Lyijy ympäristö altistus

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi1828
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Näytä tulokset

Otto Hänninen

Altistuminen

Lyijylle altistumista lisäsi 1990-luvulle saakka polttoaineiden lisäaineena käytetty tetraetyylilyijy. Lyijyjäämät vaikuttavat ympäristössä pitkään, mutta päästöjen lakattua pitoisuudet alenevat tasaisesti. Veren lyijypitoisuuden kehittymistä kuvataan alla kolmesta väestötutkimuksesta (Alfthan ym, 1994, Pönkä 1998 ja AMAP, 2006) sekä työssään lyijylle altistuvien osalta (TTL, 2006). Kuvassa esitetään eksponentiaalinen sovite, jonka perusteella väestön keskimääräinen altistumistaso arvioidaan nykytilanteeseen.

Kuva 1. Lyijyn pitoisuus veressä aikuisväestössä, lapsilla ja työssään lyijylle altistuvilla.

Tetraetyylilyijyn käytön lopettamisen jälkeen maaperään ja pinnoille kertyneen lyijyn vaikutus väestön altistukseen on alentunut tasaisesti, mutta seurantaa ei vuoden 1998 jälkeen ole ollut muille kuin työssään lyijylle altistuville joilla aleneva trendi myös on hyvin näkyvissä (kuva 1). Altistustasojen laskiessa lyijyn jäännösaltistuminen jakautuu hyvin monien eri lähteiden osalle. Aiemmin lyijyä käytettiin mm. maaleissa, joita saattaa olla vielä joillakin pinnoilla ja esineissä. Metsästyksessä ja ammunnassa käytettiin aiemmin lyijypitoisia ammuksia; vesijohdoissa on aiemmin käytetty lyijypitoisia juotosliitoksia; samoin elektroniikassa juotosaineena on käytetty lyijyä. Kaikista näistä lähteistä kertyy vähäninen lyijyaltistus, joka saadaan pääasiassa ravinnon mukana.

Altisteen mittasuure ja yksikkö

Altistusta kuvataan lyijyn pitoisuudella veressä (B-Pb) (µg l^-1).Terveysvastemallit perustuvat kynnysarvoon 50 µg l-1, jonka vuoksi terveysvaikutukset arvioidaan vain tätä tasoa korkeammille pitoisuuksille altistuvien osalta. Tämä tarkastelu ei ota huomioon työperäistä altistumista.

Altistumisreitit ja rajaukset

Altistumiseen tapahtuu hengityselimistön ja ruoansulatuskanavan kautta. Altistumisen kuvaamiseen käytetään bioindikaattoria (B-Pb), joka kuvaa elimistön lyijykuormaa altistusreitistä riippumatta.

Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä

Lyijylle altistuu koko väestö. Erillisen väestöryhmän muodostavat raskaana olevat ja imettävät äidit, joiden altistuksella on suora vaikutus kehittyvään sikiöön ja lapseen. Perustuen kuvassa 1 esitettyyn eksponentiaaliseen trendiin väestön veren lyijypitoisuuden oletetaan vuonna 2004 noudattavan log-normaalia jakaumaa x=16 µg l-1, cv=0.7. Tästä jakaumasta arvioituna tason 50 µg l-1 ylittää 1.8% väestöstä ja kynnysarvon ylittävien altistusen keskiarvo on 63 µg l-1.

Best guess = 5.3M × 1.8% = 95400 (altisutustason 50 µg l-1 ylittävä väestö)

Min = 0

Max = 150.000

Altistuvien keskimääräinen altistus

Veren lyijypitoisuus µg/l koko väestössä noudattaa probabilistisesti vuoden 2004 tilanteeseen arvioitua jakaumaa

Best guess = mean 16, CV 0.7, lognormal

Min = 4.6 (CI-95)

Max = 37(CI+95)

Kun käytetään terveyshaitan arviointiin WHO kynnysarvomallia (kynnysarvo 50 µg l-1), tarvitaan kynnysarvoaltistuksen ylittävien määrä ja heidän keskimääräinen altistuksensa:

Best guess = 63.4 (=50+13.4)

Min = 

Max =

Tausta- tai kynnysaltistus

• Lukuarvo ja yksikkö

Best guess = 0 µg l^-1

Min = 0 µg l^-1

Max = 0 µg l^-1

Altistusvastefunktiot

Tärkeimpien vaikutusten valinta

Lyijy on yksi maailman tutkituimmista ympäristössä esiintyvistä haitallisista kemikaaleista ja viimeisten vuosikymmenten aikana lyijy on liitetty lukuisaan joukkoon haitallisia vaikutuksia, ml. anemia, kohonnut verenpaine, virtsanerityksen häiriöt, d-vitamiinin aineenvaihduntahäiriöt, neurologiset oireet, hermoston toimintahäiriöt, älykkyysosamäärän menetykset, hermoston kehityshäiriöt ja kuulohäiriöt. Suuri osa näistä vaikutuksista on voitu luotettavasti kytkeä lyijyaltistukseen vain huomattavasti nykyistä korkeammilla altistustasoilla. Paras evidenssi vaikutuksista suhteellisen alhaisilla altistustasoilla on olemassa älykkyysosamäärän alenemalle ja verenpaineelle. Tässä tarkastelussa huomioidaan vain nämä kaksi viimeksimainittua vaikutusta.

• Myös: mitä outcomeja ei arvioitu (kuolleisuus/sairastavuus)
• Yksikkö
• Mahdollisesti useampia vaikutuksia:

Vaikutus 1

Älykkyysosamäärän menetys ja siitä seurauksena syntyvä lievä henkinen alikehittyneisyys lasketaan käyttäen lyijylle altistuneiden keskimääräistä IQ-alenemaa ja IQ-jakaumasta (100, 15) arvioitua väestöosuutta, joka tuon keskimääräisen aleneman johdosta alittaa lievän vajaakehittyneisyyden rajan 70 pt.

Vaikutus 2

Verenpaineen kohoaminen ja siitä seurauksena syntyvä verenpainetauti arvioidaan altistuneiden keskimääräisen systolisen verenpaineen kohoamisen ja väestön systolisen verenpainejakauman (135, 15) avulla. Verenpainetaudin rajan 140 mmHg ylittävien tapausmäärä lasketaan vaikutuksena.

Riskinarviointimenetelmän kuvaus

• epidemiologinen, laajaan kansainväliseen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen perustuva.
  

RR per altistumisyksikkö

• Mahdollisesti useampi vaikutus ja siten useampi RR

Vaikutus 1

Best guess = IQ-loss (points) = (B-Pb above 50 µg l^-1)/40

Min =0

Max =2

Vaikutus 2

Best guess = Hypertension (mmHg) = (B-Pb above 50 µg l^-1)/40

Min =0

Max =2

Altistumisen vallitsevuus kohdeväestössä

100%

Kausaliteetti

• Kuinka varmaa syy-yhteyden olemassaolo on?

Suora lainaus jostain kansainvälisestä (WHO, IARC, EPA ym.) tai suomalaisesta arviosta, jossa altisteen ja terveysvaikutuksen kausaliteettia on arvioitu.

Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista

Veren lyijypitoisuusmittauksia on tehty aktiivisemmin 1970-80-luvuilla (yhteenveto Alfthan ym. 1994). Tämän jälkeen on mitattu veren lyijypitoisuutta aikuisilta 1992 (Alfthan ym. 1994), lappalaisilta äideiltä 1996-1998 (AMAP, 2003), yhden päiväkodin lapsilta Helsingissä (Pönkä, 1998) sekä työssään lyijylle altistuneilta. Tulosten edustavuus 2000-luvun osalta on rajallinen, mutta sekä ulkoilman lyijymittaukset sekä työperäisesti altistuvien vuosiraportit (TTL, 2006) osoittavat selkeää laskevaa trendiä; näin on oletattavissa, että aiempiin mittauksiin perustuvat altistukset ovat yliarvioita.

Viitteet

Alfthan G, Männistö S, Valsta L, Pietinen P, Valkonen S, Aitio A, 1994. Veren lyijypitoisuus ja lyijn saanti ravinnosta pääkaupunkiseudula vuonna 1992. Elintarvikevirasto, Tutkimuksia 1/1994, Helsinki, Finland.

AMAP, 2003. AMAP Assessment 2002: Human Health in the Arctic. Arctic Monitoring and Assesment Programme (AMAP), Oslo, Norway. xiii+137 pp.http://amap.no/documents/index.cfm?dirsub=%2FAMAP%20Assessment%202002%20-%20Human%20Health%20in%20the%20Arctic&CFID=1912&CFTOKEN=5C83E4A3-8F0B-D1B7-614010DC1A20649C&sort=default

Pönkä, 1998. Lead in the ambient air and blood of children in Helsinki. The Science of the Total Environment 219:1-5.

Soininen, L., 2001. State Provincial Office of Lapland, Rovaniemi, Finland. Personal communication in AMAP 2003.

Soininen, L., H. Mussalo-Rauhamaa and R. Vitikka, 2000. Abstracts of presentations at the workshop on Persistent Organic Pollutants (POPs) in the Arctic: Human Health and Environmental Concerns. Rovaniemi, Finland, January 18–20, 2000.

TTL, 2006. Biologisen monitoroinnin palveluanalytiikan vuositilasto 2005. Työympäristötutkimuksen raporttisarja 21. http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/4A462F1D-1DD4-45E1-B55F- 19F70FAD89D6/0/bm_vuositilasto05.pdf

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Otto Hänninen, Olli Leino: Lyijy ympäristö altistus. Opasnet 2010. Viitattu 18.04.2024.