Keskustelu:Avoin tilastoanalyysi
Yksilöitävien tietojen käyttö
Eriävät mielipiteet
Eriävä mielipide Tilastolain uudistamista valmistelevan työryhmän esitykseen
Tilastokeskuksen, Tullihallituksen ja Tiken, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen edustajina jätämme eriävän mielipiteen tilastolain uudistamista valmistelleen työryhmän loppuraporttiin esitettyjen tilastolain 13 § 3 momentin perustelujen ja lain taannehtivan soveltamisen osalta. Tilastoviranomaisten kannalta näillä asioilla on erittäin suuri merkitys, sillä tilastolain ensisijainen tarkoitus on turvata tilastojen tuottamisen edellytykset. Yhteiskunnassa vallitseva luottamus tilastoviranomaisia kohtaan on ehdoton edellytys kerättäessä tietoja tilastotarkoituksiin.
Työryhmän esityksen mukaan lakiesityksen yhtenä tarkoituksena on edistää ja tehdä entistä paremmin mahdolliseksi tilastotarkoituksiin kerättyjen, salassa pidettävien tietojen käyttäminen tutkimustarkoituksiin. Lakiesityksessä on myös tarkoitus saattaa kansallinen tilastolaki yhteensopivaksi EU:n tilastoasetuksen (EY) N:o 223/2009 kanssa. Lakiesityksen 13 § 3 momentin perusteluissa näitä pyrkimyksiä on kuitenkin toteutettu liian pitkälle menevästi. Tilastoviranomaiselle kuuluvaa harkintavaltaa on rajoitettu olennaisesti, eikä ole riittävästi otettu huomioon EU:n tilastoasetuksen soveltamisalan rajoituksia. Perustelut tulisi tältä osin kirjoittaa niin, että ne mahdollistavat tilastoviranomaiselle kuuluvan tapauskohtaisen kokonaisharkinnan - erityisesti annettaessa käyttöoikeus sellaisiin tietoihin, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti. Lakiesityksen perusteluissa tulisi mainita myös lain taannehtivaa soveltamista koskevat rajoitukset.
1) Suora ja välillinen tunnistaminen
Lakiesityksen 13 § 3 momentin perusteluissa viitataan tilastoyksikön käsitteen ja suoran tunnistamisen osalta EU:n tilastoasetuksen määritelmiin. Tilastoyksiköitä ja suoran tunnistamisen mahdollistavia tietoja ei kuitenkaan voida tyhjentävästi luetella. EU:n tilastoasetuksen tilastoyksikön ja suoran tunnistamisen määritelmät ovat EU: n tilastoasetuksen soveltamisalasta johtuen kansallisen tilastolain kannalta liian kapea-alaisia. Monet muutkin tiedot, kuten tarkat ominaisuustiedot ja tarkat aluetiedot, ovat suoraan tunnistamiseen rinnastuvia varman tunnistamisen välineitä.
Lakiesityksen 13 § 2 momentin 1-kohdan mukaan tilastoviranomainen voi luovuttaa tilastotarkoituksiin keräämiään salassa pidettäviä tietoja tieteellistä tutkimusta ja yhteiskuntaoloja koskevaa tilastollista selvitystä varten. Esityksen uuden 13 § 3 momentin mukaan tilastoviranomainen ei saa luovuttaa 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sellaisia tilastoyksikön tunnistetietoja, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa suoraan. Tilastoviranomainen voi kuitenkin edellä tarkoitetuissa tilanteissa antaa käyttöoikeuden sellaisiin salassa pidettäviin tietoihin, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti. Lakiesityksen 13 § 3 momentin tarkoituksena on helpottaa tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen saattamista tutkimuskäyttöön niin, ettei täydellistä yksikkötason aineiston anonymisointia aina edellytettäisi.
Muutosehdotusta on perusteltu EU:n tilastoasetuksella (EY) N:o 223/2009. Tämän asetuksen soveltamisala kattaa kuitenkin vain ns. Euroopan tilastojärjestelmän piiriin kuuluvat tilastot, joilla tarkoitetaan yhteisön toimien toteuttamiseen tarvittavia tilastoja. Myös EU:n tilastoasetuksen 3 artiklan määritelmät on rajattu vain tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tilastoihin. Tilastoviranomaisten tilastotarkoituksiin keräämät tiedot ja tuottamat tilastot ovat kuitenkin huomattavasti laajempialaisia kuin EU:n tilastoasetuksen kattamat tiedot.
Lakiesityksen perusteluihin on sisällytetty tilastoyksikön määritelmä, jolla on merkitystä suoraa ja välillistä tunnistamista määriteltäessä. Perusteluissa viitataan tilastoyksikön määrittelyssä EU:n tilastoasetuksen määritelmään (luonnollinen henkilö, kotitalous, talouden toimija ja muu yritys, johon tiedot viittaavat), jota on esityksen perusteluissa laajennettu tapahtumilla, kuten rikos tai liikenneonnettomuus. Tilastoyksikön yleinen määritelmä on kuitenkin vakiintuneesti oleellisesti laajempi: “Tilastoyksikkö on se tilastollinen perusyksikkö, jota tilastointi koskee, esim. Suomen kansalainen, kotitalous tai kunta, mutta se voi olla myös tapahtuma, kuten rikos tai liikenneonnettomuus.” YK:n (UNECE) määritelmän mukaan myös esim. maantieteelliset alueet ovat tilastoyksiköitä:
Statistical units are entities, respondents to a survey or things used for purposes of calculation or measurement. Statistical units are units of observation for which data are collected or derived. They include, among others, businesses, government institutions, individual organisations, institutions, persons, groups, geographical areas and events.
Myös suoran ja välillisen tunnistamisen määritelmät nojaavat esityksen perusteluissa EU:n tilastoasetukseen. Suora tunnistaminen on rajattu tarkoittamaan tässä asetuksessa mainittuja tietoja (nimi, osoite tai julkisesti saatavilla oleva tunnistusnumero). Kuten tilastoyksikköä määriteltäessä, tässäkään yhteydessä ei ole otettu huomioon, että suora tunnistaminen on EU:n tilastoasetuksessa ollut tarkoituksenmukaista rajata mainittuihin tietoihin, koska säädös koskee vain Euroopan tilastojärjestelmää nykymuodossaan. Tilastolaissa mahdollisuus luovuttaa tietoja tutkimuskäyttöön koskee kuitenkin kaikkia tilastotarkoituksiin kerättyjä tietoja eli huomattavasti laajempaa tilastojen ja tietojen joukkoa. Tässä viitekehyksessä suoran tunnistamisen mahdollisuudet ovat luonnollisesti paljon laajemmat kuin EU:n tilastoasetuksen yhteydessä.
Esim. väestötietojärjestelmässä käytössä oleva kotipaikkatunnus (yksilöi asunnon huoneiston tarkkuudella) ja myös henkilön asuinpaikan taikka yrityksen sijaintipaikan koordinaatit voivat olla osoitetietoon rinnastuvia suoran tunnistamisen mahdollistavia tietoja. Samoin monet muut tiedot, kuten tarkat ominaisuustiedot (mm. ammatti- tai koulutustieto), tarkat aluetiedot, jollaisia ovat esim. tarkat karttaruuduittaiset sijaintitiedot, voivat olla edellä tarkoitetussa mielessä suoraan tunnistamiseen vertautuvia välineitä. Tällöin tunnistaminen rinnastuu käsitteellisesti varmaan tunnistamiseen, jolloin tutkimuskäyttöön tarkoitetussa aineistossa on vain yksi tiettyä ominaisuutta edustava tapaus, joka on vaivatta yksilöitävissä.
Tilastoyksikön määritelmä sekä suoran ja välillisen tunnistamisen määrittely on laki- esityksen perusteluissa tehty liian kapea-alaisesti viitaten lähes yksinomaan EU:n tilastoasetuksen määritelmiin. Tässä asetuksessa käytetyt tilastoyksikön ja suoran tunnistamisen määritelmät eivät siten kansallisen tilastolain kannalta ole kattavia.
2) Kokonaisharkinta
Lakiesityksen 13 § 3 momentin perusteluissa tilastoviranomaisen harkintavaltaa on rajoitettu liikaa ottaen huomioon, että tilastoviranomaisen tulee huolehtia tilastotarkoituksiin kerättyjen tietojen osalta tietosuojasta ja salassapidosta. Yksittäisen tutkimuksen tekemistä varten tulee luovuttaa vain ne yksikkötason tiedot, jotka ovat perusteltuja ja välttämättömiä tutkimuksen tekemiseksi. Tilastoviranomaisen tulee tapauksittain tehtävän kokonaisarvion perusteella voida harkita, missä laajuudessa ja millä tarkkuudella yksikkötason tutkimusaineisto on perustellusti tarpeen, ja missä määrin on välttämätöntä ja mahdollista antaa käyttöoikeus sellaisiin salassa pidettäviin tietoihin, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti.
Nyt kirjoitetussa muodossa lakiesitykseen kirjatut perustelut eivät jätä tilastoviranomaisille riittävää mahdollisuutta kokonaisharkintaan ja huolehtia laissa edellytetystä henkilöitä koskevasta tietosuojasta ja yritystietojen salassapidosta. Esityksen perusteluissa tulisi selkeästi tuoda esiin, että tällainen viranomaisen harkinta on lain soveltamisen ja tulkinnan kannalta välttämätöntä. Tilastoviranomaisille asialla on erittäin suuri merkitys, sillä tilastolain ensisijainen tarkoitus on turvata tilastojen tuottamisen edellytykset. Tietojen kerääminen tilastotarkoituksiin perustuu siihen, että yhteiskunnassa vallitsee luottamus tilastoviranomaisia kohtaan eikä synny pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö tilastoviranomaiset huolehtisi asianmukaisesti tietosuojasta ja tilastosalaisuuden säilymisestä.
Annettaessa käyttöoikeus välillisesti tunnistettavissa olevien tietojen tutkimuskäyttöön on säännöstä yksittäistapaukseen sovellettaessa otettava huomioon, että suorien tunnistetietojen ohella muutkin tiedot voivat johtaa esim. henkilön tai yrityksen tarkkaan yksilöimiseen. Välillinen tunnistaminen voi tapauksesta riippuen olla huomattavan helppoa. Säännöksen soveltamisen tuleekin perustua tapauksittaiseen kokonaisarvioon. Yksittäisen tutkimuksen tekemistä varten tulee luovuttaa vain ne tiedot, jotka tutkimuksen tekemiseksi ovat perusteltuja ja välttämättömiä (ns. need to know -periaate). Tämä periaate on ilmaistu myös henkilötietolaissa.
Tutkimusaineiston laajuus ja yksittäisten tietojen tarkkuus on perusteltava tarkkaan käyttölupahakemuksessa. Aineistoa voidaan sitten tapauskohtaisen harkinnan perusteella rajoittaa esim. luokittelemalla tai karkeistamalla sitä taikka antamalla käyttöön kokonaisaineiston sijaan vain rajoitettu otos. Tilastoviranomaisen harkinnan mahdollisuuden tulee tällaisessa yhteydessä ulottua myös edellä mainittuihin välillisen mutta varman tunnistamisen mahdollistaviin ominaisuuksiin kuten aineiston aluetiedon tarkkuus, erityinen ammatti, harvinainen sairaus jne. harkinnan piiriin kuuluvat myös mahdolliset tutkimuseettiset kysymykset.
Tilastokeskuksen tutkimuskäyttöön luovuttamat anonymisoidut henkilöpohjaiset tutkimusaineistot ovat olleet luonteeltaan erittäin laajoja, yksityiskohtaisia ja arkaluonteisia tietoja sisältäviä. Tällaisista aineistoista yksittäisen henkilön epäsuora tunnistaminen voi olla hyvin helppoa. Myös yrityksiä ja toimipaikkoja koskevat aineistot muuttuvat usein helposti tunnistettaviksi sisältämiensä tietojen ja harvojen tapausten vuoksi. Lisäksi ammatinharjoittajiin tulee soveltaa henkilötietolain mukaista tiedonluovutusta, mikä tulee huomioida yritystietojen käsittelyssä usealla eri toimialueella.
Kun tilastotarkoituksiin kerättyjä tietoja voidaan luovuttaa tutkimuskäyttöön siten, että välillinen tunnistaminen on mahdollista, tilastoviranomaisen tulee voida huolehtia siitä, että tietojen käyttö tapahtuu niin, että välillinen tunnistaminen ei ole tarpeettoman helppoa ja että tietojen tutkimuskäyttö tapahtuu teknisesti turvallisella ja tietosuojasta huolehtimisen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyttöoikeuden toteuttamiseen tulee myös liittyä riittävä ja asianmukainen valvonta, koska tilastolain säännösten vastainen käyttö ja käyttöön liittyvien lupaehtojen rikkominen on lakiesityksessä sanktioitu.
Merkittävä osa yrityksiä koskevista tilastoaineistoista, joita lakiesityksen perusteella luovutettaisiin välillisesti tunnistettavassa muodossa, sisältää yritysten viranomaisille antamia liikesalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Käytännössä yritysaineistoja tutkimus- käyttöön luovutettaessa olisi kyseessä salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Liikesalaisuuksien turvaaminen edellyttää tutkimuskäyttöön tietoja luovuttavalta viranomaiselta samanlaista harkintavaltaaja tietosuojakäytäntöjä kuin kyseisiä tietoja muuhun viranomaistoimintaan käytettäessä. Esimerkiksi tullihallinnon toiminnassa liikesalaisuuksien suoja on toteutettu rajaamalla käyttöoikeudet ja aineiston tekniset käyttömahdollisuudet vain niille virkailijoille, joiden tehtäviin kyseisten aineistojen käsittely kuuluu, Samoin tullihallinnon virkailijoista ja niistä ulkoisten it-palvelutuottajien henkilöistä, joilla on pääsy tullihallinnon tietoaineistoihin, tehdään erillinen turvallisuusselvitys.
Kun lakiesityksessä kaikki liikesalaisuuksien suojaan liittyvät käytänteet on jätetty luovutuspäätöksiä tekevien viranomaisten harkintaan, on ensiarvoisen tärkeää että tämä harkintavalta on riittävä. Liikesalaisuuksien mahdollisen paljastumisen haittariskiä voitaisiin myös olennaisesti vähentää toteamalla lakiesityksessä, että vain riittävän vanhoja yritysaineistoja luovutettaisiin tutkimuskäyttöön välillisesti tunnistettavassa muodossa.
3) Lain taannehtivuus
Lakiesityksen 28 §:n voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä ei ole otettu huomioon lain takautuvaan soveltamiseen liittyviä rajoituksia. Lakiesityksen 13 § 3 momentilla ei ole taannehtivaa vaikutusta mm. sellaisiin tilastotarkoituksiin kerättyihin henkilöitä, asuntokuntia tai kotitalouksia koskeviin yksikkötason aineistoihin, joiden osalta tiedonkeruun yhteydessä ei ole mainittu käyttötarkoituksena tutkimuskäyttöä tai joissa tiedot on kerätty kertoen tiedonantajille, ettei yksittäistä tiedonantajaa voida tunnistaa. Voimassa olevan tilastolain 9 §:n mukaan tilastoviranomainen on velvollinen informoimaan tiedonantajja mm. tietojen käyttötarkoituksesta. Suorassa henkilötiedonkeruussa eli haastattelututkimuksissa ei ole tiedonantovelvoitetta ja haastateltaville on henkilötietolain mukaisesti kerrottu tietojen käyttötarkoitukset ja tietojen luovuttamisen osalta kerrottu, ettei niitä luovuteta siten, että yksittäinen vastaaja olisi tunnistettavissa. Mikäli tiedot on kerätty tilastotarkoituksiin erityislain nojalla, uudella tilastolailla ei ole taannehtivaa vaikutusta, vaan erillislain määräykset ovat ensisijaisia.
Lisäksi tilastoviranomaisilla on paljon epäsuoraa tiedonkeruuta, joka ei perustu tiedonantovelvollisuuteen vaan sopimuksiin. Sopimuksissa on sovittu tietojen käytöstä. Tilastokeskus saa esimerkiksi sopimuspohjaisesti Elinkeinoelämän keskus liitolta yritysten palkka-aineistoja, jotka se muutoin joutuisi keräämään suoraan yrityksiltä. On myös huomioitava, että osassa tilastointia koskevaa lainsäädäntöä tietojen käyttö- oikeus on rajattu vain tilastointitarkoitukseen (esim. Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus (EY) N:o 177/2008, tilastointiin tarkoitettujen yritysrekisterien laatimista koskevan yhteisen kehyksen vahvistamisesta).
Erityisesti harkittaessa käyttöoikeuden antamista välillisesti tunnistettaviin tietoihin tulee ottaa huomioon, että tiedonkeruun yhteydessä tiedonantajalle annettu informaatio kerättävien tietojen käyttötarkoituksesta, tietosuojasta ja salassapidosta sekä aineistoon mahdollisesti yhdisteltävistä muista tiedoista on sitova tilastolain uudistamisesta riippumatta. Lakia ei voida soveltaa taannehtivasti suostumuksen perusteella annettuihin tietoihin.
Tilastoeettisiin periaatteisiin kuuluu perehtyneenä annetun suostumuksen (informed consent) periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun tiedot kerätään suoraan tiedonantajilta vapaaehtoisuuteen perustuen, tietojen antamisen tulee perustua tietoiseen ja yksilöityyn suostumukseen. Tähän suostumukseen perustuu tietojen tutkimuskäytön oikeutus. Esim. tiedot, jotka on kerätty luvaten vastaajille, että henkilöt eivät ole muodostettavasta aineistosta (välillisestikään) tunnistettavissa, eivät ilman vastaajilta hankittua uutta suostumusta siirry välillisen tunnistamisen sisältävän Tutkimuskäytön mahdollistavan uuden lain piiriin. Sama rajoitus voi liittyä yrityksiltä kerättyihin tietoihin. Olisi myös selvitettävä, missä määrin tilastotarkoituksiin hankittujen, sopimusperusteisten aineistojen tietoihin liittyy tällaisia (välillisen tunnistamisen mahdollisuuden sisältävää) tutkimuskäyttöä kuvatulla tavalla rajaavia seikkoja.
Helsinki 30. joulukuuta 2011
Tilastojohtaja Jari Tarkoma, Tilastokeskus
Tilastojohtaja Timo Koskimäki, Tullihallitus
Johtaja Johanna Laiho-Kauranne, Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK
Työmarkkinat Seppo Saukkonen 31.12.2011
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITON EDUSTAJAN ERIÄVÄ MIELIPIDE TILASTOLAIN UUDISTAMISTA VALMISTELEVAN TYÖRYHMÄN ESITYKSEEN
Elinkeinoelämän keskusliiton edustajana jätän eriävän mielipiteen tilastolain uudistamista valmistelleen työryhmän esitykseen koskien sen taannehtivaa soveltamista ja tilastolain 13 § 3 momentin perusteluja.
1. Lain taannehtiva soveltaminen
Työryhmän lakiesityksen 28 §:n voimaantulo- ja siirtymäsäännöksissä tulisi mielestäni ottaa huomioon lain takautuvaan soveltamiseen liittyvät rajoitukset.
Lakiesityksen 13 § 3 momentin mukaan tilastoviranomainen voi antaa käyttöoikeuden sellaisiin salassa pidettäviin tietoihin, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti.
Tätä momenttia ei mielestäni voida taannehtivasti soveltaa sellaisiin tietoihin, jotka on kerätty kertoen tiedonantajille, ettei yksittäistä tiedonantajaa tai tiedon kohdetta voida tunnistaa ja joiden osalta tiedonantajalle ei ole tiedonkeruun yhteydessä kerrottu, että niiden käyttötarkoituksena on myös tutkimuskäyttö.
Voimassa olevan tilastolain 9 §:n mukaan tilastoviranomainen on velvollinen informoimaan tiedonantajia muun muassa tietojen käyttötarkoituksesta, tiedonantovelvollisuudesta perusteluineen ja tietojen suojaamisjärjestelyistä. Tätä lainkohtaa työryhmä ei esitä muutettavaksi.
Tiedonantovelvollisuuteen perustuvan tiedonkeruun lisäksi tilastoviranomaisilla on myös sopimuksiin perustuvaa tiedonkeruuta, jolloin sopimuksissa on sovittu tietojen käytöstä. Näin on asian laita Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n palkka-aineistoissa, jotka EK kerää yrityksiltä ja luovuttaa Tilastokeskukselle osapuolten keskinäisen sopimuksen perusteella. Elinkeinoelämän keskusliitto pitää keräämiensä palkka-aineistojen tietosuojaa erittäin tärkeänä, jotta tiedonantajien ja henkilöiden, joiden palkka- ja henkilötietoja aineistot sisältävät, luottamus tietojen käyttöön ja luottamuksellisuuteen säilyy.
Kun tilastoviranomainen harkitsee käyttöoikeuden antamista välillisesti tunnistettaviin tietoihin, sitovat tilastoviranomaista edelleen nykyisen tilastolain 9 §:n velvoitteet, Lakia ei näin ollen voida mielestäni soveltaa taannehtivasti suostumuksen perusteella annettuihin tietoihin.
2. Tilastolain 13§ 3 momentti ja sen perustelut tllastoviranomaisten harkinnasta tietoja luovutettaessa
Työryhmän lakiesityksen 13 § 3 momentissa tai sen perusteluissa tulisi mielestäni antaa tilastoviranomaisille mahdollisuus kokonaisharkintaan, kun kysymys on käyttöoikeuden antamisesta sellaisiin salassa pidettäviin tietoihin, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti.
Tietojen kerääminen tilastotarkoituksiin perustuu siihen, että yhteiskunnassa vallitsee luottamus tilastoviranomaisiin ja siihen, että tilastoviranomaiset huolehtivat asianmukaisesti tietosuojasta ja tilastosalaisuuden säilymisestä. Merkittävä osa yritysten viranomaisille antamista ja yrityksiä koskevista tilastoaineistoista sisältää liikesalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Näitä salassa pidettäviä tietoja voitaisiin lakiesityksen perusteella luovuttaa välillisesti tunnistettavassa muodossa tieteellistä tutkimusta ja yhteiskuntaoloja koskevaa tilastollista selvitystä varten.
Yrityksiä koskevien viranomaistietojen salassa pidosta on säädetty kutakin viranomaista koskevassa lainsäädännössä. Liikesalaisuuksien turvaaminen edellyttää tutkimuskäyttöön tietoja luovuttavalta viranomaiselta samanlaista mahdollisuutta harkintaan kuin kyseisiä tietoja varsinaiseen viranomaistoimintaan käytettäessä. Tietoja luovuttavalla viranomaisella on myös oltava valtuudet edellyttää tietoja tutkimustarkoituksiin käytettäessä samanlaisia tietosuojamenettelyjä kuin viranomaistoiminnassa. Tilastolaissa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota liikesalaisuuden suojaan.
Esimerkiksi tullihallinnon toiminnassa liikesalaisuuksien suoja on toteutettu rajaamalla käyttöoikeudet ja aineiston tekniset käyttömahdollisuudet vain niille virkailoille, joiden tehtäviin kyseisten aineistojen käsittely kuuluu. Samoin tullihallinnon virkailijoista ja niistä ulkoisten it-palvelutuottajien henkilöistä, joilla on pääsy tullihallinnon tietoaineistoihin, tehdään erillinen turvallisuusselvitys.
Lakiesityksessä tai sen perusteluissa ei ole kuvattu yksityiskohtaisesti salassa pidettävien tietojen luovuttamisen eikä välillisen tunnistamisen edellytyksiä. Näin ollen esimerkiksi liikesalaisuuksien suojaan liittyvät käytänteet on jätetty luovutuspäätöksiä tekevien viranomaisten harkintaan. Lain käytännön soveltamisen kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että viranomaisten harkintamahdollisuudet tietoja luovutettaessa ovat riittävät. Tämä on tarpeellista etenkin yrityksiä koskevissa tietoaineistoissa, koska yritysten liikesalaisuuksia koskevien tietojen osalta ei olemassa henkilötietolakia vastaavaa lakia. Henkilötietolain määräyksiä tulee soveltaa myös epäsuorasti tunnistettavien henkilötietoaineistojen luovutuksessa, mutta yritysten liikesalaisuuksia koskien vastaavaa säädöstä ei ole olemassa. Sen sijaan yritysten liikesalaisuuksia koskevat salassapito- ja tietojen luovutussäädökset sisältyvät eri viranomaisia koskeviin erityislakeihin.
Näin ollen tietoja luovuttavien viranomaisten tulisi mielestäni voida kokonaisarvion perusteella harkita, missä laajuudessa ja millä tarkkuudella ne luovuttavat sellaisia yksikkötason tutkimusaineistoja ja tietoja, joiden perusteella tilastoyksikkö voidaan tunnistaa välillisesti.
Helsingissä, 31 päivänä joulukuuta 2011
Seppo Saukkonen
