Loppuraportti pölypäästöjen arviointi
| Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi3542 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Kaivostoiminnan pölypäästöjen arviointi
Kaivoksen normaalitoiminnan tärkeimmät päästölähteet ovat jätevesipäästöt vastaanottaviin pintavesiin ja mineraalipölypäästöt malmi- ja sivukivien louhinnasta ja käsittelystä kaivosalueella. Mineraalipölypäästöjen arviointi eri toimintojen kohdalla koostuu yleensä useiden yksikköprosessien yhdistelmästä ja arvioinnin alkuvaiheessa onkin tärkeää hahmottaa, mitä yksittäisiä mineraalipölypäästöjä aiheuttavia työvaiheita kukin toiminto sisältää. Esimerkiksi louhinnan mineraalipölypäästön voidaan arvioida syntyvän porauksen, räjäytyksen, mahdollisen rikotuksen ja louheen lastauksen yhdistelmänä. Viimemainittu vaihe voidaan sisällyttää myös louheen kuljetuksen mineraalipölypäästön arvioon, johon kuuluvat lisäksi kuorma-autokuljetuksen aiheuttama tiepöly eri alustoilla, kuorman purkaminen varasto- tai sivukivikasaan sekä autojen paluumatkojen pölyämisvaikutus. Muut kaivostoiminnan vaiheet voidaan arvioida vastaavasti, ottaen huomioon yksikköprosessit ja toiminnan määrät. Prosessista riippuen arviointi voi perustua esimerkiksi käsiteltyyn materiaalimäärään, kuljettuun matkaan tai työskentelyaikaan ja samankin prosessin mineraalipölypäästön arvioimiseen saatetaan tarvita useampia lähestymistapoja.
Pölyämisvaikutusta aiheuttavien kaivostoiminnan yksikköprosessien päästöarvioita on esitetty useissa lähteissä. Monissa näistä taustalla on kuitenkin alun perin United States Environmental Protection Agency:n (USEPA) Compilation of Air Pollutant Emission Factors (AP-42), jota on julkaistu vuodesta 1972. Nimensä mukaisesti AP-42 dokumentit sisältävät päästökertoimia eri yksikköprosesseille monilla aloilla maanviljelystä ja kemian teollisuudesta metsäteollisuuteen asti. Päästökertoimien peruslähestymistapa voidaan esittää kaavalla E = A x EF x (1-ER/100), jossa päästö (E) arvioidaan aktiviteetin määrästä (A) ja päästökertoimesta (EF) vähennettynä päästönvähennystoimien (ER) vaikutuksella. Kaivostoiminnan pölyvaikutuksien arvioinnissa hyödyllisimpiä AP-42 kappaleita ovat kappaleet 11 (Mineral Products Industry) ja 13 (Miscellaneous Sources). Viimemainitussa on päästökertoimia mm. tiekuljetuksille sekä varastokasojen ja teollisuusalueiden pölyämiselle.
Muita tärkeitä lähteitä kaivostoiminnan pölyvaikutusten arvioinnissa ovat esimerkiksi Australian Department of Sustainability, Environment, Water, Population and Communities julkaisemat, kansalliseen päästöjen arviointiin liittyvät eri alojen tekniset ohjeet. Tällainen ohje on olemassa myös kaivostoiminnalle ja sen tällä hetkellä (2013) uusin versio on National Pollutant Inventory, Emission Estimation Technique Manual for Mining Vesion 3.0, kesäkuu 2011 (Commonwealth of Australia 2011). Tähän NPI käsikirjaan liittyy myös vuonna 2005 julkaistu arviointiraportti, jonka tarkoituksena on parantaa päästöjen arviointia (SKM 2005). Yhdysvaltojen 19 osavaltion ja kolmen Tyynenmeren saaren kuvernöörien muodostama Western Governors' Association on julkaissut Western Regional Air Partnership (WRAP) Fugitive Dust Handbookin vuonna 2006 (WRAP 2006). Tässä käsikirjassa käsitellään mm. mineraalien tuotantoa, tiepölyä sekä avoimien alueiden ja varastokasojen pölyvaikutuksia. Mojave Desert Air Quality Management District (2000) on julkaissut päästöinventointiohjeen mineraalialalle. Tämä ohje sisältää joitakin yksinkertaistettuja arviointitapoja ja ominaispäästölukuja, joita ei löydy muista lähteistä.
Pölypäästöjen arviointia suomalaisissa oloissa vaikeuttaa monissa tapauksissa päästökertoimien keskittyminen hiilikaivosten ja sedimenttikivialueiden toimintoihin. Näitäkin päästökertoimia voidaan usein käyttää muissakin yhteyksissä, kuten esimerkiksi australialaiset selvitykset osoittavat. Lisätutkimus aiheesta suomalaisissa kiteisen kallioperän oloissa parantaisi kuitenkin tulosten luotettavuutta. Hiilikaivosten ominaispäästölukuja ei pääsääntöisesti ole käsitelty tässä raportissa, mutta niitä voidaan mahdollisesti hyödyntää tapauksissa, joissa käsiteltävä kivilaji sisältää runsaasti grafiittia. USEPA AP-42 kappale 11.9 Western Surface Coal Mining on varsin laaja katsaus hilikaivostoiminnan päästökertoimiin.
Seuraavissa kappaleissa käsitellään kaivostoiminnan mineraalipölypäästöjen kuvaamiseen soveltuvia päästökertoimia ja arviointimenetelmiä yksikköprosesseittain tai työvaiheittain. Kaivosten paikallisen energiantuotannon ja ajoneuvojen itsensä tuottamia hiukkaspäästöjä käsitellään omissa kappaleissaan.
Lähteet
Commonwealth of Australia 2011. National Pollutant Inventory (NPI), Emission Estimation Technique Manual for Mining, ver. 3.0, Commonwealth of Australia, Canberra, 69 p.
Mojave Desert Air Quality Management District 2000. Emissions Inventory Guidance, Mineral Handling and Processing Industries. 31 p.
SKM 2005. Improvement of NPI Fugitive Particulate Matter Emission Estimation Techniques. Sinclair, Knight & Merz, Adelaide, Australia. 95 p.
USEPA 1995. AP 42, Fifth Edition, Compilation of Air Pollutant Emission Factors, Volume 1: Stationary Point and Area Sources. Päivitetty säännöllisesti 1995 jälkeen. Ajantasaiset tiedot: http://www.epa.gov/ttn/chief/ap42/index.html
