Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2225
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Näytä tulokset

Rajaus

Millaista ostovoima- ja kilpailukykypolitiikan pitäisi olla Suomessa? Erityisesti, mitä asioita tältä alueelta pitäisi nostaa hallitusohjelmaan 2011?

Tulos

1. Suomalaisen yritystoiminnan kannattavuutta tuettava verotuksellisesti
   Jotta Suomessa voitaisiin kerryttää talouskasvua, turvata hyvinvointipalvelujen rahoitus ja parantaa kansalaisten ostovoimaa, on tärkeää, että Suomessa toimii kannattavia yrityksiä, jotka työllistävät suomalaisia ja maksavat veroja Suomeen. Globalisaatio ja kansainvälinen kilpailu liikkuvista tuotannontekijöistä, erityisesti pääomasta, ovat muuttaneet yritysten toimintaa ja verotuksen vaikutusta yritysten päätöksiin. Vaikka yritysten sijoittumispäätöksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten markkinoiden läheisyys ja kuljetuskustannukset, työvoimakustannukset, osaavan työvoiman saatavuus, infrastruktuurin toimivuus ja yhteiskunnan turvallisuus, monikansallisten yritysten voittojenjakoa ja investointeja koskevat päätökset ovat keskeisesti riippuvaisia kansainvälisestä verotusympäristöstä. Toimintaympäristön kansainvälistymisen vuoksi yhteisöveron vaikutus erityisesti tuotannon maantieteelliseen sijoittumiseen on lisääntynyt. Kilpailukykyinen yhteisöveron taso onkin aiempaa tärkeämpi edellytys kannattavan yritystoiminnan sijoittumiselle Suomeen. Suomen pitää seurata yhteisöverotuksen kehittymistä EU:ssa.
2. Veropohjan laajuus
   Veropohjan laajuus on keskeinen edellytys sille, että verotusta voidaan kehittää yritystoiminnan ja työnteon kannattavuutta sekä tuottavuutta parantavaan suuntaan. Veropohjan laajuus mahdollistaa verokantojen kohtuullisuuden. Veropohjaa kaventavat mm. verotuet, harmaa talous ja nk. veroparatiisit. Veropohjaa tulee laajentaa, jotta verotusta voidaan kehittää työllisyyttä ja tuottavuutta parantavaan suuntaan. Tähän liittyen verotukien ja -huojennusten kriittinen tarkastelu on välttämätöntä aloittaa saman tien.
3. Osaamisen ja inhimillisen pääoman merkitys tuottavuuskasvulle
   Osaamisen ja inhimillisen pääoman merkitys tuottavuuskasvulle on jo Suomessa tunnustettu, mutta toistaiseksi miltei ainoana johtopäätöksenä on ollut korkea-asteen koulutuksen määrän lisääminen. On kuitenkin yhä ilmeisempää, että toimintaympäristön ja tehtävien muuttuessa nopeasti, inhimillinen pääoma tai osaaminen pitää enenevässä määrin kartuttaa ja päivittää työelämässä ja työn ohessa. Myös akateemisen työttömyyden kasvu viittaa siihen, että korkeaasteen koulutuksen suorittaneiden määrän lisäämisestä saatava hyöty ei enää ole kovin suuri. Osaamiseen perustunut tuottavuuskasvu on ollut toistaiseksi liikaa muodollisen koulutuksen määrän varassa. Laajapohjainen kasvustrategia ja kestävä kilpailukyvyn parantaminen edellyttää koko väestön osaamistason parantamista.
4. Työllisyyssyistä työn verotuksen kiristämistä on vältettävä
   Työtulon verotuksen rajaveroasteiden alentaminen parantaa inhimillisen pääoman kehittämisestä saatavaa tuottoa. Tällä on merkitystä oloissa, joissa osaamisen ylläpito ja kehittäminen työuran aikana on korostunut. Lisäksi tulisi pienentää eroa ansiotulojen ja pääomatulojen rajaveroasteiden välillä.
5. Kilpailuviranomaisten resursseja on lisättävä ja yritysten alalle tulon esteitä aikaansaavaa säätelyä purettava
   On lisättävä kilpailuviranomaisten ja muun viranomaisvalvonnan resursseja, annettava näille lisää valtuuksia valvontaan ja tietojensaantiin sekä terävöitettävä kilpailuoikeudellisia sanktioita. On karsittava yksin- ja erioikeuksia merkitsevää, yritysten kilpailukeinojen käyttöä kahlehtivaa sekä alalle tulon esteitä aikaansaavaa sääntelyä. On luotava mekanismi, jonka avulla kaavoituksessa ja maankäyttösuunnitelmissa kilpailu otetaan järjestelmällisesti huomioon.
6. Riippumattoman kilpailuneuvoston perustaminen
   Valtioneuvoston kanslian keväällä 2009 asettama ministeri Antti Tanskasen johtama kasvutyöryhmä on esittänyt, että perustetaan alan koti- ja ulkomaisista asiantuntijoista koostuva riippumaton kilpailuneuvosto, joka seuraa kilpailuolosuhteiden kehitystä koko kansantaloudessa, tekee aloitteita lainsäädännön kehittämiseksi ja arvioi valvonnan toimivuutta. Neuvosto myös tukee alan tutkimustoimintaa ja edistää kilpailun merkityksen ymmärrystä yhteiskunnassa laajemminkin. Kilpailuvirasto vastaa neuvoston sihteeristötehtävistä.
7. 2011 HS:n vaalikonevastausten perusteella eduskunnan enemmistö ei ole valmis korottamaan ansiotuloveroa, mutta korottaisi sen sijaan pääomatuloveroa.

Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa(M€/v)

Obs	Nro	Ehdotus	Hinta
1	1	Suomalaisen yritystoiminnan tukeminen verotuksellisesti	-16.4
2	2	Veropohjan laajennus	+260
3	3	Osaamisen ja inhimillisen pääoman tuottavuus	+0
4	4	Työn verotuksen kiristämistä vältettävä	+0
5	5	Kilpailuvirasnomaisten resurssien lisääminen	-1
6	6	Riippumattoman kilpailuneuvoston perustaminen	-0.5
7	7	Pääomatuloveron korottaminen	+70

Perustelut

1. Suomen yhteisteisöveroprosentti edustaa vanhojen EU-maiden keskistasoa . Pitäytyminen tähän ei tuo juurikaan muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Mikäli tavoitellaan kilpailukykyisempää yhteisöverotusta yritysten kannalta, voidaan olettaa esim. yhteisöverokantaa alennettava 2 prosenttiyksikköä. Tarkastelemalla parin viime vuoden tuloja, suuruusluokkaa 1000 M€ (vertailun vuoksi, koko yhteisöverotuotto v. 2009 oli n. 2207 M€ ja v. 2010 n. 625 M€ ), menettäisi valtio tästä 2% eli 20 M€. Arvioidaan palautevaikutus seuraavasti: Työllistämiseen käytettäsiin 20 M€:sta maksimissaan (arvio) puolet eli 10 M€. Sillä voitaisiin palkata n. 200 henkeä (1 htv 50 000 €). Yhden henkilön työllistämisen positiiviset palautevaikutukset kansantalouteen voidaan karkeasti arvioida käyttämällä VATT:in analyysiä , jonka mukaan 100 000 ihmisen työllistäminen parantaisi julkisen sektorin tasapainoa 1800 M€:lla. Kokonaispalaute siis olisi 200 * 1800 M€/100 000 = 3.6 M€. Summavaikutukseksi saadaan siis -20 + 3.6 M€ = -16.4 M€.
2. Laajennetaan Suomen veropohjaa vähentämällä harmaata taloutta ja kaventamalla verotukia. Verotukien menetys verotuottoon on n. 13 000 M€/v . Oletetaan, että eri tukilajeihin kohdistuva veropohjan laajennus tuottaa 2% lisätuoton (esim. tasaisesti eri veroetuihin kohdistuen). Kokonaistuotto: 0.02* 13 000 M€/v = + 260 M€/v
3. Määritellään osaamistason lisääminen kapeasti vientiteollisuutta palvelevan ammattikoulutuksen, muunto- ja ammattikoulutuksen lisäämiseksi. Rahoitus oletetaan siirrettäväksi korkea-asteen teoreettisemmasta koulutuksesta, joten budjetoitavat toimeenpanokustannukset ovat 0 €.
4. Tavoitteen tulkinta : Julkisen talouden tasapainottamiseksi kokonaisveroaste tulee nousemaan lähivuosina. Myös työn verotus on kiristymässä sosiaalivakuutusmaksujen ja kunnallisverotuksen vuoksi. Jotta työn tekemisen kannusteet säilyisivät, niin työn verotuksen kiristymistä on haluttu välttää. Status quo aiheuttaa 0 € toimeenpanokustannukset. Ansioverotuksen rajaveroprosentin muuttamista ei ole huomioitu, koska sitä ei ole tarkemmin spesifioitu vaatimuksessa.
5. Lisätään kilpailuviranomaisten määrää (10*50 000€/v) sekä varataan viranomaisvalvonnan tehostaminen samansuuruinen rahamäärä, siis yhteensä 2*500 000 €/v = 1 M€/v.
6. Suuruusluokka-arvio kilpailuneuvoston kuluista n. 500 000 €/v.
7. Ansiotulovero ei koroteta mutta pääomatuloveroa nostetaan eduskunnan enemmistön kannan mukaisesti. V. 2010 pääomaverotuloa kertyi n. 7 miljardia euroa . Mikäli pääomavero nousisi esim. yhden prosenttiyksikön tuottaisi tämä lisätuloja 0.01* 7000 M€/v = 70 M€/v.

• Valittujen kansanedustajien mielipiteet aiheesta Helsingin Sanomien vaalikoneessa:

Kysymys 20: Mitä veromuotoa olisit valmis ensisijaisesti korottamaan? (Valitse yksi.)

• 121 vastausta: Pääomatuloveroa.
• 20 vastausta: Arvonlisäveroa.
• 20 vastausta: Palauttaisin varallisuusveron.
• 6 vastausta: Ei ylipäätään verojen korotuksia.
• 6 vastausta: Energiaveroja.
• 3 vastausta: Ansiotuloveroa.
• 3 vastausta: Ei mitään näistä.
• 0 vastausta: Kiinteistöveroa.
• 0 vastausta: Yritysveroa.

Yhteensä 179 vastausta.

Suurin osa kansanedustajista olisi valmis kohottamaan pääomatuloveroa. 
Ainoastaan pieni osa pyrkisi korottamaan ansiotuloveroa.

Kansanedustajien arvot

Data

• Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma. Wikistetty versio

Riippuvuudet

• Ei määritelty.

Katso myös

• Suomen hallitusohjelma 2011
• Kansanedustajien arvot

Avainsanat

Politiikka, hallitusohjelma, kilpailukyky, Suomen valtion päätöksenteko

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Suomen hallitusohjelma 2011

Osat: Kehitysyhteistyö | Pelastustoimi | Maanpuolustus | Vakausrahastot | Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa | Työttömyysvakuutusrahaston talous Suomessa | Veropolitiikka Suomessa | Talousrikosten torjunta | Ihmisoikeuspolitiikka | Tiede- ja innovaatiopolitiikka Suomessa | Koulutuspolitiikka Suomessa | Kulttuuri- ja liikuntapolitiikka | Maatalous | Elintarvikepolitiikka | Julkisen sektorin keräämän tiedon yleinen saatavuus Suomessa | Laajakaistaverkko- ja älyliikennepolitiikka Suomessa | Liikenneväyläpolitiikka ja rakennettu ympäristö Suomessa | Joukko- ja työmatkaliikenteen kehittäminen Suomessa | Politiikkatoimien vaikuttavuusarviointi Suomessa | Energiapolitiikka | Ilmastopolitiikka | Aluepolitiikka | Kuntareformi | Yrityspolitiikka Suomessa | Julkisen sektorin hankintapolitiikka Suomessa | Palvelurakenteiden ja -tuotantoprosessien kehittäminen Suomessa | Johtaminen ja henkilöstö Suomessa | Työvoimapolitiikka Suomessa | Sosiaali- ja terveyspolitiikka | Sosiaaliturva ja työmarkkinat Suomessa | Eläkepolitiikka | Lapset ja nuoret | Luonto ja yhteiskunta | Vesiensuojelupolitiikka | Julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen ja tavoiteasettelu Suomessa | Organisaatiorakenteet ja ohjaus Suomessa | Julkisen hallinnon ICT:n kehittäminen Suomessa | Demokratiakehitys