että tutkittavien ruokavalion kalajakauma vastasi suunnilleen sitä, mikä on tyypillistä tutkimusmaissa (mm. USA, Alankomaat, Italia, Iso-Britannia, Norja). Koska maakohtaisia tietoja ei ollut käytettävissä, päädyttiin olettamaan, että EPA+DHA-pitoisuus oli keskimäärin 0.7 % eli 700 mg 100 gramman kala-ateriassa. Tämä on enemmän kuin kuivissa kaloissa (0 - 0.5 %) ja vähemmän kuin rasvaisissa kaloissa (1 - 2 %).

Cohen ilmoitti annosvastetulokset prosentuaalisina muutoksina suhteellisessa riskissä (RR). Sepelvaltimotaudin osalta luvut olivat −17 % (95 % CI: −8.8 % to −25 %) kalaa syövillä verrattuna ei lainkaan kalaa syöviin (<1 annos kuussa). Lisäksi riski laski edelleen jokaista viikossa syötyä lisäannosta kohti −3.9 % (95 % CI: −1.1 % to −6.6 %).

Aivohalvauksen osalta luvut olivat −12 % (95 % CI a: +1.0 % to −25 %) kalaa syövien ja syömättömien välillä ja jokaista viikoittaista lisäannosta kohti −2.0 % (95 % CI: +2.7 % to −6.6 %). (Cohen ym., 2005a)

Tässä työssä käytettiin useita erilaisia annosvasteita kuvaavia funktioita. Tarkoituksena oli kuvata itse ilmiötä mahdollisimman tarkasti siten kuin sen mekanismit nykyään tunnetaan mutta kuitenkin matemaattiselta kannalta yksinkertaisesti. Niinpä päädyttiin seuraaviin erilaisiin annosvastekuvaajiin.

Suhteellinen riski (RR, relative risk) kuvaa tilannetta, jossa tarkastellulla terveysvasteella on jokin taustariski yleensä johtuen lukuisista erilaisista tekijöistä. Näin on esimerkiksi sepelvaltimotaudin osalta, jonka riskitekijöitä ovat mm. korkea verenpaine, ylipaino, korkea kolesteroli ja tupakointi. Nämä eri tekijät aiheuttavat taustariskin, joka ihmisellä on olemassa riippumatta hänen kalansyönnistään tai omega-3-rasvahappojen saannistaan. Kalansyönti sitten vaikuttaa tähän taustariskiin, jonka ajatellaan muuttuvan saman suhteellisen osuuden verran jokaista kala-annosta kohti. Suhteellista riskiä voidaan siis kuvata muodossa -3.9 % per (kala-annos/viikko) tai yksikössä %/(mg/d). Sama asia voidaan sanoa myös suhdelukuna eli muuttaa prosentit luvuksi, jota verrataan taustariskiin 1. Esimerkissä -3.9 % on suhdelukuna ilmoitettuna 1 - 3.9 % / 100 = 0.961.

Lineaarinen eli suoraviivainen annosvaste olettaa, että vaikutuksen suuruus ei riipu taustariskin suuruudesta vaan on suoraan altistuksen ja annosvasteen kulmakertoimen tulo. Yleensä tällaisten vasteiden osalta taustariskiä ei tarvitse laskea tai tietää, koska se ei vaikuta kiinnostavan altisteen aiheuttamaan muutokseen altistumattomaan tilanteeseen verrattuna. Joissakin tapauksissa taustariski on toki olemassa kuten syövän tapauksessa, mutta hampaan kehityshäiriöistä puhuttaessa voidaan ajatella, että hampaat kehittyvät normaalisti (eli riski on nolla) ellei niihin vaikuta herkässä kehitysvaiheessa jokin häiriö kuten dioksiinialtistus. Myös älykkyysosamäärän osalta tässä työssä käytettiin lineaarista annosvastetta, mutta tietenkään ei ole mielekästä puhua taustariskistä vaan taustatekijästä. Älykkyysosamäärä on sellainen henkilön taustatekijän mittari, johon metyylielohopea tai dokosaheksaeenihappo voivat vaikuttaa pienentävästi tai suurentavasti.

Porrasfunktio olettaa, että on olemassa jokin hyväksyttävä tai turvallinen altistumisalue, jonka sisällä haittoja ei ilmene. Vastaavasti jos altistuminen on turvallisen alueen pienemmällä tai suuremmalla puolella, voi haittaa aiheutua. Esimerkiksi dioksiinin tai D-vitamiinin saantisuositukset voidaan ajatella tällaisiksi porrasfunktioiksi siten, että jos suosituksen saavuttamisessa epäonnistutaan, funktion arvoksi tulee 1 ja jos siinä onnistutaan, pysytään perustasolla 0.

Suhteellinen Hill-funktio on johdettu reseptorikinetiikasta (Hill plot). Se kuvaa tilannetta, jossa tutkittava altiste sitoutuu vaikutuskohtaansa eli reseptoriin. Funktion arvo kuvaa aktivoituneiden reseptorien määrää (olettaen, että aktivaatioon riittää yksi altistemolekyyli). Funktio on sikäli miellyttävä, että se on melko suoraviivainen pienillä altistumisilla mutta kaartuu suurilla altistumisilla kohti tasoa, jota se ei koskaan ylitä. Altistumista, joka aktivoi puolet reseprotista kutsutaan nimellä ED₅₀, ja maksimiaktivaatiota kutsutaan nimellä E_max. Näiden kahden melko havainnollisen parametrin avulla voidaan siis helposti kuvata kyllästyviä eli saturoituvia annosvasteita. Hill-funktio on muotoa

$E = \frac{c * E_{max}}{c + ED_{50}},$

jossa E on aktivaation ja c altistumisen suuruus.

Funktiota kutsutaan suhteelliseksi Hill-funktioksi siksi, että usein tietylle vasteelle on kuvattu jokin taustavasteen suuruus, ja tässä E_max-parametria käytetään suhteellisena muutoksena tuohon taustavasteeseen nähden.

Cohen ym. (2005b) arvioivat, että sellainen sikiöaikainen altistuminen metyylielohopealle, joka näkyy äidin hiusten elohopeapitoisuuden nousuna 1 µg/g verran syntymän aikaan, aiheuttaa lapsen älykkyysosamäärässä (ÄO) 0.7 pisteen laskun. Kirjoittajat tunnistavat useita olennaisia epävarmuustekijöitä ja päätyvät siihen, että ÄO:n muutoksen epävarmuus on välillä 0 - 1.5 pistettä. Itse he päätyvät käyttämään kolmiojakaumaa, mutta tässä työssä käytetän normaalijakaumaa ja noita epävarmuusrajoja 95 % luottamusvälinä.

Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tiedetä hiusten elohopeapitoisuutta vaan arvioidaan silakansyönnin määrää. Siksi on arvioitava, millainen kalasta tuleva elohopea-altistus aiheuttaa tietynsuuruisen pitoisuusnousun. Olli Leino (2014) siteeraa Health Canadaa, jonka arvio on, että metyylielohopea-altistus 1.5 µg/kg/d aiheuttaa hiuksiin pitoisuuden 14 ppm (eli 14 µg/g). Jos oletetaan, että tämä suhde on lineaarinen, saadaan annosvasteeksi

$-0.7 \frac{IQp}{\mu g/g} \frac{14 \mu g/g}{1.5 \mu g/kg/d} = -6.533 \frac{IQp}{\mu g/kg/d}$

Tätä arviota käytetään tässä tutkimuksessa. Epävarmuudet skaalataan vastaavasti.

Terveysvaikutusten yhteismitallistaminen

Terveysvaikutukset arvioitiin siis jokaiselle mainituille vasteelle erikseen mutta myös yhdistettynä laatupainotetuiksi elinvuosiksi. Laatupainotus on joidenkin vasteiden osalta melko luotettava (kuten sydänkuolemien) mutta esimerkiksi D-vitamiinin ja dioksiinin saannin poikkeamiselle suosituksesta annettiin myös painokerroin, vaikkeivät nämä mitään varsinaisia terveysvaikutuksia ole. Kuitenkin tämä mutkien oikominen mahdollistaa yhteismitallisen tarkastelun ja on siksi perusteltua, kunhan käytetyt painokertoimet keskustellaan kriittisesti ja tarvittaessa korjataan. KESKUSTELU tähän

Alla olevaan taulukkoon referenssit!

Laatupainotetut elinvuodet vaikutuksille(DALY / tapaus tai ÄO-yksikkö)

Vaikutus	Mittari	DALY	Lisätietoja
CHD	Mortality	10 - 30	Oletetaan DW 1 ja D 20 U 50% (DW = disability weight eli painokerroin: 1 = kuollut, 0 täysin terve; D = duration eli kesto; U = uncertainty eli epävarmuus
Developmental dental defects incl. agenesis	Yes/No according to Developmental Defects of Enamel Index	0 - 0.12	DW 0.001 D 60 U 100 %
Cancer	Lifetime probability	0 - 0.28	DW 0.1 D 20, lisäksi eliniän lyhenemä 5 a. Tämä syntyy elinikäisellä altistuksella joten oletetaan 1/50 syntyvän vuoden altistuksella. U 100 %
Vitamin D recommendation	1 if recommendation not met	0.0001 - 0.0101	DW 0.001 D 1 U 101x
Dioxin recommendation	1 if not met	0.0001 - 0.0101	DW 0.001 D 1 U 101x
Child's IQ	Change in IQ points	-0.0517 (-0.03 - -0.0817)	Intellectual disability, mild (IQ<70): 0.031 (0.018-0.049) From IHME. D 50 U from IHME.

Tulokset

Terveysvaikutukset

Päätulos on varsin selvä: yli 50-vuotiailla miehillä ja naisilla silakansyönnin terveyshyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin terveyshaitat. Sen sijaan nuoremmilla tilanne on epäselvempi ja ansaitsee pohdintaa. Perusteet, viittaus kuvaan tms. Ensinnäkin näillä oletuksilla dioksiinisuosituksen ylittäminen on tärkein terveysvaikutus. Tämä tietenkin riippuu olennaisesti annetusta painokertoimesta, joka näissä laskelmissa on noin 0.01 vuoden ajaksi. Tämä on varsin suuri kerroin: yhtä suuren kertoimen saa esimerkiksi keuhkokuume, joka vie sairaalaan viikoksi mutta paranee täydellisesti.

Toinen kysymys on suosituksen kohdentuminen. Suositus on asetettu sillä perusteella, että odottavat äidit altistavat sikiön ja sitten vastasyntyneen lapsen oman kehonsa dioksiineille ensin istukan ja sitten äidinmaidon kautta. Tämä altistus on paljon suurempi kuin silakkaa syömällä voi normaalioloissa saada. Vastasyntyneet ovat nimenoman herkkä ryhmä dioksiinien kehityshäiriövaikutuksille esimerkiksi hampaissa, eikä vastaava altistus luultavasti aiheuta aikuisissa haittaa. Niinpä suositus sisältää turvakertoimet sekä poikkeuksellisen suurelle altistumiselle että herkkyydelle, ja suositus voisi siis muulle väestölle olla paljon korkeampikin, mutta tässä sitä on sovellettu kaikille.

Tärkein pikkulapsiin kohdistuva haitta on tässä tarkastelussa metyylielohopea ja sen älykkyysvaikutukset. Tämä on yllättävänkin suuri vaikutus, koska silakka on varsin rasvainen kala ja varsin puhdas elohopeasta. Tulos vaatii tarkistuslaskentaa.

Malliin pitäisi lisätä myös kehityshäiriön annosvaste, joka toistaiseksi vielä puuttuu. Sen ongelmana on ollut kysymys siitä, miten pitäisi tulkita annosvasteen riippuvuutta taustariskistä hammasvaurion synnyssä, vai pitäisikö se kuvata taustariskistä riippumattomana.

Silakansyönnin terveyshaitat laatupainottuina elinvuosina mitattuna Suomessa ikäryhmittäin sukupuolen mukaan jaoteltuna.

Silakansyönnin terveyshaitat ikäryhmittäin.

Silakansyönnin aiheuttama yksilöllinen terveyshaitta eri terveysvasteiden mukaan jaoteltuna silakansyönnin määrän suhteen. Vasteet ovat eri yksiköissä: Syöpä ja sydäntauti, kuolemanriski per vuosi; lasten älykkyys, ÄO-pisteiden muutos; D-vitamiini- ja dioksiinisaantisuositukset, poikkeama suosituksesta.

Suomalaisten tämänhetkinen kalan, erityisesti silakan, syönti

• Kalalajien käyttö (Taloustutkimus Oy, liite 2)
  • Yli 15-vuotiaat syövät eri kalalajeista useimmin kirjolohta, jota yhdeksän kymmenestä sanoo syövänsä ainakin joskus (yli puolet useamman kerran kuukaudessa).
  • Vähiten syödään tuoretta tonnikalaa (ei purkissa), jota ei syö lainkaan kaksi kolmasosaa yli 15-vuotiaista.
  • Vastaajat, jotka syövät silakkaa 3 kertaa kuussa tai useammin, syövät keskimääräistä useammin myös lähes kaikkia muita kysyttyjä kalalajeja (esim. Itämeren lohta, ahventa, haukea, kuhaa, siikaa ja muikkuja).
  • Lapsiperheet syövät muita hieman useammin kalapuikkoja, Itämeren lohta, purkkitonnikalaa ja äyriäisiä.
  • Ikäryhmittäin tarkasteltuna yli 55-vuotiaat syövät muita ikäryhmiä useammin erityisesti ahvenia, haukia ja muikkuja. Tässä ikäryhmässä on myös eniten silakkaa runsaasti käyttäviä (ovat syöneet silakkaa 5 kertaa tai useammin tutkimusta edeltäneiden 3 kuukauden aikana). Sen sijaan kalapuikkoja, purkkitonnikalaa, Itämeren lohta ja äyriäisiä tämä ikäryhmä kuluttaa muita harvemmin.

• Aikuisten silakan syöntitottumukset (Taloustutkimus Oy, liite 2)
  • Neljä suomalaista kymmenestä on syönyt silakkaa tutkimusajankohtia edeltäneiden kolmen kuukauden aikana. Silakan syömisessä on eroja ikäryhmittäin, sukupuolittain ja alueittain tarkasteltuna.
  • Miehet suosivat silakkaa naisia useammin. Miehistä lähes puolet (44 %) on syönyt silakkaa tutkimusajankohtaa edeltäneiden kolmen kuukauden aikana, naisista 38 %.
  • Sitä suurempi osa suomalaisista on syönyt silakkaa viimeisen kolmen kuukauden aikana, mitä vanhempia ikäryhmiä tarkastellaan. Yli 50-vuotiaista lähes puolet (48 %) on syönyt silakkaa viimeisen kolmen kuukauden aikana.
  • Alueellisesti tarkasteluna silakkaa viimeisen kolmen kuukauden aikana syöneitä (syyskuuta ja joulukuuta edeltävänä aikana) on muuta Suomea enemmän pk-seudulla ja vähemmän Itä-/Pohjois-Suomessa.
  • Aikuisista noin puolet ei syö silakkaa lainkaan.
  • Yli 15-vuotiaat syövät silakoita tyypillisimmin kokonaisena, erityisesti yli 55 –vuotiaat miehet suosivat kokonaista silakkaa. Keskimääräinen annoskoko kokonaisia silakoita syötäessä on aikuisten keskuudessa useimmin 3-5 silakkaa

• Lasten silakan syöntitottumukset (Taloustutkimus Oy, liite 2)
  • Alle 4-vuotiaista lapsista silakkaa on syönyt yli kymmenes ja 7-14 –vuotiaista kolmannes. Puolet tutkimukseen osallistuneista lapsista ei syö silakkaa lainkaan.
  • Silakan syömisessä on selviä eroja myös sen mukaan onko lapsi kotihoidossa vai päiväkodissa tai koulussa. Kotihoidossa olevista lapsista vain hieman yli kymmenes (11 %) on syönyt viimeisen kolmen kuukauden aikana silakkaa. Päiväkodissa olevista lapsista silakkaa syöneitä on neljännes ja koululaisista kolmannes.
  • Alle 15-vuotiaista koululaiset syövät erityisesti kokonaista silakkaa (noin neljännes syö). Päiväkodissa hoidossa olevat lapset syövät silakkaa yhtä paljon sekä kokonaisena (14 %) että pääruoassa raaka-aineena (16 %). Kotihoidossa olevista lapsista syö kokonaista silakkaa edes joskus noin kymmenes. Sen sijaan vain harva kotihoidossa olevista lapsista syö silakkaa pääruoassa raaka-aineena (3 %) tai muuta ruokaa, jossa silakka on vain lisukkeena (2 %).
  • Alle 15 –vuotiailla keskimääräinen annoskoko kokonaisia silakoita syötäessä on useimmin 1-2 silakkaa.

• Asuinpaikka ja ikä näyttäisivät siis olevan parhaimmat selittävät tekijät silakankulutukselle.

Regressioanalyysit

Aineistosta tehtiin regressioanalyysi erikseen aikuisille ja lapsille sen selvittämiseksi, mitkä tekijät olivat kytköksissä silakansyönnin suuruuteen. Tähän otettiin kaksi eri lähestymistapaa: ensin yritettiin selittää silakan kokonaissyöntiä yksilötasolla. Sen jälkeen tarkasteltiin tutkimusväestö jaettiin kahteen osaan: suurkuluttajiin eli yli 10 grammaa päivässä syövät ja muut. Näiden kahden ryhmän välille koetettiin löytää eroja muista kysytyistä tekijöistä.

Kaikkein selkeimmin silakansyöntiä lisäsi ikä, noin 0.4 grammaa päivässä jokaista vuosikymmentä kohti. Myös asuinpaikalla oli merkitystä: rannikon maakunnissa syötiin enemmän silakkaa kuin sisämaassa. Ero oli jopa puolitoista grammaa päivässä yli keskiarvon (Satakunta, Pohjois-Pohjanmaa) tai lähes gramman alle keskiarvon (Lappi). Miehet näyttivät syövän hieman enemmän silakkaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Mielenkiintoista oli, että kun tarkasteltiin suurkuluttajia, maakunnan vaikutus hävisi. Jatkotutkimuksissa täytyy selvittää, onko kyseessä vain tilastollisen voiman puute vai ovatko suurkuluttajat ehkä jossain muussa suhteessa kuin asuinpaikan suhteen erilaisia. Ikä oli vahvin suurkulutusta selittävä tekijä. Tässä asiassa myös sukupuolella oli selvä vaikutus, ja miesten joukossa oli enemmän suurkuluttajia.

Lasten osalta tulokset olivat samansuuntaisia. Ikä vaikutti selvästi silakansyöntiä lisäävästi. Rannikolla silakansyönti oli suurempaa, joskaan erot eivät olleet niin selkeitä kuin aikuisilla, ja Pirkanmaa nousi selkeästi esiin muista (yli neljä grammaa päivässä suurempi silakansyönti; tämä tulos vaatii tarkempaa selvittämistä). Lisäksi kotiäidit ja isät raportoivat enemmän lasten silakansyöntiä kuin muut ammattiryhmät. Tätä tulosta täytyy jatkossa tarkastella tarkemmin suhteessa kouluruokailukyselyyn. Lasten osalta suurkulutukselle ei ainakaan ensimmäisissä analyyseissä löytynyt selittäviä tekijöitä; lapsen ikä vaikutti jonkin verran.

Kalan syöntiin liittyvien suositusten tunteminen

• Kalan yleisen syöntisuosituksen tunteminen (Taloustutkimus Oy, liite 2)
  • Lähes yhdeksän vastaajaa kymmenestä sanoo tietävänsä että kalaa tulisi syödä kaksi kertaa viikossa vaihdellen eri kalalajeja. Parhaiten kalan yleinen syöntisuositus on yli 35-vuotiaiden naisten tiedossa, heistä keskimäärin 93 % on tietoinen suosituksista.

• Silakkaa koskevan poikkeuksen tunteminen (Taloustutkimus Oy, liite 2)
  • Virallista, silakkaa koskevaa poikkeusta ei tiedetä yhtä hyvin kuin yleisiä kalansyöntisuosituksia. Kaikista vastaajista (yli 15-vuotiaat) vajaa kolmasosa tietää silakan syöntiin liittyvän poikkeuksen olevan se että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä isoa silakkaa vain 1-2 kertaa kuukaudessa 100 gramman annoksina. Parhaiten poikkeuksesta ovat tietoisia 35-54-vuotiaat naiset, joista reilu kolmannes tietää poikkeuksesta.

Itämeren ekosysteemi ja kalojen terveellisyys

Tämä tekstipätkä kirjoitettiin alunperin tiivistelmäksi esityksestä Kala ja terveys, joka esitettiin Argumenta-seminaarissa 4.6.2014 Finlandia-talossa.

• Itämeri on saastunut dioksiineilla ja PCB-yhdisteillä, ja näitä pysyviä ympäristömyrkkyjä päätyy varsin paljon myös rasvaiseen kalaan kuten silakkaan.
• Kuitenkin kala sinänsä on terveellistä ravintoa varsinkin vanhemmille ikäryhmille sydänhyötyjen takia.
• Ovatko odottavien tai imettävien äitien silakansyönnin riskit vai hyödyt suuremmat? Vastaus ei ole itsestään selvä, sillä ratkaisevaa on, mitä asioita ja terveysvaikutuksia pitää tärkeinä.
• Riskit eivät kuitenkaan ole niin suuret, etteikö kalaa kannattaisi syödä kalalajeja vaihdellen.

Onko Itämeren kala terveysuhka? Tämä väite on esitetty usein julkisuudessa. Itämeri on rehevöitynyt ja joillakin ympäristömyrkyillä saastunut matala merialue. Itämeressä on runsaasti pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä kuten dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, jotka kertyvät ravintoketjussa erityisesti rasvaiseen kalaan.

Näiden ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat niin korkeita, että ne usein ylittävät EU:n asettamat raja-arvot ja saavat esimerkiksi Ruotsin elintarvikeviraston varoittamaan riskiryhmiä syömästä silakkaa yli kolmea kertaa vuodessa. Riskiryhmänä ovat hedelmällisessä iässä olevat naiset, koska dioksiinien tiedetään aiheuttavan kehityshäiriöitä suurina pitoisuuksina. Dioksiinit ovat myös kuuluisia syöpävaarallisuudestaan, mutta uudempien tutkimusten valossa syöpäriski ei olekaan suurin terveysuhka, vaan se saattaa olla merkittävää vasta hyvin suurilla altistuksilla, jotka ovat harvinaisia nykyään.

Kotimaisen kalan kulutus on Suomessa vähentynyt tasaisesti jo vuosikausia, samalla kun ulkomaisen ja erityisesti viljellyn kalan suosio on suurentunut. Itämeren kala ei enää olekaan lainkaan niin tärkeä osa ruokavaliota kuin se oli vielä viime vuosisadalla erityisesti rannikkoseuduilla. Eri tilastojen mukaan silakkaa syödään Suomessa keskimäärin alle puoli kiloa vuodessa, mutta toisaalta yksilöiden väliset erot ovat suuria: noin puolet suomalaisista ei syö silakkaa koskaan, mutta viisi kiloa vuodessakaan ei ole aivan poikkeuksellista.

Kala on yleisesti ottaen kiistatta terveellistä ravintoa. Se sisältää hyviä proteiineja, sydänystävällisiä rasvahappoja ja D-vitamiinia. Lisäksi kalansyönnillä on helppo korvata ruokavaliossa epäterveellisempiä vaihtoehtoja kuten punaista lihaa ja kovia rasvoja. Kala kuitenkin säilyy huonosti, ja ympäristömyrkkyjen lisäksi terveysriskiä voivatkin aiheuttaa mikrobiriskit tai mikrobien tuottamat toksiinit. Kalan oikea käsittely ja säilytys on siis tärkeää.

Kalan ympäristömyrkyt ovat selkeä terveyshaitta, kun tarkastellaan kansanterveydellistä tautitaakkaa. Kuitenkin ilmansaasteista pienhiukkaset sekä ulkona että sisällä ovat selkeästi suurempi ongelma, joten mikään ykkösuhka kala ei ole. Riskejä onkin syytä tarkastella määrällisesti ja yrittää arvioida, kuinka suuria ovat hyödyt ja haitat ja miten ne vertautuvat toisiinsa.

Aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että sydänhyödyt koko väestössä ovat monikymmenkertaiset mahdollisiin syöpähaittoihin verrattuna. Mutta entä kehityshäiriöt kaikkein herkimmissä, nimittäin sikiöissä ja imeväisissä, joilla sydänsairaudet eivät ole ajankohtaisia? Tätä tutkitaan parhaillaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Alustavien tulosten mukaan tasapaino riskien ja hyötyjen välillä on herkkä ja riippuu suuresti siitä, miten eri asioita arvotetaan. Tarkempia tietoja ja päivityksiä tutkimuksesta löytyy sivulta http://fi.opasnet.org/fi/Silakka.

Miten imeväisillä pitäisi verrata kalarasvojen älykkyyttä lisäävää vaikutusta siihen, että dioksiinit lisäävät riskiä saada pysyviä hammasvaurioita? Entä syövätkö tulevaisuuden aikuiset kalaa, jos he eivät lapsena ole siihen tottuneet ympäristömyrkkyjen takia? Näitä asioita tutkijat eivät voi päättää, vaan tarvitaan avointa keskustelua siitä, mitä pidetään yhteiskunnassa tärkeänä.

Onneksi riskit ovat niin pienet, että tavallisen kuluttajan ei tarvitse tätä asiaa murehtia. Kalaa kannattaa edelleen syödä myös Itämerestä, mutta eri kalalajeja kannattaa käyttää monipuolisesti.

Pohdinta

Tässä väliraportissa esitellään silakan kulutusta suomalaisessa väestössä. Loppuraportissa näitä tietoja käytetään silakan syönnin hyöty-riskianalyysiin, jota varten tarvitaan lisäksi tiedot omega-3-rasvahappojen, dioksiinien ja D-vitamiinin pitoisuuksista silakassa sekä annos-vastetiedot em. yhdisteiden terveysvaikutuksista. Nämä tiedot ovat jo olemassa/kerättynä. Omega-3-rasvahappojen osalta tullaan tarkastelemaan mm. vaikutuksia sydänterveyteen ja mahdollisesti raskaudenaikaisen saannin vaikutusta lapsen älykkyysosamäärään. Dioksiinien osalta tarkastellaan syöpä- ja kehityshäiriöriskiä. Hyöty-riskinarvion suorituksessa huomioidaan mm. Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisen (European Food Safety Authority, EFSA) ohjeistuksia (EFSA Scientific Committee 2010).

Keskimäärin suomalaisten silakankulutus vastaa syöntisuosituksia. Lasten silakansyönti tunnetaan kuitenkin huonommin kuin aikuisten, tämäkin raportti olisi voinut keskittyä vielä enemmän lapsiin. Toinen parannusehdotus koskee kysymystä lohen kulutuksesta. Kirjolohen ja Itämeren lohen lisäksi kyselyyn olisi pitänyt sisällyttää norjalainen kasvatettu merilohi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että haastateltavat eivät välttämättä tiedostaneet käyttämänsä lohikalan lajia oikein. Lohikalojen kulutusta kysyttäessä pitäisikin kenties pyytää haastateltavaa kiinnittämään erityistä huomiota käyttämänsä lohikalan lajiin.

Kyselytutkimuksessa tarkasteltiin silakan syöntiä kuluneiden 3 kk:n aikana. Siten tämä eroaa tavallisemmista ravitsemustutkimuksista, joissa yleensä ruokapäiväkirjan avulla määritellään ravinnonkäyttö 3 vrk:n ajalta. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin mahdollista laskea ravintoaineen (tässä silakan) käyttö muodossa g/vrk/paino kg. Virhelähteet ovat jossain määrin erilaisia: 3 vrk on varsin lyhyt aika mutta kulutustiedot ovat tarkkoja. 3 kk kuvastaa periaatteessa paremmin pidemmän aikavälin ravinnonkäyttöä, mutta kulutustiedoissa on (huomattavasti) enemmän epävarmuutta. Tosin nimenomaan silakan kohdalla epävarmuutta vähentää sen käytön suhteellinen vähäisyys; useimmat ihmiset saattavat muistaa hyvinkin tarkasti montako kertaa ovat viimeisen 3 kk:n aikana silakkaa syöneet.

Tuloksia voidaan verrata aiempiin tietoihin silakan syöntimääristä. Tällaisia tutkimuksia ovat ainakin Kalastajatutkimus, Terveys 2000 ja Sarkoomatyö, joista on alla lyhyet sanalliset kuvaukset sekä silakan syöntimäärät tai -kerrat taulukoituna.

• Myös Kalastaja- ja Terveys 2000 -tutkimusten mukaan vanhemmat ikäluokat syövät silakkaa enemmän kuin nuoremmat. Lisäksi Kalastajatutkimuksen mukaan miehet syövät silakkaa hieman useammin kuin naiset, kuten tässäkin tutkimuksessa havaittiin.
• Nykyiset tulokset silakan syöntimääristä (keskimäärin 2 g/vrk) ovat samansuuntaisia Sarkoomatyön tulosten kanssa. Terveys 2000 -tutkimuksen syöntimäärät näyttävät olevan jonkin verran suurempia.

Kalastajatutkimus

Kalastajatutkimuksen silakan syöntitiedot ovat peräisin ammattikalastajarekisterin avulla tehdystä otoksesta suomalaisia kalastajia ja heidän vaimojaan. Terveyskyselyyn vastasi 1429 henkilöä. Viimeisten 12 kk:n ruokavaliota kartoitettiin semikvantitatiivisella ruuankäyttökyselyllä (FFQ). (Turunen et al. 2008).

Silakan syönti kalastajatutkimuksessa sukupuolen mukaan

	Miehet		Naiset
Kuinka usein syötte silakkaa?	N	%	N	%
En lainkaan	100	17	142	18
Harvemmin kuin kerran kuukaudessa	228	38	350	45
1-2 kertaa kuukaudessa	184	31	217	28
Kerran viikossa	57	10	61	8
Pari kertaa viikossa	26	4	14	2
Lähes joka päivä	4	1	1	0
Yhteensä	599	100	785	100

Silakan syönti kalastajatutkimuksessa iän ja sukupuolen mukaan.

Kalastaja-aineiston miehet
	<45 v.		45-55		55-65		>65
Kuinka usein syötte silakkaa?	N	%	N	%	N	%	N	%
En lainkaan	48	21	31	16	20	12	1	7
Harvemmin kuin kerran kuukaudessa	101	45	68	36	53	32	6	43
1-2 kertaa kuukaudessa	53	23	65	34	62	37	4	29
Kerran viikossa	15	7	15	8	25	15	2	14
Pari kertaa viikossa	9	4	10	5	6	4	1	7
Lähes joka päivä	0	0	2	1	2	1	0	0
Yhteensä	226	100	191	100	168	100	14	100
Kalastaja-aineiston naiset
	<45 v.		45-55		55-65		>65
Kuinka usein syötte silakkaa?	N	%	N	%	N	%	N	%
En lainkaan	89	27	35	16	16	9	2	4
Harvemmin kuin kerran kuukaudessa	171	52	94	42	76	41	9	18
1-2 kertaa kuukaudessa	49	15	70	31	68	37	30	59
Kerran viikossa	13	4	20	9	20	11	8	16
Pari kertaa viikossa	4	1	4	2	5	3	1	2
Lähes joka päivä	0	0	0	0	0	0	1	2
Yhteensä	326	100	223	100	185	100	51	100

Terveys 2000

Terveys 2000 on vuosina 2000-2001 toteutettu suomalaista 30 vuotta täyttänyttä väestöä koskeva laaja terveystutkimus. Otoskoko oli kaikkiaan 8028 henkilöä, joista 93%:sta saatiin tärkeimmät terveyttä ja toimintakykyä kuvaavat tiedot mm. terveystarkastusten ja -haastatteluiden avulla (Aromaa ja Koskinen, 2002). Osana ravintokyselyä hankittiin tietoa myös silakan kulutuksesta, minkä perusteella lasketut silakan syöntimäärät ilmenevät alla olevasta taulukosta. Silakan keskimääräinen kulutus oli 8.5 ±11 g/vrk. Suurinta kulutus oli vanhimmissa ikäluokissa sekä TYKSin sairaanhoitopiirin alueella. Miesten ja naisten välillä ei ollut suurta eroa.

Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan silakansyönti on selvästi suurempaa kuin sarkoomatutkimuksen tai nyt suoritetun kyselyn perusteella. Tämä eroavuus on tärkeä jatkoselvityksen kohde. Tällä hetkellä selitystä ei ole tiedossa, mutta kyse ei voi olla silakansyönnin vähenemisestä, koska sarkoomatutkimus suoritettiin jo 1997-1999 eli ennen Terveys 2000 -tutkimusta.

Silakan syönti Suomessa 2000-2001.

	Keskiarvo	Keskihajonta	Keskiarvo	Keskihajonta	Keskiarvo	Keskihajonta
Kaikki (n=5976)	8.5	11	5.6	8.7	45	39
Sukupuoli
Miehet (n=2649)	8.6	10	5.7	8.8	46	39
Naiset (n=3327)	8.5	11	5.4	8.6	45	39
Ikä
30–44-vuotiaat (n=1996)	5.9	7.5	3.7	6	39	30
45–54-vuotiaat (n=1524)	8.2	8.9	5.4	7.3	45	37
55–64-vuotiaat (n=1074)	9.3	10	6.3	8.9	47	35
65–74-vuotiaat (n=749)	11	13	7.6	11	55	48
75–84-vuotiaat (n=463)	13	16	8.5	13	54	57
>=85-vuotiaat (n=170)	12	15	8.4	12	52	57
Koulutus
Alin koulutusaste (n=2320)	9.9	13	6.5	10	48	46
Keskimmäinen koulutusaste (n=1899)	8	9.4	5.2	7.7	44	35
Ylin koulutusaste (n=1730)	7.1	7.7	4.6	6.4	43	31
Sairaanhoitopiiri
HYKS (n=1880)	7.8	8.5	5.3	7.3	43	34
TYKS (n=838)	11	14	8	12	47	42
TaYS (n=1354)	8.7	10	5.9	8.4	43	38
KYS (n=1036)	7.6	12	4	8.3	49	44
OYS (n=868)	8.6	9.1	5.1	7.6	50	40

* silakka silakkaruoista, suolaisista piirakoista tai pasteijoista, kalakeitosta sekä mauste- tai suolakalasta

** silakka silakkaruoista (54 % ravintokyselyyn vastanneista söi silakkaruokia)

*** kaikki kala yhteensä

Sarkoomatutkimuksen kalansyöntiaineisto

Ns. sarkoomatutkimus (Tuomisto et al. 2004) on suomalainen tapaus-verrokkitutkimus rasvakudoksen dioksiinipitoisuuksien ja pehmytkudossarkooman yhteydestä. Tutkimuksessa oli 110 tapausta ja yhteensä 227 kontrollia. Kyselylomakkeen avulla kartoitettiin mm. tutkittavien elintapoihin liittyviä tekijöitä, kuten kalankäyttöä. Vastausten perusteella laskettu silakan kulutus eteläsuomalaisessa väestössä vuosina 1997-1998 on esitetty alla olevassa taulukossa.

Silakan syönti eteläsuomalaisessa väestössä 1997-1999

Ikäluokka	Sukupuoli	Keski-ikä	Keskiarvo g/pv
(15,34]	Miehet	25.15819	1.704981
(34,53.1]	Miehet	43.74106	2.369615
(53.1,72.1]	Miehet	61.72505	3.358586
(72.1,91.2]	Miehet	77.26293	1.904762
(15,34]	Naiset	23.65916	1.377649
(34,53.1]	Naiset	43.07530	3.110329
(53.1,72.1]	Naiset	59.83894	3.309179
(72.1,91.2]	Naiset	78.38284	3.472222

Viitteet

Airaksinen R, Hallikainen A, Rantakokko P, Ruokojärvi P, Vuorinen PJ, Parmanne R, Verta M, Mannio J, Kiviranta H.Time trends and congener profiles of PCDD/Fs, PCBs, and PBDEs in Baltic herring off the coast of Finland during 1978-2009. Chemosphere. 2014 Nov;114:165-71.

Alaluusua S, Lukinmaa P-L, Torppa J, Tuomisto J, Vartiainen T. Developing teeth as biomarker of dioxin exposure. Lancet. 1999; 353(9148):206.

Alaluusua S, Lukinmaa P-L, Vartiainen T, Partanen M, Torppa J, Tuomisto J. Polychlorinated dibenzo-p-dioxins and dibenzofurans via mother´s milk may cause developmental defects in the child´s teeth. Environ Toxicol Pharmacol. 1996; 1:193-197.

Aromaa A, Koskinen S (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000-tutkimuksen perustulokset, 2002. [6]

Bouzan C, Cohen JT, Connor WE, Kris-Etherton PM, Gray GM, König A, Lawrence RS, Savitz DA, Teutsch SM. A quantitative analysis of fish consumption and stroke risk. Am J Prev Med. 2005 Nov;29(4):347-52. [7]

Cohen JT, Bellinger DC, Connor WE, Kris-Etherton PM, Lawrence RS, Savitz DA, Shaywitz BA, Teutsch SM, Gray GM. A quantitative risk-benefit analysis of changes in population fish consumption. Am J Prev Med. 2005a Nov;29(4):325-34. [8]. Hyöty-riskinarviointi sisältää myös osajulkaisut Teusch ja Cohen 2005, König ym. 2005, Bouzan ym. 2005, Cohen ym. 2005b ja Cohen ym. 2005c.

Cohen JT, Bellinger DC, Shaywitz BA. A quantitative analysis of prenatal methyl mercury exposure and cognitive development. Am J Prev Med. 2005b Nov;29(4):353-65. [9]

Cohen JT, Bellinger DC, Connor WE, Shaywitz BA. A quantitative analysis of prenatal intake of n-3 polyunsaturated fatty acids and cognitive development. Am J Prev Med. 2005c Nov;29(4):366-74. [10]

EFSA Scientific Committee. Guidance on human health risk-benefit assessment of foods. EFSA Journal 2010; 8(7):1673 [11]

EVIRA. Kalan syöntisuositukset, poikkeukset. http://www.evira.fi/portal/51466

Fleith M, Clandinin M. Dietary PUFA for preterm and term infants: review of clinical studies. Critical Reviews in Food Science and Nutrition, 2005; 45(3):205-299.

Glynn A, Sand S, Becker W. Risk- och nyttavärdering av strömming/sill från Östersjön och laxfiskar från Östersjön, Vänern och Vättern. Livsmedelsverket, 2011.

Gradowska PL. Food Benefit-Risk Assessment with Bayesian Belief Networks and Multivariable Exposure-Response. Doctoral thesis, 2013.

Hallikainen A, Kiviranta H, Isosaari P, Vartiainen T, Parmanne R, Vuorinen PJ. Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCByhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet (EU-kalat I). Elintarvikeviraston julkaisuja, 1/2004. http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/asiakokonaisuudet/vierasaineet/eu_kalat_l.pdf

Hallikainen A, Airaksinen R, Rantakokko P, Koponen J, Mannio J, Vuorinen P, Jääskeläinen T, Kiviranta H. Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFCj a OT-yhdisteet. EU-kalat II. Eviran tutkimuksia 2/2011. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=247

Innis SM and Elias SL 2003: Intakes of essential n-6 and n-3 polyunsaturated fatty acids among pregnant Canadian women. Am J Clin Nutr 2003;77: 473-478).

Karjalainen AK, Hirvonen T, Kiviranta H, Sinkko H, Kronberg-Kippilä C, Virtanen SM, Hallikainen A, Leino O, Knip M, Veijola R, Simell O, Tuomisto JT. Long-term daily intake estimates of polychlorinated dibenzo-p-dioxins and furans, polychlorinated biphenyls and polybrominated diphenylethers from food in Finnish children: risk assessment implications. Food Addit Contam Part A Chem Anal Control Expo Risk Assess. 2012;29(9):1475-88. doi: 10.1080/19440049.2012.694373.

Kiviranta H, Ovaskainen M-L, Vartiainen T. Market basket study on dietary intake of PCDD/Fs, PCBs, and PBDEs in Finland. Environ Int. 2004; 30:923-932.

Kiviranta H, Vartiainen T, Parmanne R, Hallikainen A, Koistinen J. PCDD/Fs and PCBs in Baltic herring during the 1990s. Chemosphere. 2003 Mar;50(9):1201-16.

Kiviranta H, Hallikainen A, Ovaskainen ML, Kumpulainen J, Vartiainen T.Dietary intakes of polychlorinated dibenzo-p-dioxins, dibenzofurans and polychlorinated biphenyls in Finland. Food Addit Contam. 2001 Nov;18(11):945-53.

Kato S. The function of vitamin D receptor in vitamin D action. J Biochem. 2000; 127, 717-722.

Kris-Etherton PM, Harris WS, Appel LJ. Fish consumption, fish oil, omega-3 fatty acids, and cardiovascular disease. Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology 2003; 23:e20-e30.

König A, Bouzan C, Cohen JT, Connor WE, Kris-Etherton PM, Gray GM, Lawrence RS, Savitz DA, Teutsch SM. A quantitative analysis of fish consumption and coronary heart disease mortality. American Journal of Preventive Medicine 2005; 29(4):335-346. [12]

Laisi S, Kiviranta H, Lukinmaa PL, Vartiainen T, Alaluusua S. Molar-incisor-hypomineralisation and dioxins: new findings. Eur Arch Paediatr Dent. 2008 Dec;9(4):224-7.

Leino, Olli. Fish consumption: human health effects and decision making. National Institute for Health and Welfare, Research 120/2014. Dissertation.

Lim WS, Gammack JK, Van Niekerk JK, Dangour A. Omega-3 fatty acid for the prevention of dementia. Cochrane Database of Systematic Reviews, 2006.

Livsmedelverket. Fiskkonsumption- risk och nytta, Rapport 12-2007.

Morris MC, Evans DA, Bienias JL, Tangney CC, Bennett DA, Wilson RS, Aggarwal N, Schneider J. Consumption of fish and n-3 fatty acids and risk of incident Alzheimer disease. Archives of Neurology 2003; 60(7):940-946.

Norwegian Scientific Committee for Food Safety. A comprehensive assessment of fish and other seafood in the Norwegian diet, 2006. "[13]”

Oh R. Practical applications of fish oil (omega-3 fatty acids) in primary care. Journal of the American Board and Family Practice 2005; 18(1):28-36.

Swanson D, Block R, Mousa SA. Omega-3 fatty acids EPA and DHA: health benefits throughout life. Advances in Nutrition, 2012; 3:1-7.

Teutsch SM, Cohen JT. Health trade-offs from policies to alter fish consumption. Am J Prev Med. 2005 Nov;29(4):324.

Tuomisto JT, Pekkanen J, Kiviranta H, Tukiainen E, Vartiainen T, Tuomisto J. Soft-tissue sarcoma and dioxin: A case-control study. Int J Cancer. 2004; 108:893-900.

Tuomisto J, Pekkanen J, Kiviranta H, Tukiainen E, Vartiainen T, Viluksela M, Tuomisto JT. Dioxin cancer risk - example of hormesis? Dose Response. 2006 May 1;3(3):332-41. doi .

Tuomisto J, Tuomisto JT. Is the fear of dioxin cancer more harmful than dioxin? Toxicol Lett. 2012; 210:338-344.

Tuomisto J, Vartiainen T, Tuomisto J. Synopsis on dioxins and PCBs. National Institute for Health and Welfare. Report No. 14/2011.

Turunen AW, Verkasalo PK, Kiviranta H, Pukkala E, Jula A, Männistö S, Räsänen R, Marniemi J, Vartiainen T. Mortality in a cohort with high fish consumption. Int J Epidemiol. 2008; 37:1008-1017.

Turunen AW, Suominen AL, Kiviranta H, Verkasalo PK, Pukkala E. Cancer incidence in a cohort with high fish consumption. Cancer Causes Control. 2014 Sep 11. [Epub ahead of print] 34.

Turunen AW, Männistö S, Kiviranta H, Marniemi J, Jula A, Tiittanen P, Suominen-Taipale L, Vartiainen T, Verkasalo PK.Dioxins, polychlorinated biphenyls, methyl mercury and omega-3 polyunsaturated fatty acids as biomarkers of fish consumption. Eur J Clin Nutr. 2010 Mar;64(3):313-23.

Turunen AW, Jula A, Suominen AL, Männistö S, Marniemi J, Kiviranta H, Tiittanen P, Karanko H, Moilanen L, Nieminen MS, Kesäniemi YA, Kähönen M, Verkasalo PK. Fish consumption, omega-3 fatty acids, and environmental contaminants in relation to low-grade inflammation and early atherosclerosis. Environ Res. 2013 Jan;120:43-54.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. [14]

WHO (2000). Consultation on assessment of the health risk of dioxins; re-evaluation of the tolerable daily intake (TDI): executive summary. Food Addit Contam. 2000; 17(4):223-240.

Liitteet

1) Kyselytutkimus silakan käytöstä suomalaisessa väestössä: esitetyt kysymykset.

2) Evira 8.1.2014. Silakan käyttö. Taloustutkimus Oy / Anne Kosonen ja Riitta Ristiluoma, syyskuu ja marraskuu 2013.