Keskustelu:Arvostusteoria

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arvostusmittari käyttöön rahan rinnalle

Kirjoitus on lähetetty Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 30.9.2015.

Juha Sipilää on moitittu liiasta säästämisestä ja synkistelystä, kun kansakunta kaipaa innoitusta, aktivointia ja tulevaisuudenuskoa. Hallituksen mukaan rahaelvytys on siihen liian tehotonta. Mutta keinoja on muitakin, kuten mittari arvostukselle.

Nykyinen työttömyys ei johdu siitä, että mielekäs ja tärkeä tekeminen olisi loppumassa. Myöskään raha ei lopu. Ongelmana on, että automatisaatio, globalisaatio ja muut megatrendit heikentävät talousjärjestelmän kykyä ohjata rahaa tärkeitä asioita tekeville ihmisille, koska heidän työllään ei ole markkina-arvoa. Lapselle lukeminen, juopon naapurin tukeminen ja datan avaaminen ovat tärkeitä asioita, joilla ei pysty tekemään tiliä mutta jotka ruohonjuuritasolla edistävät perusopetusta, sosiaalihuoltoa ja tutkimusta.

Harvat meistä suuntaavat pääasiallisen tarmonsa tällaisiin markkinoiden silmissä arvottomiin asioihin vain siksi, että tiedämme ne tärkeiksi. Paljon useampi tekisi niin, jos olisi jokin konkreettinen, julkinen mittari, jolla näitä hyviä tekoja mitattaisiin ja niihin kannustettaisiin. Kutsutaan tätä mittayksikköä vaikka onoriksi. Arvostusteoria tutkii, millaisten sääntöjen ja käytäntöjen avulla onoreita pitäisi ihmisille jakaa ja millaisia teoista.

Hyviä tekoja lisäisi jo se, että asiaan kiinnitetään huomiota ja ihmiset alkavat tarkastella ympäristöään uusin silmin. Julkinen kiitos ja arvostus myös motivoi useimpia. Mutta paras hyöty saataisiin, jos ansaitsemiaan onoreita voisi muuttaa jonkinlaisella vaihtosuhteella rahaksi. Ihminen voisi keskittyä hyviin tekoihin jopa täysipäiväisesti ja saada siitä kohtuullisen elannon.

Juhana Vartiainen todisteli (Suomen Kuvalehti 25.9.), että perustulo tulisi aivan liian kalliiksi, jos se maksettaisiin kaikille. Arvostus voisi olla yksi keino avata perustuloa niille, jotka sitä ansaitsevat.

Onorien käyttöönotto vaatii vähän filosofista pohdintaa, jonkin verran valtion rahoitusta ja paljon ketteriä kokeiluja, kehittämistä ja osallistumista. Mutta tällaista toimintaahan hallitus sanoo tukevansa, joten aika on otollinen.

Onorit parantaisivat kansakunnan henkistä tilaa ja toimintaa. Olisipa niistä ehkä vientituotteeksikin, vaikka varmaan saisimme maailmalta enemmän arvostusta jakamalla innovaation kaikille ilmaiseksi.

Jouni Tuomisto
johtava tutkija
Kuopio


Jakamistalous on muutakin kuin riistoa

Teksti on lähetetty Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Teija Sutiselle 8.1.2015 vastineeksi kirjoituksesta "Vakituinen työsuhde on niin mennyttä maailmaa" (HS 8.1.2015 A5).

Hei Teija!

Kiitos provosoivasta kirjoituksesta pääkirjoitussivulla tänään. Huoli toimittajien - ja muidenkin tietotyöläisten - työpaikoista on aiheellinen nykyään, kun esimerkiksi uutiset leviävät entistä laajemmalle entistä vähemmällä ihmistyöllä. Myös Uber-taksipalvelu varmaan muuttaa taksikuskien työedellytyksiä siellä missä se pääsee juurtumaan.

Mutta minusta pitää puhua myös jakamistalouden eduista. Uber on menestyksekäs konsepti siksi, että se käyttää resursseja tehokkaamin kuin taksijärjestelmä eli he hyödyntää autojen ja ihmisten joutoaikaa järkevämmin kuin taksit ja pienemmin marginaalikustannuksin. Siksi liikenteessä jakamistalouden edistyminen on ihmiskunnan etu. Siinä on kuitenkin myös ongelmansa, joista yhtä käsittelen kirjoituksessani (HS Mielipide 22.11.2014 http://fi.opasnet.org/fi/Keskustelu:Yhdistelmäliikenne ).

Omalla alallani tutkimuksessa jakamistalous etenee siten, että tieteelliset lehdet muuttuvat open access -tyyppisiksi eli tieto jaetaan lukijoille ilmaiseksi ja rahat peritään tutkimuksen kirjoittajalta. Uskoakseni ennemmin tai myöhemmin tämäkin bisneslogiikka murtuu, ja tutkijat julkaisevat tutkimuksensa ilmaiseksi ilman välikäsiä, ja tieteellisten lehtien työntekijät joutuvat kilometritehtaalle. Tämäkin on ihmiskunnan etu, koska nykyään tutkimustiedon julkaistuvuus ja saavutettavuus ovat kuitenkin heikkoja niiden potentiaaliin nähden.

Oma pohdintani onkin päätynyt siihen, että jakamistalous on hyvä ja tärkeä suuntaus ja sitä pitää edistää. Mutta siihen liittyy myös esille nostamiasi ongelmia. Ne pitää ratkaista sen sijaan että niiden takia hidastettaisiin kokonaishyödyllistä kehitystä. Tarvitaan lainsäädäntöä, joka varmistaa jakamistaloudessa työskentelevien oikeuksia. Jos työn luonne muuttuu niin, etteivät kokopäivätyön sääntelyyn kehitetyt sopimukset auta, pitää kehittää uudenlaisia sopimuksia ja normeja.

Erityisenä ongelmana jakamistaloudessa pidän sitä, että iso osa työstä tuottaa sellaista tietoa tai muuta informaatiohyvää, josta ei ole mahdollista saada korvausta perinteisen rahatalouden säännöillä. Nehän yleensä perustuvat siihen, että hyödykkeestä on puutetta, jonka turvin myyjä voi vaatia maksun. Jos tieto on rajattomasti kaikkien saatavilla, kuka maksaisi? Ratkaisuna tähän olen miettinyt rahan rinnalle jotain toista palkitsemisjärjestelmää, jonka lienee järkevää perustua arvostuksen mittaamiseen. Katso http://fi.opasnet.org/fi/Arvostusteoria ja sivulla olevat muut linkit.

Sanoisin, että tämänhetkiset pohdintamme tästä aiheesta ovat varsin alkeellisia, ja alamme vasta vähitellen ymmärtää mistä edes olemme puhumassa. Kestävien ratkaisujen löytymiseen menee varmasti vuosikausia. Mutta juuri siksi meidän on juuri nyt pidettävä silmämme ja mielemme avoimena ja koetettava tähytä tulevaisuuteen. Sitähän on sekä toimittajan että tutkijan työ.

Jouni