Julkishallinnon tehottomuuksia

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Auta, älä häiritse.
Jorma Panulan ensimmäinen neuvo kapellimestareille.


Julkishallinnon tehottomuuksia on arviointi, jossa taskastellaan Suomen valtionhallinnon, kuntien, yliopistojen ja tutkimuslaitosten hallinnollista toimintaa ja sen ongelmia. Erityisesti tarkastelun kohteena on sellaiset kirjanpidossa esiintyvät virheet, joita on korjattu tekemällä uusia, yleensä entistä työläämpiä virheitä.

Rajaus

Tarkoitus

Mitä tehottomutta aiheuttavia virheitä on julkishallinnossa, ja mitä niiden korjaamiseksi voi tehdä?

Rajat

  • Nyky-Suomen julkishallinto eli valtion virastot, tutkimuslaitokset, kunnat ja yliopistot (vaikka ne ovatkin nykyään säätiöitä).
  • Tehottomuuksina tarkastellaan erityisesti esimerkiksi sellaisia kirjanpidon virheitä, jotka turhaan työllistävät varsinaista ei-hallinnollista työtä tekevää henkilökuntaa.

Oletettu käyttö ja käyttäjät

Kaikki julkishallinnon organisaatiot voivat ottaa tuloksista opikseen. Erityisesti valtionhallinnon tarkastusviraston toivotaan kiinnostuvan tuloksista.

Osallistujat

Tämä on avoin arviointi, joten kaikki saavat osallistua. Osallistujia toivotaan varsinkin julkishallinnon sisältä.

Tulos

Kirjanpidossa on matemaattisia virheitä, joita pyritään korjaamaan syöttämällä vastakkaiseen suuntaan vääristettyjä tuloksia. Näitä ongelmia on erityisesti työajanseurannassa.

Perustelut

Kokonaiskustannusmalli on nykyään hallitseva tapa pitää kirjaa ulkopuolisesta rahoituksesta. Oikea tapa laskea kulut ja menot on seuraava:


HM = HKK * KP * TT * (1+SK),

jossa HM = henkilöstömenot, HKK = työaika henkilökuukausina, KP = kuukausipalkka, TT = tehollinen työaika ilman lomia ja poissaoloja, SK = henkilösivukulujen osuus eli loma-ajan palkat, sairausvakuutukset, eläkemaksut ym. Kokonaismenot KM lasketaan seuraavasti:


KM = HM * (1+YK) + MA + TA + PA + LA + MU,

jossa KM = kokonaismenot, YK = yleiskustannusosuus, MA = matkakulut, TA = tarvikekulut, PA = palvelukulut, LA = laitekulut ja MU = muut kulut. Ulkopuolinen rahoittaja maksaa kokonaiskustannuksista rahoitusosuuden RO, ja laitokselle jää maksettavaksi omarahoitusosuus ORO, ja tästä muodostuu kokonaistulo KT:


KT = KM = KM*OR + KM*ORO.

Esimerkiksi Suomen Akatemia maksaa vain tehollisen työajan palkat, joten loma-ajan palkat on sisällytettävä sivukuluihin SK. Kuitenkin Turun yliopiston käyttämä SAP-järjestelmä laskee nämä sekä työaikaan että sivukuluihin, ja tästä syystä henkilökunnan on merkittävä työajanseurantaan HKK * TT eikä todellisuutta vastaavasti HKK.

THL:ssä puolestaan on käytössä järjestelmä, jossa loma-ajan palkat maksetaan siltä projektilta (usein EU, Tekes), jossa työ on tehty. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos projekti jatkuu yli lomanpitohetken. Jos projekti päättyy ennen seuraavia kesälomia, projektilta ei voi laskuttaa loma-ajan palkkoja eli rahoittajalta ei voi laskuttaa niitä vaikka laitoksella siihen olisi oikeus. Niinpä nämä kustannukset jäävät yksikön (yleensä pienestä) budjetista maksettavaksi. Ratkaisuna olisi yksinkertaisesti se, että loma-ajan palkat peritään sivukuluina hallintoon ja maksetaan sitten sieltä kun sen aika on. Työajan kirjaus vaikeutuu, kun työntekijän on tiedettävä miltä projektilta hän on lomalla ja vaiko hän olla lomalla siltä projektilta vai kenties jostain muualta. Tämä on asia, jonka tietokone automaattisesti voisi laskea, ellei järjestelmästä olisi rikottu sen loogisia osia.

Kullekin projektille käytetty työaika lasketaan


HKK_p = \Sigma_d HKK_{p,d},

jossa HKKp,d on tietyn päivän d työtunnit tietylle projektille p. THL:n järjestelmässä on ongelma, että sisäisellä ohjeella on määrätty, että


\Sigma_p HKK_{p,d} = 7 h 15 min/d

riippumatta siitä, kuinka pitkä työpäivä todellisuudessa on. Tämän määräyksen takia järjestelmää ei voi käyttää työajan seurantaan, vaan se tehdään eri järjestelmällä, joka on siis jo lähtökohtaisesti ristiriidassa edellisen kanssa. Työajan kohdentamisesta nykyjärjestelmällä olisi mahdollista saada totuudenmukaisia tuloksia projektien työaikaosuuksista nykyohjeilla vain, jos työntekijät tekevät todellisiin projekti- ja päiväkohtaisiin työaikoihinsa monimutkaisen muunnoksen, joka huomioi työpäivän pituuden vaihtelun.

Turun yliopistossa työajan kohdennus on sikäli vajavainen, että projektinjohtajan palkkakuluja ei voida kohdentaa projektin omakustannusosuuteen, vaikka yleensä juuri se muodostaa pääosan todellisesta omakustannusosuudesta. Niinpä on kirjanpitoon merkittävä jotain sellaista asiaan liittymätöntä kulua, jonka arvellaan menevän läpi tilintarkastuksesta.

Katso myös

Avainsanat

Viitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>