Oma Painotus Teema III
|
Pääsivu ·
Ohje ·
Sisällönanalyysi·
Tulosta:
Taustamateriaali ·
Keskustelut ·
Yhteenveto |
Omat painotukset
Rautateiden henkilöliikennettä kehitetään liikennelähtöisesti eli ensiksi määritellään haluttu liikenne ja sen jälkeen parannetaan ratoja tämän edellyttämällä tavalla. Tällöin investoinnit hyödyttävät parhaiten itse liikenteen hoitamista. Tämä edellyttää riittävän pitkäaikaista strategista suunnittelua, joka on myös riittävän tarkkaa (käytännössä juna-aikataulun tasoista). Aikataulut laaditaan rytmiperiaatteella eli junat kulkevat tasaisin välein. Junaväli on korkeintaan kaksi tuntia. Sitä pyritään pitkällä aikavälillä tihentämään tuntiin. Junia nopeutetaan vain niin paljon kuin juna-aikataulu vaatii. Noudatetaan sveitsiläistä periaatetta: "Ei niin nopeasti kuin mahdollista vaan niin nopeasti kuin on tarpeellista".
- Kommentti: Rautateiden henkilöliikenteen kehittämisessä on pidettävä jalat maassa ja kehittämisen on perustuttava realistiseen kysynnän arviointiin. Jos kysynnän kattamiseen riittää 1-2 bussia, ei junaa ole mielekästä edes harkita. Uskottavana tavoitteena täytyy olla korkean käyttöasteen saavuttaminen. Mukavaahan tyhjällä junalla on huristella pitkin metsiä mutta ekologisessa mielessä se on hirveää tuhlausta. Rautatiet ovat erittäin raskaita investointeja, joten epäilen onko pk-seudun ulkopuolella mielekästä tehdä merkittäviä investointeja henkilöliikenteen tarpeisiin. Ensisijaisesti tulee selvittää kohteet, joihin henkilöliikennettä voitaisiin luoda varsin vähäisin olemassaolevan infran parannuksin (esim. Salo-Turku-Loimaa/U:ki?). Kalusto tulee mitoittaa siten, että huippukysynnän aikaan kapasiteetti on täydessä käytössä.
Lapin ELY: Tulevaisuuskatsauksen alkuosan skenaariot (joita ei voinut kommentoida) painottuvat liikaa viestintään. Myös digitalisoituminen korostuu kaikissa skenaarioissa aivan liikaa. Digitaalisten palveluiden käytettävyyden kannalta tulisi huolehtia siitä, että palvelut ovat tosiaan kaikkien käytössä ja yhteydet riittäviä (vrt. matkapuhelimen kuuluvuuden kanssa on vielä katvealueita Espoossakin saati sitten Pohjois-Suomessa ja Lapissa). Painotusta tulisi suunnata olemassa olevan väyläinfran kuntoon ja korjausvelan hallintaan.
