Innovaatio

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2126
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa Näytä tulokset

Innovaatio-sana vilisee nykypäivän julkisessa keskustelussa tuhkatiheään. Innovaatioita pitää edistää, tukea ja tehdä. Innovaatioympäristöjä pitää kehittää ja innovatiivisuutta pitää vaalia. Innovaatiohankkeita toteutetaan ja innovointia suoritetaan joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Onpa ehdotettu sitäkin, että Suomesta tulisi tehdä innovaatioyhteiskunta. Innovaatio epäilemättä ansaitsisi paikkansa ajantasaisessa hevonpaska-bingoruudukossa. Kuten usein asian laita on, innovaatio-keskusteluunkin pätee uusvanha sanonta: paljon puhetta, vähän asiaa ja vielä vähemmän villoja (lue: vaikutusta). Näin siksi, että innovaatiosta on tullut sana, jota voi huoletta käyttää kuka vain ilman, että edes yrittäisi selvittää sen merkitystä. Innovaatio voikin eri keskusteluissa tarkoittaa melkeinpä mitä vain, tai kuten valitettavan usein on, ei juuri mitään. Koska innovaatiot ja innovointi ovat oikeasti tärkeitä asioita, tulisi noudattaa tarkkuutta ja selkeyttä sen suhteen mitä sanalla kulloinkin tarkoitetaan ja miksi.

Suomessa kenties yleisin innovaatiolle annettu merkitys on teknis-taloudellisesta ajattelusta periytyvä "innovaatio on kaupallistettu keksintö". Tämä on epäilemättä yksi tärkeä innovaation ilmentymä, mutta ainoana näkemyksenä turhan kapea ja rajoittunut. Teknis-taloudellisen innovaationäkemyksen rinnalle toisinaan tarjotaan "sosiaalisia innovaatioita", jotka poikkeavat edellisistä lähinnä siinä, että ne eivät (välttämättä) synnytä (suoria) taloudellista hyötyä esim. kaupallistajalle, vaan niiden tuloksellisuutta mitataan muilla keinoin. Valitettavasti sosiaalisen innovaatio -käsitteen määrittelyn epämääräisyys usein tekee sen soveltamisen ongelmalliseksi ja tehottomaksi käytännön tilanteissa. Näin ollen teknis-taloudellinen innovaatio -käsite jää pääasialliseksi käytössä olevaksi käsitteeksi.

Laajan tulkinnan mukaan innovaatiolla tarkoitetaan jotain (mitä vain), joka muuttaa toimintaa. Tämä on käypä perusta kaikille eri innovaatio-käsitteen tulkinnoille. Laaja tulkinta sallii innovaatioiden synnyn myös sattumalta tai vahingossa, ei ainoastaan suunnitelmallisen ja tarkoituksellisen toiminnan tuloksena. Monien innovaatioiden synnyssä onkin sattuma mukana pienemmässä tai suuremmassa roolissa, ajateltakoon vaikkapa erään suuren suomalaisen innovaation, tekstiviestin, syntyhistoriaa. Innovoinnilla ja innovaatiotoiminnalla tarkoitettakoon kuitenkin pääasiassa suunnitelmallisia toimia, joilla pyritään synnyttämään ainakin jossain määrin pysyvää muutostaa toiminnassa, eli luomaan uusia käytänteitä.

Ellei ajatella äärimmäistä erikoistapausta, jossa täysin muista ihmisistä riippumaton erakko oivalluksiensa ja kehittämiensä työkalujen myötä muuttaa esim. ruoan hankinnan tapojaan, toimintatapojen muutos on mitä suurimmassa määrin sosiaalista. Innovaation taustalla on aina tieto ja siihen usein liittyy välineitä tai keinoja, joilla ko. tietoa käytetään hyväksi jotakin tarkoitusta varten. Mikäli tieto ja sen hyödyntämista tukeva väline tai keino ovat toimivia ja niiden käytön seuraukset hyväksyttävia tai peräti toivottuja, on mahdollista, että tiedon ja välineen tai keinon käyttö vakiintuu ja innovaation voidaan sanoa syntyneen.

Teknis-taloudellisessa innovaatioajattelussa kaupallistaminen liittyy erityisesti tiedon hyödyntämistä tukeviin välineisiin, todennäköisesti siksi, että olemme tottunempia käymään kauppaa fyysisillä artefakteilla kuin aineettomilla hyödykkeillä. Välineisiin ja välineen valmistajan taloudelliseen hyötyyn keskittyminen kuitenkin usein hämärtää ymmärrystä innovaation olemuksesta ja edellytyksistä sekä rajoittaa näkemästä kaikkea innovaatiopotentiaalia. Maailmassa on olemassa paljon tietoa, jonka hyödyntäminen niin yhteiskuntien kuin yksilöidenkin hyödyksi on kaukana siitä mitä se voisi olla. Tämän tiedon hyödyntämisen mahdollistamisessa on toki paljon potentiaalia myös "keksintöjen kaupallistamiselle", mutta on epäilemättä kestämätön ajatus, että välinevalmistajien tai tiedon välittäjien taloudellisen hyödyn turvaamiseen keskittyminen saisi olla pullonkaulana ko. tiedon muulle hyödyntämiselle. Esimerkiksi patenttijärjestelmä ja tekijänoikeuksien vainoharhainen suojeleminen pyrkivät itse asiassa turvaamaan yksittäisen toimijan taloudellista hyötyä sillä kustannuksella, että arvokasta tietoa ei voida muiden toimesta laajamittaisesti tehokkaasti hyödyntää.

Innovaation kannalta on siis oleellista ajatella sitä vaikutusta, joka syntyy siitä muutoksesta, jonka innovaatio synnyttää. Yleisenä esimerkkinä toimikoon ilmastonmuutos, jossa jo varsin hyvä tieteellinen käsitys maapallon ilmastojärjestelmän toiminnan pääpiirteistä ei tahdo millään muuttua järkeväksi ja laajamittaiseksi ilmastonmuutosta torjuvaksi tai sen vaikutuksia ennakoivaksi toiminnaksi. Asian ytimessä on siis se, miten koko ihmiskunnan toimintaa voidaan muuttaa maapallon kehityksen kannalta kestäväksi käyttäen hyväksi sitä mitä tiedämme ilmastojärjestelmän toiminnasta. Oleellisinta ei ole (toki ei myöskään merkityksetöntä), että joku tietäisi tai jotkut tietäisivät täsmälleen mitä pitäisi tehdä, tai kuinka paljon kukakin onnistuu tekemään rahaa esim. biopolttoaineita tai vähäpäästöisiä autoja myymällä. Ratkaisevaa on mitä koko ihmiskunta, yhdessä ja erikseen, tekee ja miten se vaikuttaa ilmastojärjestelmän toimintaan.

Innovaatioissa on siis kyse tietoon pohjautuvasta toiminnasta ja sen aikaansaamisesta. Kaikki toiminta perustuu johonkin tietoon ja kaikki tieto manifestoituu toimintana, mutta asian ytimessä on se, kuka tekee mitäkin ja minkä tiedon pohjalta?

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>