Keskustelu:Vakausrahastot

Taustaa

Tiivistelmä Valtionvarainministeriön tiedotteesta 55 (17.5.2011):

• Nykyisen ERVV-puitesopimuksen mukaan takausten yhteismäärä on 440 miljardia euroa. Kokonaismäärä sisältää niin varainhankinnan pääoman kuin siitä maksettavat korotkin. Suomen valtiontakaukset ovat sopimuksen mukaan enintään 7,9052 miljardia euroa.
• Takaukset annetaan jatkossa ERVV:n varainhankinnan pääoman nimellisarvolle, minkä lisäksi takaus kattaa korot. Korkojen osuudelle ei aseteta euromääräisiä rajoja. Takausten yhteismäärä on 726 miljardia euroa, josta Suomen osuus on 13,974 miljardia euroa. Koroille tulevan takauksen määrä riippuu kulloinkin vallitsevasta korkotasosta. ERVV:n varainhankinnastaan maksaman koron ollessa noin 3,5 prosenttia, Suomen takauksen enimmäismäärä olisi noin 17,2 miljardia euroa.
• Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnan valtiontakauksista annetun lain (668/2010) nojalla valtioneuvosto voi antaa omavelkaisia valtiontakauksia ERVV:n varainhankinnalle enintään 7,92 miljardin euron määrästä. Lakiin sisältyvää takausvaltuuden enimmäismäärää täytyy korottaa. Lisäksi takauksen määräytymisperustetta pitää muuttaa.

Argumentteja puolesta

1. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkmanin mielestä EU:n rahaliiton ns. ongelmamaiden – Irlannin, Kreikan ja Portugalin – tukeminen on ollut välttämätöntä, mutta samalla myös ”väärää” politiikkaa [1] (kts. myös [2]). Koko kriisi on Korkmanin mielestä tavallaan diagnosoitu väärin: pohjalla on eurooppalainen pankkiongelma. Sitä ei ole hoidettu pankkiongelmana, vaan valtioiden velkaongelmana (ks. tätä tulkintaa tukevia näkemyksiä ). "Kansalaisen ja äänestäjän on mahdotonta ymmärtää – ja vielä mahdottomampaa hyväksyä – että meidän pitäisi laittaa verorahoja likoon sen vuoksi, että kreikkalaiset ovat eläneet yli varojensa tai irlantilaiset pankit harjoittaneet holtitonta luotonantoa. Eihän tätä kukaan järkevä ihminen voi pitää lainkaan siedettävänä. Olemme hoitaneet asioita huonosti, mutta meidän on kuitenkin edelleen toimittava niin, ettemme laukaise koko Euroopan uuteen taantumaan ajavaa pankkikriisiä. Se ei ole vain Euroopan vaan myös Suomen kansallinen etu", Korkman korostaa. --1: Kysymys: onko vakausrahasto ainoa väline jolla pankkikriisi voidaan välttää? --Smxb 12. kesäkuuta 2011 kello 16.25 (EEST)
2. Pulaan joutuneiden euromaiden velkojen uudelleenjärjestely aiheuttaa Lehman Brothers -ketjureaktion markkinoilla [3]. ⇤2: Pankin ja valtion rinnastaminen ei ole pätevä analogia. Esim. Kreikan kansantalouden koko EU-skaalassa on paljon pienempi kuin Lehman Brothersin pankkimaailmassa . Tosin, jos sijoittajat pakenevat myös suurempien EU-maiden joukkovelkakirjoista Kreikan mennessä selvitystilaan, ollaan jo paljon suuremmassa skaalassa. Seuraamukset sijoittajien kannalta ovat paljon pienempiä, eivätkä aiheuta paniikkia, jos sijoittajille järjestetään riittävästi aikaa saattaa sijoituksensa turvaan, kuten Kreikan kohdalla tapahtuu. Ongelmana vain on että turvaan siirtäminen aiheuttaa velan siirtymistä julkiselle puolelle esim EKP:n joukkovelkakirjaostojen kautta (huom. epäsuora verotus inflaatiovaikutuksen kautta . Pankkisektorin velan siirtyminen julkiselle puolelle realisoituu myös, jos esim. velkaantuneen euromaan äkillisen lisärahoitustarpeen vuoksi Suomi joutuu lainaamaan rahoitusmarkkinoilta, ja vastaavasti kiristää esim. kuntien valtionosuuksia, mikä johtaa väistämättä korkeampaan kunnallisveroprosenttiin.) --Smxb 14. kesäkuuta 2011 kello 12.54 (EEST)
3. Markkinat testaavat heikkoja lenkkejä ja pankkien epäilys toisiaan kohtaan kasvaa koska ei ole selvää paljonko pankeilla on roskalainoja taseissaan. Luottoriskijohdannaisten kauppan on kahdenkeskistä OTC-kauppaa, eikä sitä ole keskitetty pörssiin. Näkemykset luottoriskijohdannaisten ja valtionlainaomistusten suhteellisesta vaikutuksesta vaihtelevat.

Argumentteja vastaan

1. Suomen vaatimat velkavakuudet julkisen omaisuuden myynnin kautta heikentävät kreikkalaisten (ja muiden vastaavassa asemassa olevien maiden) asemaa kahdella tavalla: (1) yksityistäminen ei lisää julkista varallisuutta pitkällä tähtäimellä (2) verotulot yksitettävästä julkisesta omaisuudesta putoavat uusien ulkomaisten omistajien käsissä sillä Kreikka joutunee laskemaan yritys- ja pääomaveroja. Myös 'paloale'-efekti tulee pudottamaan julkisen omaisuuden arvoa, ja ulkomaiset sijoittajat tulevat saamaan sitä pilkkahintaan (kts. [4]). Suomen vaatimukset eivät siis paranna Kreikan takaisinmaksukykyä pitkällä tähtäimellä vaan heikentävät sitä.
2. Velkakriisit ovat hyvin harvoin päättyneet mihinkään muuhun kuin defaultoimiseen (velkojen maksamatta jättämiseen). Velkakriisejä on hoidettu inflaation ja velkasaneerauksen kautta (kts. Reinhart & Rogoff, This time is different: A panoramic view of eight centuries of financial crises). Tämä johtaa sijoittajien kärsimiseen. Koska Kreikka-riski on kuitenkin hajaantunut laajalle alueelle ympäri maailmaa, olisivat tappiot siedettäviä [5]. It asiassa Saksa, Ranska ja Hollanti ovat jo aloittaneet keskustelut pankkien ja sijoituslaitosten kanssa siitä, miten yksityiset sijoittajat osallistuvat Kreikan velkakriisin ratkaisuun (vapaaehtoisuutta korostetaan tällä hetkellä) .
3. Hätäluotot ja takaukset eivät ratkaise velkakriisiä vaan niillä ainoastaan ostetaan aikaa ja lykätään kriisin lopullista ratkaisua. Ongelmia aiheuttavat saatavat ja sijoitukset ovat taseissa yhä alkuperäisillä arvoillaan ja tappiot tunnustamatta. [6]. Ellei nykyisten kriisitoimien kannatus äkisti kasva kautta euromaiden ja lisäksi talous ampaise äkisti ripeään kasvuun, jää velkakriisin ratkaisemiseen vain yksi keino: velkasaneeraus [7]. Tämä tarkoittaa niiden velkojen, joita ylivelkaiset valtiot ja pankit eivät pysty maksamaan, kirjaamista tappioiksi. Elleivät velalliset saa markkinoilta rahoitusta, tuskin niiden velanmaksukyky silloin uusilla tukiluotoillakaan palautuu. Osittain liiallista velkaantumista on ruokkinut EKP, joka on luokitellut kaikki eurovaltiot riskittömiksi sijoituksiksi ja myöntänyt kansallisten keskuspankkien tavoin rahoitusta samoin ehdoin kaikkien maiden liikepankeille.
4. Euroopan pysyvä vakausmekanismi (EVM) voi kasvattaa Suomen kokonaistakausvastuun 12,5 miljardiin euroon. Samalla Suomi sitoutuu maksamaan koko summan kertamaksuna, jos niin vaaditaan . Alkupääoma on maksettava viidessä erässä, takuupääoma maksetaan sitä vaadittaessa pääomakutsulla. EVM:n osakemerkintöjen maksuvelvollisuus jakautuu jäsenmaiden sopimuksen mukaan. Suomen osuus siinä on n. 1,8 prosenttia. EVM:n alkupääoma on 80 miljardia, josta Suomen osuus on vajaat 1,5 miljardia euroa. Kokonaisuudessa EVM:n pääomaksi tulee 700 miljardia. Tästä Suomi sitoutuu maksamaan prosenttiosuutensa eli 12,5 miljardia euroa. Kuntien takauskeskuksen talousvaliokunnalle EVM:stä antamasta lausunnosta ilmenee, että prosenttiosuus voi kuitenkin kasvaa tarkoitettua suuremmaksi, jos osa EVM:n jäsenmaista ei pysty maksamaan takuupääomaansa vakausvälineelle. Euromääräisesti summa ei voi pysyvästi kasvaa sovitun yli, koska sopimus velvoittaa tukea saavat maat maksamaan pääomaosuutensa, tai ne menettävät äänioikeutensa kunnes pääomaosuus on sataprosenttisesti maksettu. VM:n mukaan edellä kuvattu skenaario ei kuitenkaan ole todennäköinen, sillä lausunnon antanut asiantuntijataho ei ole erikoistunut valtiosopimusoikeuteen, jossa pätevät eri pelisäänöt kuin esim. yksityisille yrityksille.
5. Euroopan keskuspankin (vrt. US FED) rahoitustoiminta korkoepätasapainon vallitessa on luonut pankeille 'vähäriskisen' rahastusmahdollisuuden: ECB on myöntänyt pankeille (erit. ranskalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset pankit) halpaa lainaa 1-1.5% korolla alk. 2007 eli ennen Lehman Brothersin kaatumista. Nämä pankit ovat lainanneet rahaa edelleen (alkuvaiheessa suhteellisesti pienemmällä mutta selkeästi voitollisella) korolla, joka v. 2010 kohti edettäessä on noussut 4-5% ja yli (kesäkuun 2007 (subprime-kriisin alku) syyskuun 2008 (Lehman Brothers) välisenä aikana yksityisten eurooppalaisten pankkien lainat Kreikalle kasvoivat 30% eli 120:stä 160:een euroon, vrt. Ref.). Samalla ECB on ostanut näiltä pankeilta suuren määrän roskalainonja taseeseensa, mikä lienee yksi suurimmista syista miksi ECB pitää pankkien pelastustalkoita välttämättöminä. Saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovatkin nopeasti purkaneet roskalainojaan ECBn eli viime kädessä eurooppalaisten veronmaksajien koriin .
6. EU:n kriisirahastoille heinäkuussa suunnitellut valtuudet vievät EU:ta kohti liittovaltiota ilman demokraattista edustusperiaatetta: Eurobondeilla maiden väliset vaurauserot tasoittuisivat ilman veronmaksajien suostumusta .
7. TE:n haastattelussa Sammon hallituksen puheenjohtaja puolotaa velkakriisimaiden luottotappioriskien jättämistä pankkien ja niiden isäntämaiden huoleksi. Hän tyrmää myös eurobondit, jotka ovat "pankkitukea toisella nimellä" .
8. Vaihtoehtoja euroalueen velkojen yhteisvastuulle on olemassa . Riskiluottojen arvoja voidaan leikata hallitusti sopimalla ensi vaiheessa luototusajan pidentämisestä ja vasta viimeisenä vaihtoehtona maksamatta jättämisestä . Euroalueen instituutiot voisivat huolehtia siitä että euromaat tarjoaisivat velkojilleen samantyyppiset ehdot. Vakausvälineen ongelma on se, että se vain toistaiseksi säilyttää velallisten luottokelpoisuuden mutta ei kasvata näiden vakavaraisuutta.