THL:n kannanottoja ydinvoimasta

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

THL:n lausunto sosiaali- ja terveyslautakunnalle 2014

Asianumero THL/13/4.00.00/2014

Sosiaali- ja terveyslautakunta

Asia
M 6/2014 vp Valtioneuvoston periaatepäätös 18 päivänä syyskuuta 2014 Fennovoima Oy:n hakemukseen uuden ydinvoimalaitoksen ja voimalaitoksen toimintaan samalla laitospaikalla tarvittavien ydinlaitoksien rakentamisesta.[3]

Terveysnäkökohdat eivät estä ydinvoimarakentamista

THL on antanut vuonna 2010 kolme lausuntoa ydinvoiman terveysvaikutuksista*. Tämä lausunto pohjautuu pääasiassa niihin.

Keskeiset päätelmät noissa lausunnoissa olivat seuraavat.

  • Polttoaineen hankkimisesta aiheutuvat riskit vastaavat fossiilisen polttoaineen hankinnasta aiheutuvia riskejä tai ovat niitä pienempiä.
  • Normaalitoiminnan radioaktiiviset päästöt ovat niin pienet, että niistä aiheutuva syöpäriski on vain teoreettinen. Olennaiset tarkasteltavat päästöt ovatkin pienhiukkaset ja hiilidioksidi, joiden suhteen ydinvoima on paljon parempi kuin polttoprosesseihin pohjautuvat energiamuodot ja erityisesti fossiiliset polttoaineet.
  • Merkittävin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuva terveysriski on syöpäriski, joka on paljon pienempi kuin polttoon perustuvasta energiantuotannosta aiheutuva syöpäriski. Merkittävä ero on siinä, että fossiilinen energiantuotanto aiheuttaa riskiä koko normaalin toimintansa ajan, ydinvoima vain suuronnettomuuden sattuessa.
  • Ydinvoima on ainoa energiantuotantomuoto, joka on velvoitettu hoitamaan jätekysymyksensä tuhansien vuosien tähtäimellä. Ensimmäisten tuhansien vuosien turvallisuudesta on suuri yksimielisyys, mahdolliset jäljellä olevat teoreettiset ja jätteen vanhenemisen radikaalisti pienentämät riskit altistua säteilylle paikallisesti voivat toteutua vain satojentuhansien vuosien aikaperspektiivissä.
  • Yhteiskunnan ja väestön kannalta on parempi, että yhteiskunta ottaa vastuun terveysvaikutuksista mahdollisen suuronnettomuuden jälkeen, koska sairastumisia ei voi erottaa muusta sairastuvuudesta samoihin tauteihin. Varat kerätään mm. energiantuotantoa verottamalla. Tällöin ydinvoimaa ei tule asettaa eri asemaan kuin fossiilista energiantuotantoa.
  • Tärkein eettinen ratkaisu tehdään siinä, halutaanko jatkaa fossiilisen energiantuotannon kautta monine riskeineen. Ydinvoiman ohella tarvitaan monia muitakin vaihtoehtoja, mutta ilman ydinvoimaa tuetaan fossiilisen energiantuotannon jatkumista.
  • Kaksi ilmaan joutuvien epäpuhtauksien aiheuttamaa riskiä ovat pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutos ja välittömät ilmansaasteiden terveysvaikutukset. Onnellinen tilanne on se, että kumpaakin voidaan samanaikaisesti vähentää siirtymällä säästön ohella niin nopeasti kuin mahdollista fossiilisesta energiantuotannosta ydinenergiaan ja muihin vähäpäästöisiin energiantuotantomuotoihin.

Yllä olevat päätelmät ovat edelleen paikkansapitäviä ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta entistä polttavampia. Viime vuosien tutkimus ja mm. Fukushiman ydinonnettomuudet antavat lisäksi aiheen seuraaviin päätelmiin.

  • Uudet voimalat ovat paljon turvallisempia kuin ydinbuumin aikaan 1960-1970-luvulla rakennetut voimalat. Tämän takia vanhojen voimaloiden käyttöiän pidentäminen uusien voimaloiden rakentamisen kustannuksella on huonoa politiikkaa. Fukushimassa nimenomaan vanhat 1960-1970-luvun Daiichin voimalat vaurioituivat, uudet 1984-2002-vuosien Onagawan voimalat eivät. Lisäksi turvallisuuskulttuuri ratkaisee, ja siinä oli pahoja puutteita sekä Tshernobylissä että Fukushima Daiichissa.
  • Ydinvoiman terveysvaikutuksiinkin liitetään muita kuin seurauseettisiä arvostelmia. Vaikka esimerkiksi ydinvoiman ilmastolliset ja terveydelliset seuraukset voidaan osoittaa paljon pienemmiksi kuin fossiilisilla vaihtoehdoilla, ratkaisua ei pidetä hyväksyttävänä lähinnä hyve-eettisestä näkökulmasta. Tämä on näkynyt Saksassa ja Japanissa ydinvoiman alasajona, vaikka seurauksena on ollut haitallisemman hiilivoiman lisääntyminen. Vastaavasti tuuli- ja aurinkoenergiaan liitetään myönteisiä hyve-eettisiä arvoja, joita ei voi johtaa niiden ilmastollista ja terveydellisistä vaikutuksista.
  • Tshernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuksien todetut ja odotettavissa olevat terveydelliset seuraukset eivät pääasiassa johdu radioaktiivisista päästöistä vaan yhteiskunnan ja yksilöiden reaktioista ja toimenpiteistä onnettomuuden tapahduttua, esimerkiksi pelon ilmapiirin luomisesta ja ylimitoitetuista evakuoinneista, sekä näiden aiheuttamasta stressistä. Altistumista voidaan yksinkertaisin keinoin vähentää myös kotioloissa, jos yhteiskunnan toiminta ja palvelut saadaan ylläpidettyä normaaleina. Fukushimassa tosin tsunami vaurioitti yhteiskunnan toimintakykyä ydinvoimalaonnettomuudesta riippumatta.

Viitteet

* Viittaan THL:n aiemmin eduskunnalle antamiin kolmeen lausuntoon ydinvoimasta vuonna 2010. Ne liittyvät Valtioneuvoston periaatepäätöksiin 6.5.2010 M 2/2010 vp Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta, M 3/2010 vp Posiva Oy:n hakemukseen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna ja M 4/2010 vp Fennovoima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta. Lausunnot kokonaisuudessaan löytyvät myös sivulta http://fi.opasnet.org/fi/THL:n_kannanottoja_ydinvoimasta. Sivulla on myös yksityiskohtaisempia kuvauksia joistakin yksityiskohdista.

Lisätietoja (ei ole osa lausuntoa)

In the aftermath of the March 2011 accident at Japan’s Fukushima Daiichi nuclear power plant, the future contribution of nuclear power to the global energy supply has become somewhat uncertain. Because nuclear power is an abundant, low-carbon source of base-load power, it could make a large contribution to mitigation of global climate change and air pollution. Using historical production data, we calculate that global nuclear power has prevented an average of 1.84 million air pollution-related deaths and 64 gigatonnes of CO2-equivalent (GtCO2-eq) greenhouse gas (GHG) emissions that would have resulted from fossil fuel burning. On the basis of global projection data that take into account the effects of the Fukushima accident, we find that nuclear power could additionally prevent an average of 420 000−7.04 million deaths and 80−240 GtCO2-eq emissions due to fossil fuels by midcentury, depending on which fuel it replaces. By contrast, we assess that large-scale expansion of unconstrained natural gas use would not mitigate the climate problem and would cause far more deaths than expansion of nuclear power. [1]
Hanhikiven radioaktiiviset päästöt
Arvio Fennovoiman Hanhikivi I -ydinvoimalaitoksen vuotuisista radioaktiivisten aineiden päästöistä ilmaan ja mereen.[2]
Päästöt ilmaan, GBq/v
Tritium 3 900
Hiili-14 300
Jodit (I-131-ekv.) 0,49
Jalokaasut 46 000
Aerosolit 0,051
Päästöt mereen, GBq/v
Tritium 9 100
Muut beta ja gamma 0,065
Maaperän luonnolliset päästöt rakennuksiin*, GBq/v
Jalokaasut (radon) suoraan sisäilmaan 100000

Suomalaisen, sisäilmaan joutuvan radonpäästön arviointi karkeasti:

  • Suomalaisissa asunnoissa radonpitoisuus on keskimäärin 96 Bq/m3.
  • Ilmanvaihto on yleensä vähintään 0.5/h, joten päästö E on vähintään poistuman suuruinen eli tunnissa E = c0 * (1 - exp(-k*t)) = 96 Bq/m3 * (1 - exp(0.5/h * 1 h)) = 37.8 Bq/m3.
  • Suomalaisella on keskimääräin asuinpinta-alaa n. 30 m2 eli tilavuutta 75 m3 jokaista asukasta kohti.
  • Suomalaisia on 5 miljoonaa.
  • Tästä tulee päästöksi koko rakennuskantaan 37.8 Bq/m3/h * 75 m3 * 5000000 * 24 h/d * 365 d/a = 124000 GBq/a
  • Saantiosuus eli päästöstä jonkun hengittämäksi päätyvä osuus on sisäilmasaasteiden osalta suuruusluokkaa 0.01-0.02 eli kokonaisannos olisi tällä perusteella noin 1200-2400 GBq/a.

Saantiosuus ilkoilmansaasteille on maantieteellisestä sijainnista ja päästökorkeudesta riippuen suuruusluokkaa 0.000001 joskin vaihtelu voi olla suurta. Hanhikiven päästö on harvaan asutulla alueella aiheuttaisi siis karkeasti arvioiden korkeintaan 0,046 GBq/a kokonaisaltistuksen väestölle. Tämä on 0.0023 % sisäilman radon aiheuttamasta altistuksesta.

Ydinvoiman ja fossiilisten polttoaineiden radioaktiivisten päästöjen vertailua

Table 9-3. Average Annual Radionuclide Emissions per Operating Boiler Unit and per Billion Kilowatt-Hour Electricity Generated.

  • Columns: Radionuclide Coal Gas Oil Coal Gas Oil
  • Emission rates:
    • Per operating unit (mCi/y) (first three)
    • Per billion kWe-h generated (mCi/y) (last three; ⇤--#: .. these are assumingly not per year. (type: truth, paradigm: science view) --Jouni Tuomisto (keskustelu) 1. lokakuuta 2014 kello 17.26 (UTC)). [3]
Radionuclide emissions from fossil fuels(-)
ObsRadionuclideCoal mCi /aGas mCi /aOil mCi /aCoal mCi /TWh-eGas TWh-eOil TWh-e
1U-2382.31300.111.50.0260.18
2Th-2341.20.0130.110.770.0260.18
3Pa-234m1.20.0130.110.770.0260.18
4Pa-2341.20.0130.110.770.0260.18
5U-2342.30.0250.211.50.0490.34
6Th-2301.20.0490.410.770.0950.67
7Ra-2261.70.0290.261.20.0570.43
8Rn-22230025003802004900620
9Po-2185.60.0310.273.80.060.44
10Pb-2145.60.0310.273.80.060.44
11Bi-2141.20.0310.270.770.060.44
12Po-2145.60.0310.273.80.060.44
13Pb-2105.63.1273.8644
14Bi-2101.23.1270.77644
15Po-2105.63.1273.8644
16Th-2320.710.021180.470.0410.3
17Ra-22810.474.10.710.916.7
18Ac-2280.710.474.10.470.916.7
19Th-2280.710.474.10.470.916.7
20Ra-22410.474.10.710.916.7
21Rn-2201600.578.41101.114
22Po-2163.50.474.12.40.916.7
23Pb-2123.50.474.12.40.916.7
24Bi-2120.710.474.10.470.916.7
25Tl-2080.210.141.20.140.271.9
26K-407.80.00620.00525.30.0120.0085
310/1000*3.7E10/1E9 # 310 mCi = 11.47 GBq
310/1000*3.7E10/1E9 * 1200 * 24*365 /1E6/1E9 # 11.47 GBq/TWh-e * 1200 MW-e * 24 h/d * 365 d/a * 1E-6 TWh/MWh
[1]  120.5726 GBq/a

120 GBq/a on paljon vähemmän kuin Fennovoiman arvioima 46000 GBq/a. Tässä on monta näkökulmaa:

  • Edelleen löytyy väitteitä, että hiilivoiman radioaktiiviset päästöt ovat satakertaiset ydinvoimaan verrattuna. Tämä väite perustuu vuonna 1978 julkaistuun arvioon, jossa oletettiin 1 % lentotuhkasta päätyvän taivaalle. Puhdistustekniikat ovat sittemmin parantuneet, ja radioaktiivisuus ei mene taivaalle vaan jätteeksi lentotuhkaan eikä siis päädy ympäristöön.
  • Ydinvoimalan radioaktiiviset päästöt ovat pääasiassa tritiumia ja jalokaasuja, erityisesti kryptonia ja xenonia. Nämä joko haihtuvat taivaan tuuliin tai laimenevat nopeasti veteen, eikä altistumista juuri pääse tapahtumaan.
  • Fossiilisissa polttoaineissa on erityisesti radonia (varsinkin maakaasussa), mutta myös se kaasuna laimenee ilmakehään.
  • Tritium on beetasäteilijä ja siksi heikko toksisuudeltaan.
  • Kaiken kaikkiaan sekä ydinvoiman että fossiilisten polttoaineiden radioaktiivisuus on pientä, eikä sillä ole ympäristöterveydellistä merkitystä.

THL:n lausunto ympäristövaliokunnalle 2010

Eduskunnan ympäristövaliokunnan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustajalta pyytämä asiantuntijalausunto ympäristövaliokunnan istuntoon 19.5.2010 klo 9.30 (YmV:n kokoushuone, päärakennus, 3.krs.) koskien seuraavien valtioneuvoston periaatepäätösten kansanterveydellisiä vaikutuksia:

  • M 2/2010 vp Teollisuuden Voima Oyj:n hakemus ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta
  • M 3/2010 vp Posiva Oy:n hakemus käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna; ja
  • M 4/2010 vp Fennovoima Oy:n hakemus ydinvoimalaitoksen rakentamisesta


Arvoisat ympäristövaliokunnan jäsenet

Edustamani laitos on Sosiaali- ja Terveysministeriön alainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (v. 2009 alkuun KTL ja Stakes) ja sen ympäristöterveyden osasto. Käsittelen oman asiantuntemukseni ja tutkijankokemukseni rajoissa näiden kahden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamislupa- ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikan laajentamislupakysymyksiä ympäristöterveyden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta kahden ydinvoimalan rakentamisluvat liittyvät siinä määrin yhteen, että käsittelen ne yhdessä.

Näiden ympäristöterveysseuraamukset Suomessa liittyvät neljään selvästi erilaiseen asiakokonaisuuteen, jotka käsittelen kunkin erikseen. Ne ovat:

  • Voimalaitoksen rakentaminen ja käyttö
  • Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus
  • Vakava voimalaitosonnettomuus
  • Kansalaisten kokemat riskit ja pelot

Voimalaitoksen rakentaminen ja käyttö

Ydinvoimalaitoksen, kuten monen muunkin suuren teollisuuslaitoksen rakentaminen vaatii massiivisia maansiirtotöitä, suuria määriä betonia, terästä, muita metalleja, raaka-aineita ja energiaa, ja niiden kuljetuksia maan- rauta- ja meriteitse. Näihin kaikkiin liittyy päästöjä, onnettomuus- ja terveysriskejä, jotka ovat karkeasti verrannollisia materiaali- ja kuljetusmääriin. Ne eivät kuitenkaan poikkea olennaisesti vastaavien muiden suurten teollisuuslaitosten, esim. hiililauhdevoimalaitosten vaatimista materiaaleista, päästöistä tai riskeistä. Sähköenergiantuotannoltaan vastaavaan vesi- tai tuulivoimalaitoskapasiteettiin verrattuna ydinvoimalaitoksen rakentamisen vaatimat materiaali- ja kuljetusmäärät ja vastaavasti myös ympäristöterveyshaitat ovat pienemmät.

Voimalaitosten käytön aikana niin ydinvoimaloiden kuin vesi- ja tuulivoimaloidenkin vaatimat materiaalikuljetusmäärät ovat pieniä. Fossiilisia tai biopolttoaineita käyttävien voimalaitosten kuljetustarpeet jatkuvat sen sijaan massiivisina koko laitoksen käytön ajan. Kun 1500 MWe ydinvoimalaitos tarvitsee polttoaine-elementtejä 150 m3 vuotta kohden, vastaavan sähkötehon tuottaminen biomassalla vaatisi mielikuvitukselliset 30 miljoonaa kuutiometriä polttoainetta, joka on kerättävä metsistä ja tuotava käyttöpaikoille.

Ydinvoimalat käyttävät polttoaineenaan uraania ja tuottavat ympäristöönsä säteilyä. Suomalaisten altistuminen uraanille ei kuitenkaan liity ydinenergian tuotantoon, vaan on kokonaisuudessaan peräisin Suomen kallioperässä olevasta luonnonuraanista. Erityisesti Etelä-Suomen porakaivovesistä peräti 12% ylittää WHO:n ohjearvon. Suomalaisten säteilyaltistumista taas hallitsevat maaperän uraanin hajoamistuotteen, maaperästä sisäilmaan joutuvan radonin tytärnuklidit. Niiden osuus väestön koko säteilyaltistumisesta on n. 54%, loppu muodostuu luonnon taustasäteilystä (30%) ja säteilyn lääketieteellisestä käytöstä (15%). Tshernobylin saastelaskeuman osuus on prosentin suuruusluokkaa ja suomalaisten ydinvoimaloiden osuus häviävän pieni. Marginaalisetkin muutokset rakennusten ilmanvaihdossa tai röntgendiagnostiikassa lisäävät tai vähentävät väestön säteilyaltistumista ja riskiä kertaluokkia enemmän kuin ydinvoimaloiden käytön moninkertaistaminen tai niistä kokonaan luopuminen Suomessa.

Normaalisti ja häiriöittä toimivien ydinlaitosten ympäristöissä on kuitenkin joissakin tutkimuksissa havaittu esim. kohonneita lasten leukemiaesiintymiä tai tehty joitakin muita terveyteen liittyviä poikkeuslöydöksiä. Koska tapausmäärät ovat olleet pieniä, tilastollisten sattumien mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois – 400 ydinvoimalaitoksen ja 12 000 reaktorivuoden joukkoon myös sellaisia sattuu väistämättä. Tapauksia ei ole voitu yhdistää sen enempää ydinvoimaloista kuin muistakaan lähteistä peräisin olevaan säteily- tai muuhunkaan altistumiseen, eivätkä tulokset ole toisissa vastaavissa tutkimuksissa toistuneet. Mm. Suomen ydinvoimaloiden lähiympäristöissä lasten leukemian esiintyvyys ei poikkea esiintyvyydestä muualla Suomessa..

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisvaihtoehdoista päätettäessä on huomioitava ainakin seuraavat seikat:

  • Nykyisen sukupolven jätteiden (ml. käytetty ydinpolttoaine) haitattomuus ei saa jäädä tulevien sukupolvien tietojen, päätösten eikä työn varaan;
  • Tuleville sukupolville käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta aiheutuvan riskin on oltava – ilman heidän omia toimenpiteitään – pienempi tai enintään yhtä suuri kuin mitä pidetään nykyisin hyväksyttävänä;
  • Tämän hetken päätösten ja toimenpiteiden on perustuttava parhaaseen nyt saatavilla olevaan tietoon ja tekniikkaan, sekä arvioitavissa oleviin riskeihin. Tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä päätöstenkin on voitava – johdonmukaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä tinkimättä – muuttua, ts. valittavaan vaihtoehtoon täytyy jäädä liikkumavaraa aina loppusijoituspaikan sulkemiseen saakka;
  • Parhaan tiedon perusteella kohtuuttomiksi katsottavien resurssien sijoittaminen ydinjätteiden loppusijoittamiseen ei ole rationaalisesti perusteltua eikä eettisesti hyväksyttävää - kansalaisilta ja yrityksiltä kerättävät ja peruskallioon tarpeettomasti haudattavat varat ovat pois muiden yksityisten ja yhteisten tarpeiden tyydyttämisestä.

Posiva Oy sai aikanaan rakentamisluvan Olkiluodon sittemmin myös Loviisan ydinvoimaloiden käytetyn ydinpolttoaineen sijoittamiseen kapseloituina polttoainesauvanippuina syvälle (400-700 m) Olkiluodon kallioperään. Loppusijoituspaikan lupaa on nyt ehdotettu laajennettavaksi siten, että sinne mahtuisi aikanaan myös Olkiluoto 3 ja 4 yksiköiden odotettavissa olevan toiminta-ajan käytetty ydinpolttoaine, yhteensä n. 9000 tonnia, 1500 m3.

Loppusijoituspaikan sulkemista edeltävän käytön riskit

Posiva Oy:n hakemuksessa käsiteltiin myös hankkeen lyhytaikaisvaikutuksia, joiden analyysi lepää paljon pitkäaikaisvaikutuksia vankemmalla perustalla. Kun pitkäaikaisvaikutusten oletetaan johtuvan ainoastaan altistumisesta loppusijoituspaikasta ympäristöön joutuvien radionuklidien säteilylle, toteuttamisvaiheen ympäristö- ja terveysvaikutusten syyt ovat moninaisemmat. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisesta kallioperään aiheutuu riskejä toisaalta itse loppusijoituspaikan valmistamisessa (louhimisessa, räjähdysaineita käytettäessä) sekä ydinpolttoainetta loppusijoitukseen käsiteltäessä, kapseloitaessa ja kuljetettaessa. Tällaisten maanrakennus- ja teollisuustyövaiheiden riskit eivät periaatteessa poikkea työhygieenisistä ja turvallisuusriskeistä kaivoksissa, ydinvoimalaitoksissa, metallivalimoissa, rakennus- ja louhintatyömailla yleensä, ja ne ymmärretään hyvin. Nämä riskit myös kohdistuvat ydinenergiasta hyötyviin nykysukupolviin, ja ne päättyvät kun loppusijoituspaikka suljetaan. Koska loppusijoitettava käytetty ydinpolttoaine on jo jäähtynyttä, kerrallaan käsiteltävät määrät pieniä ja ne on kapseloitu kiinteiksi kuparielementeiksi, niistä ei aiheudu tässä vaiheessa erityistä vaaraa sen enempää ympäristölle kuin ihmisillekään itse teollisen alueen ulkopuolella. Työhön varatut resurssit ovat runsaat, ja siihen kohdistuva median seuranta ja yhteiskunnan valvonta kriittistä, joten turvallisuusriskien ottamiseen ei ole sen enempää intressiä kuin mahdollisuuttakaan.

Tuleviin sukupolviin kohdistuvat pitkäaikaisriskit

Vaikka sijoituspaikan kallioperä pysyisikin geofysikaalisesti, kemiallisesti ja mekaanisestikin lähes muuttumattomana miljoonia vuosia, siihen sijoitettava käytetty ydinpolttoaine muuttuu niin kemiallisesti (alkuainekoostumus, reaktiivisuus), fysikaalisesti (lämpötila, säteily, liukoisuus), kuin toksisesti (säteilymyrkyllisyyden laatu ja määrä) ja ekologisestikin (liikkuvuus maaperässä, vedessä ja ekosysteemeissä). Vaikka käytetty ydinpolttoaine säilyykin radioaktiivisena satojatuhansia vuosia, sen aktiivisuus alenee ensimmäisen kymmenen vuoden aikana noin kymmenesosaan, sadan vuoden aikana noin sadasosaan jne. ja sadantuhannen vuoden aikana noin sadastuhannesosaan lähtötasostaan, ja on noiden vuosien kuluttua oleellisesti erilaista kuin loppusijoitettaessa. Sen säteilymyrkyllisyys perustuu pitkän ajan kuluttua aivan toisiin radioisotooppeihin (Tc-99 ja Am-241) kuin alussa (Sr-90 ja Cs-137).

Tuleviin sukupolviin kohdistuvat riskit ovat hyvin vaikeasti arvioitavissa ja kuvattavissa. Tähän on periaatteessa kaksi syytä; ensiksikin, sijoittamalla käytetty polttoaine kapseloituna syvälle stabiiliin kallioperään, riskit pyritään suurella varmuudella eliminoimaan täysin, ja toiseksi, jos ne kuitenkin kymmenientuhansien vuosien ja uuden jääkauden jälkeen toteutuisivat, ne kohdistuisivat tyystin erilaiseen yhteiskunnalliseen, teknistieteelliseen, terveydelliseen, sosiaaliseen ja arvojen maailmaan, joka olennaisesti modifioi näitä vaikutuksia, ja jota meidän on mahdotonta edes kuvitella.

Säteilysuojelu on luonut riskien hallintaa varten oman kansanvälisen käsitteistönsä ja periaatteensa (ICRP, BEIR, ym.). Koska useimmat asiasta annettavat asiantuntijalausunnot perustuvat tähän käsitemaailmaan, tarkastelen itse tässä nyt kuitenkin käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikasta mahdollisesti aiheutuvia riskejä hieman toisesta näkökulmasta, nimittäin EUn riskinarviointidirektiivin (Commission Directive 93/67/EEC) mukaisesti. Tässä direktiivissä riski määritellään väestössä todennäköisesti esilletulevien haittavaikutusten vakavuuden ja esiintyvyyden yhteisvaikutukseksi (eli tuloksi). Riskin hallinta perustuu riskin kuvaukseen, joka lähtökohtina taas ovat (i) vaaran havaitseminen, (ii) annos-vaikutus suhteen määrittäminen ja (iii)altistumisen arviointi.

Vaaran havaitseminen perustuu siihen, että loppusijoituspaikka sisältää etenkin ensimmäisinä vuosisatoina ja -tuhansina runsaasti vaarallisesti säteileviä ja joissakin määrin myös kallioperässä esim. pohjavesien mukana liikkumaan kykeneviä aineita.

Annos-vaikutus suhde käytetystä ydinpolttoaineesta mahdollisesti liukeneville ainesosille tunnetaan riskinarvioinnin kannalta riittävän hyvin sekä todennäköisten sairauksien määrän kuin laadunkin suhteen. Matalilla annostasoilla se tosin määrällisesti perustuu enemmän sovittuun kuin tieteellisesti selvitettyyn riskimalliin, joka olettaa, että pieninkin säteilyannos lisää syövän riskiä, ja että tämä voidaan arvioida laskennallisesti suuren esim. Hiroshiman uhrien riskin perusteella. Tämä voisi olla käytetyn ydinpolttoaineen loppuvarastoinnin riskinarvioinnin vahva lenkki - mutta vain seuraavilla oletuksilla:

  1. Väestön elinikä, ravitsemus sekä terveyden- ja sairaanhoidon taso ovat esim. sadantuhannen vuoden kuluttua olennaisesti samanlaiset kuin nykyisin;
  2. Tiedon lisääntyminen ei tarkenna käsitystämme matalien säteilyannostasojen syöpävaarallisuudesta.

Nämä ovat pragmaattisessa päätöksenteossa välttämättömiä oletuksia, mutta niistä kumpikaan ei varmasti toteudu. Tulevaisuuden väestöjen eliniän pituudella, sairauksien esiintyvyydellä ja ehkäisyllä, terveydenhoidon menetelmillä sekä arvomaailmalla on aivan ratkaiseva vaikutus sekä tarkasteltavaan annos-vaikutus suhteeseen että sen merkitykseen, ja on erittäin todennäköistä, että kymmenien- ja satojentuhansien vuosien kuluessa tapahtuvat muutokset vievät tyystin pohjan nykyisiltä annos-vaste suhteen arvioilta. Satatuhatta vuotta sitten eläneen Neanderthalin ihmisen kannalta vanhuusiän syöpäriskin kohoaminen olisi ollut yhdentekevää. Jos sadantuhannen vuoden kuluttua ihmiset esim. ehkäisevät kaikki syövät rokotuksin0 tai parantaisivat ne helposti, tilanne olisi sama. Yhtäkaikki, heihin verraten me olemme Neanderthalin ihmisiä.

Altistuksen arviointi. EUn riskinarviointidirektiivissä altistuksen arviointi rakentuu päästöjen, kulkeutumisen, muutunnan, ympäristöpitoisuuksien sekä altistuvan väestön arvioinnista. Posiva Oy:n alkuperäisessä hakemuksessa päästöjen arviointi perustui tarkoituksellisen epärealistisille skenaarioille (esim. pohjavesivirtauksien satakertaistuminen, kupari-valurautakapseleiden "häviäminen" polttoainesauvojen ympäriltä). Realistisin arvio on että ympäristöön vaikuttavaa päästöä sen enempää kuin altistumistakaan ei tule. Riskiskenaarion mallintamista varten oletetun päästön kulkeutumisen ja muutunnan arviointiin on olemassa hyviä edellytyksiä. Käytetyn ydinpolttoaineen koostumus voidaan ennustaa eksaktisti satojentuhansien vuosien ajalle, ja sen useimpia radionuklideja vastaa luonnossa saman alkuaineen stabiili isotooppi tai kemiallisesti analoginen, alkuaine, jonka jakautuminen ja kulkeutuminen maaperässä, pohja- ja pintavesissä sekä elävässä luonnossa tunnetaan. Näinollen myös käytetyn ydinpolttoaineen ainesosien kulkeutuminen maaperässä pohjaveden mukana, sekä maasta juomaveteen ja ravintoon voidaan mallintaa. Edes pitkäaikaisen kulkeutumisen mallintamisessa meidän ei tarvitse jäädä pelkkien laskelmien varaan. Oklossa, Gabonissa olevassa erittäin rikkaassa uraaniesiintymässä toimi 1 700 miljoonaa vuotta sitten noin puolen miljoonan vuoden ajan luonnon ydinreaktori. Sen tuotti sekä raskasta ja pitkäikäistä plutoniumia että keveitä, lyhytikäisempiä fissiotuotteita aivan samalla tavalla kuin nykyiset ydinreaktorit. Reaktori sammui poltettuaan U-235 pitoisuutensa riittävän alhaiseksi. Käytetty ydinpolttoaine jäi maahan syntysijoilleen. Nyt, lähes kahden miljardin vuoden kuluttua voidaan havaita, että ainakaan plutonium ei ole maaperässä siirtynyt kolmea metriä muodostumispaikastaan. Fissiotuotteista vesi on sensijaan vienyt osan mennessään.

Laadin itselleni parikymmentä vuotta sitten hyvin yksinkertaisen ydinjätteen loppuvaraston riskinarviomallin, ja myös julkaisin sen tulokset. Mallin teki laskennallisesti helpoksi seuraavat oletukset:

  1. Ydinjätteen kaikki kapselit ja eristysmateriaalit liukenevat pohjaveteen.
  2. Ydinjäte on kokonaisuudessaan vesiliukoista eikä kiinnity kallioperän materiaaleihin.
  3. Pohjavesi sekoittuu jätevaraston yläpuolisessa kivimassassa vapaasti maanpintaan saakka, mutta ei laimene tätä kauemmaksi.
  4. Varaston yläpuolella asuvat ihmiset eivät tiedä mitään säteilystä tai siltä suojautumisesta ja saavat juomavetensä ja kaiken ravintonsa paikan päältä.

Jopa tällaisilla oletuksilla asukkaiden käytetystä ydinpolttoaineesta saama säteilyannos mahtuisi nykyväestön annosvaihtelun puitteisiin jo tuhannen vuoden kuluttua. Laskennan tulokset ja johtopäätökset eivät muutu olennaisesti vaikka samaan varastoon suunnitellaankin nyt sijoitettavaksi neljä kertaa enemmän käytettyä ydinpolttoainetta kuin 20 vuotta sitten.

Yhteenvedoksi sopii USA:n atomienergiakomission entisen johtajan ja Washingtonin osavaltion entisen kuvernöörin, Dixy Lee Rayn, kommentti: Ydinpolttoainejätteen loppusijoitus on maailman suurin epäongelma.

Vakava ydinvoimalaitosonnettomuus

Tshernobylin ydinvoimalan räjähdys, tulipalo, päästöjen leviäminen ja niille altistuminen opettivat hyvin vähän muualla käytettyjen ja aivan toisentyyppisten reaktoreiden teknisistä turvallisuusriskeistä, mutta hyvin paljon "pahemman kuin pahimman" ydinvoimalaitosonnettomuuden seurauksista. Siinä, että itse onnettomuudesta selvittiin muutaman kymmenen ihmishengen menetyksellä (mukana Neuvostoliiton energiaministeri, Valery Lebedev, joka johti raivaustöitä eturintamassa paikan päällä) oli paljon onnea. Runsas sade onnettomuuspaikan ympäristössä olisi vähentänyt kauemmas levinnyttä säteilysaastetta, mutta olisi samalla saattanut altistaa kymmenettuhannet Pripyatin asukkaat akuutille säteilysairaudelle ja mahdolliselle kuolemalle muutaman päivän – kuukauden kuluessa.

Kuiva, aurinkoinen ja tuulinen sää levittivät Tshernobylin onnettomuuden laskeuman laajalle koko pohjoiselle pallonpuoliskolle. Suomi oli ensimmäisiä ja silloisen Neuvostoliiton ulkopuolella eniten säteilylaskeumaa saaneita maita. Onnettomuus ja sen laskeuma käynnistivät Suomessa laajan Akatemian koordinoiman tutkimusohjelman. Ensimmäiset hankkeet käynnistettiin jo onnettomuutta seuranneella viikolla, ja näin saatiin runsaasti arvokasta tietoa myös hyvin lyhyen, alle vuorokauden puoliintumisajan omaavista radioisotoopeista. Suomalaisten Tshernobyltutkimusten tuloksia on julkaistu useissa kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa, väitöskirjoissa, raporteissa ja esitelmissä ja tutkimuksen historiikki julkaistiin tänä keväänä (Paatero J, Hämeri K, Jaakkola T, Jantunen M, Koivukoski J, Saxen R (2010) Airborne and deposited radioactivity from the Chernobyl accident – a review of investigations in Finland. Boreal Environment Research, 15:19-33).

Vaikka laskeuma suuressa osassa Suomeakin oli niin suuri, että useita räjähdyksessä ja tulipalossa ilmaan vapautuneita radionuklideja pystyttiin kesällä 1986 helposti analysoimaan vaatimattomillakin gammaspektrometreillä lähes mistä ulkoa otetusta näytteestä tahansa, ja vaikka laskeuman sekä laadulliset että määrälliset erot valtakunnan eri osien välillä olivat todella suuret, ei pelätyillä terveysvaikutuksilla, välittömästi syntyvillä sikiövaurioilla tai jo muutamassa vuodessa odotettavissa olevalla kilpirauhassyövällä havaittu Suomessa kytkentää Tshernobylin laskeumaan. Sen sijaan mm. Valko-Venäjän eniten laskeumalle alttiiksi joutuneilla alueilla lasten kilpirauhassyövät moninkertaistuivat. Tärkeimmät johtopäätökset mahdollisen Tshernobyliä lähempänä tapahtuvan vakavan ydinvoimaonnettomuuden väestönsuojelutoimenpiteiden kannalta summattiin Suomessa Tshernobylin onnettomuuden kymmenvuotisseminaarissa.

Onnettomuutta seuranneesta tutkimuksesta opittiin mahdollisen uuden säteilylaskeuman varalle paljon:

  • Valtaosa säteilystä tuli alas sateen mukana. Tällä on kolme seurausta:
    1. Missä ei ratkaisevina tunteina sada, säteilytilanne on ulkona ohi pian saastepilven ylimenon jälkeen.
    2. Saastetta ei tullut sisätiloihin juuri lainkaan.
    3. Laskeuman ennustaminen on sateen ennustamista eikä läheisyydellä onnettomuuspaikkaan tai leviämislaskelmillakaan ole juuri ennustearvoa.
  • Koska toisaalta laskeuma-alueiden ennustaminen on vaikeaa, ja toisaalta aivan tavallistenkin rakennusten sisätilat jäivät jokseenkin puhtaiksi, väestöjen evakuoinneista tai siirroista väestönsuojiin laskeuman alta on todennäköisesti enemmän terveydellistä vahinkoa kuin hyötyä. Useimmat ihmiset ovat parhaassa säteilysuojassa omassa kodissaan, ikkunat ja ovet kiinni, sekä ilmanvaihto suljettuna. Kotona on tilaa, yleensä ainakin jonkinlaista ruokaa ja lääkkeitä useiksi vuorokausiksi, vaatteita myös poikkeuksellisiin tilanteisiin, saniteettitilat, sähköä, TV, radio ja puhelin, jne. Vasta akuutin tilanteen mentyä ohi saattaa olla joissakin tapauksissa tarpeen siirtää asukkaita pois saastuneimmilta alueilta.
  • Suunnitelmien laatiminen ja suojelutoimenpiteiden toteuttaminen pahimpien mahdollisten skenaarioiden mukaisesti ei todennäköisemmissä skenaarioissa lisää vaan vähentää turvallisuutta.
  • Karjan suojeleminen radioaktiiviselta jodilaskeumalta sekä väestön joditablettien saanti ja oikea-aikainen käyttäminen ovat tehokkaita riskejä vähentäviä toimenpiteitä, joskin ainutkertaisessa tilanteessa haasteellisia toteutettavia.
  • Kaupunkiympäristöistä laskeuma poistuu paljon fysikaalista puoliintumisaikaansa nopeammin pintojen peseytymisen ja uudistamisten kautta. Luonnonympäristöissä laskeuma viipyy fysikaalista puoliintumisaikaa vastaavasti. Ulkopintojen, kuten asfaltin, betonin, kattojen yms. peseminen (kesätilanteessa) ja lumenpoisto talvitilanteessa vähentävät laskeuman pitkäaikaisvaikutusta edelleen.

Tshernobylin kaltaista onnettomuutta ei nykyaikaisissa kevytvesireaktoreissa voi tapahtua, mutta muunlainen vakava onnettomuus voi. Sellaisen päästöt eivät sisällä räjähdyksessä syntynyttä ja tulipalon kohottamaa polttoainepölyä, kuten Tshernobylissä (jossa useita prosentteja koko polttoainemäärästä levisi aerosoleina – kuumina hiukkasina – ympäri maailmaa), vaan koostuvat pääasiassa jalokaasuista, jota eivät kerry kasveihin, eläimiin eikä ihmisiin, sekä reaktorin sulamislämpötilassa haituvista cesium- , jodi- ja telluuri-isotoopeista. Niinpä pahimmankin onnettomuuden päästöt jäisivät pienemmiksi ja vaikutukset lyhytaikaisemmiksi kuin Tshernobylissä. Myös onnettomuuden todennäköisyys on tulevissa ydinvoimalaitoksissa pienempi kuin tähänastisissa. Todennäköisyydellä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä jos/kun onnettomuus tapahtuu. Kansalaisyhteiskunnan selviäminen suuronnettomuudesta riippuu paljon sen kyvystä hyväksyä ja käsitellä useanlaisia totuuksia, realistisesta suhtautumisesta auktoriteetteihin sekä kansalaisten kyvystä arvioida ja suhteuttaa odottamattomia tilanteita ja toimia niiden mukaan itsenäisesti, kuitenkin asiantuntijoita ja viranomaisia kuunnellen ja heihin luottaen. Tshernobylin kohdalla kommunistisessa Neuvostoliitossa nämä pettivät, vaikka viranomaiset lyhyen alkuhakemisen jälkeen toimivatkin avoimesti, rehellisesti ja tehokkaasti.

Vertailukohtia löytyy siitä, miten me suhtaudumme muiden suuronnettomuuksien riskeihin. Pahimmat tapahtuneet lento-onnettomuudet eivät suinkaan ole aiheuttaneet satoja vaan tuhansia välittömiä kuolonuhreja ja lisäksi sotia, joiden uhrimäärät mitataan sadoissatuhansissa muiden kärsimysten lisäksi (9/11, WTC tornit, Afganistan ja Irak). Vieläkin vakavampia voisivat olla seuraukset suuren lentokoneen törmäyksestä esim. urheilutapahtuman katsomoon tai suurkaupungin satama-alueilla olevaan nesteytetyn maakaasun varastotankkiin. Lentoja tällaisten kohteiden yli ei kuitenkaan ole kielletty, estämisestä puhumattakaan. Tällaisten riskien kanssa on päätetty elää (lyhyttä jaksoa USA:ssa 9/11 jälkeen lukuunottamatta), koska vaihtoehtojen koetaan rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen vaihtoehtoja ja aiheuttavan ylimääräisiä kustannuksia liian paljon torjuttavaan riskiin suhteutettuna.

Tshernobylin onnettomuuden seuraukset ulottuivat paljon sähkön tuotantoa, monien ydinvoimalaitosinvestointien perumisia ja laskeuman aiheuttamia terveyshaittoja laajemmalle.

Onnettomuuden ekologiset seuraukset osoittautuivat jokseenkin lyhytaikaisiksi, paikallisiksi ja myös yllättäviksi. Lähiympäristöstä on, Pripyatin kaupunki mukaan lukien muodostunut erikoinen luonnonpuisto, jossa luonto valtaa kaupunki-, liikenne- ja teollisuusympäristöä. Mieleen tulevat Yukatanin niemimaalta viidakosta löydetyt Mayatemppelit.

Tshernobylin aiheuttamat välittömät kuolemantapaukset ja vakavat sairastumiset tekevät siitä suuronnettomuuden, samassa mittakaavassa mm. lukuisten hiilikaivosonnettomuuksien kanssa. Tshernobylin säteilylaskeuman aiheuttamien syöpien määrä ei – Valko-Venäjän lasten yli tuhatta kilpirauhassyöpää lukuunottamatta – todennäköisesti selviä koskaan edes suuruusluokaltaan, mutta mallilaskelmat puhuvat kymmenistätuhansista noin viidenkymmenen vuoden aikana. Vertailun vuoksi, polttamalla tapahtuva energiantuotanto (edelleen 84% kaikesta energian tuotannosta) aiheuttaa Euroopassa, samoin laskennallisesti, mutta paljon säteilyn riskejä vahvempaan epidemiologiseen näyttöön perustuen, saman 50 vuoden aikana n. 20 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa.

Tshernobylin vakavimmat seuraukset olivat kuitenkin yhteiskunnalliset, se raastoi autoritatiivisen valtion jalustaltaan, romahdutti neuvostoliittolaisten uskon kommunismin kaikkivoipaisuuteen ja joudutti olennaisesti koko valtakunnan romahdusta. Romahduksen kansanterveydelliset seuraukset Neuvostoliitossa olivat hyvinkin verrattavissa sotien seurauksiin Afganistanissa ja Irakissa.

Ennen Tshernobylin onnettomuutta suhtautumista vakavaan ydinvoimalaonnettomuuteen voitiin kuvata kahdella lauseella:

  1. Sellaista ei voi tapahtua
  2. Kun sellainen tapahtuu, "Kiss your children goodbye" (Amerikkalainen 70 luvulla laajalle levinnyt juliste)

Tshernobyl osoitti, että sellainen voi tapahtua ja onnettomuuden seuraukset osoittivat että lapsia ei tarvitse suudella jäähyväisiksi. Valko-Venäjän lasten kilpirauhassyövätkin kyettiin pääosin parantamaan. Onnettomuus oli vakava ja seurauksiltaan laajavaikutteinen, mutta kaukana maailmanlopusta. Pahempi kuin pahin ydinvoimalaonnettomuus oli tapahtunut. Jäljet voitiin mitata kaikkialla, mutta terveydelliset, taloudelliset ja poliittiset vaikutukset jäivät neuvostoliiton ulkopuolella silti vaatimattomiksi. Tshernobyl pudotti sekä "erehtymättömät ydinvoimainsinöörit" että apokalyptisen ydinvoimalaitosonnettomuuden pelot maanpinnalle.

Koetut riskit, pelot ja stressi

Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden seuraukset viimeistään osoittivat, että terveyshaitat voivat välittyä säteilyaltistumisen lisäksi myös yksilön pelkojen ja stressin sekä yhteisöjen elämänmuutosten kautta ja, että nämä jälkimmäiset terveyshaitat voivat osoittautua paljon varsinaisia säteilyhaittoja suuremmaksi kansanterveysongelmaksi. Asiallisten ja epäasiallisten tietojen levittäminen sekä niistä aiheutuvat uhkien ja ristiriitojen kokemiset eivät kuitenkaan aiheuta säteilylle vaan stressille ja reaktiivisille käyttäytymismuutoksille ominaisia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja, jotka kuitenkin kohdistuvat paljon suurempaan ihmismäärään kuin säteilyn haitat konsaan.

Onnettomuus aiheutti Länsi-Euroopassa monien lääkäreiden ja vertaisryhmien vastuuttoman manipuloinnin seurauksena kymmenientuhansien terveiden sikiöiden abortoinnin ja vielä useammat äidit odottivat pelolla "liian pitkälle ehtineen" raskautensa lopputulosta. Satojentuhansien neuvostoliittolaisten elämä joutui järkyttävän ja nopean ulkoisen muutoksen kohteeksi ja vielä kymmenen vuotta onnettomuuden jälkeen miljoonat kokivat sairastavansa vakavia onnettomuuden aiheuttamia sairauksia. Tshernobylin evakuointialueelle jääneiden ihmisten terveys kärsi lopulta vähemmän kuin sieltä lähteneiden Näiden ilmiöiden kansanterveydelliset kokonaisvaikutukset ulottuvat paljon säteilypäästöjen vaikutuksia laajemmalle.

Koska stressioireiden aiheuttaja ei ole säteily vaan informaatio, niitä ei myöskään voi lievittää säteilyä tai riskitasoja alentamalla vaan informaation kautta. Toisaalta tämä edellyttää ydinvoimahankkeiden toteuttamista mystifioimatta, näkyvästi ja "läpinäkyvästi", kansalaisluottamuksen systemaattista rakentamista ennakoivan, kiireettömän, avoimen ja rehellisen tiedottamisen ja keskustelemisen kautta. Menestyvän riskitiedottamisen edellytykset tunnetaan nykyisin hyvin, mutta niitä sovelletaan edelleen liian harvoin. Avainkäsitteet ovat avoimmuus, luottamus ja reiluus. Avoimmuus tarkoittaa sitä, että kansalaiset kokevat saavansa ne tiedot, joita he haluavat. Luottamuksen tärkeä tekijä on, että saatu tieto osoittautuu rehellisesti kerrotuksi ja todeksi, mutta myös se, että päätöksien tekijöiden ei koeta ajavan omaa etuaan vaan yhteistä hyvää, ja että päätöksen toteuttajien pätevyys ei tule kyseenalaiseksi. Korkea luottamustaso päättäjiin, asiantuntijoihin ja vastaaviin toteuttajiin vähentää ja alhainen luottamustaso vastaavasti lisää koettua riskiä. Reiluuden kokemus perustuu kolmeen tekijään, pariteettiin (kutakin hankkeeseen liittyvää yksilöä ja ryhmää käsitellään yhdenvertaisesti), prioriteettiin (rasitetaan eniten niitä jotka hankkeesta eniten hyötyvät) sekä proportionaliteettiin (rasitukset jaetaan huomioiden kunkin yksilön tai ryhmän tarpeet ja kontribuutiot). Ts. avainasemassa ovat päättäjien, asiantuntijoiden ja toteuttajien kommunikointikyky, moraali ja pätevyys.

Toisaalta myös uhkaavien mielikuvien levittäjien moraali, asiantuntemus ja vastuu on voitava nostaa avoimesti keskusteltavaksi. Heillä on luonnollisesti tällaisissa merkittävissä ja pitkävaikutteisissa hankkeissa tärkeä rooli "paholaisen asianajajina", päättäjien ja asiantuntijoiden laiminlyöntien ja virheiden paljastajana, valppaana pitäjänä. Silti heille kuuluu myös vastuu aikaansaamiensa pelkojen, uhkakuvien ja stressin aiheuttamista terveydellisistä ja sosiaalisista haitoista. Tämä vastuu korostuu erityisesti tilanteissa, joissa herätetyillä uhkakuvilla ei ole vastinetta todellisuudessa, vaan juuri ne – eivät kemialliset tai fysikaaliset altistukset – ovat terveyshaittojen perimmäinen syy.

Kuopiossa 18.5.2010 Matti Jantunen, tutkimusprofessori

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ympäristöterveyden osasto

Valiokunnan kokouksen lopussa jäsenet esittivät joukon kysymyksiä, joista muutama oli kohdistettu minulle. Ajan loppumisen vuoksi vastaukseni jäivät keskeneräisiksi ja vastaan niihin senvuoksi kattavammin alla, kunkin kysymyksen jäljessä. Edustaja Tiusanen kysyi, esitänkö käsitykseni loppuvarastoon sijoitetun käytetyn ydinpolttoaineen aiheuttamasta altistumisesta ja riskistä varaston yläpuolella maan pinnalla asuville ihmisille lääkärinä vai fyysikkona.

  • En ole lääkäri enkä fyysikko, olen saanut koulutukseni ympäristön terveysvaikutusten tutkijaksi Pohjois-Carolinan yliopistossa, yhdessä maailman kolmesta (Harvard, Johns Hopkins, UNC) parhaaksi arvioidussa kansanterveystiedekunnassa (UNC, Chapel Hill, School of Public Health, Department of Environmental Sciences and Engineering), jossa suoritin Master of Science tutkinnon, 1976, ja sen kanssa rinnakkain opiskellen filosofian tohtorin tutkinnon (PhD, Public Health) 1978. Pääaineeni olivat ilmansuojelu ja säteilysuojelu. Koko työurani ajan olen tutkinut erilaisten ympäristön saasteiden päästöjä, leviämistä ja muutuntaa ympäristössä, sekä ihmisten altistumista ympäristön saasteille ja niistä aiheutuville terveysriskeille. Olen ohjannut alalta 14 väitöskirjatyötä yhteensä kuuden maan yliopistoissa, koordinoinut useita Euroopan laajuisia tutkimushankkeita, julkaissut toistasataa tieteellistä alkuperäisartikkelia, palvellut kolme vuotta alan kansainvälisen tieteellisen järjestön presidenttinä, keskeisten julkaisusarjojen toimituskuntien jäsenenä sekä organisoinut puheenjohtajan ominaisuudessa neljä laajaa kansainvälistä konferenssia.
  • Vuoden 1986 toukokuun alusta vuoteen 1991 Tshernobylin laskeuma ja sen käyttäytyminen erityisesti kaupunkiympäristössä olivat tutkimustyöni keskipiste. Ohjasin siitä väitöskirjatyön, julkaisin seitsemän tieteellistä alkuperäisartikkelia kansainvälisissä julkaisusarjoissa, sekä pidin kutsuttuna lukuisia tieteellisiä esitelmiä mm. USAn Ydinturvallisuuskomission (NRC) kutsumana Washingtonissa v. 1987.
  • Lääkärin koulutukseen sisältyy vielä nykyisinkin enimmillään minimaalisen vähän saastepäästöjen, niiden ympäristöprosessien tai ihmisten altistumisen selvittämistä. Tiedän tämän siksi, että olen ollut Kuopion yliopiston dosenttina sekä organisoimassa että antamassa tätä opetusta.
  • Oma koulutukseni ja kokemukseni antaa minulle aivan eri tason pätevyyden niin ydinsaastelaskeuman kuin kallionsisäisen käytetyn polttoaineen loppuvaraston säteilylle altistumisen arviointiin kuin lääkärin koulutus. Mitä tulee säteilyaltistumisen terveydellisiin vaikutuksiin, niiden arvioinnissa olen tässä asiassa itseäni pätevämpien lääkäreiden ja biofyysikoiden tietojen ja arvioiden varassa. Yhtäkaikki, ilman altistumista ei ole vaikutustakaan.

Edustaja Juurikkala (muistaakseni hän) kysyi, miksi USAn Nevadan osavaltion Yucca Mountain vuoreen suunnitellunydinjätteen loppuvarasto voi olla niin suuri ongelma, että koko suunnitelmasta ja jo pitkälle valmiiksi rakennetusta kohteesta täytyi luopua, jos Dixy Lee Rayn väite "maailman suurimmasta epäongelmasta" pitää paikkansa.

  • Tri Ray (1914-94) oli meribiologian professori Washingtonin yliopistossa 1947-72, USA:n Atomienergiakomission puheenjohtaja 1973-76 ja Washington osavaltion kuvernööri 1976-1980 (ensimmäinen nainen molemmissa viroissa). Hänen lausuntonsa epäilemättä tarkoittaa ydinjätteen loppuvarastointia tieteellisenä, teknisenä ja taloudellisena ongelmana. Näissä suhteissa asiat – siis ydinjätteet, geokemia, geofysiikka ja radioekologia – eivät ole muuttuneet miksikään. Hän ei kuitenkaan osannut vielä 1970-luvun alussa kuvitella miten suuri poliittinen ongelma käytetyn ydinpolttoaineen loppuvarastoinnista voisi myöhemmin muodostua. Korostan kuitenkin että ongelma on tänäkin päivänä nimenomaan poliittinen, teknisiä tai taloudellisia ongelmia käytetyn ydinpolttoaineen turvalliseen loppusijoittamiseen Suomen kallioperään ei ole.

Edustaja Tallqvist kysyi, olenko tietämätön siitä että Tshernobylin jälkeen kokonaista 80% suomalaisten lasten leukemiasta oli keskittynyt Itä-Suomeen, Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun sairaalapiireihin.

  • En ole löytänyt mainitusta leukemiakeskittymästä julkaistua viitettä. Jos lasten leukemiatapaukset todella keskittyivät Tshernobylin jälkeen Itä-Suomen mainittujen sairaalapiirien alueille, se ei aiheutunut Tshernobylin laskeumasta. Kyseinen alue sai nimittäin osakseen laskeumaa ja sen säteilyä selvästi vähemmän kuin muu Etelä- ja Keski-Suomi. Tämä koskee niin 28.4. Suomeen saapunutta reaktorin räjähdyksen ilmaan sinkoaman ydinpolttoainepölyn laskeumaa (Kuva 1: kuvaa myös Zr-95, Nb-95, Sr-90 ja Pu-239, -240 laskeuman jakautumisen), reaktorin tulipalosta seuraavan parin viikon aikana levinnyttä Cs-137 laskeumaa (Kuva 2: kuvaa myös Cs-134, I-131, Te-132 laskeuman jakautumisen), kuin myös koko laskeumasta aiheutunutta säteilyä (Kuva 3). Myös Lappi ja Oulun läänin länsiosat saivat osakseen vain vähän laskeumaa.
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
Kuva 4.

Liikenne ei tarvitse polttonesteitä – liikenne tarvitsee energiaa

Ruotsissa käyttöönotettu liikenteen bioetanolipolttoaine vähensi odotetusti valtion verotuloja, mutta että se samalla lisäsi kasvihuonekaasupäästöjä bensiiniin verrattuna oli yllätys. Laskennallisesti kasvihuonekaasupäästöt kyllä alkaisivat vähetä, mutta vasta 60 vuoden (!) kuluttua. Tuskin kukaan uskoo vakavissaan, että autot vielä 60 vuoden kuluttua todella kulkisivat bioetanolia [tai biodieseliä] polttavilla moottoreilla.Tämä kokeilu jää raskaasti tappiolliseksi, niin taloudelle kuin ympäristöllekin.

Ruotsalainen tutkimustulos ei kuitenkaan yllätä. Samanlaisiin on päädytty viime vuosina ympäri maailmaa. Konkreettinen syy biopoltonesteiden kasvihuonekaasupäästöjä lisäävään vaikutukseen on niiden tuotannon vaatima valtaisa viljelypinta-ala, sekä materiaalinkäsittelyn ja prosessoinnin volyymi. Tuotantoon liittyy myös moraalinen dilemma, kasteluveden, viljelysmaan ja sen tuotteiden kysynnän kasvusta johtuva ruoan kallistuminen. Pitkän alenevan trendin jälkeen maailman aliravittujen määrä kääntyi 2000 luvun vaihteessa jyrkkään kasvuun. Lännen autoilijat ovat viljelijöille maksukykyisempiä asiakkaita kuin kolmannen maailman nälkäiset. Useat köyhyyden ja nälän vähentämiseen pyrkivät kansanväliset organisaatiot vaativatkin liikenteen biopolttonesteiden tuotannon keskeyttämistä.

Time lehti kysyi jo 9.4.08: Kun biopolttonesteet voimistavat ilmastonmuutosta, lisäävät maailman nälkää ja uhkaavat biodiversiteettiä – mitkä ovat niiden edut?

Mitä pikemmin USAn ja EUn biopolttonestedirektiivit puretaan sitä pienemmäksi jäävät tämän harharetken globaalit vauriot. Liikenne ei tarvitse polttonesteitä, liikenne tarvitsee energiaa. Ratkaisu ei ole pelloilla vaan niiden yllä. Tuuli oli 1800-luvulle saakka liikenteen tärkein energialähde, ja tämän paikan se voi vallata takaisin.

Tuulivoima tarvitsee rinnalleen korvaavan kapasiteetin, joka täyttää tuulivoiman vaihtelun – nollasta maksimitehoon – ja siitä riippumattoman sähkön kysynnän vaihtelun kunkin hetkisen erotuksen. Vesivoima on ylivertaista säätökapasiteettia, mutta sitä rajoittaa sekä altaiden ja patojen määrä että juoksutusten säännöstely. Kaikki muut sähkön tuotantotavat soveltuvat säätövoimaksi paljon vesivoimaa huonommin. Tarvitaan uusia vaihtoehtoja.

Ladattavat hybridiautot ovat auton luonnollinen kehityssuunta. Täyssähköautot alkavat yleistyä jo alkaneella vuosikymmenellä. Sähkö korvaa parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa valtaosan liikenteen polttonesteistä. Voisivatko autojen akut korvata myös tuulivoiman tarvitseman säätövoiman, ts. varastoida ja käyttää sen tuottaman sähkön? Katsotaanpa.

Suomeen on kaavailtu rakennettavaksi tuulivoimaa n. 3000 MW. Jos autokantamme olisi v. 2030 mennessä korvautunut hybridi- ja sähköautoilla, niiden akkuihin voitaisiin kerrallaan ladata kaavaillun tuulisähkökapasiteetin yhden vuorokauden huipputuotanto, n. 50 GWh. Vuodessa autojen sähkönkulutus olisi suuruusluokkaa 10 TWh, kuten myös kaavaillun tuulivoimakapasiteetin vuosituotanto. Tuulivoima voisi siis Suomessa korvata – ei muutamia prosentteja kuten biopolttonesteet – vaan valtaosan bensiinistä ja puolet dieselistä, ja vähentää Suomen hiilidioksidipäästöjä jopa 10 miljoonaa t/v.

Muusta sähkön käytöstä poiketen akut voidaan ladata tuulisähkön tuotantoa seuraten. Autot seisovat valtaosan ajasta ja voisivat periaatteessa olla sähköverkossa keskimäärin yli 20 tuntia vuorokaudessa. Suomessa suuri osa pysäköintipaikoista on varustettu pistorasioilla jo nyt.

Teknisesti tämän mahdollisuuden hyödyntäminen edellyttäisi autokohtaisia ja latauspisteestä riippumattomia sähkösopimuksia. Sähköverkon tulisi tunnistaa auto kun se kytketään mihin tahansa pistorasiaan niin kodin, työpaikan, rautatieaseman, marketin kuin tunturihotellinkin pysäköintialueella – paikasta riippumatta aivan kuten kännykällä puhuttaessa. Valtiolle autokohtaiset sähkösopimukset mahdollistaisivat myös vähenevän polttoaineverotulon korvaamisen lisääntyvällä autosähköverotuotolla.

Olisiko tällainen tekniikka oikeasti mahdollista? Kyllä, sen kehittäminen on puhelinverkko- ja sähköyhtiöiden yhteishankkeena jo pitkällä. Käyttöpaikasta riippumattomilla henkilökohtaisilla sähkösopimuksilla, mittaus-, hinnoittelu- ja laskutustekniikalla olisi ennen pitkää vallankumouksellisia vaikutuksia sähköenergian käyttöön ja säästöön laajemmaltikin.

Kuopiossa 23.6.2010,

Matti Jantunen, tutkimusprofessori

Asiantuntijalausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 2.6.2010

Eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle sen pyytämänä asiantuntijalausuntona 2.6.2010 VN periaatepäätösten terveysvaikutuksista.

Jouko Tuomisto 1.6.2010

Valtioneuvoston periaatepäätökset 6.5.2010 M 2/2010 vp Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta, M 3/2010 vp Posiva Oy:n hakemukseen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna ja M 4/2010 vp Fennovoima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta


Lausunnon rajaus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnot

Olen nähnyt tutkimusprofessori Matti Jantusen Ympäristövaliokunnalle 19.5.2010 kirjoittaman lausunnon ja yhdyn siihen teknisten näkökohtien osalta ja rajaan oman lausuntoni pääasiallisesti koskemaan terveysvaikutuksia hiukan eri näkökulmalta kuin dosentti Raimo Salosen lausunto Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 26.5.2010. Liitän oheen tiedoksi myös vuonna 2001 virassa ollessani laatimani Kansanterveyslaitoksen lausunnon STM:lle viidennestä ydinvoimalasta. Se pitää pääosin edelleen paikkansa, vaikka eräät yksityiskohdat mm. ilmansaasteista ovat täsmentyneet.

Ydinvoiman terveyshaitat

Voimalan käytön aikana terveysriskit jakaantuvat kolmeen osaan, polttoaineen hankkimisen terveysriskeihin, voimalaonnettomuuteen liittyviin terveysriskeihin ja käytetyn polttoaineen aiheuttamiin terveysriskeihin. Lisäksi voimalan rakentaminen on massiivinen rakennusprojekti, jonka riskit eivät kuitenkaan poikkea olennaisesti samansuuruisen hiilivoiman rakentamisen riskeistä ja ovat pienemmät kuin vastaavan tuulivoimalaitoskapasiteetin rakentamisen aiheuttamat riskit jälkimmäisen vaatimien suurempien materiaalimäärien ja kuljetusmäärien vuoksi.

Polttoaineen hankkiminen

Uraanipolttoaineen hankinta on kaivostoimintaa, jonka terveysriskit eivät merkittävästi poikkea muusta kaivostoiminnasta, esim. hiilen tai teräksen kaivamisesta. Riskit riippuvat pikemminkin maan työsuojelukulttuurista, kuten viime aikojen uutiset hiilikaivostyöntekijöiden kuolemista kaivosonnettomuuksissa osoittavat. Pitkäaikaisriskejä aiheuttaa eniten kaivoksissa esiintyvä radonkaasu, jota syntyy uraanista. Sitä esiintyy siitä riippumatta, kaivetaanko uraania vai jotain muuta. Mm. Suomen kallioperä on varsin uraanipitoinen ja aiheuttaa merkittävät radonongelmat kaivoksissa. Julkisuudessa on usein viitattu alkuperäiskansojen ongelmiin uraanin kaivostoiminnassa. Tämä koskee mitä tahansa kaivostoimintaa, myös hiilivoimaloiden kivihiilen kaivamista tai tuulivoimaloihin tarvittavan teräksen ja kuparin kaivamista. Ydinpolttoaineen määrä on pienempi kuin vastaava kivihiilen määrä, joten mm. kuljetuksiin liittyvät terveysriskit ovat pienemmät.

Johtopäätös: Polttoaineen hankkimisesta aiheutuvat riskit vastaavat fossiilisen polttoaineen hankinnasta aiheutuvia riskejä tai ovat niitä pienempiä.

Voimalaitoksen käyttö

Normaalikäytön radioaktiiviset päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin vastaavankokoisen kivihiili- tai turvevoimalan polttoaineesta peräisin olevat radioaktiivisten aineiden päästöt. Varsinainen uraaniytimien halkeamiseen perustuva energiaa tuottava prosessi on täysin eristetty, eikä esim. lauhdevesi joudu kosketuksiin ydinpolttoaineen kanssa. Sekä ilmaan joutuvan että veteen joutuvan radioaktiivisuuden määrä on vähäinen luonnon omaan radioaktiivisuuteen verrattuna. Päästöjen osalta on syytä mainita, että radioaktiivisten päästöjen luotettava seuranta ja valvonta on huomattavasti helpompaa kuin fossiilisista energiantuotantolaitoksista pääsevien syöpävaarallisten aineiden seuranta ja valvonta.

Julkisuudessa on toistuvasti esiintynyt väitteitä, että tiettyjen ydinvoimalaitosten ympäristössä on normaalia enemmän tiettyjä pahanlaatuisia kasvaimia, mm. leukemiaa. Tässä on otettava huomioon, että maailmassa on yli 400 ydinvoimalaa. Tieteessä asetetaan tieteellisen näytön rajaksi enintään 5 % erehtymismahdollisuus, eli tutkimus voi erehtyä kumpaankin suuntaan 2,5 %:n todennäköisyydellä pelkästään sattuman takia. Tämä tarkoittaa yksinkertaistaen, että maailman 400 ydinvoimalaitoksen ympäristössä on sattuman perusteella todennäköisesti 10, joissa on normaalia enemmän syöpää ja 10, joissa on normaalia vähemmän syöpää. Ne, joissa riski on vähentynyt tai normaali, eivät kuitenkaan koskaan päädy julkisuuteen. Niillä päästöillä, joita Suomen ydinvoimaloista on mitattu ja mitataan jatkuvasti, ei edes laskennallisesti voi säteilyn vaikutuksesta syntyä taustasairastuvuudesta poikkeavaa määrää syöpiä.

Verrattuna polttoon perustuvaan energiantuotantoon ero on silmiinpistävä. Euroopan Unionin Clean Air For Europe (CAFE) -projekti arvioi, että palamisessa syntyvät pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain Euroopassa 350 000 ylimääräistä kuolemantapausta. Suurin osa niistä on sydänkuolemia (rytmihäiriöitä ja infarkteja), mutta noin 15 % perustuu keuhkosyöpään. Tämän arvion mukaan siis myös syöpäkuolleisuuden suuruusluokka olisi Euroopassa polttoon perustuvan energiantuotannon ja liikenteen takia noin 50 000 vuodessa.

Johtopäätös: Ainoa ajateltavissa oleva teoreettinen riski väestölle normaalitoiminnasta on radioaktiivisista päästöistä aiheutuva syöpäriski. Radioaktiiviset päästöt on kuitenkin minimoitu ja ne ovat pienemmät kuin esim. kivihiili- tai turvevoimalan radioaktiiviset päästöt niiden normaalitoiminnan aikana.

Onnettomuuden aiheuttamat terveysvaikutukset

Onnettomuuden terveysvaikutusten arviointi on luonnollisesti epävarmaa, koska onnettomuuden todennäköisyys on epävarma. Tämän arviointi on Säteilyturvakeskuksen alaa, enkä lähde sitä arvioimaan. Pyrin sen sijaan arvioimaan sitä, mikä terveysvaikutus olisi, jos hyvin epätodennäköinen suuronnettomuus sittenkin tapahtuisi.

Historiallisia vertailukohtia on kaksi, Harrisburgin onnettomuus Three Mile Islandilla Yhdysvalloissa (1979) ja Tšernobylin onnettomuus Ukrainassa, silloisessa Neuvostoliitossa (1986). Harrisburgissa reaktorin suojakupu kesti reaktorin sulamisen, eikä onnettomuuden tiedetä aiheuttaneen säteilyn tuottamia terveysvaikutuksia ympäristössä. Tšernobylin ydinvoimala poikkesi nyt suunnitelluista laitoksista kolmessa aivan olennaisessa suhteessa: 1) reaktorissa ei ollut suojakupua, 2) reaktorissa oli grafiittiin perustuva neutronien hidastusjärjestelmä, ja grafiitti syttyi palamaan aiheuttaen valtava tulipalon, joka levitti ilmakehään käytännössä kaikki haihtuvat radioaktiiviset aineet, joita reaktorissa oli; tämä ei ole mahdollista suunnitelluissa reaktoreissa, joissa hidastimena on grafiitin sijasta palamaton vesi, 3) reaktori oli rakenteeltaan epävakaa, ja se räjähti, kun sitä "koemielessä" ajettiin vastoin ohjeita. Nykyreaktorit rakennetaan vakaiksi, eli ne luontaisesti estävät reaktion ryöstäytymisen. Täten onnettomuus tietyllä tavalla antaa mallin pahimmasta mahdollisesta onnettomuudesta. Sitä on jopa kuvattu sanoilla "pahempi kuin pahin".

Tšernobylin onnettomuuden välittömät uhrit olivat noin 30 pelastusmiestä, jotka kuolivat voimakkaasta säteilystä aiheutuvaan säteilysairauteen. Onnettomuuden pitkäaikaisvaikutuksista on toisistaan poikkeavia arvioita, YK:n alainen UNSCEAR arvioi, että lukuun ottamatta noin 4000 kilpirauhassyöpää, syöpäilmaantuvuuden ei ole voitu osoittaa lisääntyneen onnettomuuden jälkeen. Kilpirauhassyöpä on leikkauksella hoidettavissa, kuolleisuus on ollut parikymmentä. Pian onnettomuuden jälkeen arvioitiin teoreettisilla laskelmilla, että onnettomuus aiheuttaisi noin 20 000 syöpää 50 vuoden aikana. Kansalaisjärjestöt kuten Greenpeace ovat esittäneet suurempia arvioita, mutta niitä on arvosteltu siitä, että ne eivät ole pystyneet esittämään lukuihin todellista tieteellistä pohjaa.

Riippumatta siitä, kenen luvut ovat lähinnä oikeita, ne ovat varsin pieniä verrattuna ilmansaasteiden aiheuttamiin lukuihin (ks. edellä). Karkeasti arvioiden polttoon perustuva energiantuotanto aiheuttaa vuodessa jo syöpiä enemmän kuin Tšernobyl kaikkiaan 50 vuoden aikana, muista vaikutuksista puhumattakaan. Vertailun vuoksi kannattaa huomata, että Euroopassa kuolee kaikkiaan vuodessa noin 1,5 miljoonaa ihmistä syöpään, eli niin Tšernobylin kuin ilmansaasteidenkin osuus siitä on pieni murto-osa.

Johtopäätös: Merkittävin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuva terveysriski on syöpäriski, joka on paljon pienempi kuin polttoon perustuvasta energiantuotannosta aiheutuva syöpäriski. Merkittävä ero on siinä, että fossiilinen energiantuotanto aiheuttaa riskiä koko normaalin toimintansa ajan, ydinvoima vain suuronnettomuuden sattuessa.

Radioaktiivisen jätteen käsittely

Erityisesti radioaktiivisen jätteen käsittelyä on pidetty ratkaisemattomana ja vaarallisena, koska korkea-aktiiviset isotoopit säteilevät satojatuhansia vuosia. Tässä on perustavaa laatua oleva väärinkäsitys, jota ammattilaiset eivät ole onnistuneet julkisuudessa oikaisemaan. Radioaktiivisuus ei säily samana satojatuhansia vuosia ja sitten lopu. Jokaisella isotoopilla on ns. puoliintumisaika, jossa ajassa aktiivisuus vähenee puoleen. Kun ainetta on ensin paljon, aktiivisuus vähenee nopeasti. Mitä vähemmän ainetta on jäljellä, sitä vähemmän vuodessa häviää. Matala "häntä" on siis pitkä, mutta käytännössä todella tärkeitä ovat vain muutama tuhat ensimmäistä vuotta. Sen ajan kapselit on rakennettu erinomaisesti kestämään.

Edellisestä seuraa, että vaikka radioaktiivisuutta on vielä 100 000 vuoden kuluttuakin jääkauden jälkeen, aktiivisuus on vain sadastuhannesosa lähtötilanteesta. Se on siinäkin tapauksessa, että jääkauden rikkoma ydinhauta vuotaisi, enintään samantasoinen ongelma kuin radontalot nykyään Suomessa. Sen hoidossa ei jääkauden vetäytyessä Suomeen leviävillä ihmisillä 100 000 vuoden kehityksen jälkeen voi kuvitella olevan ongelmia, keitä he sitten lienevätkin.

Johtopäätös: Ydinvoima on ainoa energiantuotantomuoto, joka on velvoitettu hoitamaan jätekysymyksensä tuhansien vuosien tähtäimellä. Ensimmäisten tuhansien vuosien turvallisuudesta on suuri yksimielisyys, mahdolliset jäljellä olevat teoreettiset ja jätteen vanhenemisen radikaalisti pienentämät riskit altistua säteilylle paikallisesti voivat toteutua vain satojentuhansien vuosien aikaperspektiivissä.

Ydinvoiman vakuuttaminen

Viime aikojen keskustelussa on nostettu esille se, että voimayhtiöiden tulisi ottaa vakuutus mahdollisen onnettomuuden täysimääräisistä kustannuksista. Tämä perustuu ajatukseen "saastuttaja maksaa", eli käytännössä kustannus tulisi tuotteen hintaan. Periaate on oikea, mutta tasapuolisuuden vuoksi sen tulisi koskea kaikkea energiantuotantoa. Fossiilinen energiantuotanto ei maksa aiheuttamiaan kuolemantapauksia, syöpiä eikä hengitystieoireiden takia tapahtuvia työstä ja koulusta poissaoloja. Tšernobylin onnettomuus osoittaa, että suurimmat ydinvoimalaonnettomuuden kustannukset koituivat alueiden saastumisesta ja väestön siirrosta mm. syöpäriskin takia. Nämä olivat viranomaispäätöksiin perustuvia toimenpiteitä, ja jälkeenpäin arvioiden aiheuttivat kokonaisuudessaan väestölle enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi esim. syöpätapauksissa on mahdotonta tietää yksittäisen potilaan kohdalla, onko syöpä aiheutunut säteilystä vai olisiko se sattunut joka tapauksessa (poikkeuksena lasten kilpirauhassyöpä). Siksi ainakin terveyskustannusten osalta on parempi, että potilaiden hoidosta ja kustannuksista huolehtii yhteiskunta kuin vakuutusyhtiöt, jotka yksittäistapauksessa voivat helposti kiistää syy-seuraussuhteen olemassaolon.

Johtopäätös: Yhteiskunnan ja väestön kannalta on parempi, että yhteiskunta ottaa vastuun terveysvaikutuksista mahdollisen suuronnettomuuden jälkeen, koska sairastumisia ei voi erottaa muusta sairastuvuudesta samoihin tauteihin. Varat kerätään mm. energiantuotantoa verottamalla. Tällöin ydinvoimaa ei tule asettaa eri asemaan kuin fossiilista energiantuotantoa.

Eettisiä näkökohtia

Ilmastonmuutos on keskeinen peruste fossiilisesta energiantuotannosta luopumiselle. Science-lehti julkaisi juuri erittäin kiinnostavan kuuden kirjan arvostelun (Philip Kitcher: The Climate Change Debates, Sciencexpress/www.sciencexpress.org/27 May 2010/Page 1/10.1126/science.1189312). Nämä kaikki käsittelivät kysymystä ilmastonmuutoksen epäilijöistä ja heidän kyvystään johtaa harhaan yleistä mielipidettä. Merchants of Doubt -kirjan mukaan tyypillisiä skeptikkoja on heidän vaikutusvaltaansa nähden vähän, "he ovat ikääntyneitä tiedemiehiä, jotka ovat ryhtyneet toimimaan alalla, jossa heillä ei ole koulutusta eikä kokemusta". Häkellyttävää on se, että samoja nimiä tulee vastaan passiivisen tupakoinnin vaarojen vähättelyssä, happaman sateen, otsoniaukon ja ilmastonmuutoksen kiistämisessä. Nämä tiedemiehet edustavat yleensä Amerikan konservatiivista laitaa, heillä on yhteyksiä teollisuuteen, erityisesti fossiilisia polttoaineita tuottavaan teollisuuteen. Heidän kohtuutonta (disproportionate) rooliaan yhteiskunnallisessa keskustelussa on lisännyt median tapa antaa sama mahdollisuus vastakkaisille mielipiteille riippumatta siitä, kuinka pientä vähemmistöä toinen puoli edustaa. On valitettavaa, että osa kansalaisjärjestöistäkin on harhautunut epätieteellisten ja kestämättömien väitteiden taakse ja vastustamaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä ratkaisuja näkemättä, että näin pitkitetään fossiilisen energian käyttöä maapallolla.

Johtopäätös: Tärkein eettinen ratkaisu tehdään siinä, halutaanko jatkaa fossiilisen energiantuotannon kautta monine riskeineen. Ydinvoiman ohella tarvitaan monia muitakin vaihtoehtoja, mutta ilman ydinvoimaa tuetaan fossiilisen energiantuotannon jatkumista.

Energiantuotannon kokonaisvaikutusten arviointi

Energian tuotannon haittoja voidaan vähentää säästämällä energiaa, jolloin käytön vähentyessä ei tarvitse tuottaa yhtä paljon. Tämä on kaikissa oloissa keskeinen tavoite. Yhtä tärkeä tavoite on kuitenkin siirtyä tuottamaan energiaa tavoilla, jotka ovat vähiten haitallisia terveydelle. Nämä kaksi tekijää määrittelevät yhteiskunnan kokonaisedun tässä asiassa terveyden kannalta.

Suurista tulevaisuuden uhkakuvista ympäristöterveydenhuollossa tärkein on ilmastonmuutos ja sen terveysvaikutukset. Ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista voidaan esittää toistaiseksi vain skenaarioita, ehkä lukuun ottamatta hellekausien ja muiden sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia terveysvaikutuksia ja elintarviketilanteen huononemista eräillä maailman alueilla. Ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksilla ja ilmansaasteiden aiheuttamilla terveysvaikutuksilla on kuitenkin vahva yhteys: molemmat liittyvät oleellisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöön energian tuotannossa (ks. taulukko). Siten ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen vähentää myös ilmansaasteiden aiheuttamia terveysvaikutuksia. Fossiilisten polttoaineiden, kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytön vähentäminen on tärkeä ja vaikea tulevaisuuden haaste.

Johtopäätös: Kaksi ilmaan joutuvien epäpuhtauksien aiheuttamaa riskiä ovat pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutos ja välittömät ilmansaasteiden terveysvaikutukset. Onnellinen tilanne on se, että kumpaakin voidaan samanaikaisesti vähentää siirtymällä säästön ohella niin nopeasti kuin mahdollista fossiilisesta energiantuotannosta ydinenergiaan ja muihin vähäpäästöisiin energiantuotantomuotoihin.

Lausunnonantaja

Jouko Tuomisto, LKT, PhD, emeritusprofessori. Helsingin yliopiston farmakologian apulaisprofessori 1977, Kuopion korkeakoulun toksikologian ja farmakokinetiikan professori 1978–1982, Kansanterveyslaitoksen ympäristöhygienian ja toksikologian, sittemmin ympäristöterveyden osaston osastonjohtaja ja tutkimusprofessori 1983–2004, siitä ajasta Suomen Akatemian tutkijaprofessorina/akatemiaprofessorina 1991–1996, eläkkeellä ollessa jatkanut tieteellistä työtä, mm. juuri osallistunut tieteellisen katsauksen kirjoittamiseen dioksiineista kansainväliseen neuroendokrinologian arvostettuun lehteen ja kirjoittamassa lukua dioksiinien myrkyllisyyttä koskevaan kansainvälisen kustantajan kirjaan. Asiantuntijana ja jäsenenä useissa WHO:n ja EU:n komiteoissa ja työryhmissä mm. kemikaalien riskinarvioinnissa.


Viitteenomainen taulukko, joka havainnollistaa eri sähköntuotantomuotojen terveysvaikutuksia suuruusluokkina.


Terveysvaikutus Terveysvaikutuksen kohde Terveysvaikutuksen aiheuttaja
Välitön kuolleisuus, välittömät terveysvaikutukset (hengitystieoireet, astman paheneminen jne) Me, lapsemme, heti Polttoon perustuva energiantuotanto ja liikenne, arvio Euroopasta 350 000 ylimääräistä kuolemantapausta vuodessa, miljoonia hengitystieoireiden pahenemisia (CAFE-arvio), energiantuotannon osuus noin puolet Ydinvoima vain onnettomuustapauksessa, Harrisburg ei yhtään, Tšernobyl yli 30 kuolemantapausta
Pitkäaikaisvaikutukset terveyteen (esim. syöpä) Me, lapsemme, 5–40 vuoden viiveellä Polttoon perustuva energiantuotanto ja liikenne, karkea arvio 50 000 syöpää vuodessa Ydinvoima vain onnettomuustapauksessa, Harrisburg ei tiettävästi yhtään, Tšernobyl noin 4000 lasten kilpirauhassyöpää (alle 20 kuolemaan johtanutta), laskennallinen arvio kaikista syövistä 20 000 tapausta 50 vuoden aikana (WHO arvio)
Ilmastonmuutos Erityisesti lapsemme, lastenlapsemme 10–100 vuoden aikana vähitellen pahentuvasti Fossiilinen energiantuotanto: ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset vaikeasti arvioitavissa, tärkeimpinä elintarvikekriisi ja viljan hinnan nousu, josta seuraa vajaaravitsemus, voi koskea satoja miljoonia; eräiden tartuntatautien lisääntyminen (esim. malaria), arvio kymmeniä miljoonia ylimääräisiä tapauksia vuodessa; sään ääri-ilmiöt (hellekaudet, myrskyt, pyörremyrskyt, tulvat), esim. Keski-Euroopan hellekausi elokuussa 2003 aiheutti 35 000 ylimääräistä kuolemaa Ydinvoima: ei merkittävää ilmastonmuutosta lisäävää vaikutusta
Jätteenkäsittely Fossiilinen: vaikutus heti Ydinvoima: teoreettinen mahdollisuus 100 000 vuoden kuluttua (jääkauden jälkeen) asuviin
Fossiilinen: päästetään ilmaan (isoissa laitoksissa suodatettuna, hajautetussa tuotannossa sellaisenaan), ks. yllä Ydinvoima: kyse olisi meidän asettamien tiukkojen raja-arvojen ylityksestä paikallisesti aivan erilaisessa yhteiskunnassa, radioaktiivisuus vähentynyt jo sadastuhannesosaan

Ydinvoiman lisäämisen kokonaisedun harkinta terveyden kannalta

Tämä on diaesitys yllä olevaan lausuntoon liittyen

Jouko Tuomisto Ympäristöterveydenhuollon emeritusprofessori

Lähtökohdat

  • Ydinvoimasta aiheutuu terveysriskejä
  • Myös vaihtoehtoisista tavoista tuottaa energiaa aiheutuu terveysriskejä
  • Säästö ei riitä, jos hiilidioksidipäästöjä pitää vähentää rajusti
  • Energian säästö ei aina tarkoita sähkön säästöä (esim. liikenteen sähköistäminen)

Keskeinen asia vastuullisessa päätöksenteossa on siis:

  • Miten ydinvoiman riskit suhtautuvat vaihtoehtoisten energiantuotantotapojen riskeihin
    • Laadullisesti (riskien luonne)
    • Määrällisesti (riskien todennäköisyys ja niiden toteutuessa sairastuneiden tai kuolleiden määrä yhteiskunnassa)

Riskitöntä tapaa tuottaa energiaa ei ole

  • Eroja on siinä, aiheutuuko riskejä pääasiassa
    • Käytöstä (esim. päästöistä, polttaminen)
    • Onnettomuuksista (ydin, vesi)
    • Rakentamisesta (esim. materiaalien tuotannosta; tuulivoima hyvin materiaali-intensiivinen)

Ydinvoiman terveysriskien jako

  • Polttoaineen hankkiminen
  • Normaalikäytön aikaiset riskit
  • Voimalaonnettomuus
  • Käytetyn polttoaineen aiheuttamat riskit

Polttoaineen hankkiminen

  • Kaivosten riskit perustuvat pääasiassa radonkaasuun, jota esiintyy kaivannaisen laadusta riippumatta
  • Polttoaineen hankkimisesta aiheutuvat riskit vastaavat fossiilisen polttoaineen hankinnasta aiheutuvia riskejä tai ovat niitä pienempiä

Voimalaitoksen käyttö

  • Ainoa ajateltavissa oleva teoreettinen riski väestölle normaalitoiminnasta on radioaktiivisista päästöistä aiheutuva syöpäriski. Radioaktiiviset päästöt on kuitenkin minimoitu ja ne ovat pienemmät kuin esim. kivihiili- tai turvevoimalan radioaktiiviset päästöt niiden normaalitoiminnan aikana
  • Radioaktiivisia päästöjä on paljon helpompi valvoa kuin poltosta tulevia syöpää aiheuttavia kemiallisia päästöjä

Miksi sitten on uutisia esim. lisääntyneestä leukemiasta?

Syöpämäärät.jpg

Suuronnettomuuden aiheuttamat terveysvaikutukset

  • Tshernobylin onnettomuus on antanut kokemusperäisen tiedon siitä, mikä on pahin mahdollinen riski
  • Välittömiä kuolemantapauksia yli 30
  • Syöpää varmuudella 4000, ennuste 20.000 syöpää 50 vuodessa
  • Näitä on verrattava ilmansaasteiden (mm. pienhiukkasten) aiheuttamiin riskeihin: arvio 350.000 ylimääräistä kuolemaa vuodessa, noin 50.000 syöpää vuodessa

Ydin vs. fossiilinen

  • Merkittävin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuva terveysriski on syöpäriski, joka on paljon pienempi kuin polttoon perustuvasta energiantuotannosta aiheutuva syöpäriski. Merkittävä ero on siinä, että fossiilinen energiantuotanto aiheuttaa riskiä koko normaalin toimintansa ajan, ydinvoima vain suuronnettomuuden sattuessa

Radioaktiivisen jätteen käsittely

  • Keskustelu jätteen loppusijoituksen riskeistä perustuu pelkästään siihen, että jätetään täysin huomiotta muiden energiantuotantomuotojen paljon suuremmat ja varmuudella toteutuvat jäteriskit
  • Ydinvoima on ainoa energiantuotantomuoto, joka on velvoitettu hoitamaan jätekysymyksensä tuhansien vuosien tähtäimellä. Ensimmäisten tuhansien vuosien turvallisuudesta on suuri yksimielisyys, mahdolliset jäljellä olevat teoreettiset ja jätteen vanhenemisen radikaalisti pienentämät riskit altistua säteilylle paikallisesti voivat toteutua vain satojentuhansien vuosien aikaperspektiivissä

Jätteen aktiivisuus vähenee ensin nopeasti mutta kestää pitkään

Aktiivisuus.jpg

Esimerkki yksittäisen aineen häviämisestä, seoksien tilanne monimutkaisempi ja myös uusia aineita syntyy

Ydinvoiman vakuuttaminen

  • Aineellisten vaurioiden ja välittömien terveysvaikutusten vakuuttaminen tavanomaista vakuutustoimintaa
  • Vaikea asia viranomaispäätöksiin perustuvat evakuoinnit ja niiden seuraukset sekä pitkäaikaissairaudet
  • Yhteiskunnan ja väestön kannalta on parempi, että yhteiskunta ottaa vastuun terveysvaikutuksista mahdollisen suuronnettomuuden jälkeen, koska sairastumisia ei voi erottaa muusta sairastuvuudesta samoihin tauteihin. Varat kerätään mm. energiantuotantoa verottamalla. Tällöin ydinvoimaa ei tule asettaa eri asemaan kuin fossiilista energiantuotantoa

Eettisiä näkökohtia

  • Etenkin Yhdysvalloissa öljy- ja fossiilinen teollisuus on lobannut voimakkaasti omien etujensa puolesta (mm. ilmastonmuutosta, sähköauton kehitystä, rautatieliikennettä vastaan)
  • Tärkein eettinen ratkaisu tehdään siinä, halutaanko jatkaa fossiilisen energiantuotannon kautta monine riskeineen. Ydinvoiman ohella tarvitaan monia muitakin vaihtoehtoja, mutta ilman ydinvoimaa tuetaan fossiilisen energiantuotannon jatkumista

Energiantuotannon kokonaisvaikutusten arviointi

  • Kaksi ilmaan joutuvien epäpuhtauksien aiheuttamaa riskiä ovat pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutos ja välittömät ilmansaasteiden terveysvaikutukset.
  • Onnellinen tilanne on se, että kumpaakin voidaan samanaikaisesti vähentää siirtymällä säästön ohella niin nopeasti kuin mahdollista fossiilisesta energiantuotannosta ydinenergiaan ja muihin vähäpäästöisiin energiantuotantomuotoihin

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuuleminen 26.5.2010

Viite: Valtioneuvoston periaatepäätökset 6.5.2010

  • M 2/2010 vp Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta,
  • M 3/2010 vp Posiva Oy:n hakemukseen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen

rakentamisesta laajennettuna ja

  • M 4/2010 vp Fennovoima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta

Erikoistutkija, LKT, dosentti Raimo O. Salonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), ympäristöterveyden osasto, Kuopio (raimo.salonen()thl.fi, p. , )

Valtioneuvoston periaatepäätökset ydinvoiman lisärakentamisesta ovat kannatettavia, sillä ne tukevat ilmastonmuutoksen torjuntaa, ilmansuojelua ja kansanterveyden edistämistä. Ydinvoiman lisärakentaminen tukee Suomen taloudellista kehitystä, mikä auttaa torjumaan köyhyyttä ja syrjäytymistä ja niistä aiheutuvia terveyshaittoja. Ydinvoiman avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mikä pienentää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen sekä terveydelle vaarallisten pienhiukkasten (halkaisija alle 2,5 mikrometriä) päästöjä. Toimittaessa Säteilyturvakeskuksen (STUK) turvallisuusvaatimusten edellyttämillä tavoilla ydinvoiman lisärakentaminen ja ydinpolttoaineen loppusijoitus voidaan THL:n käsityksen mukaan toteuttaa turvallisesti eikä niistä aiheudu merkittävää haittaa suomalaisten terveydelle sen paremmin nyt kuin tulevaisuudessakaan.

Sosiaali- ja terveysalan sektoritutkimuslaitokset (THL, TTL, STUK) ovat äskettäin julkaisseet vertailun elin- ja työympäristön riskeistä Suomessa.

Ympäristö ja Terveys –lehdessä (Nro 3/2010) julkaistujen tulosten mukaan liikenteen, puun pienpolton, energialaitosten ja muiden lähteiden pienhiukkaset tuottavat ylivoimaisesti suurimmat riskit eli noin 1800 ennenaikaista kuolemaa ja syöpätapausta vuodessa. Suurimmat säteilyaltistukseen liittyvät riskit aiheutuvat sisäilman radonista (280 tapausta) ja auringon ultraviolettisäteilystä (145 tapausta). Tsernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden v. 1986 sekä 1950- ja 1960-lukujen ydinpommikokeiden aiheuttaman säteilyaltistuksen on arvioitu lisäävän maassamme syöpäkuolemia kolmella (3) tapauksella vuodessa.

Säteilyturvakeskuksen mukaan keskimääräinen säteilyannos on noin 3,7 millisievertiä (mSv) vuodessa, josta 54 % aiheutuu sisäilman radonista. Luonnon taustasäteilystä aiheutuu keskimäärin 30 % ja säteilyn käytöstä terveydenhuollossa noin 15 %. Tshernobyl-laskeumasta aiheutuva keskimääräinen annos on alle prosentti suomalaisen vuosittain saamasta kokonaisannoksesta. Suomessa toiminnassa olevien ydinvoimalaitosten aiheuttama säteilyaltistus on häviävän pieni ja siihen liittyvät terveysriskit on arvioitu merkityksettömiksi jopa eniten altistuvissa väestöryhmissä.

Suuriin rakennushankkeisiin liittyvät päästöt sekä onnettomuus- ja terveysriskit ovat karkeasti verrannollisia niiden vaatimiin materiaali- ja kuljetusmääriin. Ydinvoimalaitosten rakentamiseen liittyvät materiaalit, päästöt ja riskit eivät poikkea olennaisesti muiden suurten laitosten, esim. hiililauhdevoimalaitoksen tai suuren teollisuuslaitoksen rakentamisesta. Sen sijaan ydinvoimalaitoksen käytön aikana tarvittavat materiaalikuljetukset ovat paljon pienemmät kuin fossiilisia tai biopolttoaineita käyttävissä suurissa voimalaitoksissa, joten kuljetuksiin liittyvät päästöt ja terveysriskit ovat pienemmät.

Normaalisti ja häiriöittä toimivien ydinlaitosten ympäristöissä on kuitenkin joissakin tutkimuksissa havaittu esim. kohonneita lasten leukemiaesiintymiä tai niissä on tehty joitakin muita terveyteen liittyviä poikkeuksellisia havaintoja. Koska tapausmäärät ovat olleet pieniä, tilastollisten sattumien mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois – 400 ydinvoimalaitoksen ja 12 000 reaktorivuoden joukkoon sattuu sellaisia väistämättä. Tapauksia ei ole voitu yhdistää sen enempää ydinvoimaloista kuin muistakaan lähteistä peräisin olevaan säteilyyn tai muuhun altistumiseen, eivätkä havainnot ole muissa vastaavissa tutkimuksissa toistuneet. Mm. lasten leukemian esiintyvyys Suomen ydinvoimaloiden lähiympäristöissä ei poikkea tämän syövän esiintyvyydestä muualla maassa.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisesta kallioperään aiheutuu riskejä toisaalta itse loppusijoituspaikan valmistamisessa (louhimisessa, räjähdysaineita käytettäessä) sekä ydinpolttoainetta loppusijoitukseen käsiteltäessä, kapseloitaessa ja kuljetettaessa. Tällaisten maanrakennus- ja teollisuustyövaiheiden työhygieeniset ja turvallisuusriskit tunnetaan hyvin ja niitä vastaan osataan suojautua tehokkaasti. Potentiaaliset riskit kohdistuvat ydinenergiasta hyötyviin nykysukupolviin, ja ne päättyvät, kun loppusijoituspaikka suljetaan. Loppusijoitettavasta, käytetystä ydinpolttoaineesta ei aiheudu tässä vaiheessa erityistä vaaraa sen enempää ympäristölle kuin ihmisillekään laitosalueen ulkopuolella, koska polttoaine on jäähtynyttä, kerrallaan käsiteltävät ainemäärät pieniä ja kiinteiksi kuparielementeiksi kapseloituja. Työhön varatut resurssit ovat runsaat ja työhön kohdistuva yhteiskunnan valvonta ja median seuranta kriittistä, joten turvallisuusriskit tullaan varmasti kaikin tavoin minimoimaan.

Vaikka sijoituspaikan kallioperä pysyisikin geofysikaalisesti, kemiallisesti ja mekaanisesti lähes muuttumattomana miljoonia vuosia, siihen sijoitettava käytetty ydinpolttoaine muuttuu niin kemiallisesti (alkuainekoostumus, reaktiivisuus), fysikaalisesti (lämpötila, säteily, liukoisuus), toksisuuden osalta (säteilymyrkyllisyyden laatu ja määrä) kuin ekologisestikin (liikkuvuus maaperässä, vedessä ja ekosysteemeissä). On totta, että loppusijoitettu korkea-aktiivinen ydinpolttoaine säilyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia, mutta sen aktiivisuus laskee jo ensimmäisten satojen vuosien aikana murtoosaan alkuperäisestä tasosta. Tämän jälkeen käytetty ydinpolttoaine ei ole enää ihmiselle välittömästi haitallista. Sen säteilymyrkyllisyys perustuu pitkän ajan kuluttua aivan toisiin radioisotooppeihin (Tc- 99 ja Am-241) kuin loppusijoituksen alussa (Sr-90 ja Cs-137).

Tähänastinen suomalainen kokemus ydinvoimalaitosten vastuullisesta rakentamisesta ja käytöstä sekä käyttöön liittyvän turvallisuuden tiukasta valvonnasta ovat vakuuttavia. THL:n mielestä ei ole mitään syytä epäillä, että suunniteltuja uusia hankkeita ei pystyttäisi toteuttamaan turvallisesti ilman merkittäviä haittoja väestön terveydelle.

Katso myös

Avainsanat

Viitteet

  1. Pushker A. Kharecha and James E. Hansen. 2013. Prevented Mortality and Greenhouse Gas Emissions from Historical and Projected Nuclear Power. Environ. Sci. Technol. 2013, 47, 4889−4895. doi
  2. Fennovoima. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus. Hanhikivi I. Fennovoima, helmikuu 2014.[1]
  3. U.S.EPA 1998. Study of Hazardous Air Pollutant Emissions from Electric Utility Steam Generating Units -- Final Report to Congress. Volume 1. EPA-453/R-98-004a [2]

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>


Matti Jantunen, Jouko Tuomisto, Raimo Salonen: THL:n kannanottoja ydinvoimasta. Opasnet 2010. Viitattu 23.01.2019.