Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämän sivun teksti on otettu raportista Kauppila, T. (toim.) 2015. Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 141 sivua, 26 kuvaa ja 7 taulukkoa.

Päivi Kauppila (GTK), Hannu Komulainen (THL) ja Tapani Kauppinen (THL), Hannu Törmä (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti), Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto, (FIANT Consulting Oy)

Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset voivat olla välillisiä tai välittömiä. Vaikutusten laatu ja laajuus riippuvat toiminnan vaiheesta, ympäristöstä sekä louhittavasta malmityypistä ja -esiintymän koosta. Esiintymän ominaisuudet vaikuttavat toiminnan laajuuteen sekä käytettyihin louhinta- ja rikastusmenetelmiin. Eri kaivosten ympäristövaikutukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi sulfidimalmikaivoksilla kaivannaisjätteiden varastointi on yksi suurimpia ympäristöhaasteita sulfidimineraalien hapettumisessa muodostuvien happamien, metallipitoisten valumavesien vuoksi. Sen sijaan teollisuusmineraali- ja kalkkikivikaivoksilla kaivannaisjätteiden ympäristövaikutukset painottuvat usein pölyämiseen tai maisemallisiin haittohin. Tämän vuoksi vaikutukset ja niiden estämiseksi tai vähentämiseksi tarvittavat toimenpiteet tulee arvioida aina tapauskohtaisesesti.

Mikä on ympäristövaikutus?

  • Välitön tai välillinen vaikutus
  • ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen
  • maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin sekä niiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen
  • yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön
  • luonnonvarojen hyödyntämiseen

Vaikutukset luonnonympäristöön

Kaivostoiminta voi aiheuttaa vaikutuksia maaperään, vesiin, ilman laatuun, eliöihin, luonnon monimuotoisuuteen sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen. Vaikutuksen laatu ja laajuus riippuvat mm. kaivoshankkeen toimintavaiheesta. Alla olevissa kappaleissa on kuvattu kaivoshankkeen eri elinkaareen vaiheisiin liittyviä vaikutuksia luonnonympäristöön. Tekstit pohjautuvat kirjoittajan TEM:n oppaaseen (Jantunen & Kauppila (toim.) 2015) laatimaan tekstiin.

Malminetsintä

Malminetsinnän vaikutukset luonnonympäristöön ovat yleensä melko vähäisiä, ja osa vaurioista palautuu itsestään. Vaikutusten suuruus ja luonne riippuvat malminetsintävaiheesta ja siinä tehtävistä tutkimuksista. Alkuvaiheen malminetsinnästä voi aiheutua esimerkiksi melua lentomittauksista sekä vaikutuksia pintakasvillisuuteen ja muuhun eliöstöön näytteenotosta, mittauslinjoista ja maastossa jalkaisin tai moottoriajoneuvoilla liikkumisesta. Näytteenottopaikkojen ja ajourien osuminen suojeltavien luontotyyppi- tai lajiesiintymien kohdalle voi aiheuttaa vahinkoa.

Malminetsinnästä voi aiheutua negatiivisia vaikutuksia, kuten pintavesien samentumista, muutoksia elinympäristöille tai laji- ja luontotyyppiesiintymien tuhoutumista myös myöhemmässä vaiheessa, jos malminetsintä etenee tutkimuskaivantoihin, kallioperäkairauksiin tai koelouhintaan. Kairaukset aiheuttavat paikallisesti melua ja tärinävaikutuksia. Koelouhintatutkimuksissa puiden ja pensaiden kaataminen sekä maa- ja kallioperän paljastuminen muuttavat tutkimusalueen maisemaa, voivat alentaa koelouhoksen ympäristössä pohjaveden pintaa ja aiheuttaa muutoksia lähiympäristön vesitalouteen sekä pienilmastoon. Lisäksi ne voivat vaurioittaa suojeltavien luontotyyppien toiminnallisia prosesseja ja lajien elinympäristöjä. Näiden vaurioiden palautumisessa voi olla viivettä. Koelouhinta aiheuttaa myös melua sekä päästöjä vesiin ja ilmaan. Lisäksi louhinnassa muodostuu vähäisiä määriä maa- ja kiviainesjätteitä, jotka voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa (Kauppila et al. (toim.) 2011). Alueen nykytilan selvityksiin kannattaa ryhtyä aikaisessa vaiheessa, ennen kuin ympäristöä muuttavia toimia aloitetaan (ks. Nykytilaselvitykset). Selvityksiä voidaan hyödyntää myöhemmin alkavassa YVA-menettelyssä.

Kaivoksen rakentamisvaihe

Kaivosalueen maiseman muutos.png

Rakentamistoiminta (malmin käsittelyyn liittyvät rakenteet, huolto- ja toimistorakennukset, kaivannaisjätteiden läjitysalueet), lisääntyvä liikenne, louhinnan aloittaminen (kasvipeitteen ja pintamaan poistot, tarve- ja sivukiven louhinta, kaivoksen vinotunnelien ja perien rakentaminen), vesienohjausjärjestelyt sekä liikenne- ja sähkölinjojen rakentaminen aiheuttavat kaivoksen perustamisvaiheessa vaikutuksia luonnonympäristöön. Vaikutuksia voi aiheutua mm. maisemaan, topografiaan, maankäyttöön, luonnon monimuotoisuuteen, eliöiden elinympäristöihin ja viihtyvyyteen (pirstoutuminen, häviäminen, väheneminen, laatumuutokset), alueen vesitaseeseen (pinta- ja pohjavesien muodostumiseen ja pohjaveden pinnan korkeuksiin), ilman, maaperän, pintavesien ja pohjavesien laatuun sekä vesistöjen käyttömahdollisuuksiin (Kauppila et al. (toim.) 2011).

Alue muuttuu nopeasti lähes luonnontilaisesta alueesta, esim. metsätalousmaasta, kaivos- ja teollisuusalueeksi, jonka maisema, topografia, luonnon monimuotoisuus ja vesitaseet muuttuvat kasvipeitteen poistamisen, maansiirtotöiden, rakentamisen sekä louhinnan valmistelutöiden myötä. Rakentamisesta ja lisääntyvästä liikenteestä aiheutuu melua ja pölyä. Louhostilojen kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pintaa kaivosalueella ja sen lähiympäristössä. Maanpinnan muokkaus altistaa maaperän eroosiolle ja pintavalunnalle ja aiheuttaa vesien paikallista samentumista lisääntyneen kiintoainekuorman vuoksi. Louhoksen kuivanapitovedet ja kaivosalueen valumavedet voivat myös lisätä metalli- ja typpikuormitusta vesistöihin. Muutokset kasvillisuudessa ja vesistöissä muuttavat eliöiden elinoloja ja voivat johtaa lajistomuutoksiin. Vaikutuksia esimerkiksi eliöstöön on mahdollista vähentää tai lieventää mm. toimintojen sijoittamisella, jolla voidaan toisinaan säästää kaivosalueelle jääneitä laji- tai luontotyyppiesiintymiä ja mahdollistaa niiden säilyminen jopa kaivoksen elinkaaren yli.

Kaivoksen rakentamisaikaisten vaikutusten laatu ja laajuus riippuvat toiminnan laajuudesta, esiintymän geologiasta ja kaivoksen sijaintiympäristöstä. Esimerkiksi maanalainen kaivostoiminta aiheuttaa vähemmän muutoksia maisemaan ja topografiaan kuin avolouhinta. Rakentamisvaiheessa vaikutukset maisemaan, kasvillisuuteen ja pintavesien hydrologiaan ovat muita kaivoksen toimintavaiheita merkittävämpiä.

Kaivoksen tuotantovaihe

Tuotantovaiheessa kaivostoiminnasta aiheutuu ympäristövaikutuksia luonnonympäristöön ilma- ja vesipäästöistä, kaivannaisjätteiden varastoinnista, melusta ja tärinästä. Merkittävimmät vaikutukset luonnonympäristöön aiheutuvat yleensä pölyämisestä ja vesiin kohdistuvista muutoksista. Toiminnan aikana kaivosalueesta aiheutuu edelleen muutoksia maisemaan mm. kaivannaisjätteiden läjitysalueiden tai avolouhoksen koon kasvun myötä. Louhinnan ja liikenteen aiheuttama melu ja tärinä voivat aiheuttaa häiriöitä alueen eläimistölle ja ihmisille.

Räjäytykset, malmin käsittely, rikasteiden kuivaus, lämmöntuotanto, liikenne ja työkoneet sekä kaivannaisjätteiden läjittäminen aiheuttavat muutoksia ilman laatuun. Muutokset aiheutuvat joko pölyämisestä tai kaasupäästöistä. Pölyäminen voi vaikuttaa maaperän ja vesien laatuun (mm. samentuminen, liettyminen) sekä kasvillisuuteen (valon saannin väheneminen, pintavauriot) ja sen kasvuoloihin ja siten myös maa- ja metsätalouteen (kasvun hidastuminen, satomenetykset). Mineraalipöly voi sisältää ympäristölle haitallisia metalleja, metalloideja tai sulfidimineraaleja, ja lisätä näin maaperän metallikuormitusta tai aiheuttaa maaperän happamoitumista, joka voi edelleen johtaa vesien laadun tai maaperän kasvuolosuhteiden heikentymiseen. Räjäytykset (CO2, N2, CO, NOx), pakokaasut (CO2, CO, hiilivedyt, NOx, SO2, pienhiukkaset) ja malmin prosessointi (esim. bioliuotuksesta, bioliuoksen prosessoinnista rikasteen painehapetuksesta: H2S, C2S, SO2, CO2, S0 ja kuivauksesta SO2) aiheuttavat toiminnassa merkittävimmät kaasupäästöt. Kaasupäästöt vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja voivat aiheuttaa maaperän tai vesien happamoitumista, kasvillisuusvaurioita tai haittoja eliöille. Typen oksidit lisäävät lisäksi vesistöjen ravinnekuormitusta. Rikastustoiminnasta peräisin olevat hajut voivat haitata ihmisten viihtyvyyttä.

Malmin louhinta ja kaivoksen kuivanapitopumppaus, malmin prosessointi, kaivannaisjätteiden varastointi ja vesienohjausjärjestelyt aiheuttavat muutoksia vesien määrään ja laatuun. Raakavedenotto, louhoksen kuivanapitopumppaus ja maan pinnalle tehtävät rakenteet vaikuttavat alueen vesitaseisiin ja muuttavat vesien virtausreittejä. Esimerkiksi kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pinnan korkeuksia ja muuttaa vesien virtausreittejä louhosalueen ympäristössä. Malmin louhinnassa käytettävät räjäytykset puolestaan muuttavat kallioperän hydraulisia ominaisuuksia. Muutokset vesitaseissa ja vesipinnoissa voivat edelleen vaikuttaa kasvi- ja eläinlajien elinoloihin. Kaivostoiminnan vesipäästöjen laatu riippuu louhittavasta malmityypistä (metallit, metalloidit, ravinteet, sulfaattipäästöt), louhinnassa käytettävistä räjähteistä (typpipäästöt, orgaaniset haitta-aineet), rikastusmenetelmästä ja siinä käytettävistä kemikaaleista (rikastuskemikaalijäämät), kaivannaisjätteiden laadusta ja hallinnasta sekä vesienkäsittelystä (vaikutusten vähentäminen). Kaivosalueen vedet voivat aiheuttaa vesistöjen samentumista, happamoitumista tai suolaantumista, lisätä metalli- tai ravinnekuormitusta ja aiheuttaa näin muutoksia vesieliöiden elinoloihin tai suoranaista haittaa vesieliöille (voivat sisältää vesieliöille haitallisia aineita tai yhdisteitä) tai vesien talous- ja virkistyskäytölle. Tätä kautta voi aiheutua myös muutoksia rantakiinteistöjen arvossa.

Ympäristövaikutusten kannalta yksi merkittävimpiä tekijöitä kaivosalueilla on kaivannaisjätteiden, ts. sivukivien, rikastushiekan, maanpoistomassojen, rikastusprosessin sakkojen ja vesien käsittelyn sakkojen, varastointi. Kaivannaisjätteiden määrät ovat yleensä suuria, ja varastointialueet aiheuttavat merkittäviä maisemavaikutuksia, jollei jätteitä voida varastoida maan alle. Kaivannaisjätteistä voi aiheutua pölypäästöjä ja päästöjä vesiin, ja päästöillä voi olla edellisissä kappaleissa kuvatun kaltaisia vaikutuksia. Sulfidimineraaleja sisältävistä kaivannaisjätteistä aiheutuu sulfidimineraalien hapettumisen seurauksena happamia tai neutraaleja, metalli- ja sulfaattipitoisia valumavesiä, jotka voivat aiheuttaa pinta- tai pohjavesien laadun heikentymistä – ja haittavaikutuksia vesieliöille (esim. elohopean metyloituminen sulfaatin pelkistäjäbakteerien toimesta lisääntyneen sulfaattikuormituksen myötä) ja vesien käytölle. Vedet voivat sisältää myös jäämiä rikastuksessa käytetyistä kemikaaleista. Lisäksi kaivannaisjätteiden valumavedet voivat aiheuttaa vesien suolaantumista tai lisätä niiden ravinnekuormitusta. Esimerkiksi sivukiviin jääneet räjähdysainejäämät voivat aiheuttaa typpikuormitusta.

Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito

Kaivoksen sulkemisvaiheessa kaivosalueelle jäävät yleensä vain kunnostetut ja maisemoidut kaivannaisjätealueiden varastointialueet sekä avolouhos ja maanalaiset louhostilat ja niihin liittyvät vesienkäsittelyjärjestelyt, mikäli kaivosaluetta ei oteta toiminnan päätyttyä esim. muuhun yrityskäyttöön. Suljetusta kaivosalueesta voi aiheutua ympäristövaikutuksia mm. maisemamuutoksista, pölyämisestä, valuma- ja suotovesipäästöistä sekä maanvajoamista tai sortumista. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia vähennetään kaivosalueen sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteillä (ks. Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito, Heikkinen & Noras (toim. 2005) ja GTK (2015b).

Avolouhos ja maan päälle läjitetyt kaivannaisjätekasat aiheuttavat pysyvän muutoksen alueen maisemaan. Kaivannaisjätekasoista voi myös aiheutua pölyämistä ja päästöjä vesiin. Kaivannaisjätteiden ja mineraalipölyn laadusta riippuen pölyäminen voi aiheuttaa maaperän pilaantumista tai happamoitumista, muuttaa kasvillisuuden elinoloja, aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja estää kasvien yhteyttämistä. Vesipäästöt voivat puolestaan johtaa pohja- tai pintavesien pilaantumiseen, suolaantumiseen tai rehevöitymiseen. Sulfidimineraaleja sisältävät kaivannaisjätteet voivat aiheuttaa vesien happamoitumista ja lisätä niiden kuormitusta metalleilla, metalloideilla ja sulfaatilla (ns. hapan tai neutraali kaivosvaluma). Sulfidimineraalien hapettumisen aiheuttama kuormitus voi jatkua pitkään toiminnan päättymisen jälkeenkin.

Louhostilat täyttyvät toiminnan päättymisen jälkeen vedellä. Louhosten ylivuotovedet voivat aiheuttaa vesien pilaantumista, rehevöitymistä tai suolaantumista. Sulfidimineraalit hapettuvat sulfidimetallimalmikaivoksissa louhoksen seinämissä ja mahdollisessa kaivostäytössä ja hapettumistuotteet huuhtoutuvat louhoksen täyttyessä louhosveteen. Louhoksiin kertyvä vesi voi kulkeutua kallioperän ruhjeita tai rakovyöhykkeitä pitkin kalliopohjaveteen ja aiheuttaa pohja- ja pintavesien laadun heikentymistä. Louhoksen jyrkkiin reunoihin ja erityisesti sivukivikasoihin voi liittyä sortumavaara ja maanalaisiin kaivostiloihin maanvajoamisen riski. Näistä voi aiheutua haittoja ihmisille ja eläimille.

Esiintymätyypin vaikutus kaivostoiminnan ympäristövaikutuksiin

Päivi Kauppila (GTK)

Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset liittyvät keskeisesti sellaisten alkuaineiden ja yhdisteiden kulkeutumiseen ympäristöön, joiden esiintyminen voi olla ihmisten terveydelle tai eliöille haitallista. Osa näistä haitta-aineista, esim. metallit (Al, Cr, Cu, Fe, Mn, Mo, Pb, Ni, Zn, U, V), puolimetallit (As, Sb), suolat (SO4) tai ravinteet (P), voivat olla peräisin louhittavasta malmista itsestään (vrt. taulukko 2).

Kaivostoiminnan ympäristövaikutusten laajuus ja laatu riippuvatkin voimakkaasti malmiesiintymän geologiasta ja arvonainepitoisuudesta. Haitta-aineiden vapautuminen kivistä riippuu niiden esiintymismuodosta sekä kivilajien ja mineraalien rapautumisherkkyydestä. Emäksiset, ts. tummat syväkivet (esim. peridotiitit, gabrot), ovat yleisesti ottaen herkempiä rapautumiselle kuin happamat, ts. vaaleat kivilajit (esim. kvartsiitit, graniitit), ja vastaavasti huokoiset kivet rapautuvat herkemmin kuin tiiviit kivet. Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi kaivostoiminnan vaikutusten arviointi tulee tehdä YVA-menettelyssä kohdekohtaisesti esiintymätyypin mukaan, eivätkä kaikki ympäristövaikutukset ole yhtä keskeisiä kaikissa esiintymissä.

Suomesta louhittavat kaivoslain mukaiset kaivoskivennäiset käsittävät metallimalmeja (Cr, Ni, Cu, Zn, Co, Au, Ag, Pt, Pd, rikkikiisu), teollisuusmineraaleja (apatiitti, kalsiitti, dolomiitti, wollastoniitti, talkki, kvartsi ja maasälpä), teollisuuskivet, vuolukivet sekä koru- ja jalokivet (ametisti) (GTK 2015a). Näistä merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät yleensä sulfidisten metallimalmien (Ni, Cu, Zn, Au, Ag, Pt, Pd, rikkikiisu) louhintaan, sillä ne sisältävät usein runsaasti ympäristölle haitallisia metalleja ja rautasulfideja (magneetti- tai rikkikiisua). Lisäksi arvoaineet (ja myös suurelta osin haitta-aineet) esiintyvät niissä yleensä sulfidimineraaleina (metallin ja rikin yhdisteenä), jotka hapettuvat altistuessaan maan pinnan oloissa hapelle ja vedelle. Hapettumisreaktioissa muodostuu happamuutta, jonka vaikutuksesta sulfidimineraaleista ja myös muista kiven sisältämistä mineraaleista liukenee edelleen metalleja (raskasmetallit, Fe, Al, Mn), puolimetalleja (As, Sb), maa-alkali- ja alkalimetalleja (Ca, Mg, Na, K) sekä sulfaattia kaivosalueen vesiin.

Metallien, puolimetallien, rikin ja fosforin keskipitoisuuksia (kokonaispitoisuudet) yleisissä kivilajeissa (Koljonen 1992). Vertailuarvoina on esitetty maaperän pilaantumisen arvioinnissa käytettävät kynnys- ja ohjearvot (suositusmenetelmä: kuningasvesi- tai typpihappouutto) (VNa 214/2007). (Taulukko muokattu teoksesta Heikkinen et al. 2007).
Kivilaji As, mg/kg Cd, mg/kg Co, mg/kg Cr, mg/kg Cu, mg/kg Hg, mg/kg Ni, mg/kg P, mg/kg Pb, mg/kg S, mg/kg Sb, mg/kg Zn, mg/kg V, mg/kg
Ultraemäksiset kivet* 0,7 0,05 110 2 300 40 0,004 2 000 220 0,05 600 0,1 60 80
Emäksiset kivet** 2 0,2 45 250 90 0,01 130 1 200 4 900 0,2 100 260
Graniitit, granodioriitit 3 0,1 4 10 12 0,03 5 750 20 100 0,3 50 70
Liuskeet 13 0,25 20 100 45 0,18 70 800 22 1 100 1,0 100 130
Hiekkakivet 0,5 <0,04 0,3 35 2 0,01 2 30 10 200 0,05 20 20
Kalkkikivet 1,5 0,1 0,1 5 6 0,02 5 350 5 00 0,15 40 15
PIMA-asetus***
Kynnysarvo 5 1 20 100 100 0,5 50 60 200 100
Alempi ohjearvo 50 10 100 200 150 2 100 200 250 150
Ylempi ohjearvo 100 20 250 300 200 5 150 750 400 250
*peridotiitit; **gabrot, basaltit; ***Maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa käytettävät kynnys- ja ohjearvot (VNa 214/2007)
Hapanta kaivosvalumaa.png

Sulfidimetallikaivosten keskeiset ympäristövaikutukset liittyvät kaivannaisjätteiden varastointiin ja vesipäästöihin, sillä sulfidimineraalit ovat kaivannaisjätteiden läjityskasoissa alttiita hapettumiselle ja aiheuttavat ympäristölle haitallisia valumavesiä. Hapettuminen on yleensä hitaampaa sivukivissä kuin rikastushiekassa sivukivien suuremman raekoon vuoksi. Sulfidimineraalien hapettumista voi tapahtua myös louhosten seinämissä, rikastusprosessissa, rikasteen varastokasoissa sekä alueilla, joihin on levinnyt sulfidipitoista pölyä.

Vesipäästöjen happamuus riippuu kivissä ja jätteissä olevien happoa tuottavien sulfidimineraalien ja happamuutta neutraloivien mineraalien suhteesta. Neutraloivia mineraaleja ovat mm. karbonaatit (esim. kalsiitti ja dolomiitti) ja jotkin ns. emäksiset tai ultraemäksiset silikaattimineraalit (esim. serpentiini, Ca ja Mg sisältävät pyrokseenit). Silikaattien kyky neutraloida happamuutta on vähäisempi kuin karbonaateilla, koska ne liukenevat ja rapautuvat hitaammin. Vaikka kiviaines olisi happamuutta neutraloivaa ja vesipäästöt neutraaleja, vedet voivat silti sisältää kiviaineksesta liuenneita ympäristölle haitallisia metalleja.

Myös talkki- ja vuolukivimalmit voivat sisältää vaihtelevia tai pieniä määriä sulfidimineraaleja. Molemmat malmit esiintyvät karbonaattirikkaissa kivilajeissa, joilla on yleensä hyvä kyky neutraloida happamuutta, jolloin happamia valumavesiä ei tavallisesti pääse muodostumaan etenkään rikastushiekka-alueilta. Sivukivenä talkkimalmiesiintymissä on kuitenkin usein mustaliusketta, joka on rauta- ja nikkelisulfidipitoinen, happamia, metallipitoisia (mm. Fe, Mn, Ni, Zn, Al, As) valumavesiä muodostava kivilaji. Sekä talkkimalmit että vuolukiviesiintymät sisältävät mm. nikkeliä, arseenia ja kromia. Arseeni ja nikkeli esiintyvät mm. nikkeliarsenideissa ja sulfideissa ja kromi ja osa nikkelistä niukkaliukoisissa silikaatti- ja oksidimineraaleissa. Nikkelin määrät ovat talkkimalmeissa usein niin merkittäviä, että nikkeli voidaan rikastaa malmin prosessoinnissa erilliseksi rikasteeksi. Vuolukivituotantoon valitaan tavallisesti kohteet, joissa sulfidimineraalien määrät ovat vähäisiä, sillä ne heikentävät vuolukiven laatua ja käytettävyyttä. Talkki- ja vuolukivituotannon vesipäästöissä voi olla kohonneita pitoisuuksia esim. nikkeliä, arseenia ja magnesiumia. Muista metallimalmeista poiketen kromimalmeissa arvometalli esiintyy kromioksidina (kromiittina) eikä metallisulfidina. Oksidimineraalit ovat tavallisesti pysyvämpiä ja heikommin rapautuvia kuin sulfidimineraalit, joten oksidimalmien louhintaan ja rikastukseen liittyvät vesipäästöt sisältävät yleensä vähemmän metalleja kuin muussa metallimalmituotannossa. Kromimalmit esiintyvät tyypillisesti ultraemäksisistä, karbonaattirikkaista kivilajeista koostuvissa esiintymissä, jotka voivat sisältää vähäisiä määriä sulfidimineraaleja ja mm. nikkeliä silikaattimineraaleissa. Oksidimalmien ympäristövaikutusten kannalta mm. mineraaliaineksen pölyäminen, maisemalliset vaikutukset ja räjähdysaineista peräisin olevat typpipäästöt ovat keskeisempiä kuin malmityyppiin liittyvät metallipäästöt vesiin.

Myös uraanimalmit ovat tyypillisesti oksidimalmeja. Uraanimalmit ovat luonnostaan radioaktiivisia ja sisältävät radium-226:ta, joten niiden louhintaan liittyy säteily- ja radonriski. Päinvastoin kuin kromimalmit, uraanimalmit ovat herkästi rapautuvia hapettavassa ympäristössä, jolloin niistä voi vapautua ympäristöön uraania ja toriumia sekä niiden hajoamistuotteita (esim. Ra-226, Rn-222, Pb-210). Uraani on myös kemiallisesti myrkyllinen alkuaine. Uraanimalmien louhinnassa merkittävimmät ympäristöriskit liittyvät kaivosvesiin, kaivannaisjätteiden varastointiin ja pölyämiseen. Suomesta ei louhita yhtään varsinaista uraanimalmia, mutta uraania esiintyy mm. karbonatiittisissa lyijy- ja fosforimalmeissa (Korsnäs, Sokli), metasedimenttisissä ja karsikivien yhteydessä olevissa kulta-kuparimalmeissa (Juomasuo, Laurinoja), mustaliuskeisiin liittyvissä monimetallimalmeissa (Talvivaara) sekä sinkki-kuparimalmien yhteydessä (Pahtavuoma, Vihanti; esim. Papunen 1986).

Suomessa louhittavista teollisuusmineraaliesiintymistä apatiitti-, kalsiitti-, dolomiitti-, wollastoniitti-, kvartsi- ja maasälpämalmien ympäristövaikutukset ovat yleensä merkittävästi vähäisempiä kuin metallimalmituotannossa erityisesti vesipäästöissä, sillä näissä esiintymissä ympäristölle haitallisten raskasmetallien ja puolimetallien pitoisuudet ovat luontaisesti vähäisiä eivätkä esiintymät yleensä sisällä merkittäviä määriä sulfidimineraaleja. Apatiittia, wollastoniittia, kalsiittia ja dolomiittia louhitaan karbonaattirikkaista esiintymistä, joten niiden vesipäästöt ovat usein alkalisia. Apatiitin tuotantoon liittyvissä vesissä voi olla malmista peräisin olevia kaliumia, natriumia, rautaa, fluoria, fosforia ja strontiumia. Kalkkikivet on luokiteltu pysyviksi pysyvien kaivannaisjätteiden kriteerien pohjalta (Luodes et al. 2011), mikä osoittaa, ettei niistä ole odotettavissa malmin koostumukseen liittyviä haittaa aiheuttavia vesipäästöjä. Edellä lueteltujen malmien ympäristövaikutukset liittyvät tavallisesti maisemavaikutuksiin, pölyämiseen ja kiintoainepäästöihin tai rikastuksessa käytettäviin kemikaaleihin liittyviin päästöihin.

Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen

Hannu Komulainen (THL)

Kaivostoiminta saattaa vaikuttaa haitallisesti kaivoksen ympäristössä asuvan väestön viihtyvyyteen ja terveyteen (ympäristöterveysvaikutukset). Haitat ja riskit ovat kaivoskohtaisia. Ne riippuvat kaivostyypistä, sen prosesseista, kaivoksen ympäristöstä ja sijainnista suhteessa asutukseen sekä kaivokselta ympäristöön päätyvien päästöjen luonteesta, määrästä ja niille altistumisesta. Viihtyvyyshaittaan vaikuttavat kaivoksen toiminnasta tuleva häiriö (melu, haju), mutta erityisesti ympäristön mahdollinen pilaantuminen ja siihen liittyvä ympäristön virkistys- ja muun käytön rajoittuminen (järvivesien käyttörajoitukset, vaikutus kalastukseen), päästöihin liittyvät pelot (epätietoisuus, mahdollinen terveyshaitta) ja haitalliset sosioekonomiset vaikutukset (esimerkiksi omaisuuden arvon laskuun liittyvä mielipaha, stressi).

Todennäköisimpiä ympäristöterveyshaittaa aiheuttavia päästöjä ovat melu, pöly (ympäristön likaantuminen, maaperän pilaantuminen), päästöt pintaveteen (ympäröiviin järviin ja jokiin; metallit ja muut epäorgaaniset aineet) ja hajut (hajurikkiyhdisteet, rikkivety) (Komulainen et al. 2014). On arvioitavissa, että kaivostoiminta aiheuttaa Suomessa ympäristössään todennäköisemmin vakavamman ja merkittävämmän ekologisen ja ekotoksikologisen haitan (erityisesti vesistöissä) kuin riskin ihmisten terveydelle.

Päästötyypit ovat terveysvaikutusten kannalta hyvin erilaisia, ja myös niiden vaikutusalue on erilainen. Pölyhaitta on suurin aivan kaivoksen lähiympäristössä. Melu kuuluu maastosta riippuen muutaman kilometrin päähän. Paha haju saattaa kulkeutua myötätuuleen todettavaksi vielä kymmenienkin kilometrien päähän, ja vedessä olevat epäpuhtaudet saattavat kulkeutua ja vaikuttaa veden laatuun pitkälle alavirtaan vesistöreitillä. Melu, haju, tärinä ja pääasiassa myös pöly liittyvät kaivoksen aktiiviseen toimintaan. Niihin liittyvät haitat loppuvat kaivoksen toiminnan päättyessä. Maaperän kontaminoituminen on kaivoksen ympäristössä varsin pysyvää ilman kunnostustoimia, ja merkittävät muutokset vesistöjen laadussa voivat säilyä pitkään kaivostoiminnan loputtua. Kaivannaisjätteistä voi päätyä ympäristöön päästöjä pitkään myös kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Suomalaisiin kaivoksiin liittyvät haitalliset ympäristöterveysvaikutukset ovat ensi sijassa haitallisia vaikutuksia ihmisten viihtyvyyteen (mielipaha, huoli, stressi). Ihmisten altistumistaso kaivokselta tuleville altisteille on harvoin niin voimakasta ja merkittävää, että siitä aiheutuisi altisteen varsinaiseen toksisuuteen perustuvaa terveyshaittaa (esimerkiksi ihottumaa, hengitystieärsytystä, haitallista vaikutusta munuaisiin tai muihin elimiin). Akuuttien, välittömien vaikutusten riski on pieni ja kohdistuu aivan kaivoksen vieressä asuviin ihmisiin (esimerkiksi rikkivetymyrkkypilven leviäminen tuulen mukana onnettomuustilanteen vuoksi on lähes ainoa skenaario). Riski liittyy lähinnä altistumiseen pitkän ajan (vuosien) kuluessa.

Kaivostoiminta voi lisätä ihmisten epäpuhtauksien, epäorgaanisten aineiden (metallit ja muut ionit) saantia mutta harvoin sellaiselle tasolle, josta todennäköisesti aiheutuu varsinaista terveyshaittaa. Saannin vaikutusta on arvioitava osana muualta, muista lähteistä tulevaan altistumiseen (tärkeimpänä muualta ostettu ravinto), koska kokonaisaltistus ja -saanti määrittävät terveysriskin. Tärkeimpiä saantilähteitä ovat kaivosalueen ympäristöstä kerätyt luonnontuotteet (sienet, marjat, mahdollinen puutarhaviljely; laskeuma pölyssä, maaperän kuormittuminen pölyssä tulevista aineista) ja kaivoksen ympäristön vesistöistä pyydetty kala. Merkittävimpiä haitta-aineita ovat elimistöön kertyvät aineet (kadmium, uraani) ja syöpävaaraa aiheuttavat aineet (arseeni). Kaloissa merkittävin haitta-aine on elohopea (metyylielohopea). Suomalaisten kaivosten ympäristötarkkailutulosten mukaan kaivostoiminta ei ole vaikuttanut merkittävästi haitallisessa määrin kalojen metallipitoisuuksiin, ts. nostanut niitä niin, että kalojen käytölle olisi ollut tarvetta asettaa käyttörajoituksia. Käyttörajoituksia on jouduttu antamaan varovaisuusperiaatteella onnettomuustilanteessa, jonka vaikutukset eivät ole vielä tiedossa.

Kaivostoimintaan liittyy usein pelkoa, epäluuloisuutta ja epäilyä, mikä vaikuttaa merkittävästi ihmisten ennakkokäsityksiin ja koettuihin haittoihin ja niiden myötä osalla ihmisistä myös terveyteen. Maailmalta on olemassa myös esimerkkejä siitä, kuinka asutuksen äärellä oleva kaivos- tai rikastamotoiminta lisää ihmisten altistumista esimerkiksi metalleille, hengitettynä pölyssä ja pilaantuneesta maaperästä. Altistus voi nousta tasolle, joka näkyy kohonneina pitoisuuksina elimistössä ja on yhdistettävissä haitallisiin terveysvaikutuksiin (esimerkiksi mangaanikaivokset ja rikastamot). Kaivostoiminta voi siis aiheuttaa terveyshaittaa, minkä vuoksi terveysriskit ympäristöön päätyvistä altisteista on aina arvioitava ja marginaalit haitallisena pidettävään altistumiseen on osoitettava. Perusteellinen ja läpinäkyvä riskinarvio voi vähentää epätietoisuutta ja helpottaa päätöksentekoa. Altistumistason määrittäminen ja arviointi on YVA-työssä lähtökohta (ks. Terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi).

Sosiaaliset vaikutukset

Tapani Kauppinen (THL)

Kaivoshankkeiden tyypilliset sosiaaliset tai ihmisiin kohdistuvat vaikutukset liittyvät ihmisten ja ihmisryhmien elinoloihin ja viihtyvyyteen, mukaan lukien arvot, asenteet, pelot ja ristiriidat.

Kaivostoiminnan vaikutusalueella asuu erilaisia yhteisöjä, joihin vaikutukset kohdistuvat eri tavoin jo kaivostoiminnan suunnitteluvaiheessa. Kaivoshankkeen vaikutusalueen ihmisten elämä muuttuu elinympäristön muuttumisen, työmahdollisuuksien ja elinkeinon harjoittamisen muutosten, uusien liikenneyhteyksien, palveluiden ja alueelle muuttavien uusien ihmisten myötä. Nämä muutokset aiheuttavat erilaisia sosiaalisia vaikutuksia, joihin liittyy lisäksi eri ihmisryhmien välinen vertailu sen mukaan, ketkä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä. Taulukkoon alle on koottu esimerkkejä kaivostoimintaan (tai muihin luonnonvarahankkeisiin) liittyvistä tekijöistä jotka voivat aiheuttaa sosiaalisia vaikutuksia.

Sosiaalisen tai hyvinvoinnin määrittelystä riippuen vaikutukset voivat limittyä suoraan muualla tässä oppaassa käsiteltäviin vaikutuksiin. Esimerkiksi sosiaalipoliittisesta näkökulmasta hyvinvoinnilla on yhteys työllisyyteen, palveluihin ja toimeentuloon (ks. Aluetaloudelliset vaikutukset ja terveyteen (ks. Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen). Oppaassa on myös kuvattu elinympäristön yhteyttä ihmisen hyvinvoinnille esimerkiksi virkistyksen lähteenä ja ihmisoikeuksiin (ks. esim. Mahdollisten ihmisoikeusvaikutusten tunnistaminen).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koostanut suomalaisia sosiaalisten vaikutusten tarkistuslistoja, joita soveltamalla voi hahmottaa kaivoshankkeiden tyypillisiä vaikutuksia.

Tyypillisiä kaivoshankkeiden aiheuttamia muutoksia, joista voi aiheutua sosiaalisia vaikutuksia. Muokattu Franks (2012) pohjalta.
Sosiaaliset ja kulttuurilliset muutokset
Väestörakenne Sisään- ja ulosmuutto, kuntien ja kunnanosien kehitys, sosiaalinen inkluusio, sosiaalisten ryhmien väliset jännitteet
Sosiaalialan rakenteet ja palvelut Asuntotilanne, koulutus- ja osaaminen (osaamisen puutteet, henkilökunnan vaihtuvuus), päivähoitotilanne, koulutus
Rikollisuus ja yhteiskuntarauha Muutokset sosiaalisissa normeissa, muutosten nopeus, muutokset rikollisuudessa, päihteet
Kulttuuri ja perinteet Muutokset perheen sisäisissä rooleissa, muutokset elinkeinoissa ja työpaikoissa, yhteisön yhtenäisyyden väheneminen, paikkatunteen muuttuminen, kulttuuriperintö, yhteisön johtajuusrakenteiden muuttuminen
Terveys ja turvallisuus Tarttuvat taudit, liikenneonnettomuudet, päihteiden väärinkäyttö, ympäristövahingot, ruuantuotannon muutokset, valistuskampanjat
Työvoima Terveys ja turvallisuus, työolot, naisten työnsaantimahdollisuudet
Sukupuoli ja haavoittuvat ryhmät Haavoittuvien ryhmien kokemat suuremmat vaikutukset (naiset, vammaiset, vanhat, nuoret, etniset vähemmistöt jne.), osallistumisen ja työnsaantimahdollisuuksien jakautuminen
Ihmisoikeudet ja turvallisuus Mielipidevapauden ja mielipiteiden ilmaisemisen rajoittuminen
Taloudelliset muutokset
Hyötyjen jakautuminen Työllisyys, kaivoksesta saatavien vero ym. tulojen käyttö, koulutus, paikallinen hankinta, sosiaaliset ohjelmat, kompensaatiot, odotusten täyttyminen
Inflaatio/deflaatio Asuntojen hinnat ja omistus, ruoka, sosiaalialan palvelujen riittävyys
Infrastruktuuri Liikenneväyliin, vesi- ja viemäriverkostoon, sähkön tuotantoon ja siirtoon, telekommunikaatioon yms. liittyvät tarpeet ja investoinnit
Ympäristömuutosten sosiaaliset vaikutukset
Ympäristön pilaantuminen Päästöt ilmaan ja vesiin, melu, tärinä, säteily, liikenne, visuaaliset muutokset; viranomaisvalvonnan riittävyys
Luonnonvarat Alueiden käyttö, virkistys, liikkuminen, vesi, mineraalivarat, kulttuuriperintö, metsät, luonnontuotteet, sulkemisen jälkeinen maankäyttö
Uudelleen sijoittuminen Kaivoksen johdosta muuttamaan joutuminen - sen järjestelyt ja kompensaatio
Häiriöt toiminnasta Alueen käytöstä ja liikkumisesta sopiminen sekä korvaukset (ml. etsintävaihe), häiriöiden kesto, tiheys ja ajoittuminen
Muutosprosessi
Yhteydenpito Konsultointi, kommunikointi, raportointi, osallistumismahdollisuudet, yhteydet päätöksentekijöihin, läpinäkyvyys, ajoitus, kaikkien ryhmien huomioon ottaminen, tapojen ja rakenteiden kunnioittaminen
Suostumus Alkuperäiskansojen oikeudet, sosiaalinen toimilupa
Osallistuminen Suunnittelu, seuranta, vaihtoehtojen valinta, paikallisten kehittämisohjelmien suunnittelu
Vahinkojen korjaaminen Valitusten ja kiistojen ratkaisu, ongelmien tunnustaminen, kompensaatiot, haittojen vähentäminen
Sopimukset Tasapuolisuus, sopimusten kunnioittaminen ja tehokas toimeenpano, vastuiden selkeys, tehokas hallinto (ml. julkishallinnon kapasiteetti)
Paikallisyhteisön kehittäminen Osallistuminen, riittävyys, soveltuvat toimintatavat, kyky fasilitoida, johdonmukaisuus, priorisointi

Ihmisoikeusvaikutukset

Elina Tran-Nguyen (FIANT Consulting Oy) ja Jaana Vormisto (FIANT Consulting Oy)

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kirjattuja oikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle ihmiselle maailmassa ja joita voidaan pitää ihmisarvoisen elämän eräänlaisina minimistandardeina. Kaivoshankkeen ihmisoikeusvaikutuksia arvioitaessa tarkastellaan hankkeen ihmisiin ja yhteisöihin kohdistuvia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen kansainvälisesti sovittujen ihmisoikeusnormien näkökulmasta. Ihmisoikeusvaikutuksia ovat hankkeen vaikutukset, jotka rikkovat ihmisoikeusnormeja (MacNaughton & Hunt 2011, Götzmann 2014).

Alla olevassa kuvassa on yksinkertaistettu esimerkki kaivoshankkeen mahdollisista ihmisoikeusvaikutuksista. On tärkeää huomata, etteivät kaikki merkittävätkään sosiaaliset, taloudelliset tai terveydelliset vaikutukset ole välttämättä ihmisoikeusvaikutuksia. Tästä syystä kuvan ihmisoikeusvaikutuksiin johtavat nuolet ovat katkoviivalla. Esimerkiksi kotitalouksien muutto pois kaivosalueelta ei välttämättä sellaisenaan ole ihmisoikeuskysymys, kun se hoidetaan lainsäädännön mukaisesti. Siihen saattaa kuitenkin sisältyä ihmisoikeuksien kannalta kriittisiä elementtejä, jos kyseessä on esim. haavoittuviin ryhmiin kuuluvia ihmisiä, kuten alkuperäiskansojen edustajia tai vammaisia henkilöitä. Tämä tulee ottaa huomioon vaikutusten arvioinnissa ja hankkeen suunnittelussa.

Vaikutusverkko kaivoksen ihmisoikeusvaikutus.png

Keskeisiä ihmisoikeusinstrumentteja, joissa on määritelty ihmisoikeusstandardit ja periaatteet:

  • Yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus (1948)
  • YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus, 1966)
  • YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS-sopimus, 1966)
  • ILOn julistus työelämää koskevista perusperiaatteista ja -oikeuksista (1998).

Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut valtaosan YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksista (ks. lisätietolaatikko), ja siten niissä määritellyt standardit ja periaatteet on sisällytetty Suomen lainsäädäntöön. Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa ILO 169 -sopimusta Suomi ei ole vielä ratifioinut, mutta sisällöllisesti näitä oikeuksia on huomioitu kaivoslaissa, saamelaiskäräjistä annetussa laissa sekä kolttalaissa. YK:n biodiversiteettisopimuksen perusteella laaditut vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet tukevat alkuperäiskansojen oikeuksia koskevien tyypillisten sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutusten sekä ympäristövaikutusten tunnistamista ja arviointia.

Aluetaloudelliset vaikutukset

Hannu Törmä (Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti)

Kaivoksen tulo alueelle vaikuttaa erityisesti käyttövaiheessa työvoiman tarpeeseen, väestörakenteeseen, yhdyskunta-, palvelu- ja elinkeinorakenteeseen, asumiseen ja liikkumiseen sekä kunnallistalouteen. Työvoiman kysyntä kasvaa sekä kaivostoiminnassa että sitä palvelevilla muilla toimialoilla. Vallankin kaivoksen toimintavaiheessa alueelle alkaa muuttaa kaivoksen työntekijöitä, uusia kotitalouksia joilla on alle kouluikäisiä ja kouluikäisiä lapsia. Nämä muutokset yhdessä kasvavien työtulojen kanssa muuttavat alueen elinkeinorakennetta, joka monipuolistuu myös palvelualoilla. Väestön kasvaessa haasteeksi muodostuu asumisen järjestäminen. Kaikki uudet kotitaloudet eivät halua sitoutua rakentamaan omakotitaloa, joten myös vuokra-asunnoille on kysyntää. Alueella liikkuminen saattaa muuttua kun kaivoksen tuotoksia kuljetetaan eteenpäin. Liikennemäärät kasvavat ja usein syntyy tarve järjestellä uudelleen kulkureittejä. Kaivoksen tulo on sekä mahdollisuus että haaste kunnallistaloudelle. Väestön kasvaessa syntyy tarve turvata asumispalveluiden lisäksi julkiset päivähoito- ja koulutuspalvelut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut. Kaivos tuottaa kunnalle verotuloja, mutta jos julkiset investoinnit ovat etupainotteisia, kunta velkaantuu lyhyellä tähtäimellä. Kunkin muutoksen osatekijän ennakkoarviointi on tärkeää.

Kaivoshankkeella nähdään olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia

Kaivostoimintaan liittyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kyse on aluetaloudellisten kehitysnäkemysten ja luontoarvoja puolustavien tahojen keskustelusta. Kaivoshanke ei voi saada kohdealueen toimijoilta ja asukkailta sosiaalista toimilupaa, ennen kuin näiden kahden näkökulman välille löydetään tasapaino.

Kaivoshanketta puolustavat tahot arvostavat myönteisiä työllisyys- ja elintasovaikutuksia. Kaivosten kohdealue sijaitsee usein pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa, joiden työllisyys- ja väestökehitys on ollut laskeva joissain tapauksissa jo useamman vuoden ajan. Monta kertaa suhteellisen suuren kaivosinvestoinnin ja työllistäjän tulon nähdään antavan taloudellisten etujen lisäksi myös toivoa tulevaisuudesta.

Kaivoshanketta vastustavat tahot arvostavat nykyisen luontoympäristön hyödyntämismahdollisuuksia henkilökohtaiseen virkistäytymiseen ja vakiintuneeseen luontoa hyödyntävään liiketoimintaan. Kaivoksen tulo vähintäänkin muuttaa mutta voi myös oleellisesti haitata luontoa. Kaivostoiminta voi aiheuttaa ja on jo aiheuttanut ympäristövahinkoja, jotka ovat nostaneet ympäristöasiat jokaisen tietoisuuteen (Törmä et al. 2015).

Ulkoiset tekijät muokkaavat kaivoshankkeen vaikutuksia

Keskustelussa on syytä huomioida, että aluetalouteen vaikuttaa moni muukin asia kuin kaivos. Kansantalouden lama tai taantuma voi lisätä menomuuttoa kaivoksen kohdekunnasta siinä määrin, että kunnan väestön määrä ei kasva vaan mahdollisesti vähenee. Myönteisessä tapauksessa kaivoksen toiminta voi tukea sitä, että kunnan väestön määrä pysyy entisellään tai jopa kasvaa. Kaikessa keskustelussa on syytä huomioida, että kaivosten liiketoiminnan edellytykset muuttuvat malmien hintakehityksen ja maailmantalouden suhdannevaihteluiden sekä kriisien seurauksena. Malmivarat kuitenkin pysyvät kohdealueella ja mahdollistavat kannattavan liiketoiminnan sekä työllisyyden normaalioloissa.

Suomen toteutuneilla ja suunnitteluvaiheessa olevilla uusilla kaivoksilla on todettu olevan myönteistä aluetaloudellista vaikutusta (Laukkonen et al. 2014). Kaivostoiminnan ympäristövahinkojen merkitystä on myös tutkittu (Törmä et al. 2015) ja ympäristöhaittoja on pyritty arvottamaan (Hietala et al. 2014).

Katso myös

Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa
Tämän raportin osat Kaivoshankkeen elinkaari · Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset · Kaivoshankkeen kuvaaminen ja ympäristöön kohdistuvat paineet · Selvitys kaivosympäristön nykytilasta · Kaivostoiminnan vaikutuksien arvioiminen · Kaivostoiminnan vaikutukset luonnonympäristön kemialliseen ja fysikaaliseen tilaan · Kaivostoiminnan vaikutukset eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen · Kaivostoiminnan terveys- ja viihtyvyysvaikutusten arviointi · Kaivostoiminnan sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset · Kaivostoiminnan yhteisvaikutusten ja vaikutusten merkittävyyden arviointi
Muuta kaivostoimintaan liittyvää Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja


Tämä sivu on tiedonmuru. Tämä sivu poikkeaa muusta Opasnetin sisällöstä sen suhteen ettei se ole vapaasti muokattavissa. Käyttäessäsi sivun sisältämää tietoa muualla ole hyvä ja viittaa tähän sivuun näin:


Kauppila T, Kauppila PM, Räisänen ML, Makkonen H, Jantunen J, Komulainen H, Törmä H, Kauppinen T, Leppänen MT, Tornivaara A, Pasanen A, Kemppainen E, Liukko U-M, Raunio A, Marttunen M, Mustajoki J, Huttula T, Kauppi S, Ekholm P, Tran-Nguyen E, Vormisto J, Karjalainen N, Tuomela P, Hietala J: Hyviä käytäntöjä kaivohankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Opasnet 2015. Viite: Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 222, 2015. [[1] Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden YVAssa TR222] Viitattu 18.01.2020.




  • Kauppila, P., Räisänen, M.L., Myllyoja, S. (Toim.) 2011. Metallikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 213 s.