Limakalvotoksiinihypoteesi

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi5871
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistyminen: Luonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa

Limakalvotoksiinihypoteesi on tieteellinen hypoteesi, jonka mukaan osa ns. hometalosairaudesta ja ympäristöyliherkkyydestä johtuu ylähengitysteiden limakalvolla elävistä mikrobeista, jotka jonkin tietyn mikrobituotteen kohdatessaan alkavat paikallisesti tuottaa jotakin mikrobitoksiinia ja näin aiheuttaa kantajalleen oireita. Hypoteesi selittää suuren yksilöllisen vaihtelun ja sen, että kantajien oireet korreloivat huonosti ympäristön mikrobitoksiinipitoisuuksiin tai muihin tunnistettuihin altisteisiin. Hypoteesin toisen osan mukaan osa tästä toksiinivaikutuksesta välittyy herkistyneen parasympaattisen hermoston kautta. Tämä selittäisi nopean, jopa sekunneissa ilmenevän oireilun, sekä oireilun laajenemisen koskemaan myös muita kuin alkuperäistä altistetta eli esimerkiksi hometalosairastuneen herkistymisen myös hajusteille.

Kysymys

Pitääkö limakalvotoksiinihypoteesi paikkansa? Miten asia voitaisiin tutkimuksella varmistaa? Mitä käytännön seurauksia tästä olisi potilaiden hoitoon?

Vastaus

Jos limakalvoilla elää toksiinia tuottavaa mikrobia, tämä voisi olla mitattavissa herkällä menetelmällä (esim. massaspektrometrilla) limakalvolta kerättävästä näytteestä kuten nenähuuhtelunesteestä. Oireilutilanteessa toksiinia pitäisi olla enemmän kuin oireettomassa vaiheessa. Ongelmana on, että mikrobitoksiineja on lukuisia, eikä lähtötilanteessa tiedetä, mitä niistä pitäisi etsiä. Onneksi nykyaikaiset analyysimenetelmät pystyvät mittaamaan kymmeniä toksiineja samanaikaisesti, joten tämä ei ehkä ole kriittinen ongelma.

Lisäksi toksiinituotanto pitäisi olla provosoitavissa esiin altistuskokeessa. Altisteeksi pitää saada jokin sisäilma-, pöly- tai muu näyte, josta potilas saa oireita, ja häntä altistetaan hengitysteitse tälle näytteelle valvotuissa olosuhteissa. Altistuskokeen hyvä puoli on, että se voidaan kaksoissokkouttaa ja että vastemuuttuja on objektiivinen kemiallinen mittari. Tosin potilas todennäköisesti voi hajusta tai syntyvistä oireista aistia, onko kyseessä kontrollialtiste vai todellinen altiste, jolle hän on herkistynyt, joten psykologiset ja muut limakalvotoksiinihypoteesiin liittymättömät vaikutusmekanismit saattavat laueta myös. Näiden ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa toksiinipitoisuuteen limakalvolla.

Limakalvotoksiinihypoteesia vahvistaa myös, jos limakalvolta löytyvää toksiinia ei löydy ympäristönäytteistä kuten sisäilmasta tai pinnoilta. Toinen epäsuora todiste on, jos ihmiset ryhmitellään sen mukaan, missä tiloissa he oireita saavat, ja ryhmän sisällä nenähuuhtelunäytteistä löytyy samaa toksiinia mutta eri ryhmissä toksiinit ovat eri. Tämä tosin perustuu lisäoletukseen, että eri ihmisten limakalvolla elävät mikrobit ovat samanlaiset sekä tuottamansa toksiinin että toksiinituotantoa laukaisevan tekijän suhteen. Itse hypoteesi ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että tietty mikrobi laukaisee kahdessa ihmisessä eri toksiinin tuotannon, tai että vaikka kahden ihmisen limakalvoilla syntyy samaa toksiinia, toksiinituotantoa laukaiseva tekijä voi olla eri.

Toinen mahdollisuus tutkia asiaa olisi ottaa viljelynäytteitä potilaan ylähengitysteistä. Näin voitaisiin mikrobeja altistaa maljalla ja selvittää tarkasti, mihin toiseen mikrobiin ne reagoivat toksiinia tuottamalla. Samalla saataisiin selville, mikä nimenomainen mikrobi toksiinia tuottaa. Tämä mahdollistaisi potilaan hoidon täsmäsuunnittelun mikrobin häätämiseksi limakalvolta.

Limakalvohypoteesin toinen osa eli parasympaattinen herkistyminen on tutkittavissa antikolinergisillä lääkkeillä. Niiden pitäisi vaimentaa välittömiä oireita kuten äänen käheytymistä oireita aiheuttavaan tilaan mentäessä. Tätäkin voidaan tutkia kokeellisesti satunnaistetulla ja kaksoissokkoutetulla altistuskokeella, jossa annetaan antikolinergiä tai toisaalta plaseboa ja lisäksi todellista tai kontrollialtistetta.

Pikaisella Scholar-haulla löytyy yllättävän huonosti tietoa homeiden ja hiivojen esiintymisestä ihmisen limakalvolla kahta poikkeusta lukuunottamatta: Candida albicans mainitaan usein infektioiden aiheuttajana, ja toisaalta opportunistiset sienet immuunipuutoksesta kärsivien potilaiden sairastuttajina. Mutta limakalvojen normaalista sienifloorasta löytyy nopeasti vain kaksi ikivanhaa viitettä . Jos tämä kuvastaa todellista tieteellisen kirjallisuuden määrää, voi odottaa limakalvolla elävien sienten tuottavan vielä paljon yllätyksiä kunhan asiaa aletaan kunnolla tutkia.

Perustelut

Seuraavat havainnot ja taustatiedot ovat yhteensopivia limakalvotoksiinihypoteesin kanssa.

• Sisäympäristöstä ei ole löytynyt mitään selkeää tekijää, joka valtaosassa tapauksista aiheuttaisi potilaiden oireet. Se toki tiedetään, että kosteus- ja homevaurio lisää riskiä sairastua, mutta se ei yksinään selitä löydöksiä.
• Samoissa tiloissa jotkut saavat nopeasti voimakkaita oireita, mutta toiset ovat oireettomia.
• Oireet lievittyvät, kun potilas on poissa altistusta aiheuttavasta paikasta. Yleensä potilaat itse pystyvät varsin tarkasti kertomaan, mikä aiheuttaa oireita ja mikä ei.
• Oireilun kehittymiseen tarvitaan usein kuukausien altistuminen esimerkiksi homevaurioille, mutta oirekuvan synnyttyä oireet tulevat altistumisen jälkeen nopeasti muutamissa minuuteissa tai jopa sekunneissa.
• On uskottavaa, että toistuva toksiinialtistus "kouluttaa" autonomista hermostoa reagoimaan nopeasti altistukseen ja esimerkiksi suojaamaan keuhkoja lisäämällä limaneritystä ja supistamalla keuhkoputkia. Nämä ovat tyypillisesti parasympaattisen hermoston aktivoitumisen aiheuttamia ilmiöitä. Muita samalla mekanismilla syntyviä oireita ovat mm. pahoinvointi sekä verenpaineen lasku ja siten huimaus.
  • Tämä neurologinen adaptaatio sopii yhteen sen potilaiden kertoman havainnon kanssa, että ensin he ovat altistuneet kosteusvauriolle, ja oireiden synnyttyä he ovat alkaneet reagoida myös hajusteisiin ja muihin ärsykkeisiin, joilla tuskin on tekemistä mikrobitoksiinien kanssa.

Katso myös

• Ympäristöherkkyys
• Sisäilmaohjelma
• Mycotoxin Research -ryhmä Wienissä
• Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018-2028 (raportti)

Avainsanat

hometalo, kosteusvaurio, toksiini, mikrobi, home, ympäristöyliherkkyys, herkistyminen