Keskustelu:Talvivaaran kaivoksen terveysvaikutukset

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Turvallisuusselvitys 25.1.2008

PÄÄTÖS 6.6.2008 30115/36/2008

Talvivaara Projekti Oy

Lahnasjärventie 73

88120 Tuhkakylä

Asia

JOHTOPÄÄTÖKSET TURVALLISUUSSELVITYKSESTÄ SEKÄ LAUSUNTO ULKOISTA PELASTUSSUUNNITELMAA VARTEN

Yrityksen tiedot

Turvatekniikan keskus (Tukes) on vastaanottanut ja käsitellyt Talvivaara Projekti Oy:n turvallisuusselvityksen. Turvallisuusselvitys kattaa Talvivaaran kaivospiirin alueella tapahtuvan vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin. Toimipaikan käyntiosoite on Lahnasjärventie 73, Sotkamo.

Talvivaaran esiintymät sijaitsevat Kainuun vyöhykkeen eteläosassa, joka tunnetaan myös nimellä Kainuun liuskevyöhyke. Talvivaarassa on kaksi erillistä monimetallista malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi.

Kaivoksen harjoittama vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi ovat laajamittaista ja laitoksen turvallisuusselvitysvelvoite perustuu sekä terveydelle vaarallisten, ympäristölle vaarallisten että palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien määriin.

Kaivoksen turvallisuusselvitysvelvoite perustuu ensisijaisesti propaanin (F+ R12) varastointiin ja käyttöön rikastamolla, lopputuotteen ominaisuuksiin (nikkelisulfidi/kobolttisulfidi, (T;) N R49, R43, R50/53/Xi; N R43, R50/53) sekä kemikaalien käyttöön rikastusprosessissa. [1]

Teollisuusalueen yritysten vaikutus turvallisuuteen

Kaivospiirin alueella toimivat Talvivaara Projekti Oy:n lisäksi seuraavat urakoitsijat:

  • Oy Forcit Ab, räjähteiden valmistus, varastointi ja käyttö,
  • tuotantolouhintaa edeltävässä louhinnasssa käytettävät urakoitsijat.

Tuotantolaitosten toiminnanharjoittajat ovat toimineet yhteistoiminnassa suuronnettomuuksien torjumiseksi ja onnettomuuksien leviämisen ehkäisemiseksi.

Turvallisuuselvityksen tarkoituksena on suojata Talvivaara Projekti Oy:n Sotkamossa sijaitsevan kaivoksen kaivospiirin alueella työskentelevää henkilöstöä, alueen ympäristöä sekä alueella sijaitsevaa omaisuutta. Talvivaara Projekti Oy on tunnistanut toimintaansa liittyvät onnettomuusriskit.

Toiminnanharjoittaja on määritellyt suuronnettomuuden omassa toiminnassaan. Määritelmässä (TS kohta 1.4) tulee huomioida ja tarkentaa, että jo yhden henkilön kuolema voi olla suuronnettomuus.[1]

Toiminnan turvallisuustaso

Yhteystiedot ja kohteen yleiskuvaus

Kemikaaliluettelossa tulee huomioida kaikki kemikaalit, myös vedenkäsittelyssä mahdollisesti käytettävät polyalumiinikloridi ja natriumhypokloriitti sekä seokset, kuten liuoskasoissa ja liuosaltaalla kiertävä liuos.

Johtamisjärjestelmä ja suorituskyvyn tarkkailu

Turvallisuusjohtamisjärjestelmässä on huomioitu vastuun jakautuminen organisaatiossa. Turvallisuusasioiden johtoryhmän yhtiössä muodostavat toimitusjohtaja, tuotantopäälliköt ja työsuojelupäällikkö. Toiminnanharjoittajan tulee huomioida, että kemikaalilainsäädännössä vastuu on aina toiminnanharjoittajalla ja että turvallisuusasiat sekä järjestelmän toimeenpano ja kehittäminen ovat Talvivaara Projekti Oy:n vastuulla. Lakisääteiset ja muut vastuuhenkilöt on tiedostettu ja nimetään.

Suorituskyvyn tarkkailuun on nimetty ennakoivia ja jälkikäteismittareita. Tukes seuraa mittareiden käyttöä valvonnassaan.

Henkilöstön koulutus on suunnitelmallista ja siinä huomioidaan alihankkijoiden ja alueella työskentelevien opastus, ulkopuolisten käyttö koulutuksessa, koulutusrekisteri sekä tietojen päivitys vuosittain.

Sisäinen auditointi ja katselmus järjestetään tuotantoalueittain. Auditoinneissa käsitellään turvallisuuteen liittyviä asioita suunnitelmallisesti.

Kaivoksella työskentelee usean eri työnantajan työntekijöitä. Kaivoksen turvallisuuspolitiikka ulotetaan koskemaan kaikkia toimijoita kaivosalueella. Ulkopuoliset toimittajat perehdytetään ja opastetaan työhön. Henkilökunta ja palvelutoimittajat on koulutettu turvallisuusmääräysten noudattamiseen ja heidän turvallinen toimintansa on varmistettu, tehtävät ja vastuualueet on tiedostettu ja hallitaan. Tehokkaan turvallisuustason ja hyvän turvallisuuskulttuurin takaamiseksi käytetään sekä ennakoivia että jälkikäteismittareita.

Turvallisuusselvityksestä saatujen tietojen perusteella menettelyt ovat kattavia.

Tukes seuraa turvallisuuden kehitystä määräaikaistarkastuksissa huomioimalla etenkin turvallisuusjärjestelmät ja -mittarit, vaaratilanneraportoinnin kehityksen, koulutuksen, eri osapuolten välisten sopimusten, toimintojen yhteensovittamisen ja harjoitusten toteutumisen.[1]

Muutosten hallinta

Kun alueelle tehdään muutoksia, arvioidaan jo suunnitteluvaiheessa mahdolliset riskit/vaarat.

Muutosten hallinnassa huomioidaan erikseen laajemmat muutostyöt ja rakentaminen, pysyvät muutokset, muut muutokset ja muutoksista tiedottaminen. Muutokset huomioidaan päivitettäessä toimintaperiaatteisiin liittyviä asiakirjoja.[1]

Onnettomuusriskien tunnistaminen

Kemikaalien vaaraominaisuudet huomioiden on tehty vaarojen kartoitukset ja päätetty jatkotoimenpiteistä. Vaarallisimmiksi arvioiduista kohteista ja tilanteista on tehty yksityiskohtaisemmat turvallisuus- ja seurausanalyysit. Onnettomuusriskien tunnistamisessa on käytetty useampia menetelmiä ja onnettomuusriskeihin on varauduttu teknisin ja toiminnallisin (organisatorisin) järjestelmin.

Yhtiössä pyritään jatkuvasti ja aktiivisesti tunnistamaan tilanteet ja toiminnot, joissa on suuronnettomuusvaara ja sen mahdollisuus. Riskejä kartoitetaan HAZOP-analyysillä tai muulla tilanteeseen sopivalla tavalla. Vaaran arviointi tehdään aina uuden kemikaalin tai uuden laitteiston suunnittelussa.[1]

Onnettomuuden vaikutus kaivosalueella ja sen ympäristössä

Kaivosalueen lähettyvillä ei ole muita rakennuksia noin 6 km säteellä.

Nestekaasuräjähdys säiliön täytön yhteydessä voi aiheuttaa vaaraa 100 m säteelle ja heitteet voivat lentää kauemmaksikin. Säiliön varoventtiilin avautuminen voi johtaa kaasumaisen nestekaasun virtaamaan, joka syttyessään tuulen alapuolella aiheuttaa yli 10 kW/m2 lämpökuorman 42 metrin päähän ja yli 5 kW/m2 lämpökuorman 58 metrin päähän. Täyttöyhteiden vuotaminen tai auton/juna liikkuminen voivat aiheuttaa vakavan vuoto- ja vaaratilanteen. Säiliöihin kohdistuvaa BLEVEä ei pidetä mahdollisena, koska säiliöt ovat maapeitteisiä.

Vetylaitoksen kohdalla pahimmaksi mahdolliseksi uhkakuvaksi on luokiteltu molekyyliseulan vuotaminen rakennuksen sisällä. Vetyräjähdys voi tuhota vedynvalmistuslaitoksen, ja savukaasut voivat levitä kauas ympäristöön. Lämpökuorman yli 2kW/m2 ulottuvuus on vastaavasti 88 m. Vetylaitos toimii automaattisesti miehittämättömänä. Suurimmat riskit sen toiminnasta aiheutuvat vetykaasun voimakkaasta räjähdysominaisuudesta vetypitoisuudessa 90–95 %.

Rikkivetylaitoksella ja reaktorirakennuksessa sattuvat vuodot voivat aiheuttaa ihmishenkien menetyksiä myrkytysten kautta. Mikäli vuodot syttyvät ja räjähtävät, tuhoutuu rakennuksia ja savukaasut leviävät kauas ympäristöön.

Happi valmistetaan ilmasta erottamalla molekyyliseulalla. Laitos toimii automaattisesti, miehittämättömänä, kaukovalvontajärjestelmän avulla. Suurimmat riskit toiminnassa aiheutuvat 90 – 95 % happikaasun voimakkaasta hapetusominaisuudesta. Happilaitteistolta vaaditaan ehdotonta puhtautta.

Talvivaarassa käsitellään kerralla suuria kemikaalimääriä, mikä aiheuttaa kuljetukselle, varastoinnille ja käytölle erityisvaatimuksia.

Kasaliuotukseen liittyen suurimpia vaaratilanteita ovat liuoksen vuotaminen ympäristöön ja inhimillisistä virheistä johtuvat työtapaturmat.

H2S-kaasun vuotaminen reaktorirakennuksessa (reaktori, putkisto) tai H2S-tehtaan ja reaktorirakennuksen välisen putkiston vuotaminen on metallien talteenotossa räjähdysvaaran kannalta vaarallisin tilanne. Räjähdys voi johtaa huomattaviin omaisuusvahinkoihin ja henkilövahinkoihin. Henkilövahingot ovat mahdollisia jo pienien vuotojen yhteydessä H2S-kaasun myrkyllisyyden vuoksi.

Prosessin ja sen ohjausjärjestelmän suunnittelussa on otettu ennakolta huomioon vedyn, rikkivedyn ja rikin vaaraominaisuudet sekä määritelty erilaiset riskitilanteet poikkeamatarkastelun avulla.

Nikkelisulfidien käsittelyssä voidaan terveydelle vaarallisuutta vastaan suojautua mm. suojavaatetuksella, (paineilma)hengityslaitteilla, estämällä aineiden pölyäminen, huomioimalla sopiva sammutusaine (usein vettä ei saa käyttää).

Rikkipöly on räjähdysherkkää, mikä aiheuttaa tulipalovaaraa erityisesti käsiteltäessä rikkiä pyörökuormaajalla.[1]

Tekniset järjestelmät

Turvallisuusselvityksessä esitettyjen tietojen perusteella tuotantolaitoksella on mahdollisuudet onnettomuuksien ehkäisemiseen toiminnan laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla. Kaivoksella on selvityksen mukaan käytössä menettelyitä, joilla se huolehtii turvallisuustason ylläpidosta ja kehittämisestä. Materiaali-, laite ja prosessivalintoja tehtäessä on käytetty vastaavan tyyppisen tuotantolaitoksen kokemusta ja asiantuntijoita.

Prosessiautomaatiossa on turvallisuuteen suuresti vaikuttavat toiminnot toteutettu erillisellä TLJ:llä.

Kaivoksen ja metallien talteenoton kunnossapito hoidetaan laitekohtaisesti keskitetyn kunnossapito-organisaation toimesta pois lukien kaivoskoneet, joiden kunnossapidosta on tehty sopimus maahantuojien kanssa.[1]

Onnettomuuksiin varautuminen

Toiminnanharjoittaja on laatinut rakentamisaikaa koskevan sisäisen pelastussuunnitelman, jota päivitetään tilanteen mukaisesti. Suunnitelma on toimitettu Tukesille sähköisesti ilman liitteitä 19.3.2008. Sisäinen pelastussuunnitelma on päivitetty vastaamaan myös tuotantoaikaista toimintaa 17.4.2008 ja toimitettu Tukesille. Toiminnanharjoittajan tulee ottaa huomioon pelastusorganisaationsa ja pelastussuunnitelmansa laatimisessa tarvittava varautuminen toimintaan mahdollisissa onnettomuustilanteissa ennen Kainuun pelastuslaitoksen saapumista alueelle (kalusto, henkilöstön toiminta).

Talvivaara Projekti Oy:n sisäinen pelastussuunnitelma on suunniteltu kattavaksi Talvivaara Projekti Oy:n kohteet ja henkilöstön sekä urakoitsijat, joiden henkilömäärä on alle 30 henkilöä. Alueella toimivat yritykset, joiden henkilöstömäärä on yli 30, toimittavat yrityskohtaisen, sisäisen pelastussuunnitelman Talvivaara Projekti Oy:lle.

Pelastusorganisaation rakentamisessa huomioidaan koko kaivospiirin toiminta. Mikäli alueella jatkossa toimii muita lain (390/2005) ja asetuksen (59/1999) mukaisia laajamittaisia toiminnanharjoittajia, tulee heidän laatia oma, kaivoksen toimintaan sopeutettu sisäinen pelastussuunnitelma henkilömäärästä riippumatta.

Sisäinen pelastusorganisaatio toimii sekä linjaorganisaation että yrityksen pelastusorganisaation toimesta. Oman henkilöstön kokonaisvahvuus tulee olla toimintaan nähden riittävä ja käytössä tulee olla kalustoa, jolla pelastustoiminta voidaan aloittaa.

Turvallisuusselvityksessä tulee todeta, että sisäisen pelastussuunnitelman toimivuutta harjoitellaan vähintään kerran kolmessa vuodessa pelastusviranomaisen kanssa.[1]

Lausunto turvallisuusselvityksestä

Talvivaara Projekti Oy:n Sotkamossa sijaitsevan kaivosalueen turvallisuusselvitys täyttää tässä päätöksessä esitetyin huomautuksin asetuksessa 59/1999) esitetyt vaatimukset.

Turvallisuusselvityksessä kuvattuja toimia tarkastellaan Tukesin tekemien määräaikaistarkastusten yhteydessä. Tukes valvoo myös erikseen kaivostoimintaa kaivoslainsäädännön mukaisesti sekä mahdollisia alueen muita toiminnanharjoittajia kemikaali-, räjähde- ja kaivoslainsäädännön mukaisesti.

Turvallisuusselvityksessä esitettyjä tietoja on päivitettävä, jos toiminnassa tapahtuu muutoksia, joita tässä selvityksessä ei ole käsitelty tai muista, asetuksessa (59/1999, 24 §) mainituista syistä. Turvallisuusselvitys tulee kuitenkin tarkistaa ja saattaa ajan tasalle vähintään joka viides vuosi. Tarkistettu turvallisuusselvitys tulee toimittaa Turvatekniikan keskukseen.[1]

Lausunto ulkoista pelastussuunnitelmaa varten

Tukes on toimittanut lausuntopyynnön yhteydessä turvallisuusselvityksen, sisäisen pelastussuunnitelman ja lupahakemuksen Kainuun pelastusviranomaiselle ulkoisen pelastussuunnitelman laadintaa varten.

Turvallisuusselvityksessä on tunnistettu suuronnettomuusvaaraa aiheuttavia tapahtumia, joista merkittävimmät on erikseen mainittu tässä päätöksessä.[1]

Turvallisuusselvityksen käsittely

Tukes on pyytänyt lausunnon Talvivaara Projekti Oy:n lähettämästä turvallisuusselvityksestä Pohjois-Suomen työsuojelupiiriltä, Kainuun ympäristökeskukselta sekä Kainuun pelastuslaitokselta.[1]

Säännökset, joihin päätös perustuu

Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) 30 §; Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999, muutos 484/2005) 23§, 28 §, 29 § ja 30 §; Nestekaasuasetus (711/1993); Räjähdeasetus (473/1993).[1]

Johtaja Päivi Rantakoski
Turvallisuusinsinööri Taimo Tihinen

Tiedoksi

Kainuun pelastuslaitos, Pohjois-Suomen työsuojelupiiri, Kainuun ympäristökeskus, Tukes, Tukes/Oulu

Talvivaara Projekti Oy hakemus 24.1.2008

PÄÄTÖS 1 (6)
5.5.2008 30114/36/2008

Talvivaara Projekti Oy

Ahventie 4 B 47

02210 ESPOO

Asia

Lupa vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn ja varastointiin, sisäinen pelastussuunnitelma [2]

Tuotantolaitos ja sen sijainti

Talvivaara Projekti Oy rakentaa Sotkamon Talvivaaraan biokaasuliuotukseen perustuvan rikastamon. Toimipaikan käyntiosoite on Lahnasjärventie 73. Tuotantoprosessi sijaitsee kaivospiirin alueella.[2]

Päätös

Turvatekniikan keskus, Tukes on päättänyt, että Talvivaara Projekti Oy saa alkaa rikastaa metallisulfideja Talvivaarassa sillä ehdolla, että se noudattaa tässä päätöksessä kuvattuja toimia onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja toimii muulta osin hakemuksessa esitetyllä tavalla.

Kaivoksen harjoittama vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely ja varastointi ovat laajamittaista; laitoksen turvallisuusselvitysvelvoite perustuu ensisijaisesti palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien suuriin määriin. Tukes valvoo erikseen luvin ja tarkastuksin kaivoksen toimintaa myös kaivoslainsäädännön ja räjähdelainsäädännön mukaisesti; räjähteiden varastoinnista ja käytöstä vastaavat muut toiminnanharjoittajat. Tukes antaa erikseen lausunnon turvallisuusselvityksestä ja sisäisestä pelastussuunnitelmasta.[2]

Päätöstä koskeva toiminta

Lupa käsittää vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin Talvivaaran kaivosalueella. Nestekaasua varastoidaan kahdessa maapeitteisessä säiliössä, joiden kummankin tilavuus on 300 m3. Nestekaasuvarasto sijaitsee aidatulla varastoalueella, joka on varustettu tallentavin videovalvontalaittein. Maapeitteen paksuus on 600 mm. Toinen pääty varustetaan palosuojauksella (EI 120 palamaton). Nestekaasu syötetään nesteytettynä vetytehtaalle, jossa on höyrystinkeskus.

Vety tuotetaan paikan päällä höyryreformointiprosessissa, jossa raaka-aineena käytetään propaania.

Happi tuotetaan paikan päällä molekyyliseula(PVSA)prosessissa, jossa ilman happi ja typpi erotetaan toisistaan.

Rikkivety tuotetaan paikan päällä prosessissa, jossa raaka-aineina käytetään alkuainerikkiä ja vetyä. Sula rikki reagoi kaasufaasissa kaasumaisen vedyn kanssa n. 450 ºC lämpötilassa, jolloin saadaan rikkivetyä. Reaktio on eksoterminen.

Pääasialliset tuotteet ovat kiinteitä aineita: nikkelisulfidi, kuparisulfidi ja sinkkisulfidi.

Alueella on toimintaan liittyvät lämpökeskus, paineilmalaitos, vedenkäsittelylaitos, korjaamo, valvomo, jätevedenpuhdistamo, ajoneuvojen tankkausasema ja laboratorio.[2]

Prosessien ohjaus ja valvonta on keskitetty yhteen keskusvalvomoon. Turvallisuuteen liittyvä järjestelmä (TLJ) toimii erillisenä normaalista prosessiautomaatiosta. Rikastamotoimintaan liittyvät kemikaalimäärät saavat olla enintään seuraavat:

kemikaali luokitus varastointimäärä t ja säiliökoko m3 laitteistossa oleva määrä t laitoksessa oleva kokonaismäärä t
propaani C3H8 F+ R12 303 t (606 m3) 30 330
nikkelisulfidi, kobolttisulfidi (NiCoS Xi; N, R43 R50/53), (kiinteässä muodossa) Carc. Cat. 1; R49; R43; N; R50/53 3326 t/ 2539 m3 900 4300
kuparisulfidi n.a. 1082 t/ 895 m3 700 1800
sinkkisulfidi n.a. 7142 t/ 6002 m3 820 8000
rikkihappo 93 % H2SO4 C R35 18144 t/ 9808 m3 50 18200
natriumhydroksidi 50 % NaOH C R35 15274 t/9983 m3 50 15350
poltettu kalkki CaO Xi R36/37/38 6283 t/6283 m3 600 7000
vety H2 kaasumainen F+ R12 0,023 t/250 Nm3 0,02 0,05
happi O2 kaasumainen O R8 0,276 t/180 Nm3 0,02 0,3
rikkivety H2S F+; T+; N R12, R26; R50 0,075 t/55 Nm3 25 0,1
raskas polttoöljy T R45, R66, R52/53 150 - 150
kevyt polttoöljy Xn; N R40-65-66-51/53 140 t/ 180 m3 - 140
rautasulfaatti FeSO4.7H2O Xn R22, R36/37/38 500 - 500
hiilimonoksidi CO F+; T R12 R23 R48/23 R61 vetytuotannon välituote 0,02 välituote, ei varastoida
flokkulantti Fennopol A R36 21 t/ 30 m3 - 21
rikki S R36/37/38 3304 t/ 2493 m3 300 3700
kalkkikivi, kalsiumkarbonaatti CaCO3 n.a. 27120 t/ 16950 m3 440 27600
sammutettu kalkki Ca(OH)2 n.a. 200 t/ 200 m3 130 330
typpi N2 n.a. 60 t/ 100 m3 0,25 61
vetyperoksidi H2O2 O; C R5-8-20/22-35 1 m3, vedenkäsittelylaitoksella 1,44
rikkihiili CS2 R11-36/38-48/23-62-63 saostuksen mahdollinen välituote ei tiedossa ei varastoa
argon
asetyleeni
NaHS 0,2 0,2
Na2S 2 2
PAX 18

Päätöksen määräykset ja ehdot

  1. Kemikaaleista tulee olla kauppanimen mukaan järjestetty aakkosellinen kemikaaliluettelo sekä suomenkieliset käyttöturvallisuustiedotteet, jotka tulee huomioida toiminnassa, kuten käytössä, ohjeistuksessa ja koulutuksessa.
  2. Nikkelisulfaatin (liuoksena; Xn; N; Carc .Cat. 3; R40; Xn; R22; R42/43; N; R50-53) ja nikkelisulfidin (kiinteänä) ominaisuudet tulee huomioida kaikissa prosessivaiheissa. Myös liuotuskasoissa kierrätettävän liuoksen luokitus tulee huomioida pitoisuuksien mukaan.
  3. Kemikaalit tulee varastoida niitä varten suunnitelluissa varastoissa, joihin ulkopuolisten pääsy on estetty kemikaalien vaarallisuus huomioiden. Kemikaalien käsittelyn tai varastoinnin yhteydessä (tuotantotilat, varastointi, lastaus- ja purkupaikat) mahdollisesti tapahtuvat vuodot pystytään ottamaan talteen ja estetään niiden pääsy maaperään, viemäriin tai vesistöön. Tehtaalla on asianmukaista torjuntakalustoa mahdollisen vuodon nopeaa keräämistä ja ympäristöön leviämisen estämistä varten. Varastoinnissa ja käytössä tulee huomioida kemikaalien keskinäinen reagoivuus.
  4. Vaarallisimpien kemikaalien ja prosessien turvallisuutta tulee riittävästi seurata kameravalvonnalla.
  5. Roiskeiden muodostuminen kemikaalien käsittelyssä tulee estää ja henkilökunta tulee suojata niitä vastaan mahdollisimman tehokkaasti.
  6. Laitoksella on riittävästi hätäsuihkuja ja silmähuuhtelupisteitä helposti luokse päästävissä paikoissa.
  7. Malminkäsittelyjärjestelmässä syntyvän malmipölyn esiintymistä rajataan riittävästi, henkilöstöä koulutetaan tiedostamaan pölyjen vaarallisuus ja käyttämään tarvittaessa suojavälineitä.
  8. Työntekijöillä on käytettävissä asianmukaiset suojavarusteet.
  9. Typen käyttö suojainertointikaasuna tulee ohjeistaa ja varmistaa mittauksin.
  10. Vaaranarviointien ja riskinarviointien tulokset on otettu huomioon suunnittelussa, käytössä ja ohjeistuksessa.
  11. Laitteistot, säiliöt ja putkistot sekä kemikaalien varastointitilat ja – paikat varustetaan turvallisen käytön ja onnettomuustilanteisiin varautumisen edellyttämillä merkinnöillä.
  12. Palavan nesteen säiliöt ovat palavan nesteen säiliöstandardin mukaisia tai niiden rakenteen soveltuvuudelle hankitaan tarkastuslaitoksen lausunto. Muiden vaarallisten kemikaalien säiliöt suunnitellaan TUKES-ohjetta K5-2002 noudattaen.
  13. Vaarallisten kemikaalien putkistoihin sovelletaan vähintään painelaitteista annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (938/1999) putkistoluokan I vaatimuksia. CE-merkintää ei kuitenkaan käytetä, ellei em. päätös edellytä sitä käytettäväksi.
  14. Painelaitteet sijoitetaan, suunnitellaan, mitoitetaan, tarkastetaan ja niiden käyttö ohjeistetaan painelaitesäädösten mukaisesti. Toiminnassa huomioidaan tapauskohtaisesti laitteiden sisällön vaarallisuus. Paineellisten varastointi- ja prosessilaitosten käytössä tulee erityisesti huomioida valmistajan/laitetoimittajan antamat tekniset spesifikaatiot ja vaaran arvioinnit.
  15. Palavia nesteitä tai kaasuja sisältävät laitteistot ja putkistot liitetään potentiaalintasaukseen ja maadoitetaan.
  16. Tuotantotilojen ilmanvaihto täyttää KTMp 313/85 9 §:n vaatimukset. Lisäksi ilmanvaihdon mitoituksessa tulee ottaa huomioon kemikaalien terveysvaikutuksista aiheutuvat vaatimukset.
  17. Tuotantotiloissa on riittävät kaasuvalvontajärjestelmät.
  18. Laitokselle on laadittu räjähdyssuojausasiakirja. Laitteiden tulee olla asennuspaikkansa tilaluokitusvaatimusten mukaisia.
  19. Laitteistot, putkistot sekä turvallisuuden varmistamiseksi asennetut laitteet ja järjestelmät sekä koneet sisällytetään tehtaiden kunnossapito/ennakkohuoltosuunnitelmiin sekä ulkopuolisten kanssa tehtäviin sopimuksiin.
  20. Vaarallisissa kunnossapito- tai huoltotöissä käytetään kirjallista työlupamenettelyä.
  21. Tuotantoon osallistuville annetaan tarvittava prosessi- ja raaka-ainekoulutus ennen tuotannon aloittamista.[2]

Sisäinen pelastussuunnitelma

Toiminnanharjoittaja on laatinut rakentamisaikaa koskevan sisäisen pelastussuunnitelman, jota päivitetään tilanteen mukaisesti. Suunnitelma on toimitettu Tukesille sähköisesti ilman liitteitä 19.3.2008. Tuotantoaikainen sisäinen pelastussuunnitelma on päivätty 17.4.2008 ja toimitettu Tukesiin; kyseinen suunnitelma päivittyy vielä ennen laitoksen käyttöönottoa. Sisäinen pelastussuunnitelma tulee laatia henkilökuntaa kuullen perustuen lakiin (390/2005) ja asetukseen (59/1999) ja sen tulee täyttää myös pelastuslain (468/2003) sekä pelastusasetuksen (787/2003) vaatimukset. Pelastussuunnitelman laatimiseksi on laadittu Tukesin ohje K2-04, ”Sisäinen pelastussuunnitelma”. Koko kaivospiirin toiminta tulee huomioida pelastusorganisaation rakentamisessa. Talvivaara Projekti Oy:n tulee huomioida pelastussuunnitelmassaan kaikkien urakoitsijoiden toiminta ja kuulla heitä. Mikäli alueella toimii muita lain (390/2005) ja asetuksen (59/1999) mukaisia laajamittaisia toiminnanharjoittajia, tulee heidän laatia oma, kaivoksen toimintaan sopeutettu sisäinen pelastussuunnitelma henkilömäärästä riippumatta.

Toiminnanharjoittajan tulee ottaa huomioon pelastusorganisaationsa ja pelastussuunnitelmansa laatimisessa tarvittava varautuminen toimintaan mahdollisissa onnettomuustilanteissa ennen Kainuun pelastuslaitoksen saapumista alueelle (kalusto, henkilöstön toiminta).

Sisäinen pelastussuunnitelma tulee olla valmiina ja koulutettuna henkilökunnalle ennen laitoksen käynnistymistä.[2]

Voimassaolo

Tämä päätös on voimassa toistaiseksi.

Tarkastus

Talvivaara Projekti Oy:n tulee pyytää laitoksen käyttöönottotarkastusta Turvatekniikan keskukselta ennen käyttöönottoa.

Säännökset, joihin päätös perustuu

Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999) 19 § Laki räjähdysvaarallisista aineista (263/1953), Kemikaalilaki (744/1989), Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös palavista nesteistä (313/85).[2]

Päivi Rantakoski Taimo Tihinen
johtaja turvallisuusinsinööri

Liitteet

Talvivaara Projekti Oyn hakemus liitteineen.

Hakemuksen käsittely

Tukes on vastaanottanut hakemuksen 29.1.2008 ja käsitellyt sen vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun lain (390/2005) 23 § ja vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (59/1999) 17 § mukaisena lupahakemuksena.

Tukes on pyytänyt hakemuksesta lausunnot Kainuun pelastuslaitokselta, Kainuun ympäristökeskukselta ja Pohjois-Suomen työsuojelupiiriltä.

Hakemuksesta on järjestetty kuuleminen, josta on ilmoitettu Sotkamolehdessä ja Virallisessa lehdessä. Lupahakemus on ollut nähtävänä 15.2.2008 – 29.2.2008 välisenä aikana Tukesissa Helsingissä ja Oulussa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) mukainen arviointi on otettu huomioon ehtojen ja määräysten asettamisessa.

Ympäristölupaviranomainen (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto) on myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle ympäristöluvan 29.3.2007, Nro 33/07/1, Dnro PSY-2006-Y-47.[2]

Päätöksestä tiedottaminen

Kainuun pelastuslaitos

Kainuun Ympäristökeskus

Pohjois-Suomen työsuojelupiiri

Sotkamon kunta, kemikaalivalvontaviranomainen

Sotkamon kunta, rakennusvalvontaviranomainen[2]


Talvivaara-kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointi-arviointiohjelma

Asia

Kainuun ELY keskuksen lausuntopyyntö 15.3.2012 (KAIELY/5/07.04/2012)[3]


Viite

Talvivaara-kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointi-arviointiohjelma

Lausunto

Kainuun ELY-keskus on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoa Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Ohjelma on Talvivaara Oy:n suunnitelma ja esitys siitä, miten se aikoo arvioida ympäristö-, ympäristöterveys- ja sosiaaliset vaikutukset yhdistettynä kuvaukseen kohdealueen ympäristön nykytilanteesta ja eri investointivaihtoehtojen vaikutuksista. Arviointiohjelma pohjautuu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2006) 6 §:€ään, jossa edellytetään YVA-menettelyn toteuttaminen, mikäli metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely on kokonaismäärältään yli 550 000 tonnia vuodessa, tai kyseessä on avokaivos, jonka pinta—ala on yli 25 hehtaaria.

Talvivaara Oy suunnittelee jopa kolminkertaistavansa kaivoksen tuotannon, jolloin kaivoksen vuotuinen kokonaislouhinnan määrä olisi 160 miljoonaa tonnia ja nykyisen kaivospiirin pinta-ala (60 km2) laajentuisi 130 km2:iin.

Arviointiohjelmassa tarkastellaan viittä (VE 0+, VE 1A, VB 1B, VE 2A ja VE 2B) laitoksen tuotannon laajennusvaihtoehtoa sekä nollavaihtoehtoa (VE 0). Vaihtoehdoissa 1B ja 2B jalostettaisiin osa (VE IB) tai kaikki (VE 2B) nikke1i- ja kobolttisulfidit metalleiksi. Vaihtoehdossa 2B Talvivaaran alueesta kehittyisi maailmankin mittakaavassa merkittävä metalliteollisuuden keskittymä. Suurimman auman koko tulisi kaivospiirin alueella vaihtoehdoissa 2A ja 2B vuosien myötä olemaan kymmenen neliökilometriä, korkeuden ollessa 60 metriä auman lopulta täyttyessä.

Tutustuttuaan arviointiohjelmaan sekä tehtyään tutustumiskäynnin Talvivaaran kaivokselle sosiaali- ja terveysministeriö lausuu arviointiohjelmasta seuraavaa. [3]

Yleisarvio

Arviointiohjelma koostuu hankkeen nykyisten sekä eri vaihtoehtojen arvioitujen ympäristövaikutusten, luonnonolojen, yhdyskuntarakenteen, elino1osuhteiden sekä luonnonvarojen hyödyntämisen nykytilan kuvaamisesta ja ympäristövaikutusten sekä arviointimenettelyjen kuvauksesta. Lopuksi esitetään ehdotettu tarkkailuohjelma, voimassa olevat luvat sekä tarvittavat uudet luvat ja päätökset.

YVA-ohjelman kuvaileva osio on pääosin hyvin laadittu, ja eri toteuttamisvaihtoehdot on selkeästi kuvattu. Rikkivetykaasuun liittyen ohjelmaa olisi tarpeen tarkentaa. Rikkivedyn aiheuttamia hajuhaittoja on kuvattu luonnonympäristön nykytilaa tai elinolosuhteiden nykytilaa käsittelevissä kappaleissa 3 ja 5. Aikaisemmin tehdyt rikkivetymittaukset sekä kaivospiirin alueelta etta sen ympäris- töstä olisi ollut hyvä julkaista näissä osioissa. Rikkivedyn ympäristön asukkaille aiheuttamat hajuhaitat on rekisteröity passiivisesti saatujen ilmoitusten pohjalta ja niiden maantieteellinen jakauma on vallitsevien tuuliolojen pohjalta odotettu. Haitat on sisällytetty lukuun 3, jossa kuvataan ympÄristövaikutuksia. Vuonna 2010 Talvivaaran ympäristön asukkailla tehdytä vãestökyselystã (luku 5.) selviää, että lähivaikutusalueella 65% kyselyyn osallistuneista (n=69) ja kauempana asuvísta kyselyyn osallistuneista (n=40) asukkaista 45% oli kokenut hajuhaittoja. Melu oli häirinnyt kyselyn mukaan niin ikään 58% lähiympä- ristön asukkaista, mutta kauempana asuvilla prosenttiluku oli enää viisi.

Hajupäivien yleisyydestä tai intensiteetistä saa melko ylimalkaisen kuvan lukuun 3.5.3. passiiviseen tiedonkeruuseen pohjautuvan tiedon perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriölle kerrotun mukaan Talvivaara on aktiivisesti kaynyt mittaamassa lähiympäristön asukkaiden pihoissa rikkivetypitoisuuksia hajuilmoitusten perusteella. Tätä sosiaali- ja terveysministeriö pitää järkevänä tapana edistää riskiviestintäã, mutta tämän käytännön kokemukset olisi myös ollut syytä sisällyttää Elinolosuhteita kuvaavaan lukuun 5.

Prosessien (erityisesti metallien erotuslaitos) vikaantumisen tai niiden ylös- tai alasajon yhteydessä (erityisesti paha putkirikko) mahdollisesti aiheutuvaa suurta rikkivetypäästöä lukuun ottamatta Talvivaaran kaivoksesta aiheutuvat ympä- ristöterveyshaitat ovat todennäköisesti rajalliset, mukaan lukien uraanin erottaminen. Viihtyvyyshaittoja aiheutuu kuitenkin jonkin verran ajoittaisista rikkivety- ja pölypäästöístã. Sivuilla 136 ja 137 kuvataan kattavasti ne lukuisat toimenpiteet, jotka Talvivaarassa on tehty rikkivety ja -pölypäästöjen vähentämiseksi. Sivuilla 155 Elinolot kappaleessa 156 on käsitelty melua. Melumittauksissa ei ole havaittu päivä- tai yöajan ohjearvojen ylityksiä, mutta hyvin matalan taustamelun vuoksi melu aiheuttaa jonkin verran viíhtyvyyshaíttaa lähiympäristössä kuten edellä on jo todettu.[3]

Ympäristöterveysviranomaisten/-asiantuntijoiden käsitykset mukaan YVA-selostukseen

Uusien investointien laajuus, Talvivaaran kaivoksen jo nykyiset mittasuhteet sekä sen nopeaan käynnistämiseen liittyneet erilaiset julkisuudessakin puidut ympäristö- ja työsuojelulliset haitat olisivat edellyttãneet, että YVA-hankkeen ohjausryhmään (s. 165) olisi pitänyt kuulua myös paikalliset ja aluehallinnon ympäristöerveysviranomaiset. Nykyisellään ohjausryhmään kuuluu (Sotkamo ja Kajaani) ympäristöviranomaiset ja Sonkajärven kunta / Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä sekä itse Talvivaaran sekä sen palkkaaman konsultin edustajia, mutta ei ympäristöterveysviranomaisia/-asiantuntijoita. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että jatkossa arviointiselostuksen laadinnassa tulee olla mukana tiiviimmin edellä mainitut ympäristöterveysviranomaiset ja -asiantuntijalaitokset.

Lukuun ottamatta Säteilyturvakeskuksen toimesta kãynnistettyä radiologista perustilaselvitystä ja valvontaohjelmaa ja siitä saatuja kokemuksia, ei YVA-ohjelman laadinnassa ole ilmeisesti hyödynnetty terveyssektorin oaamista tai instituutioita, vaikka konsultti on tukeutunut STM:n oppaaseen (l999: 1) ”Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset” sekä sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (entisen Stakesin) IVA ohjeisiin: ”ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, NA". Nyt lausuttavasta YVA-ohjelmasta on vaikea saada käsitystä siitä, miten terveysvaikutusten arviointi tehdään.

Esimerkiksi hajupäästöjen vaikutuksia elinoloihin ei YVA-ohjelmassa esitetä arvioitavan hajupaneelin tai väestökyselyjen avulla. Suomessa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on kokemusta jãtelaitosten ympäristön asukkaille aiheutuvien hajuhaittojen yleisyyden selvittämisestä. Toisaalta VTT:llä on pitkä kokemus hajupaneeleista, joilla voidaan arvioida systemaattisesti hajuhaittojen yleisyyttä ja niiden intensiteettiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa sen ympäristöterveysosastolla on Minera-hankkeen puitteissa kehitetty kaivosten riskinarvioinnin kokonaismalli.

Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että YVA-selostuksessa raportoitaisiin sekä kaivospiirin ulko- ja sisäpuolella tehdyt rikkivetymittaukset. Selostuksessa olisi myös riskiviestinnällisistä syistä hyvä kuvata kaivosyhtiön toimesta valittömästi ympäristön asukkaiden hajuhaittojen raportoinnin jälkeen näiden kotipihoilla toteutettu mittaus- ja riskiviestintäkäytäntö.

Pölyn leviämisen riskejä arvioidaan 16 velvoitetarkkailupisteen avulla, mikä vaikuttaa perustellulta. Melun vaikutukset arvioidaan mallinnuksen ja mittausten pohjalta.

Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj aikoo rakentaa seitsemän suurta (napakorkeus enintään 120 metriä ja roottorin halkaisija 100-120 metriä) tuulivoimalaa, joiden ympäristövaikutukset on sisällytetty nyt lausuttavaan YVA-ohjelmaan. YVA-ohjelmassa tuulivoimaloiden vaikutuksia lepakoiden ja liito-oravi elinoloihin tutkitaan, mutta ihmisiä ei ole sisällytetty mukaan tarkasteluun. Sosiaali- ja terveysministeriöön on kertynyt ympäri maailmaa paljon tietoa, jonka mukaan tuulivoimalat voivat hiljaisilla alueilla aiheuttaa ongelmia. Erityisolosuhteissa (esim. kesäyönä järven selkien yli helposti kantautuva ääni) voivat tuulivoimalat olla yllättävän häiritseviä ja niitä vastaan on noussut huomattavaa paikallista vastarintaa. Toistaiseksi maakuntakaavaan ei ole tuulivoimaloita sisällytetty. Jo pelkästään kaavan hyväksymistä ajatellen myös tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttamat viihtyvyyshaitat tulee arvioida.

Arviointiohjelmassa on ristiriitaisesti perusteltu tuulivoiman rakentamista Talvivaaran kaivosalueelle. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää, että YVA-selostuksen tulisi realistisesti ja ristiriidattomasti perustella tuulivoimapuiston rakentamistarve ottaen huomioon, että suunnitellulla tuulivoimakapasiteetilla voitaisiin tyydyttää noin yksi prosentti Talvivaaran kaivoksen tarvitsemasta sähköstä 2B-vaihtoehdon investointien myötä.[3]

Rikkivety erityisenä riskiviestinnän haasteena

Kaivoksen alueella on havaittu hyvin suuria rikkivetypitoisuuksia (jopa useita satoja ppm) ja yksi työntekijä on kuollut todennäköisesti hyvin poikkeuksellisesti ulkoilmassa rikkivetymyrkytykseen. Tämä tapahtuma ja rikkivedyn hyvin alhainen havaitsemiskynnys tekevät rikkivedystã paitsi terveydensuojelullisesti, myos riskiviestinnällisesti haasteen.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan on perusteltua, että YVA-selostuksessa myös esitellään tuotannon lisäyksen myötä rikkivedyn tarpeen kolminkertuistaminen ja sen vaikutukset suurimpaan mahdolliseen rikkivetypäästöön (suurin mahdollinen lähdetermi) ja sen mallitettuun leviämiseen ja sen synnyn todennäköisyyteen. Talvivaaran kaivos käyttää hyvin suuren määrän kemikaaleja prosesseissaan ja tämän vuoksi se joutuu tekemään em. lähdetermimallinnuksen osana Suomessa työ- ja eliııkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluvan Seveso-direktiivin toimeenpanoa. Riskiviestinnällisistä syistä olisi tässä kohdin käytävä läpi avoimesti arvioidun lähdetermin ja sen synnyn todennäköisyyden perustelut tarkkaan. Tällainen konservatiivisen suunnitteluperustaisen onnettomuuden lähdetermin kuvailu on ollut rutiinia uusien ydinvoimalaitosten YVA-ohjelmissa ja -selostuksissa viime vuosina.

Sosiaali- ja terveysministeriölle kerrotun mukaan rikkivetyä ei säilötä, vaan sitä tuotetaan Talvivaaran kaivoksen alueella olevassa reaktorissa tarpeita vastaavasti. Tämä luonnollisesti itsessään vähentää mahdollisuutta massiivisiin rikkivetypäästöihin ja tämä tieto olisi saatettava asianosaisten tietoon myös YVA-prosessin yhteydessä.[3]

Työsuojelu

Työsuojelun näkökulmat eivät varsinaisesti kuulu YVA-lain soveltamisen alueelle. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että riskiviestinnän haasteet ja hankkeen suuri koko huomioiden arvioinnissa tulisi erityistä huomiota kiinnittää työskentelyolosuhteiden osalta laitoksen turvallisuuden hallintaan osana toiminnan riskien arviointia. Sosiaali- ja terveysministeriö viittaa tältä osin myös kaivoksella 15.3.2012 sattuneeseen kuolemaan johtaneeseen työtapaturmaan.

Kun on oletettavissa, että kaivoksella tulee työskentelemään usean eri työnantajan työntekijöitä ja mahdollisesti myös ulkomaalaisia työntekijöitä, niin erityistä huomiota tulee YVA-selostuksessa kiinnittää ns. yhteisen työpaikan turvallisuusjärjestelyihin sekä myös siihen, että ulkomaisen työvoiman osalta noudatetaan siihen liittyvää lainsäädäntöä.[3]

Turvallisuuskulttuuuri-käsitteestä

Talvivaaran kaivoksen toiminta tulee olemaan osin ydinenergialain mukaan luvanvaraista suunnitellun uraanin erottamisen vuoksi. Luvan valvontaan liittyy näin sekä säteilylain mukainen valvonta, että ydinenergialain mukainen kotimainen sekä kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n, Euroopan unionin komission (Buratom) ja Säteilyturvakeskuksen ydinsulkusopimukseen perustuva ns. safeguards-valvonta. Ensimmäiseen mainittuun liittyy mm. radiologinen perustilaselvitys, aineiden säteilyominaiuuksien tarkastelu sekä sen arvioiminen, kuinka paljon säteilyaltistus voisi lisääntyä sekä ympäristön asukkailla että työntekijöillä verrattuna tyypilliseen vuosittaiseen sateilyaltistukseen Suomessa. Jälkimmäiseen valvontaan liittyvät mm. tarkat kirjanpitovelvollisuudet ja niiden todentaminen sekä STUKin että kansainvälisten tarkastusten muodossa.

Ydinenergialaissa asetetaan vaatimuksia ydinlaitosten toiminnan organisoimiselle siten, että korkeatasoinen turvallisuuskulttuurí tulee osaksi arkipäivää kaikessa toiminnassa. Talvivaaran kaivos ei ole ydinenergialain määrittelemä ydinaitos. Se joutuu kuitenkin muuttamaan uudessa uraanin erotuslaitoksessa turvallisuuskäytäntöjään verrattuna muuhun toimintaan kaivosalueella. Näin sosiaali- ja terveysministeriö esittää harkittavaksi, että YVA-selostukseen sisällytettäisiin turvallisuuskulttuurikäsite siihen liittyvine näkökulmineen (mm. kehitteillä olevat laatu- ja johtamisjärjestelmät), jotta sekä työ- että terveydensuojelua voidaan kehittää jatkossa hyvään suuntaan koko kaivoksen toimintaa ajatellen.[3]

Kansliapäällikkö Kari Välimäki

Lääkintäneuvos Mikko Paunio

Tiedoksi

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, valtiosihteeri Sinikka Näätsaari, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, valtiosihteeri Vesa Rantahalvari, STM/TSO, STUK, TEM, Kainuun maakunnallinen sosiaali- ja terveyshuolto, ympäristöterveydenhuollon yksikkö, Valvira, THL

Viitteet

  1. 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 1,11 PÄÄTÖS 6.6.2008 30115/36/2008 Talvivaara Projekti Oy Turvallisuusselvitys 25.1.2008
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 Talvivaara Projekti Oy hakemus 24.1.2008 PÄÄTÖS 1 (6) 5.5.2008 30114/36/2008
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 Kainuun ELY keskuksen lausuntopyyntö 15.3.2012 (KAIELY/5/07.04/2012)