Mitä epäsuoria vaikutuksia kemiallisella aineella on pintaveden laatuun ja ekologiseen tilaan?
| Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi5787 |
|---|
| Moderaattori:Marjo (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Sisällysluettelo
Johdanto
Osana kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arviointia (YVA:a) tulee arvioida myös vaikutukset pintavesien laatuun. Ohjeistusta tähän löytyy mm. GTK:n tutkimusraportin 222 kappaleesta Räisänen et al. (2015). [1].
Kaivosalueelta peräisin olevien vesien sisältämillä yhdisteillä voi olla suorien myrkyllisten vaikutusten lisäksi epäsuoria vaikutuksia vesieliöihin, jos em. yhdisteet muuttavat vedenlaatua tai vesimuodostuman fysikaalisia ominaisuuksia. Kaivosvesien sisältämät päästöt voivat lisätä vesistön rehevöitymistä, ravinnekuormaa, happamoitumista, veden suolaantumista, kiintoaineen määrää ja/tai radioaktiivisten aineiden aiheuttamaa kuormaa. Nämä muutokset vesistössä voivat heikentää vesistön luontaista ekologista tilaa ja huonontaa vesieliöiden elinolosuhteita.
Miten pintaveden ekologinen tila arvioidaan?
Ekologisen tilan muuttuneisuuden arvioinnissa on ensin tunnistettava pintaveden tai vesialueen luontainen tyyppi. Eliöryhmien yhteisörakenteet vaihtelevat eri vesissä, joten vertailu on tehtävä vastaavan vesityypin vertailuarvojen mukaan (Vuori ym. 2009) [2]. Tyypittelyssä huomioidaan järven ominaisuuksista mm. vesimuodostuman koko, syvyys, viipymä sekä veden väri eli ruskeus, joka kuvaa valuma-alueen suoperäisyyttä. Ekologisen tilan luokittelussa otetaan huomioon veden fysikaalis-kemialliset laatutekijät (typpi- ja fosforipitoisuus) sekä biologiset laatutekijät (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat). Myös järven hydrologis-morfologinen muuntuneisuus (esimerkiksi talvialenema, veden pinnan laskut ja nousut) arvioidaan, koska hydrologis-morfologiset muuttujat voivat olla merkittäviä tilaa heikentäviä tekijöitä (Aroviita ym. 2012) [3]
Biologisten tekijöiden luokitustulokset, haitallisten aineiden pitoisuudet, yleisen vedenlaadun, hydro-morfologisen muuttuneisuuden sekä vesistöön kohdistuvan kuormituksen tiedot kootaan yhteen ja arvioidaan vesistön tilan kokonaisluokitus. Jokaiselle järvityypille on omat luokka- tai raja-arvonsa, joiden perusteella järven ekologinen tila määritellään. Mitä kauempana järvi on tyypilleen ominaisista, luontaisista olosuhteista, sitä huonomman laatuluokituksen se saa (Aroviita ym. 2012 [3]; Vuori ym. 2009 [2]). Vesienhoitosuunnitelmien piirin kuuluvien vesimuodostumien tyyppitietoja ja ominaisuuksia on saatavilla Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Avoin tieto -palvelusta, ks. SYKE/avointieto.
Pintavesiin kohdistuvat paineet
Selvitä aineesta aiheutuvat rehevöitymis-, happamoitumis- ja suolaantumisriskit ja niiden seuraukset seuraavilta sivuilta löytyvien ohjeiden mukaan:
Kemiallisesta aineesta aiheutuva rehevöitymisriski
Kemiallisesta aineesta aiheutuva happamoitumisriski
Kemiallisesta aineesta aiheutuva suolaantumisriski
Viitteet
- ↑ Räisänen ML, Kauppila P, Kauppila T, Huttula T, Ekholm P. 2015. Vaikutukset pintavesien laatuun. Kauppila T. (toim.) Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 222, s. 71-73.
- ↑ 2,0 2,1 Vuori KM, Mitikka S ja Vuoristo H. (toim.) 2009. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen, Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009, 120 s.
- ↑ 3,0 3,1 Aroviita J, Hellsten S, Jyväsjärvi J, Järvenpää L, Järvinen M, Karjalainen SM, Kauppila P, Keto A, Kuoppala M, Manni K, Mannio J, Mitikka S, Olin M, Perus J, Pilke A, Rask M, Riihimäki J, Ruuskanen A, Siimes K, Sutela T, Vehane, T, Vuori KM. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012–2013 − päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012, 146 s.
Katso myös: KAVERI-mallin kaikki sivut
