Cesium-137 elintarvikkeissa
| Tämä sivu on tutkimus.
Sivutunniste: Op_fi1669 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Nykyisin elintarvikkeissa esiintyvät keinotekoiset radioaktiiviset aineet, kuten cesium-137, ovat peräisin pääasiassa vuonna 1986 tapahtuneesta Tshernobylin onnettomuudesta ja vähäisessä määrin ydinasekokeiden maailmanlaajuisesta laskeumasta. Tshernobyl-laskeuma levisi erittäin epätasaisesti Suomen alueelle. Eniten laskeumaa tuli Keski- ja Etelä-Suomeen ja vähiten Pohjois- ja Itä-Suomeen. Laskeuman radioaktiivisia aineita kulkeutui maatalouden ja luonnon ravintoketjuihin. Maatalouden ravinnekierrosta cesium väheni nopeasti, mutta luonnossa sen poistuminen biologisesta ainekierrosta on hidasta.
EU:n komission suosituksen (2003/274/Euratom) mukaan jäsenmaissa myytävien luonnontuotteiden cesiumin pitoisuudet eivät saa ylittää 600 Bq/kg. Suomessa rajaa suurempia pitoisuuksia esiintyy erityisesti sienissä ja järvikaloissa.
Sisällysluettelo
Rajaus
Kalojen 137Cs-pitoisuus riippuu järveen ja sen valuma-alueelle tulleen laskeuman määrän lisäksi monista eri tekijöistä ja ympäristössä laskeuman jälkeen tapahtuneista ilmiöistä, minkä vuoksi pitoisuuksia on erittäin vaikea ennustaa tarkasti järvikohtaisesti. Paikallisten vaihteluiden tarkemmaksi selvittämiseksi kesällä 2005 toteutettiin yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Säteilyturvakeskuksen (STUK) ja Sastamalan perusturvakuntayhtymän kanssa projekti, jossa määritettiin pienten ja suurten haukien ja ahventen 137Cs -pitoisuudet kuntayhtymän alueen kaikista kotitarvekalastuksen kannalta merkittävistä järvistä otetuista näytteistä.
Aineisto ja menetelmät
Tulos
Kalanäytteiden 137Cs- (Bq/kg t.p.) ja Hg -pitoisuudet (mg/kg t.p.) kunnittain ja järvittäin.
