Eliminaatio
Eliminaatio: mekanismi, jolla elimistö poistaa lääkeaineita ja kemikaaleja (ks. myös PCB – eliminaatio ja PCDD/F – eliminaatio). Kemikaalin eliminaatio elimistöstä tapahtuu kahdella päätavalla: erittymällä ja metaboloitumalla (jota tavallisesti seuraa hajoamistuotteiden eritys). Ainoastaan vesiliukoiset aineet erittyvät munuaisten kautta virtsaan, ja monet orgaanisista saasteista ovat lipidiliukoisia ja niukasti veteen liukenevia kemikaaleja. Siten ne eivät käytännössä erity lainkaan sellaisenaan, jonkin verran saattaa erittyä ulosteisiin. Aineenvaihduntajärjestelmä pyrkii muuttamaan niitä vesiliukoisemmiksi, mutta erityisesti eniten kloorautuneet PCB-yhdisteet (ks. PCB –fysikaalis- kemialliset ominaisuudet) ja PCDD/F-yhdisteet, joissa on lateraaliklooriatomit (ks. Lateraalikloori ja PCDD – kemiallinen rakenne, PCDF – kemiallinen rakenne) metaboloituvat hyvin heikosti, eivätkä siten erity tehokkaasti edes aineenvaihdunnan avulla. Ne kertyvät rasvakudoksiin, ja niiden Puoliintumisaika voi olla useita vuosia. Lääkeaineiden ja kemikaalien eliminaatio noudattaa yleensä ensimmäisen asteen kinetiikkaa (ks. Kumuloituminen). Tämä tarkoittaa sitä, että eliminaationopeus on suorassa suhteessa elimistössä olevan kemikaalin määrän (tai veressä olevan pitoisuuden) kanssa; toisin sanoen kemikaalia eliminoituu vakio- osuus (esim. 1 %) aikayksikössä (esim. tunnissa).[1]
