Yksilöllinen terveys ja hyvinvointi
| Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi2829 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Tällä sivulla pohditaan yksilöllisen terveyden ja hyvinvoinnin erilaisia ilmentymiä ja ulottuvuuksia sekä edellytyksiä ja mahdollisuuksia niiden parempaan hallintaan.
Sisällysluettelo
Yksilöllisyys terveydessä ja hyvinvoinnissa
Yksilöllinen terveys ja hyvinvointi voi tarkoittaa hyvin monta eri asiaa - ainakin niin monta kuin eri yksilöitä on olemassa. Monella terveyden ja hvinvoinnin osa-alueella on haasteena tai kehityssuuntana eteneminen kohti parempaa yksilöllisyyden huomioimista ja sen myötä parempaa terveyttä ja hyvinvointia sekä yksilöille että yhteisöille. Niin tutkimuksen kuin toiminnan perusparadigmat ovat kuitenkin useimmiten edelleen lähtökohtaisesti yleistäviä ja samaistavia. Esimerkiksi ravitsemus- ja lliikuntaneuvonta sekä -ohjeistus nojaavat vahvasti käsitykseen, että tietyt yleiset ravitsemus- ja liikuntamallit ovat kaikille hyväksi ja vieläpä likipitäen optimaaliset. Myös lääkehoidossa perusolettamus on, että lääkkeiden vaikutukset ovat kutakuinkin samat eri yksilöissä, olkoonkin että lääkkeiden vaikuttavuus- ja turvallisuustestit ennen markkinoille hyväksymistä tehdään lähes poikeuksetta varsin pienillä ja koko ihmisväestöön suhteutettuna epäedustavilla populaatioilla (oikeastaan lääkkeen varsinainen käyttö vasta sitä varsinaista vaikuttavuus- ja turvallisuustestausta onkin, vaikka sitä ei aina siten (haluta) ajatella). Ympäristöterveydessä taas yleistäminen tapahtuu tyypillisesti hieman toisella tavalla. Altistusten ja/tai terveysvaikutusten suhteen saatetaan (tutkimuksessa) käyttää populaatiokeskiarvoja ja olettaa ne edustaviksi koko populaatiolle, mutta (etenkin päätöksenteossa ja sääntelyssä) pyritään määrittelemään herkimpien yksilöiden/väestoryhmien altistuksia ja/tai vaikutuksia, joita sitten käytetään perustana johtopäätöksille, tulkinnoille, päätöksille ja toimille koskien kaikkia. Esimerkkejä voisi keksiä lisääkin, mutta yhteistä näille kaikille on tietynlainen ylhäältäpäin sanellun yleisen totuuden ajattelu-/toimintamalli. Pyrkimys kohti yksilöllisempää terveyden ja hyvinvoinnin mallia niin tutkimuksessa, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin yksilöiden arkielämän hallinnassakin on tervetullut ja ajankohtainen, sillä keinoja siihen on jo olemassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin yksilöllinen hallinta
Terveyden ja hyvinvoinnin yksilöllistä hallintaa voitaneen ajatella periaatteessa kahdella tavalla:
- Ulkoisen toimijan, kuten alan asiantuntijan, antamana ohjeistuksina, määräyksinä, rajoituksina yms. (sekä tekoina)
- Yksilön itsensä tekeminä valintoina, päätöksinä, tekoina yms.
Pohjimmiltaan kummassakin tapauksessa kyse on yksilöä koskevasta tiedosta ja sen käytöstä pyrkimyksenä vaikuttaa ko. yksilön toimiin, joilla uskotaan olevan vaikutusta ko. yksilön terveyteen ja hyvinvointiin.
Ensimmäisessä tapauksessa voidaan ajatella, että tiedon (ensisijaisen) käyttäjän asiantuntemus koskien toimien ja vaikutusten välisiä yhteyksiä on tyypillisesti parempi ja näkökulma objektiivisempi, mutta ymmärrys yksilöllisistä tekijöistä lienee rajallisempi ja etäisyys tiedosta toimintaan on suurempi, joiden vuoksi tiedon realisoituminen toiminnaksi ja toivotuiksi vaikutuksiksi on epävarmempaa. (Erikoistapauksena tilanteet, joissa ulkoinen toimija itse toteuttaa päätöksiään toisen yksilöllisen terveyden ja hyvinvoinnin suhteen, kuten vaikkapa kirurgin leikatessa potilasta.)
Jälkimmäisessä tapauksessa taas yleinen asiantuntemus saattaa olla rajoitetumpaa, mutta monissa tilanteissa yksilö itse on omien asioidensa paras asiantuntija. Lisäksi sitoutuminen ja motivaatio toimia itse hankkimansa ymmärryksen ja itse tekemiensä päätösten pohjalta voi olla suurempaa kuin ulkopuolelta annettujen ohjeiden toteuttamisen suhteen, joten tiedon muuttuminen toivotuiksi toiminnoiksi ja edelleen vaikutuksiksi saattaa olla varmempaa.
Nämä kaksi tapausta eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia eivätkä keskenään kilpailevia, vaan niitä kannattaa ajatella toisiinsa liittyvinä tekijöinä, jotka kumpikin tulee valjastaa yhdessä yksilöllisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ajatellaanpa vaikkapa henkilökohtaista kuntovalmentajaa, joka antaa yleisen asiantuntemuksensa, kokemuksensa ja yksilöllisen seurantatiedon (esim. harjoitusmäärät ja -intensiteetit, ravintopäiväkirja, syke, sanallinen palaute vireystilasta yms.) harjoitusohjeita, joiden käytännön toteutuksessa yksilön kannattaa kuitenkin tehdä omaa tulkintaansa mm. omien tuntemustensa, seurantatiedon (esim. syke, sykevälivaihtelu, vauhti), olosuhteiden ja miksipä ei omien mieltymystensäkin mukaan, jotta seuraukset olisivat (perustellusti) toivottuja. Jotta tämä voisi onnistua, ja erityisesti voisi kehittyä kohti optimaalista, pitää näiden kahden tiedon hankinnan, analyysin, soveltamisen ja toimeenpanon prosessin yhtyä kollaboratiiviseksi jaetun ymmärryksen muodostamisen prosessiksi. (Mikään ei estä, etteikö "ohjeistus" ja "toimeenpaneva tulkinta" voisi tapahtua saman ihmisen eri rooleina.)
Hallinnan haaste on siis näiden kahden tietoprosessin tukeminen siten, että yleinen ja yksilöä koskeva tieto ja informaatio saadaan kehitettyä ja muunnettua halutuiksi hyviksi toimiksi ja niiden vaikutuksiksi ja että tieto tästä yksilöllisestä tulkinnasta ja toimeenpanosta sekä sen seurauksista saadaan täsmentämään yleistä ja yksilöä koskevaa tietoa ja informaatiota. Käytännön sovellukset eri terveyden ja hyvinvoinnin alueille voivat saada toisistaan hyvinkin poikkeavia muotoja ja ilmentymiä, mutta pohjimmiltaan haaste on kaikille sama.
Katso myös
Viitteet
Aiheeseen liittyviä tiedostoja
<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>
