Glyfosaatti

Kohteesta Opasnet Suomi
Loikkaa: valikkoon, hakuun




Glyfosaatti on laajasti maailmalla ja Suomessa käytössä oleva rikkaruohojen torjunta-aine, jota joissakin muissa maissa käytetään myös tuleentumisen edistämiseen. Se on erittäin vähän myrkyllinen, mutta EU on harkinnut sen käytön kieltämistä vuonna 2017.

Käyttö

Glyfosaattia käytetään yleisesti rikkaruohojen hävittämiseen pelloilta satokauden jälkeen, ja sitä on myös erilaisina kuluttajille puutarhakäyttöön myytävinä valmisteina. Se tuli käyttöön 1970-luvulla Monsanton patentilla, mutta patentit ovat jo rauenneet ja sillä on lukuisia valmistajia maailmassa. Parhaiten glyfosaatti tunnetaan kauppanimellä Roundup.

Kasveilla glyfosaatti estää tärkeää, aminohappojen valmistuksessa tarvittavaa entsyymiä 5-enolipyruvyylisikimaatti-3-fosfaattisyntaasia. Tätä entsyymiä ei ole eläimillä, joten samalla mekanismilla eläimille ei voi tulla haittoja. Kasveille se kuitenkin on elintärkeä, ja siksi glyfosaatti hävittää tehokkaasti kaikenlaisia kasveja, myös viljelykasveja jos sitä käytetään huolimattomasti. Suomessa glyfosaattia käytettiin enimmillään noin 900 tonnia vuonna 2010-2011.

Myrkyllisyys

Glyfosaatti on eläimille erittäin vähän myrkyllinen. Välitön myrkyllisyys on niin alhainen, ettei sitä ole pystytty määrittämään, koska suurimmalla mahdollisella annoksella 5 g painokiloa kohti ei vielä aiheudu merkittävää kuolleisuutta. Myös pitkäaikaisaltistuksessa glyfosaatti on koe-eläimillä aiheuttanut lähinnä painonlaskua ja muita lieviä muutoksia. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston EFSAn mukaan se ei myöskään ole hormonihäirikkö, vaikka tällaisiakin väitteitä on esitetty (ilman tieteellisiä viitteitä).[1]

Glyfosaatin väitetty syöpävaarallisuus ansaitsee oman kappaleensa, koska siinä, yleisestä käsityksestä huolimatta, ei vallitse vakavasti ristiriitaisia näkemyksiä eri tutkijoiden tai tutkimuslaitosten välillä. WHO:n syöväntutkimusjärjestö IARC päätteli, että glyfosaatti on todennäköisesti ihmiselle syöpää aiheuttava aine (luokka 2A)[2], mutta EFSA[3], Euroopan kemikaalivirasto ECHA[4] ja Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA ovat sitä mieltä että se ei ole. Erimielisyys koskee kuitenkin syöpävaaraa jättisuurilla annoksilla, joita on koe-eläimillä käytetty ja jotka voivat olla jopa miljoonakertaisia tavallisen kuluttajan altistumiseen verrattuna. Arviota on täydennetty myös glyfosaattia käyttävien työntekijöiden tutkimuksilla, mutta niissä ongelmana on, että altistuminen on kysytty eikä mitattu. Syövän saaneilla ihmisillä on taipumus muistaa epäilyttävät altistuksensa suuremmiksi kuin verrokeilla. Näin tutkimuksessa helposti syntyy harhainen tulos, kun syöpään sairastuneilla näyttää olevan enemmän altistusta.

Keskustelu EU:ssa käy erittäin vilkkaana[5][6][7][8], ja muutamat europarlamentaarikot (esim. Suomen Sirpa Pietikäinen) ovat olleet aktiivisia saadakseen glyfosaatin kielletyksi. Myös jotkut tutkijat (mm. Chris Portier) ovat olleet huolestuneita syöpävaaran vähättelystä[9].

Tutkijoiden erimielisyys koskee siis sitä, miten suureksi tämä ihmistutkimusten altistusharha tulisi arvioida ja sitä, ovatko muutamat eläinkokeiden syövät erittäin suurilla annoksilla glyfosaatin aiheuttamia vai sattumaa. Erinomainen yleistajuinen katsaus glyfosaattiin löytyy Skepsis-lehdestä[10] Aihetta on käsitelty myös tutkimuseettisestä näkökulmasta radiossa.[11]

On siis tärkeä huomata, että yksikään tutkimuslaitos ei ole väittänyt, että glyfosaatti aiheuttaisi syöpää niillä altistusmäärillä, joille tavalliset kuluttajat altistuvat. Itse asiassa IARC nimenomaisesti kieltäytyy arvioimasta syöpäriskiä ihmisten todellisilla altistusmäärillä, vaan se aina arvioi altisteen vaaraominaisuutta ottamatta kantaa, millainen altistus vaikutukseen vaaditaan.

Miten glyfosaattia pitäisi arvioida?

Väitteet siitä, että glyfosaatti olisi niin vaarallinen aine ihmisille, että se pitäisi sillä perusteella kieltää EU:ssa, eivät kestä kriittistä tarkastelua. Kieltämisen haitat ovat melko varmasti suuremmat kuin hyödyt. Mutta hyöty on vain yksi tapa arvioida asiaa. Näyttääkin siltä, että monet eurooppalaiset pitävät glyfosaattia pahana asiana sinänsä, riippumatta sen vaikutuksista maatalouteen tai ihmisiin. Tämä näkyy mm. siinä, että Europarlamentissa on mitattu ja uutisoitu näkyvästi europarlamentaarikkojen glyfosaattipitoisuuksia, ja aineen jäämiä on käytetty perusteluna kieltämiselle. Kuitenkaan jäämät eivät kerro haitoista tai mistään muusta kuin siitä, että mittaukset on tehnyt laadukas laboratorio. Elimistössä on joka tapauksessa pieniä määriä ympäristössä esiintyviä lukuisia yhdisteitä, niin haitallisia kuin haitattomiakin.

Aineen pitäminen pahana on aivan sallittu näkökulma, mutta sitä ei pidä verhota haittoja korostavaan puheeseen. Tästä asiasta on Opasnetissä oma kirjoituksensa sivulla Keskustelu:Oikeudenmukaisuus.

Yleisesti esiintyviä harhakäsityksiä

Tähän on lyhyesti lueteltu joitakin yleisesti mediassa tai somessa vastaan tulevia käsityksiä glyfosaatista. Sen jälkeen on sanottu miltä asia näyttää tutkimustiedon valossa.

  • "Koska glyfosaatti on niin myrkyllinen kasveille, sen täytyy olla myrkyllistä myös ihmisille.": Glyfosaatti vaikuttaa sellaiseen kohtaan, jota ihmisellä ei lainkaan ole, ja siksi myrkyllisyys kasveille ei kerro mitään vaikutuksista ihmiseen. On mahdollista, että haittoja aiheutuu jollain ihan muulla mekanismilla, mutta tästä ei ole selkeää näyttöä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ainetta tulisi käyttää holtittomasti.
  • "On epäilyksiä, että glyfosaatti on hormonihäirikkö.": EFSA on nimenomaan tutkinut tätä eikä näyttöä löytynyt. Aina voi toki epäillä, että kemikaali X aiheuttaa vaikutusta Y, mutta tällaisen todennäköisyys on hyvin pieni ellei asiasta löydy tutkimusnäyttöä.
  • "Varovaisuusperiaatteen mukaan glyfosaatti pitäisi kieltää.": Varovaisuusperiaate itse asiassa luotiin ohjeistamaan tilanteita, joissa on jostain erityisen suuresta uhkasta on tieteellistä epävarmuutta (kuten ilmastonmuutoksesta 1980-luvulla) mutta jossa viivyttely johtaisi tilanteen pahenemiseen jos riski on todellinen. Glyfosaatin korvaaminen jollain toisella aineella on itsessään riski, koska sen haitat ovat pienet muihin torjunta-aineisiin verrattuna.
  • "Pienillä altistuksilla voi tulla haittoja joita ei suurilla annoksilla nähdä.": Tämä ajatus menee täysin vastoin toksikologian keskeistä periaatetta eli että annos tekee myrkyn. Periaate on ollut voimissaan 500 vuotta, eikä sitä ole yrityksistä huolimatta pystytty kumoamaan eli sitä vastaan ei ole kertynyt tieteellistä näyttöä.

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ Sirpa Pietikäinen. 2016. Tykeillä rikkaruohoja vastaan. Iltelehden blogi 15.4.2016 [1] Uuden Suomen blogi 15.4.2016 [2]
  2. ↑ IARC (12.4.2016): IARC monograph on glyphosate. (probable human carcinogen, group 2A) [3]
  3. ↑ EFSA (30.10.2015): Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA Journal 2015;13(11):4302 [107 pp.]. doi [4]. EFSA news: Glyphosate: EFSA updates toxicological profile. Unlikely to be carsinogenicEFSAn glyfosaattisivu
  4. ↑ ECHA (15.3.2017): Glyphosate not classified as a carcinogen by ECHA [5]
  5. ↑ Yle 26.4.2016: Glyfosaatti tappaa pellolla, pihassa ja puutarhassa – voisimmeko pärjätä ilman? [6]
  6. ↑ Yle 24.10.2017: Komissio esittää syöpäepäilyjen kohteeksi joutuneelle torjunta-aineelle glyfosaatille aiottua lyhyempää jatkoaikaa [7]
  7. ↑ Yle 25.10.2017: Torjunta-aine glyfosaatin jatkosta ei päätöstä – Kymmenen vuoden jatkolle ei löytynyt tukea [8]
  8. ↑ Yle 9.11.2017: Torjunta-aine glyfosaatin myyntiluvan jatkolle ei löytynyt riittävää tukea EU:ssa [9]
  9. ↑ Chris Portier. Avoin kirje Jean-Claude Junckerille. 28.5.2017 [10] haettu 21.11.2017.
  10. ↑ Jouko Tuomisto. 2016. Kiistelty glyfosaatti. Skeptikko 3/2016. [11]
  11. ↑ Yle ykkösaamu 15.11.2017 [12]
Noudettu kohteesta http://fi.opasnet.org/fi-opwiki/index.php?title=Glyfosaatti&oldid=34580